Teen valinta on tarkkaa puuhaa. Tai ei edes oikeastaan ole, mutta hankalaa se on. Miltä maistuu mansikka teessä? Tai kirsikka? Onko kerma hyvä vai huono asia? Entä jos tee on nimetty jälkiruuaan mukaan, uhka vai mahdollisuus? Voiko maustamaton vihreä tee olla hyvää? Onko luomuteessä jotain erityistä?
Kaikkiin kysymyksiin minäkään en tiedä vastausta, mutta aion maistella teetä kunnes minulla on siitä vakaa mielipide ja todennäköisesti sen ylikin. Koska tee on hyvää ja siitä saa kofeiinia.
Minulla on onni asua Helsingissä, missä teekauppoja on roppakaupalla kävelyetäisyydellä toisistaan. Se tosin ei kauheasti helpota teenvalintaani, mutta ainakin se mahdollistaa paremman laadun. Oletettavasti.
Kirjaan tähän blogiin mielipiteitäni juomistani teistä, jotta ehkä joku muukin saattaisi saada niistä inspiraatioita. Samalla toteutan sisäistä mieltymystäni arvostella asioita ilman, että puhun ystävieni korvat puhki. Win-win!
Teenkeittimistä
Muutama vuosi sitten koin valaistumisen, kun kämppikseni osti meille asteittaisen vedenkeittimen. Mitä, voiko vihreä tee olla oikeasti hyvää? Vastaus on, että kyllä voi, kun se on oikean asteista. Mullistavaa, tiedän.
Siksi en olekaan siitä lähtien ollut valmis luopumaan kunnon työvälineistä.
Nykyistä teenkeitintäni etsin monta viikkoa. Valikoima täällä Suomenkamaralla on suhteellisen suppea, jos ei tahdo maksaa itseään kipeäksi. Maksoin kyllä silti.
Päädyin lopulta maksamaan keittimeen, joka maksoi marginaalisesti vähemmän kuin kilpakumppaninsa, mutta lämmittää silti veden 70/80/90/100 asteiseksi valinnan mukaan. Tämä keitin on Khapp Kettle/ Tea maker. Nimestään poiketen kyseessä ei ole teenkeitin, vaan vedenkeitin jossa on lisävarusteena sihvilällä vatustettu kansi. Oli yksi valintaan johtaneista syistä. Sihvilä liikkuu ylös ja alas, joten sen saa veden keittymisen jälkeen laskettua kätevästi veteen ja hautumisen jälkeen nostettua sieltä. Tai kun nostomekanismi hajoaa, se on hieman rakenteellisesti heiveröinen, kaupan näyttökappaleessa jo rikki, niin tilalle voi vaihtaa sihvilättömän kannen.
Vettä ja teetä voi pitää myös lämpimänä puoli tuntia kerrallaan, kaikissa muissa asteissa paitsi 100 asteisena. Kätevää, kun keittää litran kerralla pelkästään itselleen... Tässä vielä netistä lainattu kuva keittimestäni. Korvaan kuvan omallani, kunhan muistan ottaa taas kameran mukaan. Mutta tuollainen se on: siisti, simppeli ja toimivainen.
Seuraava postaus käsitteleekin sitten jo teemaisteluita. Mutta kuten monet asiat, teekin on parempaa oikein laitettuna!
Miten tollanen teenkeitin toimii puhdistamisen kannalta? Itse olen päätynyt tavalliseen vedenkeittimeen, koska epäilen, että keittimeen jää aromeja edellisistä teelaaduista. (Joskus on pitänyt teesihditkin tiskata kahteen kertaan esim. vahvan makuisen lapsang souchongin jälkeen, jos on seuraavaksi halunnut tehdä jotain hentoa vihreää.) Varmaan tämäkin on kierrettävissä huolellisella huuhtelulla/pesulla tai jos materiaalit jotenkin hylkii tuoksuja ja makuja.
VastaaPoistaJoo, ihan hyvä kysymys muuten. Itsekin vähän epäilin aluksi, että mites tää puhtaanapito. Tykkään vahvoista mustista teistä, niin vähän oli epäilys, että mitähän. Varsinkin kun siis ohjeissa neuvotaan pesemään vain pyyhkimällä pinnat kostealla.
PoistaMutta, olen todennut, että lasi/ ruostumatonteräs kombo ei ota näköjään erityisesti makuja. Huuhtelen kyllä keittimen huolellisesti jokaisen tee-erän välillä ja aina viimeistään ennen kuin lähden töistä, joten teenpurut ei jää sihvilään kovin moneksi tunnuksi. Viikonloppua vasten pesen keittimen sisuksen ja sihvilän huolellisesti ihan tiskiaineella, vaikka ohjeet sanoo muuta.
Tässä yli kuukauden päivittäisellä 1-2 tee-erän keittotahdilla en ole kyllä huomannut mitään makuhaittoja siis. Hieman pohja ja sihvilä ovat ottaneet väriä, mutta se nyt lienee luonnollista.
Okei, hyvä tietää! Töissä tuo onkin varmasti näppärä, kun ei tarvitse erikseen teesihtejä yms.
VastaaPoista