Pekingin ooppera

Noniin, nyt kun joululomasta on selvitty, niin uutta vuotta odotellessa. Sain lahjaksi paljon uusia teitä, tämä ei ole yksi niistä, vaan yksi ehdottomista suosikeistani. Uudet teet odottavat vielä maisteluaan ja kirjailuaan. Rauhassa hyvä tulee, varsinkin näin joulun jälkeen.

Tänään esittelyssä Pekingin ooppera The Ouncelta. Kyseessä on musta ruusu-vanilijatee.

Olen pitkään etsinyt kunnollista vanilijateetä. Sen löytäminen on äärettömän vaikeaa. Pidän vanilijateestä ja juon kyllä niitäkin mitkä olen jo löytänyt. Mutta se täydellinen vanilijatee on aina ollut haaveissa. Tee joka on makea ja pehmeän vanilijainen. Yleensä vanilijateet ovat suhteellisen hajuvesimäisiä ja hieman jopa... Miten sen nyt sanoisi. Enemmän teräviä kuin pehmeitä. Sillekin on aikansa ja paikkansa, mutta kaipaan sitä pehmeyttä. Luulen, että parfyymimaisuus johtuu vanilijalaadusta, ja kenties siitä, että käytetään enemmän esansseja kuin itse tuotetta. Vanilija on kallista.

Ruusuteet ovat toinen suosikkini ja olenkin löytänyt erinomaisen ruusuteen jota pidän aina kaapissa. Se on Turun Kauppahallista löytyvästä Turun tee ja mauste liikkeestä. Vaningossa löytynyt, ikuisesti sydämessä. Mutta nekin ovat helposti lähes katkeria, jostain syystä. Ja jostain hieman mystisestä syystä, jotkin ruusuteet aiheuttavat minulle huonoa oloa, vaikka maistuisivat hyvälle.

Joka tapauksessa. Menin kerran Unssiin ihan vain teelle, ja pyysin jotain makeaa mustaa teetä. Sain Pekingin oopperaa. Rakkautta se ei ollut aivan ensisilmäyksellä, mutta ihastusta kyllä. Ostin pussin mukaan ja muutaman kupposen jälkeen totesin, että tämä on muuten uusi vanilijateeni. Ei tarvitse enää etsiä.

Teessä maistuu selkeästi ruusu, mutta siinä on juurikin sitä vanilijan pehmeyttä mitä olen hakenut. Välillä se ei ole ihan niin vanilijaista kuin toivoisin, mutta en enää edes tiedä onko haluamaani vanilijateetä olemassa. Liika vanilija saattaa tuoda sen terävyyden ja kitkeryyden.

Omalla tavallaan myös Unssin Creme Brulée vastaa vanilijateen tarvettani, mutta sen ongelma on, että se ei aina olekaan niin hyvää kun olin ajatellut, vaikka se maistuukin siltä miltä olen halunnut. Aina ei edes tiedä mitä toivoo.

Pekingin oopperaa suosittelen lämpimästi kaikille ruusuteestä ja vanilijateestä pitäville. Tee ei kuitenkaan ole ollenkaan parfyyminen omaan nenään, vaan se on enemmän juuri makeutta ja pehmeyttä tasapainottamaan ruusun ajoittaista kitkeryyttä. Ruusu ei myöskään ole parfyyminen, vaikka en ole siis kyllä koskaan siihen ilmiöön törmännyt edes ruusuteissä. Tämä on pehmeä herkullinen tee, hieman makea, mutta ei sokerinen, ruusu pitää siitä huolen. Kuvauksen mukaan teessä on myös kanilia, mutta itse en sitä maista ollenkaan. Mikä on hyvä, koska kaneli teessä on epäilyttävää. Paitsi Chaissa, koska siinä kuuluu olla paljon mausteita. Ja salaisessa paheessani kaneli"teessä", jossa on pelkätään kanelia. Pekingin ooppera on kuitenkin voimakas musta tee ja tottumaton saattaa kaivata sen kanssa sokeria. Itse en käytä, joten en osaa sanoa kuinka hyvin se sopii teehen.

Pekingin ooppera, maustettu mustatee. Haudutan itse vaihtelevasti 90-100ºC veden kanssa. Teetä saa mielestäni laittaa hieman runsaammin, että se maistuu hyvälle. Itse haudutan pari kolme minuuttia, normaalin mustan teen tapaan.

Teekalenterin 12. luukku

No niin. Nyt onkin sitten viimeisen uuden teen vuoro.

Tämän päivän tee on Candy Cane: Organic peppermint Herbal Tea and Green Tea with Orange, Cinnamon, Roasted chicory and Vanilla. Hetkellisesti mietin, että olisiko viimeinen tee tosiaan täysin yrittitee, mutta olihan se vihreä tee siellä piilossa. Olisi varmaan pitänyt haudutusajasta arvata, kun se oli niin lyhyt.

Tee tuoksuu aika taivaalliselta, makealta piparmintulta. Niin kuin nimeen tietenkin kuuluukin.  Edellinen piparminttu tee oli ihan ok, mutta hienoinen pettymys. Tai siis, olisin kaivannut siihen ainakin sokeria. Toisin on tämän kanssa. Makeutta löytyy aivan tarpeeksi, ja maku on tosiaan ihan piparminttutangon oloinen.

Pelkäsin hieman appelsiinia, koska sitrus ja piparminttu ei kuulosta ihan fiksulta yhdistelmältä. Lisäksi niin paljon kuin appelsiinia rakastankin, pidän siitä lähinnä tuoreena ja mehuna. Appelsiini suklaa on esimerkiksi inhokkejani, en ole ikinä ymmärtänyt kuinka se voi olla jonkun mielestä hyvää. Mutta appelsiini ei tosiaan maistu teessä erityisesti, ja se olikin listassa tosiaan appelsiinin kuorena, eikä esimerkiksi appelsiinimakuaineena.

Teestä löytyy muuten makuaineina luonnollinen piparminttuaromi (tietenkin) ja vanha tuttavuuteni Irish cream, jännää.

Tee on tosiaan oikein hyvä. Hyvin piparminttuinen hyvällä tavalla, muut mausteet tuovat kaiketi täyteläisyyttä taustalla, jos siis jotain. Eivät maistu niin, että huomaisin. Makea piparminttu jättää muut alleen. Voi kyseenalaistaa, että tarvitseeko niitä, mutta sitä en osaa sanoa. Tee voi olla köyhempi ilman taustamausteita. Tai sitten se maistuisi lähes samalle. Mene ja tiedä.

Mutta viimeiseksi teeksi tämä on mitä mainioin. Samaa teetä saa todennäköisesti nauttia aattonakin, sillä teet tuntuvat toistuvan täsmälleen samassa järjestyksessä uudelleen. Hieman tylsää, mutta varmaankin pakkaajan kannalta helppoa.

Toisaalta viimeinen ruutu oli kaksi kertaa muiden kokoinen. Yritin vähän ravistella sitä, mutta joko teepussi on liian kevyt, tai siellä oli jotain tukkimassa sen liikettä, sillä en pystynyt kuulemaan, että onko siellä muutakin kuin yksi pussi.  Huomenna saatan ratkaista arvoituksen ja raportoida sen tänne. Jos siis jouluaaton kiireiltäni muistan.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Ja teen täytteistä tietenkin.

Ps. luukussa 24 oli suuresta koostaan huolimatta vain yksi pussi. Huijausta sanon.

Candy Cane, yrtti/ vihreä tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Coconut Green

Kookos on hyvää. Kookospalaset ja kookoskarkit ovat parasta herkkua. Huomasin kookosteen jo ensimmäisellä kerralla Demmerssillä käydessäni, mutta minua epäilytti. Koska entä jos se on pahaa? Entä jos se maistuu oudolle? Miltä kookos edes maistuu uutettuna?

No, tee kuitenkin jäi kummittelemaan, ja nyt, kolmannella käynnillä, tarttui kookosteetä pussillinen mukaan.

Tämän kertainen arvostelu koskee siis Demmers Teehausen Coconut Green teetä. Teessä on tosiaan ainaoastaan Sencha teetä ja kookospaloja sekä aromeita.

Tee tuoksuu voimakkaasti kookokselta ja puruissakin kookos on avaittavissa, tosin kauniin kirkkaan vihreäksi värjäytyneenä. Teki mieleni maistella yksi, mutta ehkä jätän ne maustamaan teetä, enkä napsi välistä.

Arvostan muuten, että vihreäksi teeksi on valittu Sencha. Pidän Senchasta aina ajatuksen tasolla, mutta välillä koen vaikeaksi pitää siitä käytännön tasolla. En oikein tiedä miksi, ehkä koska japanihuumassani halusin rakastaa kaikkea ja myös vihreää teetä, jonka tietenkin poltin keittämällä veden sata asteiseksi. Vieläkin vihreän teen kitkeryyden pelko kummittelee jossain ajatuksissa.

Mutta joka tapauksessa. Tee tuoksuu voimakkaan kookoksiselle hauduttuaan, ja maistuu myös. Koska pidän kookoksesta, niin tee on omasta mielestäni mitä mainioin. Maistuu melkein samalle kuin kuivattu kookos, mutta ei tarvitse pureskella ja sokeria on todennäköisesti vähemmän. Tai siis, ainakaan pussi ei mainitse, että olisi sokeroitu. Ei niin, että kuivatuissa kookospaloissakaan varmaan sokeria olisi lisätty, mutta kookos on suhteellisen energiapitoinen hedelmä.

Tee on hyvin voimakkaan makuinen, joten ihan joka päivä tätä tulee tuskin juotua. Mutta näin kookoksenystävälle se on täydellisen aisteja hivelevä kokemus. Ah.

En oikein tiedä mitä teeltä odotin, en tiedä miksi sitä epäilin, mutta oikeastaan se oli juurikin täysin sitä mitä kertoi olevansa, eli kookostee. Mieto vihreätee lähinnä korostaa kookosta, joten sen maistaminen taustalta voi olla melko mahdotonta. Tee itsessään on hyvin makea, kuten kuivattu kookoskin. Varmasti sopisi mainiosti esimerkiksi jälkiruuaksi, pieni makean nälkä lähtee varmasti. Saattaa lähteä ihan nälkäkin, jos tyhjään vatsaan juo.

Tätä teetä pitää ehdottomasti kokeilla toinen haudutuskerta, pitää varmaankin tehdä ensikerralla pienempi annos ja keittää kaksi kertaa. Nimittäin kookoksessa riittää varmasti makua useampaan haudutukseen ja seuraavilla kerroilla saattaisi maistaa teenkin lävitse. Kirjailen kokemuksia siitä lisää, jos vain muistan ja jaksan.

 Coconut Green, vihreä tee. 5 tl/ litra. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2 min.

Teekalenterin 11. luukku

Ok, tänään siis toisiksi viimeinen teeuutuus. Sitten tulee vanhat teet uudelleen. En edes tiedä, haluanko maistaa niitä kaikkia uudestaan, mutta katsotaan. Ainakaan ei tarvitse enää joka päivä juoda kupillista jos ei halua. Tein tosiaan alkuviikosta uuden teekierroksen, kun vanhat loppui ja oli suhteellisen taivaallista juoda tuttua ihanaa Black Walnutia. Mutta teenpäs nyt loppuun kun kerran aloitin.

Eli tämän päivän tee on Irish Holiday: Organic Black Tea with Ginger, Roobois and Cinnamon. Siitä löytyy makuaineina vanilijaa ja irish creamia. Tee on muuten ainoa teekalenterin teistä joka tuoksuu oikeasti hyvälle. Yleensä teet ovat tuoksuneet lähinnä pistävälle, koska niin paljon voimakkaita mausteita. Mutta ei tämä, tämä tuoksuu vanilijalle ja varmaankin sille irish creamille, eli suloisen makealle.

Tähän väliin tietoisku: juon hyvin vähän rooboista. En sen takia, että siinä olisi maullisesti mitään vikaa, vaan siksi, että haluan teessäni olevan kofeiinia. Olen vähän sillälailla outo. Tosin yksi roobois on joka on hyvää ja juon sitä silloin tällöin, nimittäin Croco Roobois. En edes muista mitä siinä on, mutta ihastuin siihen maistettuani sitä kaverilla ja ostin oman pussin... Tosin siitä on taas vierähtänyt hetki kun olen sitä juonut...

Mutta tämän päivän teehen. Makeiden teiden ystävinä tämä tietenkin kiinnostaa minua ja tuoksu on ihana, joten voiko makukaan olla huono? No...

Näiden odotusten jälkeen tee oli pettymys tietenkin. Nimittäin kerrankin makuaineet jäävät täysin taustalle. Makea tuoksu hävisi hauduttaessa ja tee maistuu aikalailla jollekin noista perinteisemmistä jouluteistä, eli kanelille kaiketi.

Ei tee ole erityisen pahaa, muttei hyvääkään. Juohan tätä, mutta en jää kaipaamaan. Missä ovat vanilija ja irish cream? Kun sen ainoan kerran kaipaan kermaesanssia, miksi se ei maistu? Miksi kaneli vetää kaikestä lävitse? Syy tähän tosin saattaa olla roobois, joka ehkä korostaa kanelisuutta, koska on itsekin aika samanoloinen makupohjaltaan.

Tämän teen jälkeen pitää ehkä etsiä jotain irish tyyppistä teetä. Jotain missä on ehkä kermaa tai vanilijaa tai muuta makeaa. Joku (Unssi?) taitaa myydä Irish Whiskey sekoitusta, mutta jo sen haju pyrkii tainnuttamaan minut. Olen kai sitä joskus maistanutkin, mutta en usko pitäneeni siitä. Mutta rakastan esimerkiksi Irish Coffee jäätelöä.

 

Irish Holiday, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min. 

Teekalenterin 10. luukku

Teekalenterin teiden lähtiessä noususuhdanteeseen, olin tänäänkin varovaisen toiveikas. En kuitenkaan liian, ymmärrettävistä syistä.

Tämän kertainen tee on Gingerbread Man: Organic Black Ter with Cinnamon, Ginger, Cardamom and Apple. Huomioitavaa lienee, että teetä sekoituksessa on 55%. Puolet on siis kaikenlaisia mausteita ja makuaineita. Ilmeisesti myöskään luonnonaineet eivät ole riittäneet, koska jopa inkivääriä ja kanelia on tehostettu makuaineella. Hämmentävää. Muuten löytyy omenaa ja karamellia ja sitruunaa makuaineina.

Tee itsessään oli ihan hyvää. Mikään ei tökkinyt, joka on aina onni. Tee ei erityisesti maistunut piparille, mikä sekin oli itseasiassa mukavaa. Piparitee kuulostaa vähän erikoiselta noin konseptina.. Vähän niinkuin suklaatee. Jotkin asiat kuuluvat tiettyihin asioihin, eivät kaikkialle. Tämä tietenkin oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Tee maistui mausteiselle, ei yhtä tasapainoisesti kuin eilinen tee, mutta ihan miellyttävästi. Hyvä jouluteeksi. Join kupillisen ennenkuin ehdin edes kirjoitella paljoa ylös, joten sanoisin, että tee on tosiaan juotava. Ei ihan yhtä hyvä kuin eilinen tee, mutta ei missään tapauksessa alkupään kamaluuksien tasoa. Voisin juoda uudelleen, mutten erityisesti jää kaipaamaan.

Gingerbred Man, mustatee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Strawberry/Cream

Tänään maistelussa Strawberry/Cream Chaya Teekaupasta. Kyseessä siis musta mansikkatee.

Omaan hienoisen perversion manssikkateitä kohtaan. Pussiteitä ostaessani harkitsen aina Liptonin mansikkateetä. Ja en osaa vastustaa eteeni tulevia muitakaan mansikkateitä. Joku mansikassa miellyttää minua teessä. Ehkä se on mansikan tuoma hienoinen makeus? Ehkä se on ajatus mansikasta? Kuka tietää...

Joka tapauksessa. Yleensä välttelen henkeen ja vereen kerma-aromilla maustettuja teitä. Juon kyllä teetä maidolla aina silloin tällöin, mutta kerma-aromi. Miksi? Ei se varmaan oikeasti edes eroa muista aromeista, joista en sinällään ajatuksena pidä, mutta joita ei voi kyllä mitenkään välttääkään. Toinen ehdoton inhokkini on suklaa. Suklaa kuuluu kaakaoon, tai kahviin. Ei teehen. Vaikka se voi kuulemma olla varsin hyvääkin siinä. Tällä kertaa haksahdin kuitenkin kerma-aromiin, sillä en enää osta pussiteitä, eikä (pelkkiä) mansikkateetä ole tullut irtonakaan vastaan. Ehkä se olisi hyvää.

Ja onhan se. Teessä maistuu miellyttävä mansikan makeus, joka syventää mustan teen makua, ja saa sen maistumaan minusta laadukkaammalta ja maukkaammalta (eli jos minua haluaa huijata huonolaatuisella mustalla teellä, lisää siihen mansikkaa :P). Myös hienoinen marjojen happamuus häilyy taustalla, mutta itse pidän siitä ja mansikassa se on paljon heikompi kuin esim. vadelmassa. Kerma-aromia en maista, joten olen tyytyväinen.

Toisaalta olen ehkä hieman myös pettynyt siihen, ettei kermaa maista. Nyt kun kerran pussissa puhuttiin kermaisesta mansikkajälkiruuasta, niin mieleni tekee ehkä hieman maitoa teeheni. Pitää harkita jollain toisella kerralla, mutta tällä erää sitä ei ole saatavilla.

Mutta loppujen lopuksi tee on hyvin samankaltainen elämys kuin Liptonin pussimansikka. Suosittelen, jos tahdot kuvitella juovasi siitä hienostuneempaa versiota. En suosittele, jos et yhtään välitä kyseisestä teestä, et varmasti pidä tästä sen enempää.

Strawberry/Cream, maustettu musta tee. 1-2 teelusikkaa/ kuppi. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-4min.

Teekalenterin yhdeksäs luukku

Tänään onkin sitten jouluteiden paluu. Nimittäin juurikaan tämän perinteisen jouluisemmaksi ei voi mennä.

Teen nimi on Holiday Blend: Organic Tea with Cinnamon, Ginger, Cardamom, Cloves, Nutmeg, Pepper and Orange. Makuaineinan löytyy myös vanilija ja omena. Ja kaikki aineet vaikuttaisivat olevan luomua, että kai se on hyvästä siltä kannalta.

Tee tuoksui hyvin voimakkaasti, mutta myös inkivääriltä, mikä sinänsä on hyvä, koska pidän inkivääriteestä. Myös vanilija edes makuaineena lohduttaa minua, koska se tuo makeutta ja makuaineet ovat olleet suhteellisen maistuvia näissä teissä.

Tuoksu ei haudutetussa teessä tuo kauheasti odotuksia, se tuoksuu enimmäkseen kanelille. Vaikka pidänkin kaneliteestä, niin näissä jouluteissä se on yleensä tarkoittanut melkoisen tylsän, ellei jopa pahan, makuista teetä.

Tee on yllättävän miellyttävää. Päällimäisenä makuna tule kardemumma, joka on itseasiassa ihan kiva maku. Mikään muu maku ei kauheasti erotu valtavasti teestä, joten kokonaisuus on miellyttävän mausteinen. Voisin jopa sanoa, että tämä on maistamistani teistä parhain, jos ei jää haistelemaan (tuoksu muistuttaa muista vähemmän onnistuneista kokonaisuuksista), niin mausta ei välttämättä heti tajuaisi sillain väärällä tavalla jouluteeksi.

Tätä teetä voisin itseasiassa ihan mieluusti juoda toisenkin kupillisen. Jos pitäisi joku joulutee ottaa, niin se olisi tähän mennessä ehdottomasti tämä. Teen mausteet ovat tasapainossa ja mukavan pehmeän makuiset, tee on mausteinen ja hieman makea, hieman chai teetä muistuttava, mutta ei samalla tavalla kaipaa maitoa ja sokeria. Voisi tosin toimia niidenkin kanssa mainiosti.

Teekalenteri selkeästi yrittää parantaa loppua kohden. Pelkään mahalaskun mahdollisuutta.

 Holiday Blend, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

teekalenterin kahdeksas luukku

Tänään maistelussa jälleen vihreä tee. Itseasiassa jopa ihan toiveita herättävä sellainen.

Eli tämän päivän tee on Silent Night: Orginic Green Tea with Cinnamon, Ginger, Peppermint and Rose petals. Ruusua! Ei erikoisia, katkeria mausteita! Toki siinä on edelleen piparminttua, mikä ei oo lempimausteeni, mutta jos pitää valita tähtianiksen ja piparmintun välillä...

Tee maustuu lähinnä piparmintulta. Olisin kaivannut ehkä enemmän ruusua, mutta kun teessä on sekä piparmintun lehtiä että makuaineita, niin ei liene yllätys, ettei luomuruusunlehdet yllättä. Sääli, mutta arvattavissa.

Tee itsessään on ihan hyvää. Jos piparminttuteistä pitäisi valita, niin tiedän yhden paremman kyllä. Huvittavinahan on, että se on tyyliin kaupan halvin piparminttupussitee. Mutta siinä ei sitten olekaan paljon muuta kuin piparminttua.

Kalenteriteistä tee on kärjessä. Olen ihastunut, kun parina päivänä peräkkäin on miellyttävä, juotava, suhteellisen neutraali joulutee. Mietin ensin, että kuinka jouluinen mauste on piparminttu, mutta sen sekunnin jälkeen silmieni edessä alkoivat tanssimaan piparminttutangot. Nyt tekee mieli karkkiakin...

Silent Night, vihreä tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Teekalenterin seitsemäs luukku

Tänään on vuorossa ilmeisesti maustamaton musta tee. Odotan sekä innolla, että pelkään pahasti.

Teen nimi on Breakfast Special: Organic Ceylon Black Tea. Aineluettelokin sanoo, että 100% Organic black tea. Voiko se olla todellista? Teepussi tuoksui oudolle, epäilyttävän mausteiselle. Mutta se voi hyvin selittyä sille, että sitä on säilytetty muiden joukossa.

Itse haudutettu tee tuoksuu kyllä hyvin perinteiseltä mustalta teeltä. Miellyttävä tuoksu. Tuntuu muuten suhteellisen väärältä olla näin innoissaan maustamattomasta mustasta teestä. Tai siis, onhan musta teekin toki hyvää, ja juon sitä usein mieluusti, mutta no...

Kun on juonut monta päivää erilaisia joulumausteisia keitoksia, niin tavallinen, maustamaton musta tee kuulostaa taivaalliselta.

Tee on ihan hyvä, hieman laimea mustaksi teeksi. Yleensä tykkään, kun niistäkin löytyy vivahteita. On vaikea arvioida teetä, kun olen vaan niin iloinen, ettei tarvitse maistella lakritsia tai anista tai jotain muuta erikoisen makuista voimakasta maustetta.

Tee on oikeasti ihan kiva, ei erityisen voimakas, mutta ei mikään yellow labelkaan. Juon sitä mieluusti, mutta jos vertaan sitä esimerkiksi lempi maustamattomiin mustiin teihini, niin häviää se kirkkaasti. Mutta, jos pitäisi valita, niin todennäköisesti valitsisin tämän muiden jouluteiden joukosta, sillä se ei anna yllätyksiä. Jos ei hyviä, niin ei huonojakaan. Toisaalta en ehkä näe tätä niinkään jouluteenä.

Olen todella tyytyväinen, että joukossa oli tälläinen tee, koska välillä on mukava juoda muutakin kuin voimakkaasti maustettuja jouluteitä.

Pussimustaksi tee on kylläkin erinomainen. Mustaa maustamatonta teetä on vaikea löytää laadukkaana pusseista, koska yleensä niihin laitetaan jotain halvinta teemurua. Tai no, Suomessa siis. Suomi on kaiketi niin kahvimaa, ettei mustien laadukkaiden pussiteiden tuonti oikein kannata. Mene ja tiedä.

 Breakfast Special, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Teekalenterin kuudes luukku

Tänään on vuorossa jälleen vihreä tee. En oikein osaa sanoa pidänkö enemmän valikoiman mustista vai vihreistä. Toisaalta mustissa on melkein poikkeuksetta lakritsia, mistä en pidä, toisaalta vihreissä käytetään runsaasti mausteita, jotka saattavat ylilyödä kaikki ns. nimeä antavat makuaineet. Ah, jouluteet. Ainakaan en usko, että tämän jälkeen tarvitsee pohtia, että miksi en erityisemmin niistä välitä.

Tämän päivän tee on Sleigh Ride: Organic Green Tea with Cinnamon, Ginger, Cardamom, Cloves, Nutmeg and pepper. Kun katselee sisällysluetteloa, niin makuaineina löytyy jälleen listan lopusta appelsiini ja soursop. Google kertoo, että sen suomenkielinen nimi on oka-annoona. Auttoiko? Myös ilmeisesti graviola. Jännittävä piikikäs vihreä sitrushedelmä kuitenkin.

Tee tuoksui todella voimakkaalle pussissa. Todella kirpeälle ja inkivääriselle. Maku kaavan mukaan laimeni huomattavasti hauduttuaan. Tee maistuu... Oudolle. Hieman ehkä sitruksiselle, mutta samalla hyvin mausteiselle ja hedelmäiselle. Ja makealle. En oikein tiedä mitä pidän mausta. Oikeastaan se on niin erilainen mustiin verrattuna, että se on ihan kiva. Mutta toisaalta siinä on niin monta makua jotka kaikki maistuvat hyvin voimakkaasti, että se lyö yli.

Tee on on varmasti aika kiva, jos pitää hyvin voimakkaista hedelmäteistä. Itse juon sitrusteitä hyvin harvoin, ja pitäydyn enimmäkseen marja- ja mausteteissä, joten tämä ei ole tee jonka valitsisin. Mutta ei se ole erityisen pahaakaan. Hieman liian voimakas kenties makuuni, pidän siitä, että maistan myös pohjalla olevan teen itsessään. Näissä jouluteissä vihreä tee häviää mausteilleen kovin pahasti.

Sleigh Ride jättää minut hieman kahtiajakoiseksi. Se ei ole pahaa, kuten jotkin aikaisemmat oikeastaan olivat, mutta jotenkin en myöskään oikein osaa pitää siitä. Veikkaisin kuitenkin, että tosiaan se voi olla hedelmäteen ystävälle ihan hyvä kokemus. Varsinkin, jos jouluteetä tekee mieli ajankohtaisesti juoda.

 Sleigh Ride, vihreä tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Luomu Nepal Jun Chiyabari FBOP

Tänään esittelyssä sattumalta löydetyn teekaupan tuotteita. Tai siis tuote.

Myös ihan vaihteluna joulukalenterijulkaisulle, koska ne teet ovat vähän niin ja näin ja hieman tylsiä sekä kirjoittaa että lukea.

Luomu Nepal Jun Chiyabari FBOP Boutique Makujen Taiasta. Pikkuinen teekauppa Kaari- kauppakeskuksen keskellä, jossa hieman aksentilla puhuva myyjä myyjä esitteli teepurkkeja. Kaikki teet olivat läpinäkyvissä lasipurkeissa ihasteltavina, en tiedä olivatko tuoksuteltavinakin, en kehdannut kokeilla. Tykkään tälläsistä yllätyskaupoista, niistä voi saada kaikenlaista uniikkia.

Vanhemmat ostivat keltaista teetä, joka sekin oli hyvää. Sellaista mitä Japanissa tarjoiltiin ruuan kera, vähän popkornmaista vaaleaa teetä. Tarvitsee ehkä hankkia myöhemmin itselleni myös.

Sisko osti jotain easy breathing sekoitusta joka tuoksui mintulle ja eukaleptykselle eikä tainnut sisältää konkreettisesti teetä. En ole hirveä mintun ystävä teessä, hämmentävää, sillä polkkakarkit ovat kuitenkin yksiä ehdottomia suosikkejani. Jos juon minttuteetä, haen kaapista marokkolaista minttuteetä. Siihen kuuluu lisätä hyvä määrä sokeria tietenkin, vaikka yleensä en lisää teehen makeutusta. Joka tapauksessa epäilen jo sekoituksen tuoksun perusteella, että itse en siitä erityisesti välittäisi. No, onneksi se ei mennyt minulle vaan siskolle.
 
Itse etsin punaista teetä, mutta myyjä suositteli tätä. Epäilen teen olevan kaikesta huolimatta mustaa. Tosin myöhemmin sainkin kuulla, että punainen tee saattaa olla vain toinen nimi mustalle teelle. Aina oppii uutta!

Ja sitten teehen. Ah. Väsyneenä, rasittuneena, koko aamun singahdelleena, tämä oli kuin taivas. Täydellinen maustamaton musta tee. Maukas, mutta ei liian voimakas. Ei hapan eikä karvas, mutta ei erityisen makeakaan. En voi kuin iloita, että mulla on tätä ihanuutta 100g. Pitää jossain välissä verrata lempimustaani, Assam Orangajuliin, tämä on kyllä hyvä kilpakumppani. Tämä tee pelastaa kyllä väsyneenkin aamun omalla kohdallani.

Luomutuotteet herättävät minussa hienoista vastustusta. Ei siksi, että luonnonmukaisesti tuotetuissa asioissa olisi mitään väärää. Mutta kun luomu ei oikeasti ole monessakaan mielessä erityisen luonnonmukaisesti kasvatettua. Tämä herättää minussa hienoisen protestihengen ja saatan jättää luomua ostamatta. Siksi luomuteet ovatkin minulle hienoinen uutuus makumaailmassa. En vielä osaa sanoa, että onko niillä jotain oikeaa eroa, vai onko se vaan joku perkki mikä teelle voidaan saavuttaa. Mutta ainakin nyt olen ikionnellinen, etten karsastanut luomuleimaa.

 

 Luomu Nepal Jun Chiyabari FBOP, musta tee. 1-2 teelusikkaa/ kuppi. Veden lämpötila 95ºC (käytän 90ºC koska keittimeni toimii tasaluvuilla). Haudutusaika 1-3 min.

Teekalenterin viides luukku

Tänään vuorossa viides luukku. Ja uusi melonitee. Olisin innostuneempi, jos en olisi maistanut jo edellistä.

Eli tämän päivän tee on Black Tea with Honey & Melon: Organic Black Tea with Licorice, Cinnamon and Cloves. Ei ilmeisesti jaksettu edes miettiä enää osuvaa nimeä. "Nimen" mainitsemat hunaja ja meloni löytyvät jälleen makuaineina, eivät niinkään ainesosina.

Tällä kertaa en edes katsonut keitto-ohjeita, koska no ne ovat olleet aivan samat. 2-3 min vihreälle, 3-4 min mustalle. Saatoin siis pitää teetä hieman kevyemmin, kun yhtäkkiä tälle mustalle onkin 4-5 min. Mene ja tiedä.

Sitten itse teehen. En odottanut paljoa, koska edellinen melonitee ei ollut erityisen hyvää. Mutta, tällä kertaa itseasiassa yllätyin iloisesti. En edelleenkään valitsisi teetä pysyviin valikoimiini, en oikein usko, että yksikään joulutee on siihen koskaan pääsevä, mutta tee on ihan miellyttävää.

Teessä maistuu hieman lakritsi, mutta sen lisäksi tee on miellyttävän makeaa. Ehkä hunajaesanssi? Mikään maku ei ole älyttömän karvas eikä ylitse muiden. Tee ei myöskään jätä jännittävää jälkimakua, joka viipyilee epämiellyttävästi kunnes juo jotain muuta. Meloniesanssin maistaa, kun osaa hakea, mutta se sopii oikein mainiosti hunajaesanssin kylkeen. Tämä pääsee ihan kärkipäähän kalenteriteissä. Jos lakritsi ei maistuisi taustalla, niin ehkä jopa kärkeen. Ei ollenkaan huono.

Piristää myös suunnattomasti mieltä, kun on arvostellut monta päivää putkeen yhä pahempia kokemuksia. Jos tykkää jouluteistä, niin tämä voisi olla ihan käypä. Miten meloni kuuluu jouluun, en osaa sanoa, mutta ehkä se ei ole minun arvioitavissani.

Black Tea with Honey & Melon, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Teekalenterin neljäs luukku

Maistelu jatkuu, en tiedä mitä teeltä pitäisi tänään odottaa.

4. luukun takaa paljastui Spicy Anise: Organic Black Tea with Ginger, Cloves And Star anise. Tällä kertaa teestä löytyy jopa sen nimeävää ainesosaa, toki sitä on lisätty vielä makuaineenakin, samoiten jostain syystä piparminttua. No, tuoksu on ainakin hyvä, parempi kuin eilisessä.

Tämä tee itseasiassa herättää toiveita. Se tuoksuu haudutettuna edelleen hyvälle, eikä siinä ole lakritsia. Katkeaisiko putki, että seuraava tee on aina pahempi kuin edellinen?

Niin. Paitsi, että tähtianis omaa melkoisen lakritsisen aromin hautuessaan. Minne katosi piparminttu? Miksei inkivääri maistu yhdessäkään teessä? Tarvitsen selkeästi myös sokeria teen ohelle, tämänkin teen makua olisi tosiaan voinut tasapainottaa sokeri.

Mutta, tee on parempaa kyllä kuin eilinen Peppermint melon. En valitsisi tätäkään, jos olisi vaihtoehtoja, mutta tätä juo. Teessä maistuu lakritsin "kuivuus", en osaa sitä oikein kuvailla muuten, se tulee varmaankin juuri aniksesta. Muuten tee on ihan ok, vaikka en kyllä tosiaan maista mitään muita mausteita.

Uutuuden viehätys alkaa karisemaan tästä teekalenterista. Ensivuonna teen oman tai ehdotan jonnekin Unssiin, että tekevät. Kuinka monta jouluteetä voi juoda, ennen kuin ei tahdo enää?

 Spicy Anise, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-4 min.

Teekalenterin kolmas luukku

Nyt hörpätään teekalenterin kolmas luukku.

Aluksi täytyy sanoa, että tämän teen nimen onnistuin huomaamaan takana olevasta listasta, kun uteliaisuus voitti hetkeksi ja vilkaisin sitä. Tämän päivän tee on siis Peppermint Melon: Organic Black Tea with Cinnamon, Peppermint and Licorice. Täytyy myöntää, että olen kyllä pettynyt, ettei teessä ole oikeasti melonia. Ei voi kuin ihmetellä tätä nimeämispolitiikkaa, kurpitsateessä ei ole kurpitsaa, meloniteessä ei ole melonia... Mutta! Tarkasteltuani pakkausta tarkemmin, niin hahaa. Listassa onkin "natural melon flavor"!

Lisäksi tee sisältää arkivihollistani lakritsia. Pidän kyllä salmiakki ja lakritsikarkeista silloin tällöin, mutta teessä olen todennut sen jostain syystä hyvin katkeraksi ja yleensä luontaantyötäväksi. En osaa sanoa miksi, mutta olen yrittänyt pitää lakritsista teessä, koska melkein poikkeuksetta kaikki yrttiteet ja muut erikoisemmat sekoitukset sisältävät sitä. Jossain vaiheessa luovutin, sillä  maistoin aina sen lakritsin lävitse, enkä suinkaan hyvällä tavalla.

Tee tuoksuu voimakkaan piparminttuiselta, mutta ei puhtaasti. Ehkä se on se lakritsi. Haudutettuna tuoksu laimenee harmittavasti.

Maku. No, jotenkin piparminttu onnistuu katoamaan lähes täysin. Todella hämmentävää, koska olen aina pitänyt piparminttua hyvin voimakkaana teemausteena. Lakritsi ei myöskään maistu erityisen paljon, mikä on toki sekä kiitettävää, että valitettavaa. Koska kun otetaan pois piparminttu ja lakritsi ja kanelikin jää tällä kertaa taustalle, niin tee on suhteellisen mauton.

Puoli kupillista juotuani löytyy yhtäkkiä melonikin taustalta. Tai siis, arvelen, että se on meloni. Okei, luin, että teessä on melonimakuaineita, joten oletan, että maistamani on meloni... Ikävä kyllä jauhoinen lakritsi puskee myös vahvemmin päälle.

Tämä tee oli yksi mitä odotin, ajattelin, että se voisi olla hyvää. No, ei oikeastaan ollut. Toki meloni on myös todella vaikea mauste. Ajatuksena rakastan sitä, käytännössä harvemmin. Ehkä jotkut asiat ovat vain parempia tuoreeltaan. Vieläkin suosikkina on kalenterin ensimmäinen tee, tämän päiväinen jää kyllä pohjimmaiseksi. Tämä tee olisi kyllä voinut oikeasti hyötyä makeutuksesta, joten pitää laittaa se korvan taakse kun se tulee uudelleen. Yleensä kuitenkin juon minttuteistä vain Maroccolaista minttuteetä ja voimakkaasti makeutettuna.

Peppermint melon, maustettu musta tee. Haudutus 100ºC vedessä. Haudustusaika 3-4 min.

Teekalenterin toinen luukku

Tänään aukesi teekalenterin toinen luukku. Voin kertoa, että kauhistus, vaikka hieman hetkellinen, oli suuri.

Kuvittelin nimittäin, että kalenterissa on kaksi samaa makua peräkkäin. No, ei ollut. Mutta sitähän seurasi sitten pettymys, sillä teessä on yksi ainoa ero edelliseen, nimen lisäksi siis.

Eli 2. luukku sisältää teen Spicy Pumpkin: Organic Green Tea with Cinnamon, Ginger, Cardmom, Cloves, Star anise, Nutmeg and Black pepper. Huomaatko eron? Kranaattiomena on korvattu tähtianiksella. Toki määrissä saattaa olla eroa, sitä en tarkistanut. En ihan myöskään ymmärrä mistä Spicy Pumpkin tulee, sillä teessä ei ole mitään kurpitsaista. Hämmentävää.

Jokatapauksessa, odotukset teen suhteen eivät ole huimat. No ainakin edellinen tee oli juomiskelposita, joten ei se pahaa voi olla. Tässä vaiheessa kysyn itseltäni, että mitä odotinkaan joulukalenterilta? Tietenkin siellä on paljon jouluteitä.

Tee itsessään maistuu aika samanlaiselta kuin ensimmäinenkin luukku. Kaneli ja kardemumma ovat voimakkaina. Jotenkin ehkä pidin kuitenkin enemmän edellisestä teestä, tämän maku on kenties hieman pistävämpi. Kranaattiomena on kuitenkin suhteellisen makea, joten ehkä se sittenkin pehmensi makua?

Huomaan pohtivani kalenterin teevalikoimaa niin, että jos minulla olisi valittava vain teepusseista joista en erityisesti pidä, valitsisinko tämän? Edellisen kohdalla vastaus oli kyllä, tämän kohdalla ei. Ottaisin mielummin edellistä jos voisin.

Spicy Pumpkin, maustettu vihreä tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Teekalenteri ja ensimmäinen luukku

Kun kirjoitan tätä, on joulukuun ensimmäinen päivä. Ja maistelen ensimmäistä teekalenterin teetä. Tämä ja kaikki muut teekalenteripäivitykset julkaisen vasta aikaisintaan seuraavana päivänä, niin en pilaa keneltäkään yllätystä.

Teekalenterissa on 12 erilaista teetä English Tea Shopilta. Eli kaikki teet tulevat kaksi kertaa maisteltavaksi. Jos mielipiteeni muuttuu, niin saatan kirjailla lisähuomioita toisena maistelupäivänä.

Tänään 1.12. oli teenä Happy Holiday: Organic Green Tea with Cinnamon, Ginger, Cardamon, Cloves, Nutmeg, Pepper and Pommegranate. Melkoinen makujen sekamelska siis. Joulutee selkeästi.

Yleensä en ole juurikaan jouluteiden ystävä, kun niissä on liikaa mausteita ja vielä omasta mielestäni vääriä mausteita. Mutta tällä kertaa en valita, sillä oikeasti, teejoulukalenteri!

Tee tuoksui vähän oudolle, mutta pidemmän nuuskinnan tuloksena aika hyvälle. Haudutetussa teessä tuoksuu hyvin voimakkaasti kardemumma ja kaneli, vähän pelottaa.

Tee on ensimaistamalta melko mauton, mutta sitten kaneli ja kardemumma iskevät. Jossain taustalla on vihreä tee, mutta jos en paremmin tietäisi, niin sitä voisi olla vaikea havaita. Mausteet dominoivat makua voimakkaasti. Tai siis, ainakin kardemumma ja kaneli.

Laatikko missä tee tuli neuvoo tarjoilemaan teen sitruunan viipaleen ja/tai sokerilla tai hunajalla maustettuna. En tiedä mitä sitruunan viipale olisi tuonut (muuta kuin tehnyt minut onnelliseksi kun olisin saanut syödä sen jälkikäteen), mutta itse en kyllä kaipaa teehen ainakaan hunajaa tuomaan omia aromeitaan. Harvemmin käytän makeutusta teessä muutenkaan, niin en kaipaa sitä nytkään.

Tee on ihan juotavaa, muttei ehkä omaan makuuni. Joulutee on joulutee, tämä ei ole pahimmasta päästä, koska oli tosiaan varsin juotavaa. Se kuitenkin toi lähinnä mieleeni, että voisin taas hankkia kokoelmiini kaneliteetä. En erityisesti pidä kanelista muuta kuin "piilotettuna", mutta jostain syystä kanelitee iskee johonkin makuhermoon. Mene ja tiedä. Tässä teessä oli kyllä samoja makuja, joten ehkä se on syy miksi se oli oikeastaan ihan kiva. Lisäksi tee jättää mukavan pikku poltteen jälkimakuna, arvostan.

Happy Holiday, maustettu vihreä tee. Haudutus 100ºC vedessä. Haudustusaika 2-3 min.

Fresh Green

Tänään vuorossa Fresh Green vihreä tee Demmers Teehausilta.

Myyjä kehui suosikiksi, oli kuulemma kuukauden maisteluteenä myyty tyystin loppuun. Tee sisältää hirveän määrän erilaisia punaisia marjoja ja ruiskukkaakin. Yleensä en hirveästi intoonnu multimarja teistä, tai oikeastaan mistään teistä joissa on hirveä määrä aineksia. Jos teessä on 10 ainesosaa, niin miten ne kaikki voi erottua? Tässä on 6 ja lisättyjä aromeja, teen lisäksi.

Tee on yllättävän mieto, marjat toivat vain hienoisen makeuden teehen. Toisaalta kuitenkin myös punaisten marjojen ongelmat, eli hienoisen karvauden. Yleensä tämä on pahinta vadelmateissä, jotka ovat suorastaan happamia. Tässäkin on vadelmaa ja myös karpaloa, joten ehkä se johtuu siitä.

Mieluusti olisin maistanut enemmän vihreää teetä lävitse, nyt se hukkuu mausteisiin.
Tee ei kokemuksena ollut mitenkään kovin erikoinen. Tee ei missään tapauksessa ole pahaa, mutta toisaalta en välttämättä jää kaipaamaankaan. Aion kyllä myöhemmin antaa vielä uuden mahdollisuuden, ehkä erilainen mieliala parantaa makua. Nyt valitsin vaan jonkun teen, olisi ehkä pitänyt ottaa musta, kaipasin enemmän piristystä. 

Jonkin aikaa myöhemmin

Vaikka tee ei sinällään ollut erityisen mieleenpainuva, se on on kuitenkin laadukas vihreä tee. Jäin miettimään teetä juomisen jälkeen, ja huomasin kaipaavani uutta maistelua ennemmin kuin myöhemmin. Otinkin teen mukaan teekesteille ja maistatutin sitä itseni lisäksi muulla juhlaväellä. Tee ei herättänyt erityistä suosiota, mutta en niin olettanutkaan. Vihreä tee vaatii juojalta enemmän kuin musta. Mutta itse pidin teestä ja nostankin sen tämän ansiosta "mahdollisesti unohdettavasta" seuraavaan kategoriaan eli "vertauskohta seuraaville". Tulen ostamaan toisenlaisia vihreitä teitä, mutta todennäköisesti palaan teehen kun kaipaan helppoa ja maistuvaa vihreää, varsinkin kun on ongelmia löytää mitään kivaa.

 

Fresh Green, maustettu vihreä tee. 6 teelusikkaa/ litra. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2 min.

Black Walnut

Tänään kokeilussa Demmers Teehausin Black Walnut musta tee.

Siinä on mm. vaahterasiirappia ja voin kertoa, että tuoksu on todella mahtavan huumaava, tekee mieli tuoksutella jatkuvasti. Olen selkeästi makea teevaiheessa, ja tämä on selkeästi sellainen. En siis lisää makeutusta teeheni normaalisti paitsi kahdessa tapauksessa. Jos tee vaatii sitä, kuten Chai tai olen kipeä. Silloin käytän helposti purkillisen hunajaa nuhan taltuttamiseksi, teen maulla ei tosin siinä vaiheessa ole enää mitään väliä. Ah. Odotukset oli korkealla tämän teen suhteen.

Tee ei ihan lunastanut tuoksuaan, mutta ei pettänyt maussakaan. Ei vain maistunut samalta kuin tuoksui, mikä ei ole väärin. Se on itseasiassa ihan normaalia. Tee on makea, mutta semmoisella täyteläisellä tavalla. En erityisesti erottanut teestä mitään luvattuja ainesosia, mutta tykkäsin teestä koska se ei ollut hyökkäävä. Esimerkiksi siis super vaahterainen, pähkinäinen tai vanilijainen. Vaan makea, täyteläinen ja lämpimän syksyinen tee. Pussissa puhutaan intiaanikesästä, itse ajattelen lämmintä värikästä syksyä. Kuumaa, makeaa ja värireimua.

Suosittelen teetä ehdottomasti. Kilpailee tällä hetkellä erään toisen samantyyppisen voimakkaan makean mustan teen kanssa siitä, kumpi on suosikkiani. Tämä tee on hienoisesti voitolla, toinen on melkein vahingossa unohtunut taaemmas. Ehkä jo siksi, että teen tuoksu saa minut hyvälle tuulelle. Tai siksi, että tämä tee on vain uudempi tuttavuus. Toinen tee on Unssin Pekingin ooppera. Sinänsä hyvin erilainen tee, sillä maistuu ruusulle ja vanilijalle.

Tee ei siis sisällä oikeasti pähkinää, nimestään poiketen, vaan pähkinäpuun lehtiä. Ja sitä vaahterasiirappia hiutaleina. On siis oikeasti sokeroitua valmiiksi. Mutta turvallista siis todennäköisesti myös pähkinäallergikoille. Ja lähes loppu näköjään. En kyllä uskalla mennä vielä ostamaan lisää, sillä tuo teemäärä työpisteeni nurkassa tulvii jo. Niin monta teetä odottelee maistajaansa...

 

Black Walnut, maustettu musta tee. 5 teelusikkaa/ litra. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-4 min.

White Blueberry

Tänään aamuteenä White Blueberry Demmers Teehauselta. Herkkä, valkoinen mustikkatee siis.

Maistelin teetä jo kerran aikaisemmin, mutta en huomannut silloin kirjoittaa arvioitani ylös.

Juon harvoin valkoisia teitä, samoin kuin mustikkateetä. Jostain syystä kumpainenkin vaatii osaltani tietynlaista mielentilaa. Tykkään kyllä mustikasta teessä ja sillä lienee hyviäkin vaikutuksia, kuten näkökyvyn terävöityminen jne. Valkoisia teitä tosin myydäänkin kaupoissa harvakseltaan. Tämä tee vaati myös 70 asteen haudustuslämpötilan, joten hiljaa mielessäni epäilen polttaneeni joitakin markettejen pussiteitä joissa ei ole ollut ohjeita... Sekin selittänee haluttomuutta juoda valkoista...

Tätä valkoista teetä minulle taidettiin suositella, kun kyselin kevyttä, mutta hieman makeaa teetä. Tee oli uutuus ja loppu, joten en saanut sitä kotiin. Maistettuani sitä en ihmettele miksi.

Tee tuoksuu mustikkametsältä, eli mustikoilta, lehdiltä ja sammaleelta. Maussa löytyy samoja vivahteita, mutta enemmän mustikkaa ja makeutta. Sinänsä harvinaista, sillä useimmat maustetut teet eivät toista tuoksuja mauissa. Tai näin olen ainakin itse havainnoinut. Tee on ihanan kevyt ja sitä on helppo juoda, siinä ei ole mustan teen ajoittaista raskautta eikä vihreän teen karvautta (eikä ruohoisuutta). Itse voimakkaisiin mustiin teihin tottuneena kokonaisuus on melkein liiankin kevyt, joudun muistuttumaan itselleni, että minulla on aikaa ja mahdollisuuksia juoda täyteläisempää teetä myöhemmin.

Tästä tulisi muuten varmasti aivan älytön jäätee, koristamaan muutama jäinen mustikka ja avot. Pitää kokeilla kesällä.

Nimeäisin White Blueberryn kevyeksi hyvänmielen teeksi. Tee kaipaa aikaa nautiskeluunsa, se ei mielestäni ollenkaan sovellu nopeaksi aamuteeksi kiireessä, vaikka sitä kevyenä helposti juo isompiakin määriä. Myös jälkiruokana tee on varmasti mainio, se on hieman makea ja selkeästi mustikkainen.

White Blueberry, maustettu valkoinen tee. 11-12 teelusikkaa/ litra. Veden lämpötila 70ºC. Haudustusaika 2 min.

Teeblogin esittely ja työvälineeni

Hei!

Teen valinta on tarkkaa puuhaa. Tai ei edes oikeastaan ole, mutta hankalaa se on. Miltä maistuu mansikka teessä? Tai kirsikka? Onko kerma hyvä vai huono asia? Entä jos tee on nimetty jälkiruuaan mukaan, uhka vai mahdollisuus? Voiko maustamaton vihreä tee olla hyvää? Onko luomuteessä jotain erityistä?

Kaikkiin kysymyksiin minäkään en tiedä vastausta, mutta aion maistella teetä kunnes minulla on siitä vakaa mielipide ja todennäköisesti sen ylikin. Koska tee on hyvää ja siitä saa kofeiinia.

Minulla on onni asua Helsingissä, missä teekauppoja on roppakaupalla kävelyetäisyydellä toisistaan. Se tosin ei kauheasti helpota teenvalintaani, mutta ainakin se mahdollistaa paremman laadun. Oletettavasti.

Kirjaan tähän blogiin mielipiteitäni juomistani teistä, jotta ehkä joku muukin saattaisi saada niistä inspiraatioita. Samalla toteutan sisäistä mieltymystäni arvostella asioita ilman, että puhun ystävieni korvat puhki. Win-win!

Teenkeittimistä

Muutama vuosi sitten koin valaistumisen, kun kämppikseni osti meille asteittaisen vedenkeittimen. Mitä, voiko vihreä tee olla oikeasti hyvää? Vastaus on, että kyllä voi, kun se on oikean asteista. Mullistavaa, tiedän.

Siksi en olekaan siitä lähtien ollut valmis luopumaan kunnon työvälineistä.

Nykyistä teenkeitintäni etsin monta viikkoa. Valikoima täällä Suomenkamaralla on suhteellisen suppea, jos ei tahdo maksaa itseään kipeäksi. Maksoin kyllä silti.

Päädyin lopulta maksamaan keittimeen, joka maksoi marginaalisesti vähemmän kuin kilpakumppaninsa, mutta lämmittää silti veden 70/80/90/100 asteiseksi valinnan mukaan. Tämä keitin on Khapp Kettle/ Tea maker. Nimestään poiketen kyseessä ei ole teenkeitin, vaan vedenkeitin jossa on lisävarusteena sihvilällä vatustettu kansi. Oli yksi valintaan johtaneista syistä. Sihvilä liikkuu ylös ja alas, joten sen saa veden keittymisen jälkeen laskettua kätevästi veteen ja hautumisen jälkeen nostettua sieltä. Tai kun nostomekanismi hajoaa, se on hieman rakenteellisesti heiveröinen, kaupan näyttökappaleessa jo rikki, niin tilalle voi vaihtaa sihvilättömän kannen.

Vettä ja teetä voi pitää myös lämpimänä puoli tuntia kerrallaan, kaikissa muissa asteissa paitsi 100 asteisena. Kätevää, kun keittää litran kerralla pelkästään itselleen... Tässä vielä netistä lainattu kuva keittimestäni. Korvaan kuvan omallani, kunhan muistan ottaa taas kameran mukaan. Mutta tuollainen se on: siisti, simppeli ja toimivainen.

 

Seuraava postaus käsitteleekin sitten jo teemaisteluita. Mutta kuten monet asiat, teekin on parempaa oikein laitettuna!