Blueberry Hill

Englannin teiden sarja jatkuu. Tällä kertaa maistelussa Yumchaan Blueberry Hill. Maustettu mustatee.

Yumchaa tosiaan loistaa vihreiden teiden tekemisessä, mutta aiheuttaa hienoisia pettymyksiä mustissa. Blueberry Hill on kyllä hyvä tee, mutta hämmentävän hentoinen siihen nähden, että teessä on mustikoita, raparperia, kermaa ja pionin kukkia. Ehkä se on se kerma?

Blueberry Hill on parempi kuin Walk in the Woods, se on mukavan pehmeän makuinen ja makeantuoksuinen. Tykkään siitä miltä tee maistuu, toivoisin sen vain olevan voimakkaampi.

Blueberry Hill on kokonaisuutena vaisu, mutta hyvä tee. Kerma ei häiritse mukana niin paljon kuin voisi, se osaltaan todennäköisesti tosin pehmeyttää makua, tuo makeutta ja täyteläisyyttä, mutta samalla häivyttää.

En osaa tosin sanoa, että maistuuko tee erityisesti mustikalle ja raparperille, se kun maistuu lähinnä makeahkolle.

Toisaalta tee on helppo juoda pehmeytensä ja miellyttävän makeutensa ansiosta. Sokerin lisääminen voisi tuoda aromeja esiin, mutta maidon laittaminen todennäköisesti häivyttäisi loputkin aromit.

Kaikesta huolimatta oikeastaan pidän Blueberry Hillistä. Se on kiva perustee, kun ei kaipaa mitään erityistä. Todennäköisesti palaan sen pariin, kun mieleni tekee teetä, mutta en osaa päättää erityisesti mitä haluaisin. Siihen Blueberry Hill on täydellinen. Se on aina hyvää, vaikkei erityisen erityistä.

Ja lisäksi Blueberry Hill on tee johon kasvaa. Kun sitä juo useammin, tee alkaa muistumaan mieleen parempana ja maistumaan oikeastaan aika kivalle. Se ei edelleenkään ole lempiteitäni, mutta oikein miellyttävä ja sitä tulee juotua silloin tällöin ihan mieluusti. Saattaisin jopa harkita uutta pussia joskus.

Blueberry Hill, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-5 min.

Walk in the Woods

Yumchaa Lontoosta tosiaan nimeää teensä hauskasti. Tänään tosiaan Walk in the Woods, joka on nimensä mukaisesti marjatee. Teessä on seljan marjoja, karhunvatukoita, vadelmia ja vadelmanlehtiä. Huomattavaa on, että normaalisti selja on jotain mitä en ikinä halua minnekään. Mutta  normaalisti myös seljasta käytetään kukkia, ei marjoja. Ja koska tein ostoksia hienoisessa kiireessä Lontoossa, niin mukaan tarttui teitä nimen ja tuoksun perusteella.

Yumchaa tekee valtavan hyviä vihreitä teitä. Siksi onkin hämmentävää, että mustat teet eivät ole yhtään niin hyviä. Ostin niitä muutaman, ja ne ovat kaikki olleet jotenkin... mauttomia. Eivät pahoja, mutta aika mitäänsanomattomia.

Walk in the Woods maistuu normaalisti haudutettuna hyvin kevyen marjaisalle. Tavallaan hyvä, kun marjojen happamuus ei tule esiin, mutta samalla on melko mahdotonta sanoa mitä teessä edes on. Ja kuitenkin siinä on marjoja ihan silmämääräisesti ja kokonaisina.

Hieman tavallista pidempään haudutettuna teessä maistuu hienoinen vadelman kirpeys, ehkä karhunvatukka siinä ohella. En tiedä miltä seljan marjat maistuvat, joten en osaa sanoa maistuvatko nekin. Mutta edelleen tee on hyvin mieto, oikeastaan laimea jossen sanoisi.

Itse olen tottunut voimakkaisiin teihin ja pidän niistä myös sellaisina, joten Walk in the Woods on hienoinen pettymys. Toisaalta se saattaisi maistua ihmiselle joka ei ole erityisen teehifistelijä, sillä miedot maut tekevät teestä helpon juotavan. Ja jos tulee hauduttaneeksi vähän turhan pitkään, niin tee ei kyllä erityisesti katkeroidu, vaan tosiaan tulee kyllä marjaisammaksi. Mutta samalla tietenkin hieman kirpeämmäksi.

Kuitenkin kaipaan Yumchaan maistuvampia vihreitä teitä. No, toisaalta, ei kaikkea voi aina osata.

Walk in the woods, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-5 min.

Maito Oolong

Maito Oolong on oolong tee, joka on valmistettu höyryttämällä teetä maidolla. Kuka senkin on keksinyt, sitä en osaa sanoa. Kenen mielestä on järkevää höyryttää teelehtiä aineella, jolla on taipumus pilaantua lämpimässä?

No, joka tapauksessa. Joku keksi ja hyväähän siitä tuli. The Ouncen Maito Oolong on miellyttävä kokemus pehmeää maidon makua ilman maidon lisäämistä.

Kokeilin Maito Oolongia (tai Milky Oolongia, kuten sen tuotteen nimi oli) ensikerran tilatessani neljä pientä näyttöpakkausta teetä Teekauppa.fi:stä. Ainoa neljästä joka jäi erityisesti mieleeni oli Milky Oolong, johon hieman rakastuin. Mutta kuten Oolongit yleensäkin, tee on harvinaisuutensa vuoksi kallista ja en oikein kehdannut heti tilata lisää.

No, sitten löysin Unssista Maito Oolongia ja ostinkin sitä, mutta jostain syystä en oikein pitänyt siitä tai se jäi unohduksiin. Vasta kun ostin toista Maito Oolongia joka ei ollut hyvää, maistoin Unssin teetä uudelleen ja totesin sen maistuvan samalle kuin Teekaupan versio.

Maito Oolong on pehmeä tee, joka maistuu makealle ja kevyen maitoisalle, melkein ehkä enemmän hylamaidolle kuin normaalille. Koska se tosiaan on makeampaa kuin normaali maitotee, varsinkin ilman sokeria. Oolong on hyvin keveä tee, joten itse en oikeastaan sitä ensimmäisille keittokerroilla maista erikseen, mutta samalle Maito Oolong ei kuitenkaan maistu pelkästään kuumalle maidolle tai vedelle ja maidolle.

Maito Oolongia voi keittää useita kertoja, kuten oolongeja yleensäkin, mutta silloin maidon maku väistyy. Se ei tee teestä kuitenkaan huonoa, sillä myös oolong on itsessään miellyttävän pehmeä ja hieman makea maultaan. Ainakin laadukkaissa versioissa siis.

Kotona keitämme yleensä 3-4 pientä pannullista samoista puruista oolongia, oli se Maito tai Vadelma Oolongia. Töissä minun tulee yleensä tehtyä vain yksi pannu mitään, mikä on sinänsä sääli. Mutta toisaalta kun juon teetä aamulla ja iltapäivällä, niin sitä vain kaipaa erilaisia teitä.

Maito Oolong kestää kuuman veden, mutta toisaalta sitten haudutusaika on vain 1-2 minuuttia. Vähäkin riittää, varsinkin jos teetä on tarkoitus juoda pidemmän ajan puitteissa. Oolong nimittäin kitkeröityy helposti seistessään ja maku vahvenee, eli vaikka ensimmäinen kupillinen olisi hieman mieto, niin toinen saattaakin olla jo sopiva. Itselleni tässä on aina muistamisongelmia ja päädyn hieman liian kitkerään ja voimakkaan Maito Oolongin pariin.

Maito-oolong, oolong. Haudutuslämpötila 95-100ºC. Haudutusaika 1-2 min.

Ginseng

Hienoinen päivityskatko, pahoittelen. En ole saanut kuvattua uusia teitäni, vaikka arvosteluita olisikin. Mutta yritän palailla taas normaaliin 2-3 kertaa viikossa rytmiin.

Tänään olisi vuorossa sitten toinen Ginseng tee, eli The Tea Housen Ginseng musta tee. Pidin kovasti Yumchaan vihreästä ginseng sekoituksesta, mutta siinä oli mukana vähän kaikkea muutakin. Tämä Tea Housen version on lähinnä ilmeisesti mustaa teetä ja Ginsengiä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, niin gingseng ei itsessään maistu kovin voimakkaalle. Mutta toisaalta se myöskään maistu sellaiselle, joka itsenään toisi kovin miellyttäviä makuvivahteita teehen. Tee ja kasvisliemijauhe tuskin viehättää monia.

No, olin kuitenkin ginsenghuumissani Lontoossakin, ja tämä tee tietenkin kiinnitti huomioni.

Tea Housen Ginseng ei ole pahaa. Se on ehkä sinällään toistaa omia kokemuksiani ginsengistä, ei hyvää, muttei pahaakaan. Ginseng ei maistuu teessä, hieman makeana, enimmäkseen terävänä. Joko pohjalle valittu musta tee on myös terävää tai sitten ginseng onnistuu tuomaan sen esiin, sillä kokonaisuus on hieman katkera.

En nyt välttämättä suosittelisi teetä kenellekään, joka ei erityisesti tiedä pitävänsä gingsengistä makuna, muuten tee ei omaa erityisiä miellyttäviä piirteitä. Itse tiedän, että tulen juomaan teetä sen takia, että gingsengillä pitäisi olla piristäviä vaikutuksia. Uskon vakaasti plasebon voimaan ja käytän sitä mieluusti hyväkseni kun mahdollista.

Ginsengin hienoinen makeus muistuttaa hunajasta, joten teen maku voisi sopia hyvin hunajan ja kenties maidon seuraksi. Itse olen ehdollistanut hunajan lähes kokonaan flunssateehen, joten en viitsi nyt kokeilla, mutta ehkä myöhemmin kun on maitoakin saatavilla.

Teestä jää kyllä miellyttävä jälkimaku, joten juomisen jälkeen ei harmita. Juodessa ehkä katkeruus ehkä vähän saattaa tökkiä kuitenkin. Sillä on kerrannaisvaikutuksia.

Ginseng, musta tee. Haudutuslämpötila 100º. Haudutusaika 3-5 min.

Vanilla Supreme

Tällä kertaa maistelussa The Tea Housen Vanilla Supreme. Lontoolaisesta kaupasta sai kahta erilaista puhtaasti vanilijaista teetä, tätä ja Vanilla teetä. Valitsin Supremen tietenkin, sillä oletan siinä olevan enemmän vanilijaa.

Olen aikaisemminkin sivunnut vaniljateitä, sillä vaikka rakastan vanilijaa ja etsin sitä monesta lähteestä, monet vanilijateet ovat hyvin parfyymisia. Niistä puuttuu se vanilijan täyteläisyys ja pehmeys. Olettaisin tämän johtuvan siitä, että bourbon vanilija, jonka oletan olevan vanilijalaaduista yleisin, on hyvin parfyyminen. Se tuoksuu oikein hyvälle, teessäkin, mutta sen maku ei ikävä kyllä pehmene hirveän hyvin.

En löytänyt tietoa, että onko tässä nyt jotain muuta, kenties ei, mutta lisänä on jälleen makuaineita. Ehkä ne ovat lopulta hyvän maustetun teen salaisuus, sillä Vanilla Supreme on todella nimensä arvoinen vanilijatee. Jo kaupassa ihastuin sen tuoksuun, joka oli enemmän pehmeä, mutta maku on taivaallinen.

Vanilla Supreme on täydellinen vanilijatee, siinä missä Tea Housen Black Cherry on täydellinen kirsikkatee. The Tea House on selkeästi ymmärtänyt yhden mausteen teiden ajatuksen. Koska jos teen ajatus on olla vanilija- tai kirsikkatee, niin sitten sen tosiaankin kannattaa maistua siltä yhdeltä mausteelta. Välillä tuntuu, että teesekoituksissa ollaan liian arkoja tai uskotaan ihmisten kaipaavan vain ajatuksen tasolla makuja. En tiedä, itse rakastan juurikin voimakkaita elämyksiä jos teeni on maustettu. Ja toki maustamattomissakin, mutta se on asia erikseen.

Vanilla Supreme on pehmeä ja makea vanilijatee. Se tuo mieleeni enemmän vanilijasokerin kuin hajuveden. Tee ei kuitenkaan ole sokerinen, vaan tosiaankin vanilijaisen makea. Siksi se on omaan makuuni parempi kuin esimerkiksi Unssin Creme Brulee, joka on kyllä vanilijainen, mutta toffeen ja sokerin kera. Ehkä jopa liian makea omaan suuhuni.

Uskon, että Vanilla Supreme toimii myös maidon kanssa, itse en ole kokeillut, mutta kahden henkilön testiryhmäni tuntui nauttivan siitä kovasti juurikin maidon kera. Toinen lisäsi sokeriakin, vaikka itse en kyllä kaipaa. Mutta toisaalta lisään sokeria lähinnä Chaiteehen, enkä aina edes siihen. Kertoo ehkä enemmän minusta.

Tähän mennessä olen ollut enemmän kuin onnellinen uusiin Lontoolaisiin löytöihini. Yksikään tee ei ole ollut pahaa, vaikka muutaman olen todennut hieman tarkkailua vaativaksi. Kaikkia en ole edes maistanut, koska niitä nyt vaan on niin monta.

Vanilla Supreme, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC Haudutusaika 3-5 min.

Black Cherry

Tämäkin tee on tuotu Lontoosta. Kirsikkateetä sai kahdessa eri variaatiossa Black Cherry ja Wild Cherry. Toivoin tämän olevan makeampaa, tai ainakin vähemmän hapanta kuin Wild Cherry josta minulla on hienoisen huonoja kokemuksia muiden merkkien tee kokeiluina.

Teekaupan nimi on yksinkertaisesti The Tea House. Se oli iso kaksikerroksinen tila, jossa alakerran seinät oli vuorattu teellä ja kaikki muu teenteko välineillä. Olisin halunnut ostaa noin kolme eri teepannua sieltä, mutta onneks niissä kaikkein kauneimmissa ei ollut hintaa.

The Tea House muuten toimii myös nettikauppana. Kaikki sieltä hankkimani teet ovat tähän mennessä olleet oikein mainioita, joten laatua ei ainakaan tarvitse pelätä. Todennäköisesti tulen tilaamaan sieltä jossakin välissä sekä täyttöjä että uusia makuja.

Black Cherry on kiitollinen kirsikkatee, ja ei maistu ollenkaan katkeralle. Kuten ehkä joskus aikaisemmin olen maininnut, kirsikkateet ovat kiinnostaneet minua aina, mutta ne ovat yleensä karvaita pettymyksiä. Ne maistuvat karvaille (tai ehkä enemmän happamalle?) ja voimakkaasti joltakin, mutta harvoin kovin miellyttävältä.

Tämän teen maku tuleekin makuaineista, olisiko siinä vastaus. Ja mustaherukan lehdistä. En tiedä, mutta joka tapauksessa se on kaikkea sitä mitä itse haen kirsikkateeltä. Tuoksuu ja maistuu kirsikkaiselle, joku saattaisi sanoa esanssiselle, mutta minusta juurikin sille miltä oletan kirsikkaisten asioiden maistuvan. Tee on lisäksi miellyttävän makea, mutta ei hyökkäävän voimakas kirsikkaisuudessaan.

Jos minun olisi tarpeen valita, tämä voittaisi Demmers Teehaussilta hankkimani Japanin kirsikan, jonka totesin kyllä oikein mukiinmeneväksi kirsikkateeksi. Mutta se johtuu lähinnä siitä, että tämä tee on musta ja olen edelleen puolueellinen mustille teille. Lisäksi minusta kirsikka sopii paremmin vahvemman mustan teen puolisoksi, kirsikka ei niin helposti ylilyö mustan teen makua, joten kirsikkaa voi olla enemmän. Makuasioita sanoisin.

Suosittelisin teetä kaikille, jotka pitävät kirsikasta ja varsinkin esimerkiksi kirsikkakarkeista. Oma pussini hupenee pelottavaa vauhtia, mutta onneksi on nettikauppa, vaikka toimituskulut saattavatkin olla hieman suolaiset.

Black Cherry, muste tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-5 min.

Gingseng Guardian Blend

Aluksi pahoittelen viikon hiljaisuutta, vakaa aikeeni oli päivittää myös talvilomani aikana, mutta toisin kävi. Nyt kuitenkin yritän palata normaaliin päivitysrytmiin. Toisaalta sain myös idean alkaa arvostelemaan eri kahviloita, tai siis lähinnä niiden teevalikoimaa. Katsotaan ottaako tämä tuulta alleen!

Kävin taannoin Lontoossa viikonloppuna vierailemassa. No, mukaan tarttui tietenkin hirveä määrä teetä. Koska olimme kaveriporukalla tosiaan vain viikonlopun verran, niin melkolailla tuoksun, nimen ja sisällön perusteella tuli valikoitua.

Gingseng Guardian Blend on Yumchaa nimiseltä kahvilalta/ teekaupalta. Yumchaa ilmeisesti on murretta, ja tarkoittaa hyvää teetä. Yumchaan kaikki teet oli nimetty todella kauniisti, ja mukaani tarttui valikoima vihreitä ja mustia teitä, ja yksi valkoinen, mutta se on menossa tuliaisiksi.

Tee itsessään sisältä gingsinin lisäksi sitruunaruohoa, vanilijaa, kuivattua sitruunaa, auringonkukan nuppuja ja pakastekuivattua jugurttia. Gingseng kiinnostaa minua, sillä pitäisi olla piristäviä vaikutuksia. Ja ilmeisesti yleiskuntoa nostattavia, jos Korealaisia on uskominen. Ginseng itsessään ei kuitenkaan maistu juuri miltään, itselleni puhdas gingseng jauhe veteen sekoitettuna maistui hieman selleriseltä kasvisliemeltä. Hyvin neutraali maku.

Guardian Blend nousi kuitenkin yhdeksi suosikeistani tuontiteiden joukossa. Ginseng sekoittuu mukavasti muihin mausteisiin. Ja vaikka mausteita on paljon, ne eivät hukuta toisiaan alleen, mikä on miellyttävää. Gingsengin pystyy maistamaan teestä, varsinkin kun tiedän miltä se maistuu noin ylipäätään. Kokonaisuus on pehmeä, hieman makea, ei kovin perinteisen makuinen tee. Pohjana on vihreä sencha, joka sopii oikein mainiosti sekaan.

En osaa oikein kuvailla teetä muuten, kuin että pidän siitä. Se maistuu tosiaan ginsengille, mutta myös hieman sitruunaruoholle ja sitruunalle. Vanilija varmaan jää antamaan lähinnä makeutta, samoin kaiketi jugurtti. Vihreä tee on itsessään hieman ruohoista, joten se toimii mainiosti muiden kanssa.

Suosittelen teetä, jos haluaa jotain vähän erilaista. Tätä ei tosiaan voi oikein verrata normaaleihin marja tai hedelmäteihin. Tee on kokonaisuutena hämmentävästi hieman "kuiva", mikä johtunee erityisesti ginsengistä.

Ginseng Guardian Blend, vihreä tee. Veden lämpötila 80ºC Haudustusaika (oma arvio) 2-3 min.

Punakuono, joulurooibos

En juo usein rooibos teitä. Syy ei suinkaan ole maku, vaikka toki harvakseltaan juotuna en ole vielä ihan päässyt selville se vivahteistä. Mutta enemmän kaipaan teeltäni kofeiinia. En juo kahvia, joten minun on saatava piristeeni teestä.

On kuitenkin olemassa ainakin  yksi rooibos jonka nimeen vannon, nimittäin Croco rooibos. Maistoin sitä joskus kauan sitten ystävän luona ja rakastuin samoin tein. Pussi majailee vieläkin teekaapissani, mutta täytyy myöntää, että kulutusta sillä ei ole juuri ollut.

Nyt kuitenkin toinen ystäväni kysyi, josko haluaisin pussillisen Punakuonoa. Itse maisteltuaan oli todennut sen mainioksi ja ostanut kerralla pari pussia. En tietenkään sanonut ei. Vaikka heti myönnyttyäni minua ehkä alkoi hieman epäilyttää joulumausteisuus. Mutta, luotan toisen sanaan. Valitettuani kofeiinin puutoksesta ystäväni sekoitti Punakuonoa Earl Greyhin ja totesi, että tee oli muuten tosi maukasta. Tekisi mieleni itsekin kokeilla, mutta pysyttäydyn nyt kuitenkin ensimaistelun puhtaassa tuotteessa.

Eli tosiaan kyseessä on Caffin joulurooibos Punakuono. Hauduke sisältää jolumausteita, ripauksen pippuria ja vanilijaa ja kermaa. Hauduke tuoksuu hyvältä, jouluiselta. Haudutettuna se tuoksuu kanelipullalta. Kannustavaa.

Tee on ihan jees. Rooibos maistuu mausteiden läpi, mutta ei ole kitkerää. Joulumausteet ovat ihan miellyttävässä balanssissa, ei maistu kitkerän katkeralle kanelille tai yltiömäisesti kardemummalle. Tykkään myöskin tästä ehkä hieman enemmän kuin Unssin Taj Mahalista, joka on musta chai, mutta siis kaikin puolin joulutee.

Ei herätä erityistä rakkautta, mutta se ei itseäni ainakaan yllätä, kun kyseessä on kuitenkin joulutee. Aion vakaasti maistaa teetä vielä mustaan sekoitettuna. Ei onneksi myöskään töki, niinkuin jotkun jouluteet. Myöskin kalenteriteistä on jo sen verran aikaa, että ei ole yliannostusta näistä mausteista. Auttaa huomattavasti.

Punakuono, rooibos. Veden lämpötila 90-100ºC. Haudutusaika 5-10 min (itse haudutin n. 5 min).

Vadelma Oolong

Vaikka olenkin paatunut teenjuoja ja kahvi on minulle suhteellisen vieras juoma, niin tykkään vastata tarpeisiin. Eli siis ostaa ystävilleni tarvittaessa hyvää kahvia teen sijaan lahjaksi.

Erään tälläisen etsinnän aikana löysin Crema nimisen puodin Helsingistä. Cremalla on myös laaja teevalikoima, mutta olen yleensä päätynyt ostamaan sielä vain kahvia.

Vahingossa kuitenkin löysin sieltä eräällä kerralla vadelma oolongin. Oolong itsessään oli minulle silloin vielä vierasta, mutta kokeilunhaluisena menin tuoksun perässä. No, tee oli taivaallista. Rakaustuin siihen itsekin ja samoin kämppikseni. Tämä on huomattava saavutus, sillä kämppikseni kanssa hakeudumme tyypillisesti aivan erityylisten teelaatujen pariin. No, tee tietenkin kului lähes huomaamatta. En saanut aikaiseksi kuitenkaan hakea lisää, sillä kauppa sijaitsee hieman sivussa.

Ja sitten kun aika koitti, kauhukseni tajusin, että tee olikin poistunut Creman valikoimista. Suru oli suuri. Tee jäi muistoihin ja vaipui lopulta unholaan.

Tämä kunnes Ounce alkoi myydä omaa Vadelma Oolongiaan. Kokeiluun ostettu pussi meni hujauksessa, tee oli ainakin yhtä hyvää kuin muistot edeltäjästään.

Vadelma oolong on siinä mielessä erikoinen vadelmatee, että se on hyvin kevyt ja makeahko. Karvautta ei ole kuin nimeksi. Olettaisin tämän johtuvan oolingista. Vadelma oolongia voi myös hauduttaa huoletta ainakin 3-4 kertaa (wiki sanoo 5-6), maku on edelleen erinomainen. Vadelmaisuus hieman häviää, mutta oolong on itsessään hyvin maukas tee.

Ouncen Vadelma oolong on siis kevyt ja maistuva tee. Se on hieman makea ja tuoksuu ihalle. Olen aikaisemmin tutustunut vain maito oolongiin, ja tässä on kuitenkin jotain samaa, vaikka tietenkin vähemmän maitoa. Vadelma ei itsessään ole kovin erottuva, vaikka teestä kyllä huomaa sen puutteen, sillä mausteet haipuvat suhteellisen nopeasti uudelleen hauduttaessa. Mutta se tuo teelle miellyttävän vivahteen, jota en osaa oikein kuvailla.

Oolongit ovat ilmeisesti osittain hapetettuja. Ne kulkevat mustan ja vihreän teen välimaastossa hapetusasteeltaan. Niitä voi uudelleen hauduttaa vielä useammin kuin vihreitä teitä, ja ovat yleensä hieman hintavampia myös.

Suosittelen kaikille vihreän teen ystäville oolongeja, varsinkin tätä vadelmalla maustettua, sillä se on todella kevyt ja miellyttävä tee. Vadelma oolongin voi myös hauduttaa 100ºC vedessä, vaikka oolongin suosituslämpötila onkin 90-95ºC. Makuun en ole korkeamman lämpötilan huomannut vaikutavan milläänlailla. Haudutus kertoihin tosin kenties.

Vadelma- ooling, oolong tee. Haudutus lämpötila 90ºC. Haudutusaika 2-4 min (löysin myös 5-6 min).

Luminen inkivääri

Teekalenterin ohella onnistuin juomaan kaikki maustetut teet loppuun. Oli siis jälleen aika lähteä teekaupoille. Hirveä kohtalo, tiedän. Mukaan tarttui suosikkien lisäksi useampi uusi tee.

Luminen inkivääri The Ouncesta on ilmeisesti vihreän ja valkoisen teen sekoitus, vaikka pussissa lukeekin vain vihreä tee. Kaipasin jotain inkivääristä teetä lämmittämään työpäiviäni, mutta ikävä kyllä mahdan ilmeisesti olla ainoa. Olen löytänyt viimeaikoina useamman teen jota olen etsinyt, mutta inkivääritee on vielä listalla. Osalta toki myös siksi, etten ole varma tarvitsenko jotain erityisempää kuin tavallisen kaupan hyllyltä löytyvän mustan inkivääriteen. Lisään joskus teeheni ihan tuoretta inkivääriä, mutta sen on hankalaa, koska tuore inkivääri kaipaisi ehkä hieman enemmän uuttamista kuin tee itsessään.

Joka tapauksessa. Unssista ei löytynyt kuin teitä jossain on inkivääriä, inkivääriteen sijaan. Luminen inkiväärikin on nimestään poiketen marjatee, jossa on inkivääriä. Se kuitenkin kuulosti niin mielenkiintoiselta, että otin sen kokeiluun.

Luminen inkivääri sisältää siis inkiväärin lisäksi mm. männyn neulaa (liekö neulasia?), vadelmaa, neilikkaa ja anista. Jos tee olisi esitelty sillä, olisin varmasti jättänyt välistä, kiitos tämän hetkisten jouluteekokeilujeni. Onneksi se ei kuitenkaan tässä teessä maistu samallalailla, joten olkoon. Vadelma taas oli yksi niistä syistä miksi teen valitsin.

Tällä kertaa muistin jopa pyytää haudutusohjeita Unssista, ne sai pienessä vihkosessa. Toivoisin mielummin niiden tulevan pussin kyljessä, sillä paperilaput eivät pitkään pysy minulla tallessa. Mutta ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut arvailla täysin.

Tee tuoksuu hyvin hedelmäiselle, tai siis, no, marjaisalle. Mutta sellaiselle kukkaisalle, makealle vihreälle teelle. Tee myös maistuu mukavan makealle ja marjaisalle. Vadelma tai muut mausteet eivät ole erityisen hyökkääviä, inkiväärin voi lähinnä aistia pienessä lämmössä.

Tee on oikein miellyttävä, makea vihreä tee. En tosin osaa sanoa mikä siitä tekee lumisen, vielä vähemmän inkiväärisen, mutta oikein miellyttävä tee jokatapauksessa. Oikeastaan juurikin sellainen tee mitä edellisellä teekierroksella etsin, eli hieman makea mutta silti kevyt vihreä tee.

Vaikka tosiaan teestä puuttuu inkivääri, niin myönnän, ettei myyjä oikeastaan edes suositellut tätä inkivääriteenä, vaan varoitti suoraan, että se on vain yksi mausteista. Siksi en ole kovin pettynyt, ettei sitä maista. 

Töissä on vähän sääli, että vihreitä teitä ei juuri tule haudutettua uudelleen. Olen huomannut, että toinen haudustuskerta saattaa maistua minusta oikeastaan melkein parhaalle. Teen mausteet jäävät enemmän taustalle ja vihreän teen oma maku korostuu. Tosin en osaa sanoa, kuinka hyvä tämä kyseinen tee olisi toisella haudustuskerralla, sillä vadelma saattaa kitkeröityä helposti. Mutta silti minun tekisi mieleni kokeilla. Ehkä tee on hieman liian voimakas tämän hetkiseen mielentilaani, vaikka onkin miellyttävä. Lisäksi vadelma korostaa vihreän teen luonnollista katkeruutta, varsinkin teen viiletessä hieman.

Minua edelleen hieman hämmentää kuinka tee voi olla samaan aikaan sekä makea että kitkerä, siis luonnollisesti, eikä sillä tavalla, että vihreä tee on haudutettu liian kuumalla vedellä. Mutta tälläiset jutut onkin ehkä yksi niistä asioista miksi juon teetä.

Luminen inkivääri, vihreä tee. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Creme Brulée

Tänään on vuorossa Creme Brulée The Ouncelta. Tai tuttavallisimmin Unssi.

Creme Brulée on erinomaisen makea maustettu musta tee. Unssin pussit eivät sisällä nimen ja värin lisäksi muuta infoa, joten vakoilin Unssin sivuilta, että mitä se sisältää.

Laatu sisältää intialaista mustaa teetä ja toffeepaloja ja pähkinöitä.

Elipä. Tee tuoksuu makealta toffeelta, varmasti kiitos toffeepalojen. Tee haudutettuna on myös hyvin makea ja tuoksuu edelleen samalta.

Creme Brulée oli aluksi tee, mitä en halunnut lakata juomasta. Rakkautta ja sokeria. Ensimmäinen pussi hupenikin ennätysajassa kaapista kotona ja ostin sitä töihinkin viihdyttämään. Makeutensa ansiosta tee on myös hyvä ateriankorvike, sillä nälkä lähtee varmasti.

Teekesteillä teetä taidettiin keittää kolme kertaa enemmän kuin muita teitä, joten Creme Brulée on selkeästi myös yleisön suosikki. En epäile. Olisin ollut katkerampi, ettei Black Walnuttia keitetty kovinkaan monta, jos se samalla ei olisi tarkoittanut, että sitä jää enemmän minulle. En valita, en sitten yhtään.

Alkuviehätyksen karistua voin sanoa, että tee tulee jäämään vakituiseksi edustajaksi teehyllyyn ainakin kotona. Töissä luulen, että voittajana säilyy Black Walnut, joka herkullisella tuoksullaan kirii juuri ja juuri Creme Bruléen ylitse. Plus Creme Brulée on ehdottomasti parhaimmillaan pieninä annoksina ja rauhassa nautittuna. Se on myöskin herkkä uudelleen lämmitykselle, tai siis työkeittimeni lämpimänäpitotoiminnolle.

Täytyy muutan mainita, että olen kerran tai kaksi aikaisemmin maistanut toffee teetä. Se on aina ollut Pahaa isolla Pllä. Ihan jäätävän kamalaa. Rakastan toffeeta noin yleensä kovasti, joten se oli ihan suunnaton pettymys. Onneksi maailmassa on useampi mahdollisuus.

Suosittelen Creme Bruléeta kaikille jotka pitävät makeista mustista teistä tai kaipaavat jälkiruokateetä. Myös vaikeisiin aamuihin tämä piristää varmasti.

Creme Brulée, maustettu musta tee. Unssi ei kerro missään suosituksia, mutta vinkkinä kuulin, että kirjoittavat pyydettäessä pussiin kyllä. En tajunnut. Olen keittänyt 100º ja hauduttanut pari minuuttia.

Inkivääritee

Inkivääri on yksi suosikeistani teessä. Ja Forsmanin Inkivääritee on pitkään ollut vakituinen asukki teekaapissani ja sydämessäni.

Forsmanin teet ovat kaupoista saatavista teistä suosikkejani. Niitä sai jo pitkään ennenkuin kaupat alkoivat hankkimaan valikoimiinsa erikoisempia irtoteitä. Forsmanin teet ovat myös yleensä maukkaita ja maistuvia, aina ainesosien maistumisesta ei voinut mennä takeeseen kaikkien merkkien kohdalla. Tietenkin Forsmankin syyllistyy hyvin yleiseen "halpisteiden" loukkuun, eli tunkee aivan liian monta erilaista maustetta yhteen pussiin. Ei siitä tule ikinä mitään hyvää, ainakaan omasta mielestäni.

Joka tapauksessa. Forsmanin Inkivääritee oli yhteen aikaan kenties jopa lempisuosikkini kaikista. Sen juominen oli aina ilo. Nyt kun valikoimaa on saatavilla ja aloin etsimään uusia inkivääriteekokemuksia, niin Forsmanin Inkivääritee on jäänyt todella vähälle huomiolle, se jopa pääsi loppumaan kaapistani aikapäiviä sitten, enkä tullut koskaan ostaneeksi uutta pussia.

Sitten nuhan kourissa kaipasin jotain helppoa teetä, joka vähän auttaisi oloa ja maistuisi hyvältä hunajan kera. No, Forsmanin Inkivääriteepussihan oikein huuteli hyllystä. Ja joinkin sen melkein kokonaan viikossa.

Nyt kuitenkin maistelen Inkivääriteetä tervein makuhermoin hunajatta ja no... Tee on edelleen hyvää. Se on hiukkasen makeaa ja maistuu mielestäni pikki riikkisen hunajaiselle ilmankin hunajaa (mahtavatko makuhermoni muistaa nuhaisan ajan...). Tee tuoksuu pussissa taivaalliselle, jota itseasiassa ihmettelin jo nuhaisena. Koska se ei tuoksu inkiväärille, vaikka hyvälle tuoksuukin.

Nyt pussia lueskellessani katselin, että inkiväärin lisäksi makua ovat antamassa bergamot- ja sitrusöljyt. En tiedä onko näin ollut aina, se on täysin mahdollista. Ainakin jo vuonna 2010 on teessä ilmeisesti ollut bergamotöljyä.

Tee ei tosiaan ole pahaa, vaan oikeasti oikein maukasta. Mutta kun lähdin maistelemaan inkivääriteetä, niin olen enemmän kuin hitusen pettynyt. Missä on muistikuvieni voimakkaan inkiväärinen tee? Missä on selvä inkiväärisyys, mitä on tämä pehmeä bergamotin makeus, joka häivyttää inkiväärin alleen.

Ehkä olen tosin totuttanut makuhermoni inkivääriin, sillä vasta juotuani kolmisen kuppia inkivääriteetä, aloin maistamaan myös inkiväärin. Hienoinen polte ja jälkimaku tuntuu myös. Kenties on aika tehdä pientä testausta testiryhmän kera.

En voi kun todeta, että kenties minun on jatkettava inkivääriteen etsimistä, vaikka tosiaan luulin löytäneeni hyvän pohjan jo kauan sitten.

Toki lisäämällä tuoretta tai kuivattua inkivääriä tähänkin teehen, siitä saisi inkiväärisempää. Pohja on hyvä. Mutta omalla tavallani kaipaan ns. täydellistä teetä, jota minun ei tarvitse itsekseni parannella.

Jatkanen silti myös Forsmanin Inkivääriteen juomista, se on kuitenkin mainiota näinkin.

Inkivääritee, musta tee. 1tl/ kuppi. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Black

Eli tänään on sitten esittelyssa Kikoi Delikatessen maustamaton musta tee. Inkiväärillä maustettu versio on todella hyvää, vaikka en itse oikein löydäkään sieltä inkivääriä. Mutta maultaan tee on hyvää, joten oletan tämän maustamattomankin olevan, sehän on samaa teetä, mutta ilman inkivääriä.

Maustamaton tee onkin ihan hyvää, mutta yllätyksekseni ei niin mainiota kuin inkiväärillä maustettu. Inkivääri antaa teelle makeutta ja syvyyttä. Maustamaton tee on ripauksen kitkerää ja ei erityisen erottuvaista muista mustista teelaaduista.

Tee ei siis ole pahaa, mutta koska joudun vertaamaan sitä muihin maustamattomiin mustiin joita olen maistanut, joihin olen ihastunut, niin Werannasin Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Black ikävä kyllä häviää. Kaipaan vivahteita makuun, jotain muuta kuin perus mustaa teetä.

Pohjaksi erilaisille mausteille tämä on muuten varmasti mahtavaa. Inkiväärillä maustaminen teki teestä vauhdilla yhden lempiteistäni, voisin kuvitella, että muutkin mausteet sopivat teehen mainiosti. Tee ei ole liian tumma tai voimakas, että se peittäisi kaiken alleen, mutta samalla ei omaa sellaisia vivahteita jotka mausteet taas häivyttäisivät.

Tee on hyvää, ja haluaisin pitää siitä enemmän. Ja tavallaan pidänkin, mutta pelkiltään ei se vain oikein maistu. Tai maistuu, mutta keksin muutakin juomista. Toisaalta tämä tee saa minut miettimään, että mikä sen kanssa sopisi. Ehkä saan aikaiseksi luoda oman teesekoitukseni ja voin sitten arvostella onnistumiseni tänne myös.

Kikoi Delikatessen Gourmt Tea: Black, musta tee. 6tl/litra. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika n. 3-4 min.

Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Ginger

Tänään esittelyssä Kaapelin joulumarkkinoilta löytämäni tee. Siellä oli ainakin kolme teetä myyvää kojua, jotka tietenkin olivat lähes vieretysten. Yksi myös kauniissa valkoisissa pakkauksissa teetä, mutta yksikään niistä ei sopinut sen hetken mielihaluihini. Maistoin toffee rooboista, joka oli makempaan kuin Unssin Creme Brulee. Huh. Tavallaan hyvää, mutta tuntui kuin olisi juonut sokerilientä. Toinen oli suomalainen yritys, joka myi suomalaisilla marjoilla, yrteillä ja lehdillä maustettuja teitä ja haudukkeita. Hurmaava, mutta kallis ja sekään ei tarjonnut kuin yhtä (joka oli kallein hauduke) juuri sillä hetkellä kiinnostavaa sekoitusta.

Sitten oli pöytä täynnä pieniä ruskeita tee- ja kahvipusseja. Teetä oli kolmea sorttia: maustamaton musta, maustamaton vihreä ja inkiväärillä maustettu musta tee. Inkivääri haukkana tietenkin valitsin viimeisen kokeiltavakseni. Ja onneni oli suuri kun sain ystävältä joululahjaksi pussillisen myös maustamatonta mustaa. Kauppa joka myi teetä on Werannas "hyvän mielen maahantuoja ja sisustusputiikki", joka on ilmeisesti lähinnä nettikauppa, mutta sillä on ainakin kaksi todennäköistä myyntipistettä, toinen Malmilla Helsingissä (pitää käydä varmaan hakemassa vihreäkin maistettavaksi) ja toinen Lahdessa.

Teet ja kahvit ovat ilmeisesti jotain erikoisvalmisteista pikkuvalikoimaa. Kahvi oli kuulemma todella hyvää myös.

Inkivääritee sisältää muistaakseni inkivääriä sekä jauhettuna että isompina palasina. Jauhoksen ainakin voi nähdä, sillä pussi pöllyää joka kerta kun sen avaa ja teetä pudotellessa sihvilään voi seurata inkiväärijauheen tekemiä kiemuroita.

Tee itsessään on hyvää, rakkautta ensimmäisestä siemaisusta lähtien. Mutta alusta alkaen kiinnitin huomiota inkiväärin maun vähäisyyteen. Siis vaikka inkivääriä on havainnollistettava määrä pussissa, niin se ei silti erityisesti maistu teessä,  tuntuu että jopa mitä useammin teetä juon, sitä kauemmaksi inkiväärin maku katoaa. Johtuuko tämä siitä, että inkivääri karkaa pöllyämällä? Vai ehkä siitä, että jaoimme teetä kämppiksen kanssa toiseen purkkiin, jotta sitä olisi kotonakin maisteltavissa? Voisiko inkivääri olla "saostunut" pinnalle tai jauhe valunut toiseen purkkiin? Tai kenties valua pussin pohjalle, koska on niin kevyttä? Vai totuinko vaan makuun niin nopeasti?

En osaa sanoa. Tee on joka tapauksessa erinomaista ja olen juonut sitä jo useampia kertoja joulun jälkeen. Mietin kyllä, että jos ostaisin vähän kuivattua inkivääriä ja heittäisin sekaan? Miksei tuorettakin, mutta kuivattua versiota voisi heittää suoraan pussiin.

Inkivääriteenä arvioisin teen hieman laimeaksi, mutta vain mausteiden osalta. Musta tee on todella hyvää ja aromikasta ja jauhettu inkivääri tuo ehkä hieman myös siihen syvyyttä. 

Olisin halunnut todeta teen täydelliseksi inkivääriteeksi, mutta minun täytynee jatkaa etsintöjä, koska se on vaan omaan makuun joka tapauksessa liian laimeaa. Siis inkivääriteeksi. Muuten tee on tosiaan oikein hyvää ja maukasta ja pysyy kaapissani, jos vain onnistun saamaan sitä käsiini uudelleen.

Maustamatonta mustaa en ole vielä maistanut laisinkaan, mutta odotan mielenkiinnolla. Tarvitsee varmasti tehdä vertailuja tämän kanssa, sillä oletan maustamattoman mustan olevan samaa kuin tämän inkiväärin pohja. Sitten pystyn toteamaan kuinka paljon makuaistini huijaavat minua, eli siis mitä inkivääri tuo teehen.

Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Ginger, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Taj Mahal

Eli tämän päivän tee on Taj Mahal, The Ouncesta. Kyseessähän on siis chaitee. Kaipailin "talveen" inkivääriteetä, ja paremman puutteessa minulle tarjottiin chaita. No, siinä toki on inkivääriä, mutta vähän epäilen, että pari muuta maustetta saattaa sen tässä vaiheessa peittää alleen.

Juon chaiteitä suhteellisen harvakseltaan, yleensä sen takia, että ne kaipaavat rinnalleen maitoa ja sokeria. Töissä jaksan harvoin vaivautua hankkimaan moisia teeheni. Tälläkin kertaa aion kyllä juoda ihan "paljaaltaan".

Toisekseen minä olen oikeastaan löytänyt jo itselleni parhaan chaiteen. Nimittäin Turun kauppahallin Turun tee ja mausteesta hankittu versio. Törmäsin siihen sattumalta, mutta se on paras maistamistani chaiteistä. Kämppikseni ei ole samaa mieltä, joten teekaappiimme ilmestyy aika ajoin uusia chaitee variaatioita.

Joka tapauksessa, en ollut erityisen innostunut maistamaan uutta chaita. En muista olenko maistanut tätä kyseistä chaita ennen, mahdollisesti, koska tosiaan kotona valikoimiin kuuluu useampi eri chai. Mutta tee kuitenkin tarttui lopulta mukaan, ehkä sen takia, että kaipasin inkivääriä jota ei muuten ollut saatavilla. Pieni maisteluannos ei kustantanut erityisen paljoa ja toisaalta tämä teeblogi innostaa minua maistelemaan uusia teitä kaikkien mahdollisuuksien tullen.

Unssin Taj Mahal on hyvin jouluinen. Siinä maistuu kardemumma ja muut jouluiset mausteet. Oma lempichaiteeni tuo minulle enemmän mieleen intialaisen ruuan kuin joulun, vaikka samat mausteet siinäkin lienee. Hyvän chaiteen löytäminen onkin juuri tästä syystä kovin hankalaa. Chai on niin monipuolinen mausteseos, että sitä on välillä vaikea tunnistaa samaksi.

Tajuan, että Taj Mahalin maistelu ei ehkä sattunut kovin hyvään saumaan, kun olen maistellut kaksi viikkoa teekalenterin erimakuisia jouluteitä. Nimittäin jouluteetä tulee vähän niin kuin korvistakin.

Mutta senkin ohella epäilen, etten olisi pitänyt tästä chaiteestä yhtä paljon kuin jo löytämästäni Turun kauppahallin teestä. En tiedä auttaisiko tähän sokeri/ hunaja ja maito, mutta jotenkin epäilen, että ne saattaisivat korostaa kardemummaa ja kanelia, mikä tekisi teestä entistä jouluisemman.

Jouluteeksi saattaisinkin tätä suositella, siitä puuttuu teekalenteriteiden kitkeryys ja oudot sivumaut. Tee on varmasti laadukasta ja maistuu makealle ja kanelipullaiselle.

Jos et kaipaa jouluisia makuvivahteita, suosittelen etsimään sitä itselle parasta chaiteetä jostain muualta.

 Taj Mahal, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-4 min.

Japanin Kirsikka

Kirsikkatee on ollut jotain mitä on mansikkateen tapaan viekotellut minua. Rakastan kirsikoita, joten tietenkin minun pitää myös rakastaa kirsikkateetä.

No, kaikki kirsikkateetä maistelleet tietävät, että se on yleensä melkoisen kitkerää ja vähän erikoisen makuista. Vaikka kovasti koetin rakastaa sitä, en useimmiten saanut juotua edes kupillista. Täydellinen kirsikkatee ei kuitenkaan ole aktiivisella hakulistallani, sillä tosiaan kaikki kirsikkateet mitä olen maistanut, ovat olleet enemmän tai vähemmän pahoja.

Tämä siis ennen Japanin matkaa ja vahingossa löydettyä täydellistä Sakura teetä. Löydetty teehän oli siis kirsikankukka tee, mutta siinä oli myös vähän kirsikkaa. Ostin teetä tuliaiseksi vihreän version ja itselleni mustan. Vihreää en päässyt edes maistamaan, kun se oli ilmeisen hyvää ja kohde yleisö joi sen ennen kuin itse ehdin paikalle. Mustaan rakastuin itsekin, joten en ihmettele.

Joka tapauksessa. Koska tee oli Japanista, niin sitähän oli tietenkin mahdotonta saada lisää. Lisäksi tietenkin se on todennäköisesti jonkinasteinen kausituote, sillä sakuraa oli kaikkialla ja kaikessa, matka sijoittuu juuri kirsikankukkakauden alkumetreille.

No, törmäsin sitten myöhemmin Demmers Teehausessa Japanin Kirsikka nimellä olevaan teehen. Tietenkin sitä piti maistaa. Myyjä kehui sen olevan yksi suosikeista ja että joku kahvila vieressä tarjoilee sitä asiakkailleen hyvällä menestyksellä.

Itse en myyntipuheita kaipaillut, vaan teen tuoksu jo vakuutti minut. Ja nimi tietenkin, sillä hei, Japanilainen kirsikkatee. 

Tee ei ole samaa kuin Japanista tuotu, ei edes lähelle, mutta se on silti ihanaa ja hyvää. Tee on maustettu karhunvadelman lehdillä ja kirsikka-aromilla, joten ei sitä voikaan verrata. Tee maistuu hieman karkkiselta kirsikalta, makealta ja sokeriselta. Kirsikan karvaus ja kitkeryys ovat siellä mukana, mutta eivät hallitse teetä. Ja se on tosiaan verrattaen makea, vaikka siihen ei olekaan mielestäni lisätty sokeria. Ainakaan pussin mukaan.

Tee on mukavan kevyt ja kirsikkaisuus ei tosiaan ole ylitselyövää. Tuoksu on melkein teessä parasta, se on ihanan kirsikkainen, makea ja viipyilevä.

Tee toimisi varmastin hyvin jonkin leivoksen seurana, vaikka se tosiaan toimiikin yksinään aivan yhtä mainiosti. Itse juon teetä yleensä piristävänä iltapäiväteenä, kun kaipaan jotain makeaa ja aistikasta.

Japanin Kirsikka on ehdottomasti yksi suosikeistani ja vakioasiakas teevalikoimassani. Sen juominen saa minut aina hyvälle tuulelle. Lisäksi tee pakottaa aina rauhoittumaan hetken ja nautiskelemaan, mikä on tietenkin vain hyvä asia.

Japanin Kirsikka, vihreä tee. 6tl/litra. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2 min.

Japanese Lime

Tänään mennään riskillä. Nimittäin lime tee, en tiedä onko se uhka vai mahdollisuus. En ole erityisesti sitruunateen ystävä, juon sitä lähinnä runsaan hunajan kanssa kipeänä. Silloin se ei juuri maistu.

Toisaalta taas sitruunapussiteissä on epämääräinen määrä sokeria ja laatu ei todellakaan päätä huimaa. Mausta en edes oikeastaan osaa sanoa muuta kuin, ettei se ole juomisen arvoista. Ei se välttämättä ole pahaa, mutta keksin paljon parempiakin vaihtoehtoja.

Mutta, tämä kyseinen tee eli Japanese Lime The Tea Centre of Stockholmilta (, tuoksuu aivan taivaalliselle. Tea Centren teet ovat siinä mielessä erityisiä, että niitä ei juuri saa mistään. Törmäsin itse muutamaan laatuun Porvoossa, jossa oli aikaisemmin Suomen ainoa myyntipiste. Rakastuin täysin Earl Grey Speciaaliin, joka on maailman paras Earl Grey. Jos joku väittää muuta, hän ei ole maistanut kyseistä teetä.

Ongelmaksi muodostui, etten voinut käydä kokoajan Porvoossa. Toinen myyntipiste oli tietenkin Tukholmassa. Heillä on kyllä nettikauppa, mutta postikulut Suomeen ovat 15e. Ihan niin teenhimoinen en ole. No, pärjäilin siis satunnaisilla Porvoon ja Tukholman tuliaisilla, valtuuttaen erään tuomaan minulle 500g pussin teetä Tukholman puolelta. Ja paria muutakin laatua maisteluun.

Ilo oli suuri, kun sain tietää, että Helsinkiin oli ilmestynyt Porvoon tapaan Helmellä nimessään leikittelevä TeeHelmi teekauppa. Minulla oli edelleen varastossa lempiteetäni, joten en ollut kiireinen käymään siellä, mutta nyt joulun alla vihdoin tuli kokeiltua.

TeeHelmi tarjoilee kahdenlaista teemerkkiä, The Tea Centre of Stockholminia ja George Cannonin teitä.

Japanese Lime on vihreä tee ja sisältää sitruuna ja limeä. Tuoksu vei mukanaan, joten otin riskin. Tea Centren teet jakavat mielipiteitäni, rakastan Early Grey Specialia, mutta en erityisesti välitä heidän mausteteestään ja ahomansikka oli vain ok.

Japanese Lime on hankala. Se ei ole pahaa, vaikka se on selkeästi sitruunatee. Sääli, sillä toivoin ehkä limeisempää makua. Onko sitruunalla ja limellä oikeasti niin erityyppiset maut, että se voisi maistua teessä, sitä en osaa sanoa, mutta aina voi toivoa. Toisaalta en tosiaan sitruunateetä mitenkään erityisesti inhoa.

Japanese Lime on kyllä varmasti parempaa kuin sitruunatee pusseissa, se ei ole erityisen makea ja sekä teen että sitruksen maistaa miellyttävästi. Lime tuo kyllä oman pienen vivahteensa, vaikkei se olekaan päällimmäinen maku. Ja kyllähän tämä menee, ei erityisesti töki, mikä on jo siis onnistunutta. Helposti juon pannullisen, ja tarjoilisin ystävillenikin mieluusti.

Sivuhuomiona voin sanoa, että sitruunahappo kyllä maistuu mukavasti enemmän juodessa. Suutuntuma on hyvin hapan ja sitruunainen, ihanaa. Vähän kuin sitruunakarkin jälkeen!

Mutta tämänkin jälkeen minun lienee pakko pysyä mielipiteessäni, etten erityisesti välitä sitrusteistä. Tämä tee kuitenkin jää mieleen ja huomasin keittäväni sitä mennäpäivänä toisen pannullisen. Tee on sen verran erilainen normaaliin valikoimaani nähden, että tulen kaivanneeksi sitä, kun mietin jotain uutta. Ehkä siis annan sen vielä jäädä teekaappiini.

Japanese Lime, vihreä tee. 1tlk/ Kuppi. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 3 min. 

Punainen Tee

Olen törmännyt termiin "punainen tee" joskus aikaisemminkin, mutta törmäsin siihen ensimmäisen kerran näköetäisyydellä pienessä satunnaisessa teekaupassa, siellä mistä ostin toisen maustamattoman mustan teen suosikkini. 

Kyselin silloin jotain punaista teetä, mutta myyjä ei tainnut osata selittää minulle mitä punainen tee todellisuudessa on, eli siis mustan tee eri nimellä.

Kiertelin tuossa jokunen viikko sitten teekauppoja jälleen ja törmäsin täysin sattumalta kauppaan mitä en ollut aikaisemmin huomannut. Kauppa oli suhteellisen uusi, mutta ei niin uusi, ettenkö olisi mennyt siitä aikaisemminkin ohitse. Mutta kausittainen sokeus ei ole minulle mitään uutta...

 Joka tapauksessa. Tänään testissä on Punainen tee, TeeMaalta. Kävelin kauppaan ja ihastuin suunnattomasti kun kaupassa oli useampia punaisia teelaatuja. Hintaahan teillä tosiaan oli enemmän kuin normaalisti, tämä omi pussini oli halvimpia ja maksoi 10e/50g. Tosin toisin kuin kalliin maustamattoman vihreän teen kanssa, tällä kertaa hinta ei harmita minua.

Punainen tee on siis tosiaan sama asia kuin musta tee, mutta ilmeisesti normaalisti hieman miedompimakuinen. Olettaisin, että ero on joko teen värissä, joka on kenties hieman punaisempi haudutettuna tai sitten siinä mistä tee on kotoisin. En ole tutustunut sen enempää, mutta aasiasta tämä erottelu on kuitenkin peräisin. 

Punainen tee jonka ostin kuvaillaan pussissa sanoilla "Honey-like and roasty fragrance".  Myyjä suositteli teetä kokeiltavaksi palasen inkivääriä kanssa. Nykyisessä inkivääriteen himossani tämä oli suunnaton myyntivaltti.

Kokeilin tietenkin teetä heti tuoreen inkiväärin kanssa. Inkivääri tuokin teehen mukavan vivahteen. Mutta mistä eniten yllätyin, oli teen hunajainen maku. Nimittäin tee tosiaankin maistui siltä, kuin siihen olisi lisätty hiven hunajaa, vaikka en siis ollut sitä millään makeuttanut. Tee on maustamattomaksi teeksi makea ja miellyttävän kevyt. 

Teetä haudutetaan suhteellisen vähän aikaa mustaksi teeksi, joten inkivääri ei juurikaan maistu lävitse, mutta mieltäni lämmittää, että se on siellä. Ja ehkä se tuo oman pienen makeutensa teehen.

Tee on miellyttävä ja suosittelen sitä kyllä, jos kaipailee makeutta maustamattomaan teehensä. Lisäksi teelle luvataan 2-3 haudutuskertaa, joten toisin kuin mustat teet yleensä, sitä on mahdollista hauduttaa uudelleen. Itse voisin kokeilla sitä suurinpiirtein heti, sillä teenkeittimeni petti minut ja siivilä laskeutui huomaamattani teehen uudelleen, joten teestä hautui melkein mustaa ja suhteellisen katkeraa kevyen ja makean sijaan. Nyt inkiväärikin maistuu, muttei kovin miellyttävällä tavalla.

Toisaalta, toisella kerralla keittäessä maku on hyvin erilainen, makeus katoaa, mutta mukana ollut inkivääri maistuu enemmän. Muttei kitkeränä, vaan mukavan inkiväärisenä. Teen maku on muutenkin suhteellisen ohut, joten jos aikaa toiseen kertaan hauduttaa, suosittelisin ehkä jättämään inkiväärin pois. Tai olemaan hauduttamatta ensimmäistä satsia huomaamattaan todennäköisesti vähintään viisi minuuttia uudelleen. Kaipaan ehkä lisättyä hunajaa tähän toiseen haudutukseen, ensimmäisessä haudutuksessa se maistui niin miellyttävästi.

Todennäköisesti tulen ostamaan teetä uudelleen, mutta minua kyllä kiinnostaa maistaa muitakin TeeMaan teitä. Pussit ovat yksinkertaisia, mutta kuvaukset pussien takana pitkiä ja mielenkiintoisia. Arvostan.

Ja tosiaan tämä kyseinen tee on kasvanut villinä luonnonmetsässä joten se on (ainakin käännetty) luomua, vaikka itse arvostankin villiyttä enemmän.

Punainen tee, musta tee. 1tl/200ml (5tl/l) Veden lämpötila 95ºC (Itse käytin 90ºC). Haudustusaika 2-3 min.

Kiinalainen keltainen tee Fujian

Aikaisemmin jo kirjoittelin mustasta teestä, jonka ostin satunnaisesti tielle osuneesta teekaupasta. No, tämä keltainen tee on samasta kaupasta. En ostanut tai valinnut sitä, mutta sain sen silti käsiini, koska se ei kuulemma menekään. Ei siinä, en valita. Maistoin teetä ensimmäisen kerran pian oston jälkeen, ja totesin sen varsin maukkaaksi.

Keltainen tee on ainakin ulkonäöltään vihreän teen kaltaista, joten olisikohan tässä samanmoinen leikki kuin punaisen teen kanssa, joka on siis mustaa eri nimellä. En tiedä. Maku on ehkä ainakin tämän pussin kohdalla hieman erilainen kuin perinteisissä vihreissä teissä.

Keltainen tee tuo mieleeni Japanissa tarjoillun teen. Japanissa tosiaan useimmissa ravintoloissa sai, kuten täällä meillä leipää, teetä alkuun. Ihana tapa ja ottaisin sen mieluusti tännekin. Nauroin tosin, että siltikin teensaantini oli liaan vähäistä, sillä kulutukseni on niin valtavaa. Join kuitenkin kaiken tarjotun teen suurella nautinnolla, vaikka tee olikin aluksi vähän oudon makuista.

Epäilen, ettei tee ollut ihan tätä kyseistä laatua, vaan hämmentävää japanilaista popcornteetä. Tai siis teetä missä on mukana riisiä. Mene ja tiedä, en ole vielä täällä Suomessa uskaltanut ostaa moista kokeiluun.

Joka tapauksessa. Tämä Kiinalainen keltainen tee Fujian on hyvin maukas tee, hieman makea ja jollain hyvällä tapaa hieman ruohoinen. Pidän siitä, ettei se ole millään tavalla karvas tai kitkerä, vaan mukavan pehmeä ja tosiaan hivenen makeahko.

Väriltään tee on tosiaan meripihkaisen keltaista, kuten pussi mainostaakin. Tee tuoksuukin hieman ruohoiselle vihreälle teelle, kuten makukin. Ehkä tosiaan hieman macha mainen tuoksu ja maku?

Suosittelen teetä lämpimästi, jos tahtoo tutustua maustamattomiin vihreisiin teihin. Sanoisin tämän olevan melkoisen pehmeä ja helppo tee aloittaa. Toki kaikille ei välttämättä sovi ruohoisuus, joka itseäni ei haittaa, mutta saattaa olla tottumuskysymys. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että maku olisi kovin voimakas. Joku muu fiksumpi saattaisi myös kuvata sitä paremmalla adjektiivilla kuin "ruohoinen".

Itse pidän teestä paljon ja onneksi sitäkin, niin kuin samasta kaupasta hankittua mustaa, on 100g. Ei varmasti lopu vielä hyvään aikaan kesken!

End note: katsoin uteliaisuudessani keltaisen teen kuvauksen. Kyllä se on ihan oma lajinsa vihreän ohella. Keltainen tee valmistetaan ilmeisesti hieman monimutkaisemmin kuin vihreä ja se on vaikeampaa ja siksi keltaiset teet ovat harvinaisempia. Hassua kyllä keltaisesta teestä pitäisi puuttua vihreän teen "ruohomaisuus". Itse kyllä maistan sen selkeästi, mutta mene ja tiedä. Onhan se ehkä erilainen kuin vihreissä normaalisti. Keltainen tee on kuulemma vatsaystävällisempää kuin musta tai vihreä ja sisältää kaikenlaista hyvää. Kannattaa siis kokeilla.

Kiinalainen keltainen tee Fujian, keltainen tee. 1-2tl/kuppi. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-3 min.

BIO Assam TGFOP

Tänään maistelussa BIO Assam TGFOP Demmers Teehaussilta eli ihan maustamaton musta luomutee.

Oikein ok perusmusta, ei liian voimakas tai kitkera. Otin teen suosituksesta, kun kaipasin jotain hyvää perusmustaa. Tämä luomu oli kuulemma maanläheisempi. Voisin juoda uudelleen, mutta ei erityisen mieleenpainuva, joten kokeilen varmaan jotain eri mustaa seuraavan kerran.

Tee on varmasti laadukasta, mutta ei vaan iskenyt. Maustamattomat mustat teet ovat minulle vähän joka tai. Joko jään juomisenkin jälkeen kaipaamaan ja ajattelemaan, tai unohdan. Maustetuissa teissä muistaa mausteet, mutta mustassa teessä teen itsessään tarvitsee olla erityisen hyvää. Tämä oli ok, mutta ei erityinen.

Ongelma tässäkin vertailu, sillä ostin kerran ihan nimen takia Assam Orangajulia Teekaupasta. Ja kuvauksen, sillä en yleensä valitse sitrusteitä, mutta tätä kuvattiin hedelmäiseksi. Ja siitä lähtien olen perustanut jokaisen mustan teen makustelun siihen. Kehtaan ostaa kyseistä teetä itsessään harvoin, koska postikulut ovat enemmän kuin pussi, mutta unelmoin usein. En tiedä mikä siinä viehättää, mutta se on vaan parasta mustaa teetä mitä olen maistanut. Toisaalta Teekauppa houkuttelee suhteellisen usein postikuluttomilla tilauksilla. Pitäisi ehkä ostaa ihan vaan tarkistaakseen, että onko se vielä yhtä parasta kuin ennen.

BIO Assam TGFOP, musta tee. 4-5 teelusikka/ litra. Veden lämpö 100ºC. Haudustusaika 2-4 min.

Johan & Nyström Ekologisk svart te 150g Hallon & Vanilj

Tänään esittelyssä kaikessa pituudessaan Johan & Nyström Ekologisk svart te 150g Hallon & Vanilj. Eli vadelman ja vanilijan makuinen musta tee. Ostettu öh, jostain ruuanlaitto-/ leivontaväline puodista. Tarvitsin muita välineitä ja tuossa suhteellisen syrjäisessä puodissa oli alennusmyynnit. Siellä myytiin vähän kaikkea, teetäkin oli pieni valikoima. Jos joskus muistan nimen, lisään sen tänne.

Joka tapauksessa. Tämä tee on niin vahinkolöytö, että mahdollisesti se ei tule kenellekään muullekaan eteen. Sen tähden puhun vähän vadelmateistä. Vadelma on suhteellisen hapan marja. Se tarkoittaa, että teekin on hapan. Vaikka rakastan vadelmaa lähes missä muodossa vaan, niin teessä se toimii ikävä kyllä harvoin. Siinä missä rakastan mansikkateitä, eteeni tulleet vadelmateet ovat jääneet kertamaisteluksi. Tämän halusin, koska siinä oli vadelman lisäksi vanilijaa, jonka toivoin tasapainottavan elämystä.

Olen maistanut teetä kerran aikaisemmin ja sen jälkeen se on istunut pöydällä ja kaapissa koskemattomana (se tuli sen lisäksi, että sitä on paljon, suhteellisen huomion kiinnittävässä, mutta lopulta epäkäytännöllisessä metallipurkissa).

Tee ei ole erityisen pahaa, purujen tuoksu on aika miellyttävä, hieman sellainen makea esanssivadelma, mutta miellyttävä sellainen. Jos tee tuoksuisi voimakkaammalta, käyttäisin sitä mieluusti hajustepussina, koska se ei ole sellainen kaikenkattava, mutta edelleen miellyttävä. Purujen seassa voi nähdä pienet pinkit vadelmanpalat ja jotain vaaleaa myös. Vanilijan pitäisi olla mustaa, joten se tuskin erottuu. Tee haudutettuna tuoksuu enemmän kirpeälle.

Tee haudutettuna maistuu itseasiassa melko miellyttävälle. En ole ihan varma, miksi en pitänyt teestä alunperin. Ehkä sen takia, että mitä enemmän sitä juo, sitä karvaammaksi se käy. Vadelma tulee lähinnä jälkimakuna, mutta ihan miellyttävänä sellaisena. Tee itsessään vaikuttaa ihan laadukkaalta ainakin omaan makuuni.

Toinen ongelma teen kanssa on, että se on hyvin mieto. Se on selkeästi maustettu, mutta samalla vadelma ja vanilija maistuvat hyvin hennosti, vanilijaa en edes erikseen erota. Toisaalta, jos kaipaan maustamatonta mustaa teetä, niin valitsen kyllä jotain muuta, sillä tämä on kuitenkin maustettu. Tee on ehkä hieman väliinputoaja.

Mutta yllättävän hyvä sellainen. Tämä saattaisi sopia teeksi niihin hetkiin, kun tekee mieli teetä, muttei oikein tiedä mitä. Minulle sellaisia hetkiä tulee ainakin aika-ajoin, koska tosiaan juon teetä aktiivisesti ja suuria määriä. Aina ei voi olla mielihalua tiettyyn suuntaan.

Teen happamuus, joka tosiaan hieman kertyy, saattaa kyllä rajoittaa sitä kuinka paljon teetä tahtoo juoda kerralla. Mutta ehkä aina ei tarvitse juoda litraa.

Sanoisin teetä hyväksi vadelmateeksi. Jos kaipaa herkkää teetä, eikä pelkää happamuutta, niin tämä on varmasti ihan hyvä. Vadelmateenä tämä on huomattavasti muita maistamiani parempi. Ehkä se on vanilija, ehkä se on laatu, ehkä se on luomu? Kuka tietää.

Johan & Nyström Ekologisk svart te 150g Hallon & Vanilj, maustettu musta tee. Laitoin teetä aika runsaasti. Haudutuslämpötila 100°C. Haudutusaika varmaankin normaali 3-4 min mustalle teelle.

Chong Jiu Keng Mao Jian

Tänään teemaistelussa Chong Jiu Keng Mao Jian théhuoneesta. Eli siis maustamaton vihreä tee.

Kyllä, olen niin hifisteliä, että pidän myös maustamattomista teistä sekä mustista että vihreistä, joista jälkimmäiset ovat ehkä se haasteellisin osuus. Kiitos kuuluu täysin asteelliselle vedenkeittimelle.

Tämän kertainen oli kuitenkin vähän pettymys, lähinnä koska ostin sen korvatakseni erikoisteetä jonka en edes tiennyt olevan erikoistee. Tällä erityisteellä on yhtä pitkä nimi kuin tälläkin, enkä tietenkään muista sitä mitenkään ulkoa. Sitä kuitenkin tulee ilmeisesti vain yksi toimitus keväällä, koska se on isoa ja neulaista ja säilyy huonosti. No, ensi vuonna koetan olla skarppina. 

Joka tapauksessa. Tämä oli ihan hyvä maustamaton vihreä tee, mutta ei niin erityinen, että maksaisin siitä uudelleen 10e/50g. Tämäkin taisi siis olla jokin erikoistee. Seuraavan kerran kysyn ehkä hintaa ensin, koska selkeästi korkeampi hinta ei takaa makuelämystä. Vihreissä se toki saattaa auttaa.

théhuone on hauska pieni kauppa, siellä myydään juurikin maustamattomia teitä, mielestäni enimmäkseen vihreitä, mutta myös jonkin verran mustia. Kauppa on ehkä omien teehifistelyjeni rajoilla, sillä on oikeasti väitä tietäväni vihreiden teiden vivahteista alkuunkaan tarpeeksi arvostellakseni niitä enemmän kuin tässä.

Chong Jiu Keng Mao Jian, vihreä tee. Veden lämpötila 75ºC (käytän 70ºC koska keittimeni tuntee vain tasakymmenet). Haudutusaika 1,5 min.