Forsmanin teet ovat kaupoista saatavista teistä suosikkejani. Niitä sai jo pitkään ennenkuin kaupat alkoivat hankkimaan valikoimiinsa erikoisempia irtoteitä. Forsmanin teet ovat myös yleensä maukkaita ja maistuvia, aina ainesosien maistumisesta ei voinut mennä takeeseen kaikkien merkkien kohdalla. Tietenkin Forsmankin syyllistyy hyvin yleiseen "halpisteiden" loukkuun, eli tunkee aivan liian monta erilaista maustetta yhteen pussiin. Ei siitä tule ikinä mitään hyvää, ainakaan omasta mielestäni.
Joka tapauksessa. Forsmanin Inkivääritee oli yhteen aikaan kenties jopa lempisuosikkini kaikista. Sen juominen oli aina ilo. Nyt kun valikoimaa on saatavilla ja aloin etsimään uusia inkivääriteekokemuksia, niin Forsmanin Inkivääritee on jäänyt todella vähälle huomiolle, se jopa pääsi loppumaan kaapistani aikapäiviä sitten, enkä tullut koskaan ostaneeksi uutta pussia.
Sitten nuhan kourissa kaipasin jotain helppoa teetä, joka vähän auttaisi oloa ja maistuisi hyvältä hunajan kera. No, Forsmanin Inkivääriteepussihan oikein huuteli hyllystä. Ja joinkin sen melkein kokonaan viikossa.
Nyt kuitenkin maistelen Inkivääriteetä tervein makuhermoin hunajatta ja no... Tee on edelleen hyvää. Se on hiukkasen makeaa ja maistuu mielestäni pikki riikkisen hunajaiselle ilmankin hunajaa (mahtavatko makuhermoni muistaa nuhaisan ajan...). Tee tuoksuu pussissa taivaalliselle, jota itseasiassa ihmettelin jo nuhaisena. Koska se ei tuoksu inkiväärille, vaikka hyvälle tuoksuukin.
Nyt pussia lueskellessani katselin, että inkiväärin lisäksi makua ovat antamassa bergamot- ja sitrusöljyt. En tiedä onko näin ollut aina, se on täysin mahdollista. Ainakin jo vuonna 2010 on teessä ilmeisesti ollut bergamotöljyä.
Tee ei tosiaan ole pahaa, vaan oikeasti oikein maukasta. Mutta kun lähdin maistelemaan inkivääriteetä, niin olen enemmän kuin hitusen pettynyt. Missä on muistikuvieni voimakkaan inkiväärinen tee? Missä on selvä inkiväärisyys, mitä on tämä pehmeä bergamotin makeus, joka häivyttää inkiväärin alleen.
Ehkä olen tosin totuttanut makuhermoni inkivääriin, sillä vasta juotuani kolmisen kuppia inkivääriteetä, aloin maistamaan myös inkiväärin. Hienoinen polte ja jälkimaku tuntuu myös. Kenties on aika tehdä pientä testausta testiryhmän kera.
En voi kun todeta, että kenties minun on jatkettava inkivääriteen etsimistä, vaikka tosiaan luulin löytäneeni hyvän pohjan jo kauan sitten.
Toki lisäämällä tuoretta tai kuivattua inkivääriä tähänkin teehen, siitä saisi inkiväärisempää. Pohja on hyvä. Mutta omalla tavallani kaipaan ns. täydellistä teetä, jota minun ei tarvitse itsekseni parannella.
Jatkanen silti myös Forsmanin Inkivääriteen juomista, se on kuitenkin mainiota näinkin.
Inkivääritee, musta tee. 1tl/ kuppi. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti