Luukku 21: Blutorange Mango Grüner Tee

Viimeinen työpäivä ennen joulua! Jes. Tietenkin olen välipäivät töissä kuten kunnon työläinen, mutta ei se haittaa. Varsinkin tänä vuonna vapaat osuvat kyllä ihan täysin nappiin ilman erityisiä lomiakin.

No joka tapauksessa. Kolme päivä jouluaattoon <3

Mutta mennään teehen. Tänään on vuorossa veriappelsiini mango vihreätee. Epäilen, ettei veriappelsiini ole hirveästi paljon parempi teessä kuin appelsiini. Mutta toisaalta mango on yleensä melko ylitsevuotava, joten ehkä se jää peittoon.

Google kertoo, että kyseinen tee toimisi myös jääteenä. No, juon sen kuitenkin kuumana, ellen unohda kupin pohjalle sitä jäähtymään. Teen niin ainakin pari kertaa viikossa. Ah well. Onneksi suurin osa teestä maistuu tosiaan hyvältä myös kylmettyään.

Google kertoo myös, että veriappelsiinin maku lienee aromista. Sillä ainesosina sitä ei näy. Sen sijaan mukana on sokeroitua ananasta, sokeroitua mangoa, appelsiinin palasia, saflorin kukkia ja moringan lehtiä. Vihreän teen ja aromin lisäksi siis. Epäilen sokerin yliannostusta lähitulevaisuudessa.

Tee tuoksuu veriappelsiiniselle, mikä on vähän hämäävää sisältöön nähden. Maku on... Mieto. Hämmentävän mieto. Maistan jotain mikä lienee veriappelsiinin aromi ja geneeristä hedelmäisyyttä ja hieman makeutta. Olen tyytyväinen, ettei tee ole niin sokerinen kuin pelkäsin. Mutta muuten, en oikein tiedä mitä oletin, mutta tämä ei ehkä vastaa sitä.

Ehkä oletan teiltä missä on hirveästi eri hedelmiä liikaa, odotan ehkä jotain erikoista ja eksoottista, valtaisaa makuelämystä. Koska hedelmät ovat yleensä niin voimakkaan makuisia tuoreena. Mutta kuivattuina teessä ne ovat oikeasti aika mietoja. Jollakin tasolla tiedän sen, että pieni kuivattu hedelmänpala ei voi antaa kauheasti. Mutta... Silti odotan, että teessä se jotenkin aukeaisi. Oikeastaan ikinä se ei oikeastaan sitä tee, ei ainakaan ilman aromeita.

No, tee oli ihan ok. Makea hedelmätee. En maistanut appelsiinia oikeastaan, joten se oli ihan kivaa. Tee olisi toki voinut olla mikä tahansa geneerinen hedelmätee, mikä sinällään on sääli. Mutta näin siinä välillä käy.

Blutorange Mango Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämpötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukku 20: Japans grüne Kostbarkeiten Grüner Tee

Hahaa! Olen taas aikataulussa! Ennen joulua!

No, katsotaan. Todennäköisyys, että juon jouluaaton teen jouluaattona on suunnilleen nolla. Saatan olla nokkela ja juoda sen edellisenä iltana, katsotaan. Jouluaatto on sellainen, että silloin en suorita mitään. Aion vain syödä liikaa ja viettää rauhallista joulua. Nähdä perhettä ja kavereita. Perus juttuja.

Joka tapauksessa. Nyt on vihreän teen vuoro. Japani teen nimessä innosti minua, siksipä tulinkin sen varmaan tänään vielä keittäneeksi. Google kertoi, että kyseessä on "Mansikka herukan" makuinen tee. Siis siinä on mansikkaa ja punaherukkaa. Ja noin miljoonaa erilaista japanilaista teetä, myös genmaichaa, jossa on siis riisipalloja. Punaherukkaa en teessä havainnut ja mansikanpalasiakin vain yhden. Googlen antamassa kuvassa ne toki olivat kauniisti esillä. Noo, joka tapauksessa.

Vihreä tee jossa on mansikkaa? Kyllä kiitos. En ihan tiedä mitä ajatella siitä, että teessä on pohjana kuutta eri vihreää teetä, mutta no. Ehkä jollain oli enää pohjat jäljellä ja ne piti sekoittaa.

Tee tuoksuu hyvin ruohoisalta, mutta sillä tavalla kivan teemäisesti. Maku on itseasiassa tosi kiva. Maistan Genmaichan, tai siis varmaankin paahdetun riisin. Maistan vihreän teen. En maista sen kummemmin mansikkaa kuin punaherukkaakaan, mutta viis siitä. Tykkään vihreästä teestä maustamattomana, ja tämä maistuu enimmäkseen siltä. Vaikka olin epäileväinen sekoituksen suhteen, niin tämä on ihan ok. Genmaicha on vähän voimakas itsekseen, mutta tällätavalla sekoitettua muihin vihreisiin teihin se on ihan kiva.

Japanilaiset vihreät teet ovat sellaisia, että ne saattavat vaatia vähän totuttelua. Ne maistuvat usein mielestäni hieman ruohoisemmille kuin ns. normaali vihreä tee. Itse pidän esimerkiksi banchasta kovasti ja pidän sitä aina varastossa. Tässäkin on banchaa yhtenä osapuolena. Toisaalta japanilaiset vihreät teet ovat myös helppoja juotavia, niitä ei välttämättä tarvitse erikseen maistella, vaan ne maistuvat heti siltä miltä lopuksikin. Joskus olen huomannut, että vihreät teet vaativat jonkin verran juomista ennen kuin maku oikeasti aukeea. Siis ihan joka kupissa. Tai ehkä juon niitä niin harvoin, että joudun aina totuttelemaan uudestaan. Mene ja tiedä.

Mutta ostaisinko tällä mielellä juuri tätä teetä? En. En sinänsä nää siitä mitään vikaa, että juo teetä joka on hyvää, vaikka se ei maistuisi siltä miltä sen kuuluisi. Vaikka vähän yritän välttää aromeita, niin en sinänsä nää niissä mitään pahaa. Mutta epäilen, että tämä tee ei maistuisi tältä isompana satsina, jossa saattaisi jopa olla niitä punaherukoita ja mansikanpaloja. Sääli, mutta todennäköistä.

Sen sijaan voisin kyllä ostaa jotain muuta vihreäteesekoitusta jos sellaiseen törmäisin. Tai sekoittaa itse todennäköisesti jo omistamaani genmaicha ja banchaa keskenään.

Mutta kaiken kaikkiaan, ilolla tätä juo. Olisin voinut juoda enemmänkin. Periaatteessa voisin varmaan hauduttaa toisenkin kierroksen, mutta luulen, että se jää tänään välistä. Nautiskelen teestä mitä minulla on.

Japans grüne Kostbarkeiten Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämpötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukku 19: Orange Pistazie Grüner Honeybush

Ja jälleen ollaan honeybushin maailmassa. Sinällään täytyy myöntää, että kalenteri on kyllä avannut silmiäni rooiboksen ja honeybushin maailmaan. Siellä on ihan kivojakin makuja. Nyt kun vielä pääsisin siitä ajatuksesta, että teessä tarvitsee olla kofeiinia... No, kaikkea ei voi saada.

Tämän päivän tee vähän pelottaa minua. Appelsiini pistaasi vihreä honeybush on vähän... Ja siinä oli jotain punaisia marjojakin. Appelsiini ei ole lempimakunu. Pistaasi... Pidän pistaasista. Teessä? En oikein tiedä miten pähkinät edes uuttuvat teehen. Tiedän, että niin voi tapahtua, mutta... No.

Google kertoo, että teessä on tooosi paljon kaikkea. Löytyy omenaa, sokeroitua inkivääriä, appelsiinin kuorta ja paloja, papayaa, rosepippuria, pistaasia ja kukkaa. Että niin. Hyvänä puolena, appelsiini tosin välttämättä ei maistu kovin paljoa. Paitsi tietenkin mukana on myös aromia joka varmaan vahvistaa.

Mutta kokeillun siis. Tee tuoksuu makealle ja hieman appelsiiniselle. Jouduin hetken miettimään miltä tee maistuu, koska se toi minulle mieleen jotain. Appelsiini maistuu, mutta makeana, ei sellaisena kun olen yleensä tottunut. Tee maistuu... Appelsiinimakuvedeltä. Jossa on ehkä vähän muitakin hedelmäisiä makuja.

Kokemus on erikoinen. Ei erityisesti huono, mutta nyt kun mielleyhtymä on syntynyt, minun on vaikea mieltää hauduketta teeksi. Kuuma makuvesi on parempaa kuin kuvittelisi, ainakin tässä tapauksessa. Appelsiini ei tule ihan mehumaisena vaan enemmän sellaisena mitä se tosiaan makuvesissä ja ehkä mehujäissä on, aromina. Muuten maku on geneerisen hedelmäinen enkä osaa erotella muita aineksia. Mikä on sinällään sääli, koska inkivääri on esimerkiksi erinomainen aines.

Mutta todennäköisesti yhdistelmänä sokeroitu inkivääri ja papaya ja appelsiiniaromi ovat niin voimakkaan makeita ja yhtenäisiä, etteivät ne voi enää erota. Pistaasi, se jää jonnekin kauas varjoon.

Jos en uskoisi, että viileänä muut maut korostuvat, voisin melkein leikitellä ajatuksella tämän teen kylmähaudutuksesta kesäjuomaksi. Mutta koska jo hetken aikaa pannussa viilentynyt tee maistuu hieman happamammalta niin luulen, että appelsiinin huonommat puolet korostuisivat ikävästi. Tai siis, minulle huonot puolet. Oletan, että maailmasta löytyy ihmisiä jotka pitävät appelsiiniteestä, ei kai sitä muuten tehtäisi. Itse vaan nautin appelsiinista enimmäkseen tuoreena ja mehuna.

Mutta hyvin onnistunut appelsiinitee, ei voi muuta sanoa. Tai makuvesi. No, appelsiinijuotava joka tapauksessa.

Orange Pistazie Grüner Honeybush, honeybush. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 18: Weihnachtsplätzchen Grüner Rooibos

Jälleen ollaan teen kanssa, jonka nimestä en oikein pysty ymmärtämään kuin valistuneen arvauksen. Joku joulu tee, mieleni kuiskii.

Enkä ollut väärässä. Kyseessä on tosiaan mausteinen rooibos, jossa on omenaa, appelsiinia, kanelia, kardemummaa, vanilijaa ja karamellia. Kaikkea mistä joulu on tehty, kai.

 En sinällään ole pahoillani jouluteestä, varsinkin tälläisestä jossa on enimmäkseen miellyttäviä mausteita. On melkein joulu, joten yksi tai kaksi jouluteetä ei haittaa yhtään. Tämä aamu tosin olisi voinut vaatia jotain tujumpaa kuin rooibos, ja vierelläni polttelee uusi jännittävä tee, jonka pelastin eilen Resquella. Mutta mikäs tässä, päivä on nuori. Ehtinen senkin korkata.

Tee tuoksuu avatessa miellyttävän mausteiselle, kaneli ja kardemumma hypähtävät ainakin esiin. Haudutettuna... Tee tuoksuu melkein kahviselta. Osittain se varmasti johtuu siitä, että kun kahvia juon, juon toffeekahvia. Teessä on toffeeta joka tuoksuu lähes identtiseltä toffeekahviini. Mutta silti hämäävää.

Maku ei onneksi ole kahvinen. Se on mausteinen ja makea, mutta ei liian sokerinen. Siinä on joku maku johon pitää hieman totutella, mutta se ei ole huono, vain vähän voimakas.

Oikein miellyttävä tee, ja jos joulutee pitäisi valita, niin tätä juo ihan mieluusti. Silti huomaan, että olen tyytyväinen, että teetä on vain muutama kupillinen. Jostain syystä jouluteet eivät oikein sovi minulle.

Jos kuitenkin elämäänsä kaipaa jouluteetä, niin tämä on todella hyvä vaihtoehto. Ei ehkä se perinteisin, mutta fiilis on ehdottomasti kohdillaan. Tee on mausteinen, makea, jouluinen. Ja joillekin bonuksena se on vielä kofeiiniton, joten siitä voi nauttia kofeiiniherkätkin. Ja rooibos lähinnä yhdistyy miellyttävästi mausteisiin, todennäköisesti paremmin kuin musta tee yhdistyisi.

Weihnachtsplätzchen Grüner Rooibos, rooibos. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 17: Gentlemen's Toffee Schwarzer Tee

Tänään on vuorossa taas toffee tee. Edellisen teen innoittamana olin itseasiassa aika positiivisin mielin asiasta. Nyt kuitenkin lykkäsin teen hautumaan ja se tuoksui... Kirpeälle?

Ehkä se on illuusio. Googlen mukaan teessä ei kuitenkaan ole muuta kuin mustaa teetä, toffeen palasia ja aromia. Toki aromeita on moneksi...

Kuten nimestäkin voi tietenkin päätellä, niin ilmeisesti kuitenkin sain miesteetä! "Loved by men, but also suitable for women." Ah. Toki jos toffee on kovinkin miehinen maku, niin sitten ehkä ymmärrän miksi toffeeteet eivät yleensä ole minulle maistuneet. Nooo, joka tapauksessa.

Tee tuoksuu toffeiselta, mutta siinä on edelleen joku jännä sivutuoksu. Se kirpeys. Mistä se tulee? Miksi se on toffeeteessä?

No, maku on... Mieto. Kirpeyttä ei onneksi ole, vaikka en edelleenkään ymmärrä mistä se tuoksuun tulee. Ei tee pahaa ole, mutta kaipaisin makuun tuoksun voimakkuutta. Maku on hivenen makea, hieman toffeinen kun hakee. Ei paha, ihan ok. Ei kovin erityinen tai jännittävä. Ehkä tämä jollekin maistuu, mutta omasta mielestäni hyvin helposti unohdettavissa. Tee tuntuu myös jättävän hienoisen pinnan kielelle, ehkä se johtuu toffeenokareista tai sitten vaan kuvittelen.

Olen edelleen aikataulusta myöhässä, mutta tänään unohdin myöskin tuoda useamman teen mukaan. Aah, well. Katsotaan jos saisin illalla hörpittyä kupposen.

Gentlemen's Toffee Schwarzer Tee, musta. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 16: Kokos Lemongrass Grüner Tee

Ja taas ollaan jännän äärellä. Olen tyytyväinen, että tunnun nyt ainakin hetkeksi siirtyneen pois yrttiteistä. Tee-teet on enemmän omaani.

Tällä kertaa maistelussa on kookos sitruunaruoho tee. Kookos on ihan ok. Paitsi että olen kai sille allerginen. Mutta epäilen, että se on tässä ihan ok, joten otan riskin. Sitruunaruohoa rakastan. Ah. Ihmiseksi joka ei oikein siedä sitruunaa teessään, rakastan kyllä kaikenlaisia läheltä liippaavia imitaatioita suuresti. Jos teessä on sitruunaruohoa tai lemon verbanaa, innostukseni on taattu.

Siksi tämän kanssa olen vähän kahden vaiheilla. Löysin jossain vaiheessa kookosteen joka oli aika hauska. Tosin hyvin nopeasti tajusin, että se on ehkä kuitenkin vähän liian makea minulle. Tässä on muutama hipale kookosta, joten epäilen, että tee ei tule olemaan samallalailla makea. Mutta miten kookos yhdistyy sitruunaruohoon? En osaa sanoa.

Ja sitten googlasin teen. Olen ehkä hieman pettynyt, kookoslastuihin on lykätty sokeria. Pelkoni ylimakeudesta palasi. Muina ainesosina on myös jälleen aromi, ja ruusu. Mutta ei sentään mitään kovin erikoista.

Tee tuoksuu vähän erikoiselle, karvaalle. Mutta maku on makea, enimmäkseen kookoksinen. En vihaa kookoksen makua, mutta ikävä kyllä teessä on mukana myös jo hieman turhankin tuttu "geneerinen aromin maku", jota on ollut muissakin kalenterin teissä. En tiedä mistä se tulee, tuleeko se aromista vai teestä vai jostain mausteesta. Mutta se on hämärästi hapan ja karvas geneerinen maku joka jää jälkimakuna kielelle. Se tuntuu yhdistävän näitä teitä, vaikka niillä ei olisi juuri yhteistä. Se on hämmentävä hapokkuus joka ei erityisesti paranna teen makua. Sitruuna-aromi? En osaa paremmin arvata.

Ilman sivumakua tee olisi ihan ok, ei tosin silloinkaan kovin erityinen. Sivuaromi häiritsee hieman liikaa, että jaksaisin pitää teestä. Sitruunaruoho jää jonnekin kauas alle, vaikka siis näin oletinkin. Mutta yleensä sitruunaruoho tekee teestä miellyttävän. Nyt ei auta. Kookoskin meinaa hävitä hämmentävästi, jossei sitä muista maistella. Jäljelle jää "geneerinen hieman makea ja hapokas vihreä tee". Ei jatkoon.

Kokos Lemongrass Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämpötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukki 15: Gojibeere Pfirsich Oolong Tee

On syitä miksi tein aikaisemmin varastoon teearvosteluita. Niitä on edelleen tuolla muutama, mutta ne ovat kuvattomia ja tuntuu jotenkin hassulta julkaista niitä niin. Osa niistä on myös tosi vanhoja jo, vaikka en nyt osaa sanoa että vanhenevatko mielipiteet.

Joka tapauksessa. Tänään vuorossa Gojimarja persikka oolong. Juttelin ystäväni kanssa kalenterista ja hän sanoi juuri, että hänellä on ollut pari gojimarjateetä peräkkäin eikä ole niistä ihan varma. En itsekään ole. Gojimarja on (/oli) trendikäs supermarja, mutta en itse koskaan erityisesti jaksanut siitä innostua. En myöskään ole ihan varma miltä se maistuu. Oletettavasti happamahkolta marjalta. Persikka saattaa helposti kyllä peittää koko gojimarjan maun teessä, varsinkin jos sitä on lisättynä esanssina.

Googlasin teen jälleen ja tällä kertaa itseasiassa vaikuttaa, että makua on lähdetty hakemaan vain aineksilla. Jännää! Teessä on ilmeisten lisäksi papajaa ja viikunaa ja kukkia.

Tee tuoksuu hyvin makealla ja persikkaiselle, hyvin miellyttävälle. Maku on miellyttävä. Se on makea ja hedelmäinen. Jossain taustalla on jotain erikoista jota en tunnista. Olisiko se juuri gojimarja?

Näiden teekokeilujen aikana täytyy myöntää, että olen tajunnut aliarvostaneeni persikkaa teessä. Olin kyllä satunnaisesti juonut persikalla maustettua mustaa teetä, mutta harvoin muistan kaivata sitä. Persikka vaikuttaa olevan luonnollisesti miellyttän makea ja yleensä tunnistettavissa. Kaikki hedelmät eivät käänny teeksi yhtä luonnollisesti.

Pidän tästä oolongista. Se on hedelmäisen makea. Hieman sillä rajalla, että onko se hieman liiankin makea, mutta ainakin pari kupillista menee ihan kivasti.

En osaa sanoa maistuuko tässä tosiaan muu kuin persikka ja geneerinen hedelmäisyys, mutta tykkään oolongista pohjana. Se ei ole yhtä aromikas kuin mista tee, joten persikan ei tarvitse kilpailla. Oolong tuntuu yhdistyvän persikkaan oikein miellyttävästi ja saumattomasti.

Olisiko teestä voinut jättää ainesosia pois ilman että se olisi varsinaisesti vaikuttanut makuun? Todennäköisesti. En tiedä paljonko viikunaa oli, mutta se olisi ensimmäisenä karsintalistallani juurikin sokerisuuden takia. Papaja, no, sekin on hyvin makea. Varsinkin tässä tapauksessa se saattaa olla liiallisen makeuden takana, ollessaan sokeroitu. Mutta toisaalta uskon sen tuovan jonkin verran makua myös. Gojimarja, no, en osaa sanoa. Tuskin olisin osannut kaivata.

Mutta miellyttävä tee, juon mieluusti.

 Gojibeere Pfirsich Oolong Tee, oolong. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 14: Creme Brulee Grüner Tee

Noniin, kun puhe oli samantyylisistä teistä...

Tänään vuorossa on ihan oikea Creme Brulee tee, mutta vihreänä teenä, toisin kuin Unssin variaatio on mustaa. Rikasta, syvää ja makeaa mustaa. Kun kaivoin vihreän teen luukustaan, olin huvittuneen yllättynyt. Aah, ai että ihan kilpailu.

No, googlasin teen, koska näissä on ollut tosi hassuja aineksia. Tälläkin kertaa vaikuttaa, että lisämakua tulee aromista, koska teen lisäksi ainesosana on vain vanilijan palaset. Sinällään en kyllä valita, vanilija innostaa minua aina.

Ja.... Tämä tee. Aah. Se on niiiiiin hyvää. Oikeasti. Rakastan tätä teetä jo muutaman hörpyn jälkeen. Ehdottomasti parhain tee koko satsissa tähän asti. En tiedä maistuuko tämä creme bruleelle, mutta tämä maistuu ihanalle makealle vanilijalle. Juuri täydellisellä voimakkuudella ja makeudella. Vihreä tee on mieto, joten se antaa tilaa täydellisesti vanilijalle. Ja vaikka mietin, että noinkohan vihreä tee oikeasti kestää 90 asteen veden mikä ohjeessa oli, niin kyllä. Tee ei ole yhtään kitkerää.

Olen maistanut muutamaa vanilijaista vihreää teetä. Olen kovasti yrittänyt pitää niistä, mutta yleensä ne vain ovat olleet jotenkin huonoja. Vanilijaa on ollut liian vähän. Vihreä tee on ollut liian ruohoista ja kitkerää. Taisin viime vuonna tehdä joululahjaksi vihreää vanilijateetä, mutta sitten en kehdannut tehdä itselleni tehdä sitä Se olisi voinut toimia sillä minulla oli pohjana makea vihreä tee ja vanilijaa kahdessa muodossa.

Tämä tee on juurikin sitä mitä aina hain. Hento vihreä takana, makea tunnistettava vanilija päällä.  Aah. Täytyy ilmeisesti tilailla tätä sitten kotiin. Toivottavasti löydän sitä samasta kaupasta kuin päärynä persikkateetä.

Tämä tee tekee minut onnelliseksi, joten voin todellakin suositella sitä kenelle tahansa joka pitää vanilijaisista teistä. Ja korkean haudutuslämpötilan takia vihreää teetä on vaikeampi polttaa, riittänee kun ottaa veden pois hieman aikaisemmin tai unohtaa sen hetkeksi kiehuttua.

Tein teen taas isoon mukiin. Vähän toivon, että olisin tehnyt sen pannuun. Mutta! Teestä saa toisen haudutuksen. Luulen, että teen toisen pannuun myöhemmin. Vihreää teetä haluan selkeästi nauttia hitaammin ja tasalämpöisempänä. Mutta siinä missä musta tee ei erityisesti muutu kylmetessään, vihreä tee helposti korostuu ja mausteet häviävät. Huomaan tässäkin samaa, mutta pidän vihreästä teestä jota tässä on käytetty, joten sekin on kiva.

Creme Brulee Grüner Tee, vihreä. Haudutuslämoötila 90ºC. Haudutusaika 2 min.

Luukku 13: Druidenzauber Schwarz & Grüntee

Puoliväli on ohitettu! Olen aikataulussa! Otin teen mukaan töihinkin, mutta sitten koko päivä oli yhtä pitkää häröpalloa ja en ehtinytkään keittää aamuteen jälkeen enää teetä. Surullista, mutta sain muita kokousherkkuja sen korvikkeeksi. Mm, passion hedelmiä...

No niin. Päivän teehen. Jälleen mustan ja vihreän teen sekoitus. Tuoksuttelin teetä ja totesin, että kylläpä kerrankin tuoksuu kivalle heti. Nimi on aika mitään sanomaton, joten enpä osannut arvata kuinka nappi teestä olikaan kyseä.

Tee on siis mansikka vanilija tee. En nyt heti keksi parempaa. Toki mansikan ja vanilijan maku tulee ilmeisesti jälleen aromista, sillä tee ei sisällä kumpaakaan. Sen sijaan se sisältää ruusun terälehtiä ja misteliä, jälleen. Mikä ihme on tämä äkillinen into laittaa misteliä teehen? No, joka tapauksessa, en nyt erityisesti jaksa valittaa.

Teen nimi tarkoittaa muuten Druidien taikateetä. Ymmärrän. Vanilija ja mansikka ovat kyllä hyvin maagisia makuja.

Teen tuoksu on tosiaan ihana, makean mansikkainen. Tai siis, sellainen miltä mansikka yleensä tuoksuu teessä. Se ei nimittäin tuoksu mansikalle. Maku on miedompi, en välttämättä voi väittää erottavani mansikkaa tai vanilijaa mitenkään erityisesti. Mutta en silti voi valittaa. Tee tuo mieleeni erään toisen lempiteeni, nimittäin Kusminin vihreän mansikkateen. Tässä maistuu samalla tavalla vähän ruohoisa mansikka. Ruohoisa ei ole hyvä sana kuvaamaan, mutta en keksi parempaakaan. Se on sellainen vihreän teen maku mikä on tietyissä vihreissä teissä. Mielestäni se sopii mansikan kanssa. Ja nyt kun mietiskelen asiaa, niin olen muuten melko varma, että myös Kusminin teessä maku tulee aromista, koska punaisia paloja en seassa ole nähnyt. Ah well.

Tee on kiva. Se on miellyttävällä tavalla hieman makea. Samalla tavalla itseasiassa kuin edellinen karpalo persikkatee. Mansikan kanssa on vaikea mennä vikaan. En olisi valittanut, jos vanilijaa olisi enemmän. Kaipaan elämääni vanilijaista mansikkateetä, ilman kerma-aromia. Mutta tämäkin on kiva.

Ainoa ongelma tosiaan on, että tee muistuttaa minua toisesta teestä, ja rakastan sitä teetä. Jos minun pitäisi valita, joisin sitä. Tämä on hieman erilainen, ja mitä enemmän juon tätä, sitä enemmän maistan vanilijan. Mutta nyt minun tekee mieli Kusminin teetä. Voisikohan siihen lisätä vanilija...

No, joka tapauksessa. Tämä on tee, jota voisin ostaa lisää. Jos saisin sitä jostain järkevästä kaupasta jalkautumalla. Luulen, etten jaksa alkaa tilaamaan saksalaisesta nettikaupasta ehkä samaa teetä. Sinällään sääli, mutta lohduttaudun Kusminilla.

Haudutin jälleen teen isoon 0,4l mukiin illan kunniaksi. Ihan mukavaa tämä oikeastaan. Tuntuu vähemmältä vaivalta, huvittavasti.

Druidenzauber Schwarz & Grüntee, musta ja vihreä. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 12: Cranberry Pfirsich Schwarzer Tee

Tietenkin heti kun pääsin luukuissa ajan tasalle, niin hajapääni tietenkin unohti ottaa aamulla mukaan teen. Mutta hahaa! Minäpä tulinkin ajoissa kotiin, niin ehdin mukavasti hörppiä kupposen ennen nukkumaan menoa. Olen onneksi niitä ihmisiä joilla kofeiini ei häiritse unia. En jaksa kuitenkaan juoda pannullista, joten keitin ison kupillisen. Käytän isoja mukejani harvoin enää, kun en juo aamuteetä kotona, joten tämä on kivaa vaihtelua siihenkin nähden.

Tänään on vuorossa Cranberry Pfirsich Schwarzer Tee eli karpalo persikka musta tee. Googlailin teetä ja kiitollisesti siinä ei ole muuta kuin mustaa teetä ja karpalon ja persikan palasia. Jälkimmäiset riisijauhon kera, joku säilöntämetodi kenties? En tiedä. Ja aromia tietenkin, koska miksi ei. Sinänsä, aromi on hyvin yleinen aines teissä. Enkä todellakaan luota siihen, että vaikka halvemmissa teissä ei lukisi aromia, etteikö niissä sitä olisi.

Rakastuin viimevuonna Unssin karpaloteehen. En tosin tullut juoneeksi sitä uudelleen kuin vasta melko hiljattain. Ikävästi totesin sen turhan tujuksi siihen hetkeen. Pitää varmaan, nyt kun pakkaset oikeasti vaikuttavat tulleen, koettaa uudelleen. Jotkut teet vaativat oikeaa vuoden aikaa ja fiilistä. Pidän myös persikkateestä, mutta mieleni tekee sitä jostain syystä hyvin harvoin.

Tämän päivänen tee on miellyttävää. Se maistuu tummalle ja siinä on persikan jälkimaku. Oletan, että tummuus tulee karpalosta. Teessä on myös ihana makeus, mutta ei sokerisuutta kuten aikaisemmissa teissä on saattanut olla. Teetä ei tarvitse maistella maistaakseen mitä siinä on, eikä ihmetellä sen koostumusta.

Täyty myöntää, että tämä tee tekee minut onnelliseksi. Meinasin ehkä jo hieman luovuttaa mustien teiden suhteen kalenterissa, mutta tämä on tosi kiva. Voisin ehdottomasti juoda lisää ja uudelleen. Selkeästi persikka ja karpalo sopivat toisilleen. Jopa tosiaan niin hyvin, että harkitsen tilaavani tätä teetä lisääkin, en mielestäni ole törmännyt tähän risteämään täällä kotimaassa.

Karpalo persikkatee on selkeästi juuri sellainen hedelmäinen musta tee josta pidän. Ja täytyy sanoa, että pidän siitä ehkä enemmän kuin kummastakaan teestä erikseen. Suosittelen! Tällä kertaa haudutin teetä isossa mukissa, mutta vesimäärä pysyi suhteellisesti samana koska muki vetää 0,4l. Jaa, no join kuitenkin pannullisen.

Cranberry Pfirsich Schwarzer Tee, musta. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 11: Birne Karamell Schwarzer Tee

Hahaa! Olen jälleen aikataulussa! Siihen meni vain viitisen päivää. Jep. Ihan hyvä, koska huomaan pientä teevajausta. Juon yleensä kaksi pannullista teetä päivässä. Nyt olen tehnyt samaa, mutta siinä missä pannuni normaalisti sisältää päälle litran nestettä, nyt onkin vain alle puolilitraa. Vierotusoireethan tässä iskee, aijai. Yhden kokeilun päivässä sitä senta

No, joka tapauksessa. Tänään on maistelussa Birne Karamell, musta tee. Olen jo oppinut tässä maistellessani uuden saksankielisen sanan. Se on päärynä, eli tuo birne. Päärynä-karamelli tee. Apua.

No eipä siinä, nautin tätä alkuiltapäivästä, joten jälkiruokatee saattaa maistua. Google kertoo, että teessä on tällä kertaa muutakin kuin aromia, vaikka sitäkin siis löytyy. Tee sisältää päärynän ja ananaksen paloja, jälkimmäiset sokeroituja, ja karamellin palasia. Makea tee siis varmasti.

Mutta toisaalta pidän esimerkiksin Unssin Creme Brulee teestä jossa on myös karamellin palasia mukana. Se on hyvin makea ja täyteläinen tee, joka sopii hyvin piristämään. Se ei ole myöskään tuhottoman äkkimakea vaikka niin voisi luulla, vaan toffee on miellyttävä. Näin sanottuani, Unssin tee onkin ainoa toffee tee mikä on ollut hyvää.Toffee on ilmeisesti melko mahdoton feikata, joten toffee aromi on yleensä ihan luokattoman pahaa.

Ja tuntia myöhemmin sain vihdoin keitettyä teeni.

Tee tuoksuu makealle, toffeiselle. Se myös maistuu samalle, ei onneksi toffee aromille. Päärynä on hennompi, vaatii hieman etsimistä. Mutta samalla en ihmettele, koska päärynä on mieto maku ja todennäköisesti yhdistyy toffeen makeuteen.

Tykkään teestä, se on juuri sopivan makea menemättä ylitse. Kun oikein maistelen, niin olen maistavinani hentoisen päärynänkin toffeen seasta. Tätä on mukava juoda.

Samalla... Minun tekee mieli Unssin Creme Bruleeta. Jos toffee teitä vertaillaan, se on täyteläisempi. Tämäkin on ihan hyvää, mutta huvittavaa kyllä kaipaisi lisää päärynäesanssia, että erottuisi. Nyt se on ihan ok toffeetee, mutta Unssin on parempaa. Jos tässä olisi voimakkaampi päärynän maku, voisin nähdä että tee olisi omansa enkä vertaisi sitä Unssin teehen niin voimakkaasti.

Mutta tämä on silti ehkä parhain tee-tee mitä kalenterissa on tähän mennessä ollut. Näitä voisin ottaa lisää kiitos.

Eilisten "tämä on ehkä kuitenkin vähän liian laimeaa" sekoilujen jälkeen olen tänään kaatanut vettä reippaammin pois. Teenkeittimeni tosiaan keittää minimissään 0,5l joten olen silmämääräisesti koettanut kiehautuksen jälkeen kaataa vettä pois. Nyt luulen, että olen onnistunut paremmin, sillä kumpikaan tänään maistelemistani ei tuntunut laimealta. Tarkkaa on, ei kannatan hinuttaa yli 400ml:iin.

Birne Karamell Schwarzer Tee, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 10: Fit & Schlank Schwarz & Grüntee

Tänään onkin vuorossa varsinainen jännyystee. Koska teen nimi ei sanonut minulle mitään, paitsi sen, että kyseessä on vihreän ja mustan yhdistelmä, niin googlasin teen jo ennen haudutusta.

Nimi on sen verran omansa, että vaikka visuaalisesti tee ei täysin ole yhtenäinen, niin oletan teen olevan sama. Teen kuvaus on: Mateeta, mustaa ja vihreää teetä sisältävä päärynän ja persikan makuinen tee. Ja sitten sisältökuvaus: kaikkea muuta paitsi päärynää ja persikkaa. Mm. nokkosta, punaherukkaa, guaranaa, kukkia, mannaa... Löytyy myös geneerinen "aromi", joka varmaan sitten on se päärynä ja persikka. En ihan käsitä mikä teen tarkoitus lienee...

No, maistellaan ennen kuin tuomitaan!

Tee tuoksuu hämmentävää kyllä päärynäiseltä. Maku on myös melkoisen hedelmäisen makea. Tee tosiaan maistuu aikalailla päärynältä ja persikalta. Muuta en maista, joten teen moninaiset ainekset on tosiaan peitetty muutaman aromin alle hyvin tehokkaasti. Miksi niitä edes tarvitsi olla mukana?

En ole musta-vihreiden teiden suuri fani. Olen maistanut muutamaa ja minusta musta ja vihreä tee eivät sovi hyvin yhteen. Maistan vihreän ruohoisuuden ja mustan teen tummuuden, mutta muut nuotit rikkoutuvat ja sekoittuvat, joten makuelämys on minulle vähän tympeä. Jään kaipaamaan sekä mustaa että vihreää makuelämystä. Lisäksi mietin aina, että kestääkö mukana oleva vihreä tee oikeasti hyvänä 100 asteessa haudutuksen mitä nämä sekoitukset yleensä toivovat, koska musta tee taas aukeaa siinä parhaiten. Vai kitkeröityykö vihreä tee taustalla ja siksi maistuu niin oudolle? Mene ja tiedä.

Teekalenterin tasapaino on jännittävä. Suurin osa yrittiteistä on ollut valtavan hyviä. Mutta suurin osa ns. normaalimmista teistä tuntuu olevan kummallisia yhdistelmiä ja sekasotkuja. Vielä tässä on toki piirun verran yli puolet jäljellä, mutta silti. Hämmentävää.

Fit & Schlank Schwarz & Grüntee, vihreä- ja mustatee. Haudutuslämpötila 100ºC Haudutusaika 3 min.

Luukku 9: Feenduft Grüner Honeybush

Ajattelin tämän teen ns. jälkiruokateeksi. Kofeiini kuulemma estää kaiken kivan, mutta mm. raudan imeytymisen. Mikä johtaa ikävästi väsymykseen ja sitä kukaan tuskin kaipaa yhtään enempää tähän vuoden aikaan.

Joten ajattelin että tämä tee olisi kiva kofeiiniton lounaan jälkeinen tee. No, söin lounaani jo ennen yhtätoista, joten nyt voisin jo nauttia kaiketi kofeiiniakin. Mennään kuitenkin suunnitelman mukaan.

Feenduft Grüner Honeybush on hauduke, joka nimensä mukaan on maustettua Honeybushia, eli Rooiboksen serkkukasvia. Mausteena googlen mukaan löytyy mm. useita kukkia, omenaa, mansikkaa ja kiiviä. Tarkempi lista löytyy tunnisteista. Aineksia on aika liuta. Yleensä tämä tarkoittaa, että tee on epämääräistä, sillä mitä enemmän aineksia, sitä vaikeampi on maistaa yhtään mitään. No, näemme.

Tunnustan tietämättömyyteni: ajattelin, että rooibos ja honeybush on sama asia. Ilmeisesti ne ovat kyllä ainakin samantyyppisiä, mutta eri kasvia silti. Hämmentävää. No, hauduke kuitenkin.

Tee tuoksuu maanläheiseltä ja miellyttävältä. Maku on kuitenkin mieto. Yrittämällä löydän jotain hedelmäistä, ehkä hieman kirpeää, mutta muuten maku on ihan miellyttävä, mutta tunnistamaton.

Teetä oli mielestäni niin paljon, että sen olisi pitänyt riittää ihan hyvin 400ml. Tee ei niinkään maistu laimealle kuin vain hyyyyvin miedolle, mutta mahdollista on kuitenkin, että vettä on vain liikaa. En tiedä. Kyllä tätä juo, mutta vaikka tässä on hieman makua, niin ei tätä voi oikein maukkaaksi sanoa. Enemmän hieman tujummaksi vedeksi.

Enpä siis osaa sanoa tästä paljoa muuta. Kevyesti makea suhteettoman mieto hauduke. Aineksia ei juuri tunnista. En osaa edes arvioida eroaako honeybush kuina paljon rooiboksesta.

Feenduft Grüner Honeybush, hauduke. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 8: Cheesecake Oolong Tee

Koko viikonloppu oli kiireinen. En siis ehtinyt maistella teetä. No, nyt on hyvä töissä ollessa kiriä, tänään on ilmeisesti kolmen teen päivä!

Aloitetaan Cheesecake Oolongilla. Täytyy myöntää, etten ole hirveä joksikin spesifisti maustettujen teiden ystävä. Varsinkin kakut ja makeiset sisältävät yleensä sokeria tai muuten epäilyttäviä aineksia kuten esimerkiksi suklaata.

Oolongit ovat kuitenkin minulle teelaji jota maistelen aina mieluusti. Ja näiden haudukkeiden keskellä olin melkoisen innoissani, että vastaan tuli jälleen ihan oikea tee.

Googlasin teetä, mutta kerrankin en löytänyt hirveän samanlaista teetä. Kaikissa löytämissäni oli vaahtokarkkeja eikä tässä teessä mielestäni ollut sellaisia. Jotain kuivatettua hedelmää kyllä, mutta muuten tee näytti olevan enimmäkseen, no, teetä.

Cheesecake oolong on arvattavasti hyvin makea tee, joten epäilen, että jotain makeutusta siinä kyllä on. Tuoksu ja makukin on myös hyvin toffeinen, joten voi olla, että kuivatuksi hedelmiksi epäileväni palaset ovat kuitenkin toffeen palasia tai jotain sinnepäin. Tai sokeroituja.

Tee taustalla on maukas ja miellyttävä. Luulen, että voisin juoda sitä mieluusti lisääkin ilman kaikkia näitä makeutuksia. Makeutuksien kanssa tee alkaa ikävä kyllä tökkiä varsin nopeasti. Oolong vaikutti mukavalta aamuteeltä, mutta en ottanut huomioon makeutta. En ehkä ihan ole valmis juomaan näin makeaa teetä ensitöikseni aamulla. Ehkä iltapäivällä kun väsyttää muutenkin.

Tee on kuitenkin ihan hyvä. Joskus toffeiset teet ovat aika kamalia. Unssin creme brulee on miellyttävä, mutta olen huomannut sen olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. En tiedä mistä se johtuu, mutta toffeeteet ovat yleensä jotenkin erikoisen makuisia, eivät niinkään toffeisia. Yleensä se erikoinen maku on kuitenkin hyvin voimakas, vaikka ei ole miellyttävä.

Cheesecake oli siis ihan ok, mutta en kaipaa lisää. Makeus toimisi paremmin jos tekisi mieli herkkuja, ei välttämättä aamuteenä. Haudutin teen tavalliseen tapaan 400 ml vettä, mutta nyt täytyy myöntää, että Cheesecake on tee joka olisi saattanut hyötyä hieman pienemmästä vesimäärästä. Sen maku oli voimakas edelleen, mutta sokeri helposti ylikorostuu jos muut maut eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Eräässä toisessa samantyyppisessä teessä, jossa makua tulee vaahterasiirappilastuista, on hyvin tärkeää kuinka paljon teetä on. Liian vähän ja se maistuu kummallisen lakritsaiselta ja laimealta, liian paljon ja se maistuu tunkkaiselta. Tässä oli hieman tuota liian vähän laimeutta, vaikka maku oli edelleen voimakas. No, mene ja tiedä.

 Cheesecake Oolong Tee, oolong. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 7: Weiße Kirsche Weißer Tee

Tänään on vihdoin jälleen vuorolla kofeiinillinen tee. Ei tosin edelleenkään musta tee. Olen tosiaan ilmeisesti onnistunut lykkimään ne loppupäähän.

Tänään on vuorossa Weiße Kirsche valkoinen tee. Rakastan kirsikkaa! Tee tuoksuu mahtavalle. Kirsikka on vain vähän vaikea teessä. Se helposti muuttuu kitkeräksi ja katkeraksi. Siksi vaikka kirsikka on rakkauteni, en ole vielä löytänyt kirsikkateeta joka olisi pysynyt mukanani.

Googlailin teetä, mutta en ainakaan suoraan löytänyt mitään sekoitusta, joka olisi näyttänyt samalta. Eli oletan, ettei teessä ole muuta kuin valkoista teetä ja kirsikkaa. Ainakaan visuaalisesti ei ole ruusua tai muuta mitä ilmeisesti usein lisätään.

Haudutettuna tee ei tuoksu enää kovin voimakkaasti mikä on vähän hämmentävää, sillä pussi jossa tee tuli tuoksuu tyhjänäkin. 

Tee on hyvin mieto. Kirsikka tuntuu häviävän valkoisen teen alle, mikä on hyvin vaikea saavuttaa, sillä valkoinen tee on usein aika hentoinen maku. Tunnen vähän kirsikan karvauttaa, mutta olisin kaivannut sen lisäksi vähän kirsikan makuakin.

Sääli. Tee on kuitenkin miellyttävä, tee tuntuu laadukkaalta ja pidän valkoisesta teestä yleensäkin. Kirsikka tuo hieman makeutta ja karvautta joka antaa syvyyttä teelle. Tee on mukava juoda ja se varmasti menisi läpi myös ihmiseltä joka ei erityisesti kirsikasta pidä.

Huvittavaa kyllä juon usein juuri talvisin paljon valkoisia teitä. Nyt tosin olen pysynyt melko mustapainotteisena, mutta maistaessani näitä teekalenterin valkoisia, minun tekee mieli lähteä taas sille tielle. Ehkä on aika hakea varastoon lempi valkoista mustikkateetäni. Samalla voin ehkä toiveikkaasti katsella, jos tarjolla olisi myös valkoista kirsikkateetä!

Haudutin teen jälleen 400ml vettä. En usko, että vähempi vesimäärä olisi tuonut kirsikkaa enemmän esille, sillä tee oli kuitenkin edelleen varsin maukas. Olisihan sitä toki voinut kokeilla, mutta jokainen muu tee on ollut täydellistä juurikin tuossa 400ml:ssä.

Weiße Kirsche, valkoinen tee. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3 min.

Luukku 6: Hollerblüte Rooibos

Jep... Pitäis varmaan keulia näiden luukkujen kanssa, että saisin tulemaan ajallaan. Ei vaan ehkä ihan mee silloin kalenterin tarkoituksen mukaisesti. Eilen itsenäisyyspäivänä olin taas koko päivän muualla, joten teen maistelu jäi. Ja tänään unohdin ottaa kalenteriteen mukaan töihin. Teen varmaankin huomenna sitten kaksi, koska tänään en taida enää ehtiä juomaan kuin yhden. No, onneksi blogissa voi vähän taivuttaa aikaa...

Tänään on vuorossa jälleen rooibos, Hollerblüte Rooibos nimeltään. Se tarkoittaa ikävä kyllä seljankukkaa. Voin sanoa, että vihaan seljankukkaa. Ja se yhdistettynä rooibokseen, jonka mausta olen satunnaisesti epävarma... No. Olen valmis antamaan mahdollisuuden. Pussi myös tuoksuu huomattavan lähelle sitä miltä teepakkaus tuoksui avatessa. Siis siltä tuoksulta joka yritti voimakkuudessaan antaa minulle päänsäryn. Ei erityisen hyvä alku näinkään.

Googlasin teen ja todennäköisesti teessä on seljankukka, seljan marjaa ja omananpaloja, rooiboksen lisäksi tietenkin.

Haudutetun teen tuoksu ei ole onneksi niin voimakas, vaikka siinä on samaa tyyliä. Lähempää tuoksu on maanläheisempi, mutta jostain syystä kauempaa se saa tuntuu melkein pistävältä.

Maku on... Mieto. Hieman makea. Ei perinteisen seljankukkainen, mikä on onni. Epäilinkin että näin saattaisi olla, sillä maun ei voi olettaa olevan sama kuivattuna hauduttaessa kuin tuoreista kukinnoista.

Teenä selja on ihan ok. Se on aina maanläheisen kukkea, hyvä yhdistelmä rooiboksen kanssa. Hollerblüte ei ole erityisen voimakas eikä erikoinen, mutta se on ihan ok. Siinä on vaikeasti tavoitettava alkumaku jota kaipaisin enemmänkin, mutta se tosiaan häviää nopeasti hienoiseksi makeudeksi, jolla ei ole omaa nuottia. Alkumaku on melkein mesimäinen, ja se on hurmaava, sääli että se katoaa. Teetä juo pannullisen, mutta en usko, että muistan enää hetken päästä miltä tee maistui, saati kaipaile sitä enempää.

Mutta, jos ei pelkää seljankukan makua, voisin kuvitella että tämä on viehättävä jääteenpohja. Kukan maku varmasti korostuisi varsinkin jos jaksaisi kylmähauduttaa. Minä vaan pelkäisin liikaa, että selja tyypillinen maku tulee esiin.

Juotuani teetä minun oikeastaan tekee mieli ruusuteetä. Vihreää ruusuteetä jossa ruusi maistuu kunnolla, hmm... Pitää ehkä tehdä.

Tämäkin kokeilu on haudutettu 400 ml valurautapannuun ja haudutettu noin 5 minuuttia.

Hollerblüte, rooibos. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 5: Milde Limone natürl. Früchtetee

Tänään on vuorossa hedelmätee, Milde Limone natürlich Früchtetee, eli mieto sitruunainen luonnollinen hedelmätee. En juo hedelmäteitä käytännössä koskaan. Olen todennut haudukkeet yleensä turhan kitkeriksi makuuni. Eivät varmasti kaikki, mutta ne mitä olen sattunut maistamaan. Lisäksi tosiaan en välttämättä oikeastaan näe hedelmähaudukkeita teenä.

Googlasin jälleen haudukkeen ja löysin helposti hyvin oikeannäköisen tuotteen. Sivu sanoo, että hauduke sisältää sitruunan kuorta, sitruunaruohoa ja kolmea aromia: omenaa, porkkanaa ja punajuurta. Kehuu hauduketta hyvin aromikkaaksi.

Ja sitä se kyllä onkin. Hauduke ei ole kitkerä, vaan melko makea. Maku on ihan ok, hedelmäinen. Mutta samalla... En oikein voi erotella mitään makuja. Sitruunasta muistuttaa lähinnä hienoinen hapokkuus kun haudukkeen ottaa suuhun, mutta sekin häviää nopeasti. Muuten en osaa sanoa mausta muuta kuin hedelmäinen, makea.

Hauduke ei tosiaan ole pahaa, se on ihan juotavaa. Tosin vaikka se on suhteellisen makeaa, kaipaisin silti ehkä vähän makeutusainetta katkaisemaan sitruunan happoa. Haudukkeesta jää myös vähän erikoinen jälkimaku.

Vaikka teen tosiaan pitäisi olla luonnollinen, oletan, että aromit ovat luonnollisia myös, niin hauduke maistuu jotenkin teolliselta. En oikein osaa sanoa miksi. Ehkä se on aromeista, joiden tarkoitus lienee juurikin katkaista sitruunan hapokkuutta. Mutta jokaisella aromilla on oma makunsa, jotka eivät mielestäni välttämättä ole makuja joita kaipaan teeheni.

Haudukkeen lopputulema: ei pahaa, muttei myöskään jatkoon. Ensimmäinen lievä pettymys kalenterissa. Mutta hedelmäteeltä en oikein voinut paljoa odottaakaan.

Haudututin teen jälleen n. 400 ml vettä ja tätä haudutin n. 9 minuuttia.

Milde Limone natürl. Früchtetee, hauduke. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 8-10 min.

Luukku 4: Minze Moringa Kräutertee

Tänään jatketaan yrttiteelinjalla. Koska saksani on edelleen vahva, niin päättelin, että teessä on minttua, ilmeisesti tarkemmin viherminttua. Moringa oli kuitenkin minulle vieras, se on googlen perusteella jonkinlainen superyrtti missä on paljon proteiinia ja a-vitamiinia. Epäilen, että teestä ei juomaan kumpaakaan juuri haudu, mutta kuulostaa silti ihan mielenkiintoiselta.

Googlarin myös itse teetä, ja löysin vastaavan tyyppisen ainakin. Siinä on "nanaminzeä" joka googlauksen peruteella vaikuttaa moron mintulta tai joltain sen tyyppiseltä hieman eksoottisemmalta mintulta. Sen lisäksi on piparminttua, appelsiinin kuoren paloja, moringaa, paahdettua sikuria, inkivääriä ja ruiskukkaa. En tiedä onko sisältö täysin sama, mutta ainakin siinä oli vaaleita paloja joita epäilen appelsiinin palasiksi ja sinisiä kukkia. Inkivääriä ja sikuria oli niin vähän, ettei niistä mainittu edes prosentteja.

Tee tuoksuu hyvin minttuiselta, mikä on miellyttävää. Ja hieman purukumiseltä, mikä on sekä positiivista että negatiivista, kuka haluaa juoda purkkaa? Mutta minttu tuoksuu hyvälle. Olisin ehkä itse ollut ihan tyytyväinen jos teessä olisi ollut pelkkää minttua ja moringaa, mutta ehkä se oli todettu liian mauttomaksi. Tai kalliiksi. Vaikka appelsiini ei ollut ylitselyövä viimeksikään, toivon ettei ihan joka toisessa teessä sitä kuitenkaan olisi.

Haudutettuna purukumin haju häviää ja vaihtuu minttuun. Haudutin teetä todennäköisesti hieman turhankin pitkään, koska ajastin ei päästänyt ääntä niinkuin oletin. Mutta tee ei tunnu siitä kärsineen, onneksi.

Maku on käytännössä hyvin minttuinen, vaikea sanoa onko siinä mitään muuta. Pidän satunnaisesti minttuteistä, joten en valita. En vain välttämättä ymmärrä, että jos yksi osa pyyhkäisee kaiken muun ylitse, niin miksi niitä muita pitää sinne mukaan laittaa? Koristeeksi? Halvennukseksi? Ehkä näin.

Joka tapauksessa tee on ihan hyvää minttuteetä, mutta vastaisuudessa valitsisin kyllä sen sijaan ihan normaalia minttu/ piparminttuteeä. Vähän arvelinkin, ettei eksoottisen oloinen moringa maistuisi teessä, koska jos sitä juodaan jauheena smoothieiden seassa, se lienee aika mauton. Mutta silti olisin ehkä toivonut huomaavani jonkin vivahteen. Mutta toisaalta sitten olisi varmaan maistunut appelsiinikin ja sitä en kyllä kaipaa.

Minze Moringa, yrittitee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 3: Ingwer Birne Rooibos

Kolmas luukku sisältää jälleen kofeiinittoman teen, tällä kertaa rooiboksen. Huomasin lykkiessäni pussejä numeropussukoihin, että mustan näköiset teet saattoivat päätyä käteeni vasta loppuvaiheilla. Mutta en halunnut tietää liikaa, joten vilkaisin vain hieman väriä ja koetin jakaa mustia vähän muuallekin. Alkupää saattaa kuitenkin olla melko yrttiteepainotteinen.

Minulla on rooiboksen kanssa vähän huono suhde. Rooibos maistuu mielestäni vähän oudolle, muutamana yhdistelmänä ihan ok:lle. Mutta harvoin tulen edes ajatelleeksi rooibosta vaihtoehtona. No, toisaalta jokainen tee tähän mennessä on kyllä yllättänyt iloisesti!

Ingwer Birne Rooibos sisältää nimensä mukaan siis inkivääriä ja päärynää. Olen opiskellut kuusi vuotta saksaa, mutta en silti tajunnut mitä birne tarkoittaa ilman kääntämistä. Hukkaan on menneet nekin vuodet... Joka tapauksessa, yhdistelmä on mielenkiintoinen. Tee tuoksuu haudutettuna hyvin makealle, mikä ei haittaa ollenkaan. Keitin jälleen teetä n. 400 ml vaikka rooibosta tuntui olevan tosi vähän. Rooibosta ei kuitenkaan ollut yhtään liian vähän, teestä tuli täydellistä. Haudutusaika oli tällä kertaa karvan yli viisi minuuttia.

Maku on hyvin päärynäinen, inkiväärin tullessa vasta jälkimakuna. Minulla on joskus ollut päärynäteetä ja vaikka se tuoksui taivaalliselle ja maistuikin ihan hyvälle, niin se oli myös niin voimakkaan päärynäkarkkista, ettei minun vaan käytännössä ikinä tehnyt sitä oikeasti mieli.

Tämä oli kuitenkin miellyttävän pehmeä ja oikealla tavalla makea. Rooibos maistui sen verran, että huomasin kyllä kun sitä mausta hain, mutta ei niin paljoa että olisin kiinnittänyt asiaan huomiota kokoajan. Inkivääriä en enää lopulta maistanut ollenkaan.

Tämä rooibos on jälleen todella miellyttävä yllätys ja makuelämys. Pehmeä, makea päärynä ja tee menisi varmasti herkkunakin. En jäänyt erityisesti kaipaamaan inkivääriä, vaikka siis sitä rakastankin yleensä. Tämä oli selkeästi päärynälle pyhitetty tee.

Tuntuu vähän hassulta toistaa itseään, mutta jos elämääni kaipaisin rooibosta, niin tämä, kuten aikaisempi yrittiteekin tahollaan, olisi varmasti se mitä hankkisin. Päärynäteenä tämä oli huomattavasti miellyttävämpi kuin aiemmin törmäämäni, olisikohan ollut musta tee. Päärynäkarkkeus ei ollut läsnä, vaan tosiaan miellyttävän pehmeä makeus. Epäilen tosin silti, että teessä on oltava jonkin verran esanssia, vaikka siis palasiakin löytyi, koska päärynä ei yleensä ole kovin voimakkaan makuinen, varsinkaan pieninä kuivattuina palasina.Mutta ehkä päärynä ja rooibos sopivat vain paremmin yhteen kuin päärynä ja musta tee.

Ingwer Birne, rooibos. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Luukku 2: OrangePfefferminz

Sunnuntai meni niin hulinalla ohitse, että en ehtinyt juoda toista teetä. No, laitan tämän nyt sitten vähän myöhässä eiliselle, koska blogimaailmassa voi muokata aikaa:P

Tämän päivän tee on OrangePfefferminz nimellä oleva valkoinen tee. Suomennettuna siis appelsiini-piparminttutee. Pidän piparmintusta, vihaan appelsiinia teessä. Eli katsotaan mitä tästä tulee.

Työpannuni tietenkin keittää minimissään 0,5l, joten täytyy vähän mietiskellä miten tämän saa hoitumaan parhaiten. En tosiaan omaa erillistä teepannua töissä, vaan haudutan suoraan keittimeen. Minulla on edelleen käytössä alkuaikoina esittelemäni keitin, joka on palvellut varsin mainiosti ja ongelmitta!

Tee tuoksui haudutettuna appelsiiniteelle. Pelottaa. Mutta, ensimmäinen siemaisu ja en maistanut appelsiinia. En tosin piparminttuakaan. Maku on silti miellyttävä, hieman makea.

Kun nyt hörpin tässä lisää, niin huomaan sekä appelsiinin että piparmintun. Olin melko varma, että appelsiini-piparminttutee ei voisi olla hyvää, koska appelsiini on yleensä pahaa muutenkin, mutta yhdistettynä minttuun en osannut kuvitella makuyhdistelmää.

Olin väärässä. Tee on miellyttävä. Appelsiini maistuu, muttei ole hallitseva. En edelleenkään välitä appelsiinista teestäni, mutta tämä on ehdottomasti yksi parhaimpia maistamiani appelsiiniteitä. Maku ei tökkää suoraan niinkuin yleensä. Piparminttu on enemmän jälkimakuna, häivähdyksenä. Piparminttu on ilmeisesti sen verran makea, ettei se niinkään mintun tapaan risteä appelsiinin kanssa, vaan yhdistyy appelsiinin oman makeuden kanssa.

En usko, että tulen kaipaamaan teetä, mutta en ole ollenkaan pettynyt siihen. Appelsiiniteeksi se on miellyttävän juotava. Valkoinen tee pohjalla on myös miellyttävä, vaikka laadusta en osaa sen enempää sanoa. Se yhdistyy appelsiiniin ja piparminttuun täydellisesti.

 

OrangePfefferminz, valkoinen tee. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3 min.

Teejoulukalenteri 2018

Joo, eipä tätäkään blogia ole tullut oikein päivitettyä. Kiire vuosi jne. Mutta koska hankin taas teekalenterin, niin ajattelin nähdä sen verran vaivaa, että kirjailen taas maistelmia ylös.

Teet ovat tällä kertaa Etsystä hankittuja. En tiedä onko teekalenterin mahdollistakaan miellyttää minua niinkuin haluaisin, mutta tällä kertaa ei ainakaan pitäisi olla teemasta kiinni!

ManufakturUnikate nimellä kulkeva kauppa myy pieniä tulitikkurasian kokoisia teepusseja eri mallisina ja kokoisina kokoelmina, joissa luvataan saavan 250-400 ml teetä, riippuen siitä kuinka voimakasta teetä haluaa. Ostaessani myynnissä oli ainakin pari erilaista 24:n pussin sekalaista kokoelmaa, mustan teen samanmoinen ja ainakin valkoiselle teelle 10 pussin kokoelma. Hinta on moniin kalentereihin verrattuna huokea, toki mukana ei tule suoraan mitään pakkauksia. Se ei tietenkään minua haittaa, koska viime vuonna ostin Unssista pakkauksen jossa oli mukana kaikki tarvittava teen lisäksi.

Kauppaan pääset tästä

Kuten nimestä voi päätellä, kauppa on saksasta, joten toimitus oli nopeaa. Ja teepussit saksaksi, mutta ohjeet keittoon ovat kuitenkin selkeitä.

Ensimmäinen pussi on Romantische Träume Kräutertee eli Romanttinen Uni yrttitee. En ole varsinaisesti yrttiteiden ystävä, mutta halusin kokoelman jossa on muutakin kuin mustaa teeta, joten otan tämänkin ihan uteliaisuudella vastaan.

Koska omaan n. 400 ml valuurautapannun aion ainakin kotona ollessani keitellä teet siihen. Määrä näyttää melko hyvälle siihen, mutta katsotaan miltä tuntuu.

Teekalenteri itsessään tuoksuu hyvin voimakkaalle, joten koska laitoin pussit seinälle vasta tänään, niin koko kämppä tuoksuu kokoelmalle, voimakkaasti. Haju ei onneksi ole erityisen paha, aluksi pidin sitä jopa ihan miellyttävänä, mutta sen voimakkuus yrittää saada minulle aikaan päänsärkyä. Joten en pysty kauheasti nuuhkimaan kädessäni olevaa pussia. Mutta visuaalisesti siinä on ainakin useita nuppuja ruusua, mikä on aina hyvä lähtökohta. Luulen, että mukana on myös omenaa ja ehkä ruiskukkaa. Haudutetun teen tuoksu on herkkä ja maanläheinen.

En juo kovin usein yrttiteitä, ja silloin kun juon, niin juon yleensä voimakkaita ja selkeästi maustettuja kuten vaikka sitruuna(ruoho)-inkivääri teetä. Joten en osannut ollenkaan päätellä miltä tämä romanttinen unelma maistuisi. Ja olen iloisesti yllättynyt! Jos en tietäisi paremmin, voisin kuvitella juovani jotain keveää vihreää teetä. Tee on hieman makea ja todella miellyttävän makuinen. En osaa sanoa onko kyse hedelmäisyydestä vai kukkaisuudesta vai kenties täydellisestä sekoituksesta. Mutta todelle miellyttävää <3

Googlasin nopeasti teen nimellä, että jospa tee olisi yleinen. Ja näyttäisi olevan. Ensimmäinen hitti tuotti teen jonka kuvaus kuulostaa hyvin todennäköiseltä, vaikka nimi onkin Romantische Träumerei. Tee sisältää persikkaa, omenaa, ruusun ja ruiskaunokin lehtiä. Pohjana on vihreä rooibos.

En siis yhtään ihmettele, että pidän teestä. Ruusu ja persikka ovat tietenkin aina hyviä. Omenan kanssa olen epävarma, mutta se ei onneksi maistu omenaiselle teessä. Hämärästi muistan todenneeni aikaisemminkin että vihreä rooibos on ihan ok, melko vihreäteemainen.

Pidän kofeiinista teessäni, joten yrttiteet eivät koskaan tule olemaan kauhean korkealla listallani. Mutta tämä on hyvin miellyttävä tee ja mieluusti joisin tätäkin toistekin, joten aion pitää tämän mielessäni, jos joskus kaipuuta yrittipuolelle tulee.

Aivan mahtava alku teekalenterille <3

Teetä oli ehdottomasti täysin tarpeeksi 400ml pannuun. Haudutin teetä runsaat 5 minuuttia.

Romantische Träume Kräutertee, yrttitee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 5-6 min.

Teekaupat osa 2: Helsinki

Helsingissa on paljon teekauppoja. Ensimmäisen osan kaupat ovat miellyttävästi lähellä toisiaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole. Keskustan alueelta löytyy muitakin paikkoja, mutta niissä käydäkseen on käveltävä eri suuntiin. Ikäväkseni myös tätä kirjoittaessani sain tietää, että yksi vakipaikoistani on tyystin lopettanut Helsingin alueella. Onneksi nettikauppa on kuitenkin olemassa.

Chaya

Kluuvin kauppakeskus: Yliopistonkatu 6, Helsinki
Ma-Pe 11-20 La 10-18
http://www.chaya.fi/fi/
http://www.teekauppa.fi/fi/

Chaya sijaitsee Kluuvin kauppakeskuksessa. Siellä on paljon mielenkiintoisia teitä. Myös laadukkaita vihreitä ja mustia maustamattomana. Kluuvi ei ole omalla reitilläni, joten satun sinne verrattaen harvoin. Mutta joka kerta sieltä tarttuu mukaan useampi laatu. Chaya myy teetä 30g pikku pusseissa, joten maistelu on huokeaa ja helppoa. Isompiakin määriä toki saa, mutta 30g pussit ovat valmiinä hyllyssä houkuttelemassa seikkailunhaluisia.

Chayassa on hintavariaatiota, koska siellä tosiaan myydään myös harvinaisempia laatuja, mutta yleiseltä tasoltaan Chaya on kohtuuhintainen.

Itse törmäsin ensin Teekauppaan, joka on nettikauppa. En tiedä oliko se jo silloin Chayan omistuksessa, mutta nyt on. Chayalla ja Teekaupalla on erilliset nettisivut ja valikoimatkin, vaikka osa tiedoista onkin identtisiä. Tämä hämmensi minua pitkään, mutta uskalsin jonkin aikaa sitten vihdoin kysyä asiasta. Chayan omistaja on ostanut Teekaupan ja haaveilee toisesta teemyymälästä, joka tulisi sitten kantamaan Teekaupan valikoimaa.

Parasta kuitenkin on, että Teekaupan tuotteita saa Chayasta, kunhan vain osaa pyytää. Yksi lempimustistani on juurikin Teekaupasta, joten en voisi olla onnellisempi tämän keksittyäni.

Crema

Liisankatu 15, Helsinki
Ma-Pe 11-18 La 11-16
https://www.crema.fi/fi/

Crema on kahvikauppa. Tai siis, niin sen itse löysin, etsiessäni joululahjaksi jotain vähän erikoisempaa kahvia. Cremassa on kuitenkin yllättävän hyvä teevalikoima. Löysin sieltä ensimmäistä kertaa Japan Bachan, joka helposti nautittava vihreä tee. Teevalikoima myös elää, nyt valikoimiin näyttäisi tulleen uusi teemerkki Soulful, jonka teet on nimetty tunteiden mukaan. Olen myös melko varma, että vaikka Cremalla on tosiaan nettikauppa, niin kaikki teet eivät löydy sieltä, vaan osaa on käytävä hakemassa paikanpäältä. Tai sitten tosiaan voi olla, että valikoima on muuttunut. Pitäisi käydä tarkistamassa.

Cremalla on myös Arabiassa kauppa, mutta en ole itse käynyt siellä koskaan, joten en osaa sanoa sen valikoimista. Liisankadun liike on hieman sivussa keskustassa, joten sielläkin käyn harmillisen harvoin. Kauppa on kuitenkin hauska pikku puoti ja myy kahvia, teetä ja välineistöä. Sieltä tekee kivoja löytöjä.

Boutique Makujen Taika

Kauppakeskus Kaari: Kantelettarentie 1, Helsinki
Ma - Pe: 12.00 - 20.00 La: 11.00 - 19.00 Su: 12.00 - 18.00
http://makujentaika.com/

Boutique Makujen Taika on pieni kauppa, johon törmäsin oikeastaan täysin vahingossa. Se sijaitsee Kaaren kauppakeskuksessa sellaisessa kulmassa portaiden alla, ettei sitä oikein meinaa huomata. Suosittelen kuitenkin lämpimästi.

Boutique Makujen Taika on pieni kauppa, eikä sen valikoima näin ollen ole myöskään suuren suuri. Mutta aina olen sieltä jotain mukaani löytänyt, kun siellä käyn. Yksi parhaista chai-teistä joita olen maistanut on sieltä. Lisäksi valikoima elää, joten kun käy harvoin, onnistuu aina löytämään jotain jännittävää uutta teetä. Ja valikoimissa on myös erikoisempiakin makuja, joten sieltä voi löytää todella jotain uutta.

Boutique Makujen Taialla on myös nettikauppa ja sen valikoima vaikuttaa paljon laajemmalta kuin kaupassa itsessään, mikä on tietenkin ymmärrettävää. En ole kysynyt olisiko nettikaupan teitä mahdollista saada ns. tiskin alta, mutta seuraavalla kerralla taidan kysyä.

Kaupassa on myös kaunista teevälineistöä, jota ihailen haikeana aina kun siellä käyn.

Parhiala

Hakaniemen kauppahalli: Hämeentie 1 a, Helsinki
Ma - Pe: 9.00 - 18.00 La: 8.00 - 16.00
http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppias/parhiala/

Parhiala on itseasiassa uusin kauppa minkä olen löytänyt. En muista miten alunperin sinne harhauduin, mutta satunnaisesti tulin kierrelleeksi Hakaniemiemen kauppahallia. Kauppahalli on minulle hieman hankala, koska se ei todellakaan ole reitilläni ja se menee kiinni suhteellisen ajoissa.

Joka tapauksessa. Parhiala myy teetä, kahvia ja erilaisia herkkuja. Se on oikeasti siirtomaatavarakauppa. Heillä on muutama omakin sekoituksia teetä, jotka vaikuttavat ihan mielenkiintoiselta. Itse olen maistanut vain yhtä, mutta se olikin todella kiva. Parhainta Parhialassa kuitenkin on, omalla kohdallani, että se myy Kusminin teitä. Siellä ei ole kaikkia lempiteitäni, mutta siellä on todella hyvä valikoima. Ja myyjä ainakin otti auliisti vastaan kun pyysin suosikkejani valikoimiin ja lupasi niitä tilata.

TeeHelmi

http://www.teehelmi.fi/kauppa/

TeeHelmi sijaitsee Porvoossa. Heillä oli aikaisemmin liike myös Helsingissä, mutta syystä tai toisesta se lopetti ennen vuodenvaihdetta. Olen tästä kovin pahoillani, sillä TeeHelmi myy useita lempiteitäni.

Tutustuin TeeHelmeen kun ystäväni sattui olemaan Porvoon liikkeessä töissä ja tietenkin osti itselleen tuotteita sieltä myös. TeeHelmen valikoimissa oleva Stockholm Tea Centralen Earl Grey Special on ehdottomasti parhain koskaan maistamani Earl Grey. Se on myös ainoa Earl Grey jota pidän valikoimissani. TeeHelmen valikoimissa on useamman eri teetuottajan teitä ja myös heidän omia sekoituksiaan.

TeeHelmen nettikauppa on kuitenkin aika kamala. Sieltä löytyy vain (suppea) osa valikoimaa, ilmeisesti TeeHelmen omia sekoituksia. Sain kuitenkin käsityksen viimeisellä kerralla kun kävin Helsingin liikkeessä (tietämättä, että se on sulkeutumassa...), että teetä voi tilata sähköpostilla, jos nettikaupasta ei löydy jotain. Mikä tietenkin vaatii, että tiedät itsenäisesti mitä valikoimissa on... Kuten sanoin, nettikauppa on kamala. Se saattaa kuitenkin vielä parantua, koska silloin sain valikoiman puutokseen syyksi, että nettikauppaa yhtenäistetään, aikaisemmin kun eri tuottajien teet olivat aikalailla omissa osioissaan tai, jos oikein muistan, omissa nettikaupoissaan. Nyt niitä ei kuitenkaan ole ollenkaan, joten en oikein osaa arvostaa tätä muutosta.

TeeHelmi kuitenkin myy ainoana useampaa teetä joita en voi korvata muilla. Tästä syystä todennäköisesti tulen satunnaisesti käyttämään nettikauppaa, oli se toimiva tai ei.