Aloitetaan Cheesecake Oolongilla. Täytyy myöntää, etten ole hirveä joksikin spesifisti maustettujen teiden ystävä. Varsinkin kakut ja makeiset sisältävät yleensä sokeria tai muuten epäilyttäviä aineksia kuten esimerkiksi suklaata.
Oolongit ovat kuitenkin minulle teelaji jota maistelen aina mieluusti. Ja näiden haudukkeiden keskellä olin melkoisen innoissani, että vastaan tuli jälleen ihan oikea tee.
Googlasin teetä, mutta kerrankin en löytänyt hirveän samanlaista teetä. Kaikissa löytämissäni oli vaahtokarkkeja eikä tässä teessä mielestäni ollut sellaisia. Jotain kuivatettua hedelmää kyllä, mutta muuten tee näytti olevan enimmäkseen, no, teetä.
Cheesecake oolong on arvattavasti hyvin makea tee, joten epäilen, että jotain makeutusta siinä kyllä on. Tuoksu ja makukin on myös hyvin toffeinen, joten voi olla, että kuivatuksi hedelmiksi epäileväni palaset ovat kuitenkin toffeen palasia tai jotain sinnepäin. Tai sokeroituja.
Tee taustalla on maukas ja miellyttävä. Luulen, että voisin juoda sitä mieluusti lisääkin ilman kaikkia näitä makeutuksia. Makeutuksien kanssa tee alkaa ikävä kyllä tökkiä varsin nopeasti. Oolong vaikutti mukavalta aamuteeltä, mutta en ottanut huomioon makeutta. En ehkä ihan ole valmis juomaan näin makeaa teetä ensitöikseni aamulla. Ehkä iltapäivällä kun väsyttää muutenkin.
Tee on kuitenkin ihan hyvä. Joskus toffeiset teet ovat aika kamalia. Unssin creme brulee on miellyttävä, mutta olen huomannut sen olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. En tiedä mistä se johtuu, mutta toffeeteet ovat yleensä jotenkin erikoisen makuisia, eivät niinkään toffeisia. Yleensä se erikoinen maku on kuitenkin hyvin voimakas, vaikka ei ole miellyttävä.
Cheesecake oli siis ihan ok, mutta en kaipaa lisää. Makeus toimisi paremmin jos tekisi mieli herkkuja, ei välttämättä aamuteenä. Haudutin teen tavalliseen tapaan 400 ml vettä, mutta nyt täytyy myöntää, että Cheesecake on tee joka olisi saattanut hyötyä hieman pienemmästä vesimäärästä. Sen maku oli voimakas edelleen, mutta sokeri helposti ylikorostuu jos muut maut eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Eräässä toisessa samantyyppisessä teessä, jossa makua tulee vaahterasiirappilastuista, on hyvin tärkeää kuinka paljon teetä on. Liian vähän ja se maistuu kummallisen lakritsaiselta ja laimealta, liian paljon ja se maistuu tunkkaiselta. Tässä oli hieman tuota liian vähän laimeutta, vaikka maku oli edelleen voimakas. No, mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti