No, katsotaan. Todennäköisyys, että juon jouluaaton teen jouluaattona on suunnilleen nolla. Saatan olla nokkela ja juoda sen edellisenä iltana, katsotaan. Jouluaatto on sellainen, että silloin en suorita mitään. Aion vain syödä liikaa ja viettää rauhallista joulua. Nähdä perhettä ja kavereita. Perus juttuja.
Joka tapauksessa. Nyt on vihreän teen vuoro. Japani teen nimessä innosti minua, siksipä tulinkin sen varmaan tänään vielä keittäneeksi. Google kertoi, että kyseessä on "Mansikka herukan" makuinen tee. Siis siinä on mansikkaa ja punaherukkaa. Ja noin miljoonaa erilaista japanilaista teetä, myös genmaichaa, jossa on siis riisipalloja. Punaherukkaa en teessä havainnut ja mansikanpalasiakin vain yhden. Googlen antamassa kuvassa ne toki olivat kauniisti esillä. Noo, joka tapauksessa.
Vihreä tee jossa on mansikkaa? Kyllä kiitos. En ihan tiedä mitä ajatella siitä, että teessä on pohjana kuutta eri vihreää teetä, mutta no. Ehkä jollain oli enää pohjat jäljellä ja ne piti sekoittaa.
Tee tuoksuu hyvin ruohoisalta, mutta sillä tavalla kivan teemäisesti. Maku on itseasiassa tosi kiva. Maistan Genmaichan, tai siis varmaankin paahdetun riisin. Maistan vihreän teen. En maista sen kummemmin mansikkaa kuin punaherukkaakaan, mutta viis siitä. Tykkään vihreästä teestä maustamattomana, ja tämä maistuu enimmäkseen siltä. Vaikka olin epäileväinen sekoituksen suhteen, niin tämä on ihan ok. Genmaicha on vähän voimakas itsekseen, mutta tällätavalla sekoitettua muihin vihreisiin teihin se on ihan kiva.
Japanilaiset vihreät teet ovat sellaisia, että ne saattavat vaatia vähän totuttelua. Ne maistuvat usein mielestäni hieman ruohoisemmille kuin ns. normaali vihreä tee. Itse pidän esimerkiksi banchasta kovasti ja pidän sitä aina varastossa. Tässäkin on banchaa yhtenä osapuolena. Toisaalta japanilaiset vihreät teet ovat myös helppoja juotavia, niitä ei välttämättä tarvitse erikseen maistella, vaan ne maistuvat heti siltä miltä lopuksikin. Joskus olen huomannut, että vihreät teet vaativat jonkin verran juomista ennen kuin maku oikeasti aukeea. Siis ihan joka kupissa. Tai ehkä juon niitä niin harvoin, että joudun aina totuttelemaan uudestaan. Mene ja tiedä.
Mutta ostaisinko tällä mielellä juuri tätä teetä? En. En sinänsä nää siitä mitään vikaa, että juo teetä joka on hyvää, vaikka se ei maistuisi siltä miltä sen kuuluisi. Vaikka vähän yritän välttää aromeita, niin en sinänsä nää niissä mitään pahaa. Mutta epäilen, että tämä tee ei maistuisi tältä isompana satsina, jossa saattaisi jopa olla niitä punaherukoita ja mansikanpaloja. Sääli, mutta todennäköistä.
Sen sijaan voisin kyllä ostaa jotain muuta vihreäteesekoitusta jos sellaiseen törmäisin. Tai sekoittaa itse todennäköisesti jo omistamaani genmaicha ja banchaa keskenään.
Mutta kaiken kaikkiaan, ilolla tätä juo. Olisin voinut juoda enemmänkin. Periaatteessa voisin varmaan hauduttaa toisenkin kierroksen, mutta luulen, että se jää tänään välistä. Nautiskelen teestä mitä minulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti