Tänään on vuorossa jälleen rooibos, Hollerblüte Rooibos nimeltään. Se tarkoittaa ikävä kyllä seljankukkaa. Voin sanoa, että vihaan seljankukkaa. Ja se yhdistettynä rooibokseen, jonka mausta olen satunnaisesti epävarma... No. Olen valmis antamaan mahdollisuuden. Pussi myös tuoksuu huomattavan lähelle sitä miltä teepakkaus tuoksui avatessa. Siis siltä tuoksulta joka yritti voimakkuudessaan antaa minulle päänsäryn. Ei erityisen hyvä alku näinkään.
Googlasin teen ja todennäköisesti teessä on seljankukka, seljan marjaa ja omananpaloja, rooiboksen lisäksi tietenkin.
Haudutetun teen tuoksu ei ole onneksi niin voimakas, vaikka siinä on samaa tyyliä. Lähempää tuoksu on maanläheisempi, mutta jostain syystä kauempaa se saa tuntuu melkein pistävältä.
Maku on... Mieto. Hieman makea. Ei perinteisen seljankukkainen, mikä on onni. Epäilinkin että näin saattaisi olla, sillä maun ei voi olettaa olevan sama kuivattuna hauduttaessa kuin tuoreista kukinnoista.
Teenä selja on ihan ok. Se on aina maanläheisen kukkea, hyvä yhdistelmä rooiboksen kanssa. Hollerblüte ei ole erityisen voimakas eikä erikoinen, mutta se on ihan ok. Siinä on vaikeasti tavoitettava alkumaku jota kaipaisin enemmänkin, mutta se tosiaan häviää nopeasti hienoiseksi makeudeksi, jolla ei ole omaa nuottia. Alkumaku on melkein mesimäinen, ja se on hurmaava, sääli että se katoaa. Teetä juo pannullisen, mutta en usko, että muistan enää hetken päästä miltä tee maistui, saati kaipaile sitä enempää.
Mutta, jos ei pelkää seljankukan makua, voisin kuvitella että tämä on viehättävä jääteenpohja. Kukan maku varmasti korostuisi varsinkin jos jaksaisi kylmähauduttaa. Minä vaan pelkäisin liikaa, että selja tyypillinen maku tulee esiin.
Juotuani teetä minun oikeastaan tekee mieli ruusuteetä. Vihreää ruusuteetä jossa ruusi maistuu kunnolla, hmm... Pitää ehkä tehdä.
Tämäkin kokeilu on haudutettu 400 ml valurautapannuun ja haudutettu noin 5 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti