Viimeinen tee olikin sitten Taj Mahal, tee jonka olen maistanut ja arvostellut jo. Juon sitä tässä silti, mutta teen maku ei ole parantunut omaan suuhuni viime näkemän. Sanoisin sitä edelleen jouluisaksi chaisekoitukseksi. Ehkä maito ja sokeri parantaisivat sitä, mutta tälläisenään en erityisesti voi sanoa nauttivani kokemuksesta.
Viimeinen taa myös paljasti minulle lopullisesti, että Unssin teekalenterissa oli eri teitä riippuen pakkausajankohdasta. Mikä on hauskaa ja sinänsä sääli. Ystäväni joka makusteli teitä myös, sanoi että hänellä tuntui olevan miellyttävän tasapainoinen kokonaisuus. Itselläni taas tuntui, että teet olivat ryppäissä, niin että monta samantyyppistä tuli lähekkäin. Jossain välissä tuntui, että makeat hedelmäteet ja haudukkeet tulivat korvistakin. Toki, kun itse arvostelin lähes jokaisen teen, niin saattaa olla, että olen kiinnittänyt erilailla huomiota asiaan. Arvostelu on aina hieman vaarallista, koska siinä jää helposti nautiskelu vähemmälle. Mikä on tietenkin sääli.
Oletin myös, että teekalenterista olisi jäänyt enemmän käteen. 24:stä teestä löytyi yksi uutuus josta oikeasti pidin. Sen lisäksi oli yksi tuttu, joka oli rakas. Muuten teet olivat enemmän tai vähemmän vääriä itselleni. Tunnen oloni hämmentävän nirsoksi. Mutta samalla mieleni tekee protestoida. Koska teekalenterin teet olivat hyvin samankaltaisia. Plus siellä tietenkin oli useita jouluteitä. Ne ovat aina olleet minulle vaikeita, koska en vain pidä joulumausteista.
Vaikka teekalenterin juominen oli tällä erää huomattavasti nautinnollisempaa kuin edellisellä kerralla, silti jälkimakuna oli pettymys. Tälläinen satunnaismaistelu ei selkeästi tuota minulle hyviä kokemuksia.
Suosittelisinko Unssin teekalenteria? Kyllä. Jos haluaa teekalenteria kokeilla, Unssin on varmasti laadukas. Jos kuitenkin vierastaa jouluteitä ja omaa rajoittuneen maun... No. Silloin en ehkä suosittele mitään teekalenteria. Tai muuta kokoelmaa. Unssin teekalenteri oli sentään laadukkaita ja teet hyviä. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että voin palata omien suosikkieni pariin ja jättää satunnaiskokeilut ainakin vuodeksi. On edelleen n. 50% mahdollisuus, että hairahdun ensivuonnakin kokeilemaan teekalenteria. Idea kiehtoo minua edelleen, vaikka en ole erityisesti saanut onnistuneita kokemuksia.
Toki, oli puhetta ystävän kanssa, että uudelleen käyttäisimme Unssin teekalentereita ja tekisimme toisillemme kalenterit ensivuonna. Siitä saattaisin saadakin fiksuja makuelämyksiä. Meillä on hyvin erilaiset teemaut, mutta olimme kämppiksiä monta vuotta. Voisin väittää tietäväni asian jos toisenkin hänen teemaustaan ja hän minun. Täytyy katsoa millainen olo on ensi vuonna.
Mutta! Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu ja on hauska uusi vuosi! En todennäköisesti tule päivittämään ennen ensi vuotta. Pienen blogistinkin tarvitsee lomailla joskus. Varsinkin odottaessaan uuden vuoden bileitä tulevaisuuden maisemissa.
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Luukku 23: Revontulten lumo
No, kuten epäilinkin, niin eipä tuossa joulupyhinä ollut aikaa tai innostusta arvostella muutamia puuttuvia luukkuja. Mutta nyt olen taas töissä ja aikaa on enemmän kuin mainiosti.
Tänään on vuorossa Revontulten lumo vihreä tee. Se on ilmeisesti hyvää, tai ainakin siis ystäväni mielestä. Vahingossa onnistuin kieltäytymään sen maistelusta jouluna, kun nimi kuulosti tutulta, mutta en muistanut miksi. Ajattelin, että tee oli joku maistamistani, eikä se ollut jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen hyvä. Sinällään ihan hyvä, koska nyt voin sitten maistaa teetä ihan puhtaaltaan.
Täytyy tosin sanoa, että maustekoostumus hieman epäilyttää. Mukana näyttäisi olevan ainakin omenaa ja isohko pala kanelitantkoa. Jonkinlainen joulutee siis kenties? Tuoksu ei kyllä ollut aivan perinteinen.
Haudutetun teen tuoksu on lämmin, makean omenainen ja mausteinen. Maku on hieman vähemmän makea kuin oletin. Mutta omena ja kaneli maistuvat kyllä kumpainenkin. Kaneli ei kuitenkaan ole kitkerää, vaan enemmän sellainen kuin leivottaessa. Ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on tanko eikä jauhe. Omena maistuu myös hieman kirpeälle.
Muuten teessä on: luumua, omenaa, isoja kenelipaloja ja malvankukkia.
Tee on ehkä sellainen omenapiirakkatee mitä toivoisin, kun olen joskus maistanut omenapiirakkateetä. Siinä ei maistu koko piirakka, enemmänkin vain täyte. Ja se ei ole yltiösokerinen, vaan omenan kirpeys tulee mukaan ja mausteet ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Ehkä luumu katkaisee omalta osaltaan makeutta miellyttävästi. Revontulten lumo on kenties lähempänä sitä, mistä voisin pitää omenateessä. Ja siis tee tosiaan on melkoisen miellyttävä. Kyllä tätä kupin tai kaksi juo mieluusti.
Ymmärrän siis, miksi ystäväni pitää teestä. Omalla kohdallani se ei nouse suosikkeihin, mutta se on miellyttävä tee, eikä sitä tee pahaa juoda. Mutta epäilen, etten tule teetä lisää kaipaamaan.
Revontulten lumo, vihreä tee. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 1-3 min.
Tänään on vuorossa Revontulten lumo vihreä tee. Se on ilmeisesti hyvää, tai ainakin siis ystäväni mielestä. Vahingossa onnistuin kieltäytymään sen maistelusta jouluna, kun nimi kuulosti tutulta, mutta en muistanut miksi. Ajattelin, että tee oli joku maistamistani, eikä se ollut jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen hyvä. Sinällään ihan hyvä, koska nyt voin sitten maistaa teetä ihan puhtaaltaan.
Täytyy tosin sanoa, että maustekoostumus hieman epäilyttää. Mukana näyttäisi olevan ainakin omenaa ja isohko pala kanelitantkoa. Jonkinlainen joulutee siis kenties? Tuoksu ei kyllä ollut aivan perinteinen.
Haudutetun teen tuoksu on lämmin, makean omenainen ja mausteinen. Maku on hieman vähemmän makea kuin oletin. Mutta omena ja kaneli maistuvat kyllä kumpainenkin. Kaneli ei kuitenkaan ole kitkerää, vaan enemmän sellainen kuin leivottaessa. Ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on tanko eikä jauhe. Omena maistuu myös hieman kirpeälle.
Muuten teessä on: luumua, omenaa, isoja kenelipaloja ja malvankukkia.
Tee on ehkä sellainen omenapiirakkatee mitä toivoisin, kun olen joskus maistanut omenapiirakkateetä. Siinä ei maistu koko piirakka, enemmänkin vain täyte. Ja se ei ole yltiösokerinen, vaan omenan kirpeys tulee mukaan ja mausteet ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Ehkä luumu katkaisee omalta osaltaan makeutta miellyttävästi. Revontulten lumo on kenties lähempänä sitä, mistä voisin pitää omenateessä. Ja siis tee tosiaan on melkoisen miellyttävä. Kyllä tätä kupin tai kaksi juo mieluusti.
Ymmärrän siis, miksi ystäväni pitää teestä. Omalla kohdallani se ei nouse suosikkeihin, mutta se on miellyttävä tee, eikä sitä tee pahaa juoda. Mutta epäilen, etten tule teetä lisää kaipaamaan.
perjantai 22. joulukuuta 2017
Luukku 22: Inkivääri-appelsiini yrittisekoitus
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Huomisen luulun saan vielä varmaankin kirjailtua, mutta aaton luukkua en lupaa. Aattona olemme yleensä perheen voimin aloittaneet ajoissa ja yksityiselle aamuteelle ei ole juuri sijaa. Mutta jos se on uutuus, niin päivittänen sen joulupäivinä. Luulen, että teen joka tapauksessa jonkinlaisen yhteenvedon kalenterista.
Tänään olisi vuorossa taas hauduke. Inkivääri houkuttelee ja tuoksu on ihanan makean appelsiininen. Tein aamuteeksi mustaa teetä, mutta näin iltapäivällä tuo täyttänee makean houkutukset. Olen saanut töistä lahjaksi karkkia ja en haluaisi syödä sitä kaikkea heti nyt... Vaikka ne olisivat mukavasti tuossa lähellä...
Joka tapauksessa. Haudutettuna tuoksuun yhtyy aika tymäkkä inkivääri ja appelsiini antaa hieman tilaa. Oletan, että haudukkeessa on jotain muutakin kuin näitä kahta, mutta en osaa arvata mitä.
Hauduke on hämmentävän miellyttävä. Myös miedompi kuin tuoksusta olisin odottanut. Appelsiini on yllättänyt kalenterin aika minut ainakin kerran aikaisemmin. Se on haudutettuna oikeastaan aika kivaa! Yleensä se on tuonut teehen makeutta, kuitenkin ilman, että tee on maistunut appelsiinilta erityisesti. Minun täytyy vakavasti harkita appelsiiniepäilyjäni tulevaisuudessa. Inkivääri ei ikäväkseni maistu haudukkeessa. Yritän hakea edes poltetta, mutta sitä ei tule.
Haudukkeesta jokseenkin puuttuu myös haudukkeille tyypillinen mausteinen maku, mikä ilahduttaa minua. Tässä vaiheessa hainkin, että mitä vihreä silppu haudukkeessa oikein oli.
Hauduke sisältää: tulsiyrttiä, omenapaloja, inkivääriä, vihreää rooibosta, kardemummaa, kanelia, appelsiinikuorta ja rosepippuria. Puoliakaan en maista, esimerkiksi kanelia. Tulsiyrtin mausta en tiedä mitään. Eroaako vihreä rooibos jotenkin normaalista? Oletettavasti. Kardemumma? En olisi arvannut. Ja no, rosepippuriakaan en.
Mutta, yrttisekoitus on miellyttävän tasapainoinen. Ehkä juurikin siksi, että yksittäisiä makuja ei erota. Hauduke on miellyttävän makea ja siinä on miellyttävä maku, jota en osaa eritellä. Se ei jätä makeaa kuorrutetta kielelle, niin kuin jotkut haudukkeet tekevät. Se ei maistu yrteille.
Jos kaipaa maukasta hauduketta, voin suositella tätä kyllä. Voisin itsekin nautiskella tätä uudelleen. Ja tämä tosiaan toimii omalla kohdallani makeanhimoon ainakin vähän. Silti, jos pitää valita haudukkeen ja teen välillä. No. Ei kaikkea tarvitse rakastaa.
Inkivääri- Appelsiini, yrttisekoitus. 1-2tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 90-95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Tänään olisi vuorossa taas hauduke. Inkivääri houkuttelee ja tuoksu on ihanan makean appelsiininen. Tein aamuteeksi mustaa teetä, mutta näin iltapäivällä tuo täyttänee makean houkutukset. Olen saanut töistä lahjaksi karkkia ja en haluaisi syödä sitä kaikkea heti nyt... Vaikka ne olisivat mukavasti tuossa lähellä...
Joka tapauksessa. Haudutettuna tuoksuun yhtyy aika tymäkkä inkivääri ja appelsiini antaa hieman tilaa. Oletan, että haudukkeessa on jotain muutakin kuin näitä kahta, mutta en osaa arvata mitä.
Hauduke on hämmentävän miellyttävä. Myös miedompi kuin tuoksusta olisin odottanut. Appelsiini on yllättänyt kalenterin aika minut ainakin kerran aikaisemmin. Se on haudutettuna oikeastaan aika kivaa! Yleensä se on tuonut teehen makeutta, kuitenkin ilman, että tee on maistunut appelsiinilta erityisesti. Minun täytyy vakavasti harkita appelsiiniepäilyjäni tulevaisuudessa. Inkivääri ei ikäväkseni maistu haudukkeessa. Yritän hakea edes poltetta, mutta sitä ei tule.
Haudukkeesta jokseenkin puuttuu myös haudukkeille tyypillinen mausteinen maku, mikä ilahduttaa minua. Tässä vaiheessa hainkin, että mitä vihreä silppu haudukkeessa oikein oli.
Hauduke sisältää: tulsiyrttiä, omenapaloja, inkivääriä, vihreää rooibosta, kardemummaa, kanelia, appelsiinikuorta ja rosepippuria. Puoliakaan en maista, esimerkiksi kanelia. Tulsiyrtin mausta en tiedä mitään. Eroaako vihreä rooibos jotenkin normaalista? Oletettavasti. Kardemumma? En olisi arvannut. Ja no, rosepippuriakaan en.
Mutta, yrttisekoitus on miellyttävän tasapainoinen. Ehkä juurikin siksi, että yksittäisiä makuja ei erota. Hauduke on miellyttävän makea ja siinä on miellyttävä maku, jota en osaa eritellä. Se ei jätä makeaa kuorrutetta kielelle, niin kuin jotkut haudukkeet tekevät. Se ei maistu yrteille.
Jos kaipaa maukasta hauduketta, voin suositella tätä kyllä. Voisin itsekin nautiskella tätä uudelleen. Ja tämä tosiaan toimii omalla kohdallani makeanhimoon ainakin vähän. Silti, jos pitää valita haudukkeen ja teen välillä. No. Ei kaikkea tarvitse rakastaa.
torstai 21. joulukuuta 2017
Luukku 21: Irish Whiskey
Irish Whiskey on yksi teistä, jota olen maistanut ainakin kerran, enkä silloin hirveästi välittänyt siitä. Tämä oli toki hienoa, koska se sattui olemaan silloisen kämppikseni yksi lempi teistä. On tietojeni mukaan vieläkin.
Irish Whiskey tuoksuu ihanalle. Se tuoksuu hedelmäminttukarkille. Sellaiselle kovalle (yleensä tikkarille), mitä aluksi kuvittelee piparmintuksi, mutta se maistuukin hedelmälle. Siksi minua aina hämmentää, etten erityisesti voi sanoa pitäväni teestä. Se on toki myös yksi niistä syistä, miksi olen valmis kokeilemaan uudelleen, vaikka tiedän, että tuskin tulen siitä mielipidettäni muuttamaan. Mutta ei sitä tiedä! Jos tällä kertaa.
Hauduttuaan tee tuoksuu hieman enemmän maamaiselta, ehkä se on se teen osuus. Tuoksu ei ole enää niin voimakas kuin aikaisemmin. Mutta se on edelleen todella miellyttävä ja ihana. Olen joskus miettinyt, että voisin hankkia Irish Whiskeytä ihan vaan tuoksun takia. Mutta sitten olen tullut järkiini, sillä omistan muutenkin jo ihan liikaa teetä.
Sääli vain, että maku tuo minulle samanlaisen pettymyksen kuin se, että piparminttutikkarin sijaan haukkaankin hedelmätikkaria. Käytännössä hedelmätikkarikin on hyvää, mutta haluan sitä piparminttua.
Omalla kohdallani typerintä tässä on, että tee oikeastaan maistuu aikalailla samalta kuin tuoksuukin. Hyvin hedelmäiseltä, makealta ja pehmeältä. Tämä on yksi hedelmäisimmistä teistä johon olen törmännyt. En tiedä mitä hedelmiä teessä on, jos mitään, ne eivät erotu, mutta niiden yhteismaku on juuri sellainen hedelmätikkarinhedelmäinen.
Ha, ja olin oikeassa. Teessä ei ole hedelmää, vaan viskiaromia. Viskiaromilla maustettua karamellia ja pähkinöitä. Ei ole ihme, että tee on hyvin makea.
Toisaalta, en erityisesti pidä viskistä. Vahvat viinat maistuvat minusta yleensä geneerisesti enemmän tai vähemmän pahalle ja no, viinalle. Jos viskissä on muita makuja, niin niitä en tunnista. Toki en pidä savuaromistakaan, joten.
Mutta mielestäni tee ei maistu viskille. Mutta ehkä se maistuu jollekin miltä viski voisi maistua, jos se ei maistuisi niin paljon mielestäni viinalle. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, jos pitää viskistä tai ainakin hyvin hedelmäisistä ja hieman maanläheisistä mauista, tee on varmasti oikein maukas. Se maistuu voimakkaasti mausteiltaan, lisäpotkua tuskin jää kaipaamaan. Itse jätän teen kuitenkin vastaisuudessakin parempiin suihin.
Irish Whiskey, musta tee. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Irish Whiskey tuoksuu ihanalle. Se tuoksuu hedelmäminttukarkille. Sellaiselle kovalle (yleensä tikkarille), mitä aluksi kuvittelee piparmintuksi, mutta se maistuukin hedelmälle. Siksi minua aina hämmentää, etten erityisesti voi sanoa pitäväni teestä. Se on toki myös yksi niistä syistä, miksi olen valmis kokeilemaan uudelleen, vaikka tiedän, että tuskin tulen siitä mielipidettäni muuttamaan. Mutta ei sitä tiedä! Jos tällä kertaa.
Hauduttuaan tee tuoksuu hieman enemmän maamaiselta, ehkä se on se teen osuus. Tuoksu ei ole enää niin voimakas kuin aikaisemmin. Mutta se on edelleen todella miellyttävä ja ihana. Olen joskus miettinyt, että voisin hankkia Irish Whiskeytä ihan vaan tuoksun takia. Mutta sitten olen tullut järkiini, sillä omistan muutenkin jo ihan liikaa teetä.
Sääli vain, että maku tuo minulle samanlaisen pettymyksen kuin se, että piparminttutikkarin sijaan haukkaankin hedelmätikkaria. Käytännössä hedelmätikkarikin on hyvää, mutta haluan sitä piparminttua.
Omalla kohdallani typerintä tässä on, että tee oikeastaan maistuu aikalailla samalta kuin tuoksuukin. Hyvin hedelmäiseltä, makealta ja pehmeältä. Tämä on yksi hedelmäisimmistä teistä johon olen törmännyt. En tiedä mitä hedelmiä teessä on, jos mitään, ne eivät erotu, mutta niiden yhteismaku on juuri sellainen hedelmätikkarinhedelmäinen.
Ha, ja olin oikeassa. Teessä ei ole hedelmää, vaan viskiaromia. Viskiaromilla maustettua karamellia ja pähkinöitä. Ei ole ihme, että tee on hyvin makea.
Toisaalta, en erityisesti pidä viskistä. Vahvat viinat maistuvat minusta yleensä geneerisesti enemmän tai vähemmän pahalle ja no, viinalle. Jos viskissä on muita makuja, niin niitä en tunnista. Toki en pidä savuaromistakaan, joten.
Mutta mielestäni tee ei maistu viskille. Mutta ehkä se maistuu jollekin miltä viski voisi maistua, jos se ei maistuisi niin paljon mielestäni viinalle. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, jos pitää viskistä tai ainakin hyvin hedelmäisistä ja hieman maanläheisistä mauista, tee on varmasti oikein maukas. Se maistuu voimakkaasti mausteiltaan, lisäpotkua tuskin jää kaipaamaan. Itse jätän teen kuitenkin vastaisuudessakin parempiin suihin.
Luukku 20: Rooibos Petteri Punakuono
Eilen olin sairaana. Niin olin kyllä tiistainakin, mutta silloin kävi tuuri ja kalenterista noussut tee oli tuttu ja arvosteltu. Eilen vilkaisin kalenterin teetä kerran ja totesin, että en jaksa yrittää saada mokomaa alas ja vielä arvostellakin sitä. No, tänään saatte sitten kaksi, kun kumpainenkin sattuu olemaan uusi.
Sain ystävältäni joitakin vuosia sitten lahjaksi samannimistä rooibosta, mutta epäilen suuresti, ettei se ole samaa. Se oli hyvin jouluista, vaikkakin siis tosiaan hyvällä tavalla, niin myös perinteisellä. Tässä rooiboksessa on joulumausteiden ohella ainakin toffeeta ja ruusua.
Tee tuoksuu makealle ja se on sinällään ihan miellyttävä. Mukaa on tosiaan kuitenkin myös hyvin voimakkaita joulumausteita, ainakin kaneli tuoksuu hyvin voimakkaasti. Kaikka blogiani lukevat varmasti jo teitävät, etten ole erityisen joulumauste ihminen. Kaneli itsessään on sinällään poikkeus, että kanelitee on minusta jopa nautinnollista silloin tällöin. Mutta sekoitteina? Hankala sanoa.
Tee on tuoksuunsa nähden yllättävän mieto. Se on hieman makea... ja taustalta pysyy ehkä juuri ja juuri löytämään kanelin ja rooiboksen. Ja ripuksen joulumaustetta. Todella hämmentävää. Jos maistaisin tietämättä mitä tämä on, saattaisin veikata tätä rooibokseksi, mutta muuten täytyy sanoa, että makuja on vaikea tunnistaa.
Vielä vaikeammaksi homman tekee, että näköjään teetä ei edes löydy Ouncen sivuilta. Todella hämmentävää. Voisin kenties käydä utelemassa sitä paikan päällä, ja ehkä käynkin joskus, mutta en tänään. Minulla on vielä muutama jouluvalmistelu viimeisteltävänä, joten priorisoin aikani niihin.
Mausteisuus kertautuu hieman, kun maistelen teetä pidemmän aikaa. Se on ihan hyvää jouluteetä, jopa niin hyvää, että en siitä kieltäytyisi tarjoiltaessa. Mutta samalla kun mausteisuus korostuu, niin korostuu myös "joulumausteisuus". Minun pitäisi ehkä selvittää mikä niistä joulun perinteisesti mausteista on se, joka minua yleensä tökkii. Vai onko se kokonaan se sekoitus. Tässä se on taustalla oleva jonkinasteinen kitkeryys, jonka yhdistän joulumausteteihin. Kun minulla ei ole tarkempaa aineslistaa, en pysty arvioimaan mikä se mahtaa olla.
Meinasin unohtaa taas ottaa kuvan teestä kokonaan. Mutta muistin ennen kuin rupesin hauduttamaan! Näette siis myös kuinka kauniisti aika (ja tee) ovat patinoineet keitintäni.
Petteri Punakuono, rooibos. 1tl/ 2,5dl. Haudustuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Sain ystävältäni joitakin vuosia sitten lahjaksi samannimistä rooibosta, mutta epäilen suuresti, ettei se ole samaa. Se oli hyvin jouluista, vaikkakin siis tosiaan hyvällä tavalla, niin myös perinteisellä. Tässä rooiboksessa on joulumausteiden ohella ainakin toffeeta ja ruusua.
Tee tuoksuu makealle ja se on sinällään ihan miellyttävä. Mukaa on tosiaan kuitenkin myös hyvin voimakkaita joulumausteita, ainakin kaneli tuoksuu hyvin voimakkaasti. Kaikka blogiani lukevat varmasti jo teitävät, etten ole erityisen joulumauste ihminen. Kaneli itsessään on sinällään poikkeus, että kanelitee on minusta jopa nautinnollista silloin tällöin. Mutta sekoitteina? Hankala sanoa.
Tee on tuoksuunsa nähden yllättävän mieto. Se on hieman makea... ja taustalta pysyy ehkä juuri ja juuri löytämään kanelin ja rooiboksen. Ja ripuksen joulumaustetta. Todella hämmentävää. Jos maistaisin tietämättä mitä tämä on, saattaisin veikata tätä rooibokseksi, mutta muuten täytyy sanoa, että makuja on vaikea tunnistaa.
Vielä vaikeammaksi homman tekee, että näköjään teetä ei edes löydy Ouncen sivuilta. Todella hämmentävää. Voisin kenties käydä utelemassa sitä paikan päällä, ja ehkä käynkin joskus, mutta en tänään. Minulla on vielä muutama jouluvalmistelu viimeisteltävänä, joten priorisoin aikani niihin.
Mausteisuus kertautuu hieman, kun maistelen teetä pidemmän aikaa. Se on ihan hyvää jouluteetä, jopa niin hyvää, että en siitä kieltäytyisi tarjoiltaessa. Mutta samalla kun mausteisuus korostuu, niin korostuu myös "joulumausteisuus". Minun pitäisi ehkä selvittää mikä niistä joulun perinteisesti mausteista on se, joka minua yleensä tökkii. Vai onko se kokonaan se sekoitus. Tässä se on taustalla oleva jonkinasteinen kitkeryys, jonka yhdistän joulumausteteihin. Kun minulla ei ole tarkempaa aineslistaa, en pysty arvioimaan mikä se mahtaa olla.
Meinasin unohtaa taas ottaa kuvan teestä kokonaan. Mutta muistin ennen kuin rupesin hauduttamaan! Näette siis myös kuinka kauniisti aika (ja tee) ovat patinoineet keitintäni.
maanantai 18. joulukuuta 2017
Luukku 18: Limoncello
Tämän päivän tee ei ole minulle uusi, mutta olen ilmeisesti tutustunut siihen blogitauolla, joten nyt voin sitten kätevästi arvostella. Sain joskus lahjaksi Limoncello pullon ja rakastuin likööriin suunnattomasti. Rakastan sitruunaa monissa muodoissa, vaikka teessä sen kanssa olen vähän varovaisempi. Joskus kesäisin juon vettä ja sitruunamehua herkkuna. Sitä toki ei voi juoda ihan hirveästi, koska se tuhoaa hampaat, mutta ah, se on parasta.
Limoncello on hyvin voimakastuoksuinen tee. Se tuoksuu makealle, jopa siirappiselle, ja sitruksiselle. Eli juuri oikealle.
Haudutettuna tee tuoksuu makealle, hieman sitruunaiselle, mutta enimmäkseen enemmän jollekin maanläheisemmälle. Epäilen tämän olevan sekoitus teetä ja sitruunaruohoa. Maku on samanlainen, mutta makeus ei ole yhtä vahvasti läsnä.
Tee on maukas, voimakas ja kaiken kaikkiaan miellyttävä. Tee on ihana, mutta voimakkuuden takia sitä en tule juoneeksi hirveän usein. Se on enemmän sellainen silloin tällöin nautiskeltava. Toki siis kun ostin tätä viimeksi pussillisen, join sen melkein kokonaan heti. Ehkä kausittainen nautiskeltava on parempi kuvaus kuin silloin tällöin.
Huvitukseni kerran nautiskelin Limoncelloa vihreänä teenä. Jostain syystä olin identifiounut sen vihreäksi teeksi ja haudutin sen niillä ajatuksin. Tee oli silti kyllä hyvää, että ihan kiva. Taisin jopa tehdä toisen haudutuksen, joka sekin oli mielestäni ok. Maut ja tee selkeästi taipuvat siis moneen.
Tee tosiaan sisältää mustaa luomuteetä, sitruunan kuorta ja sitruunaruohoa. Yksinkertainen, mutta toimiva yhdistelmä. Sitruuna ei tosiaan tule juurikaan itsenäisenä makuna, vaan yhdistyy sitruunaruohon kanssa maanläheisemmäksi makeudeksi ja happamuudeksi. Suosittelen, vaikka olisi varovainen sitruunateiden kanssa kuten itse olen.
Limoncello, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Limoncello on hyvin voimakastuoksuinen tee. Se tuoksuu makealle, jopa siirappiselle, ja sitruksiselle. Eli juuri oikealle.
Haudutettuna tee tuoksuu makealle, hieman sitruunaiselle, mutta enimmäkseen enemmän jollekin maanläheisemmälle. Epäilen tämän olevan sekoitus teetä ja sitruunaruohoa. Maku on samanlainen, mutta makeus ei ole yhtä vahvasti läsnä.
Tee on maukas, voimakas ja kaiken kaikkiaan miellyttävä. Tee on ihana, mutta voimakkuuden takia sitä en tule juoneeksi hirveän usein. Se on enemmän sellainen silloin tällöin nautiskeltava. Toki siis kun ostin tätä viimeksi pussillisen, join sen melkein kokonaan heti. Ehkä kausittainen nautiskeltava on parempi kuvaus kuin silloin tällöin.
Huvitukseni kerran nautiskelin Limoncelloa vihreänä teenä. Jostain syystä olin identifiounut sen vihreäksi teeksi ja haudutin sen niillä ajatuksin. Tee oli silti kyllä hyvää, että ihan kiva. Taisin jopa tehdä toisen haudutuksen, joka sekin oli mielestäni ok. Maut ja tee selkeästi taipuvat siis moneen.
Tee tosiaan sisältää mustaa luomuteetä, sitruunan kuorta ja sitruunaruohoa. Yksinkertainen, mutta toimiva yhdistelmä. Sitruuna ei tosiaan tule juurikaan itsenäisenä makuna, vaan yhdistyy sitruunaruohon kanssa maanläheisemmäksi makeudeksi ja happamuudeksi. Suosittelen, vaikka olisi varovainen sitruunateiden kanssa kuten itse olen.
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Luukku 17: Samuraimiekka
Muutaman päivän oli vanhoja tuttuja. Se oli kyllä ihan mukavaa, varsinkin eilinen Pekingin Ooppera, joka on yksi ehdottomista suosikeistani. Luminen inkivääri maistui samalle kuin viimeksikin, joten en tehnyt uutta postausta, vaikka edellisestä maistelukerrasta on aikaa.
Tänään on taas uutuus. Samuraimiekka, vihreä tee. Tee tuoksuu hieman makealle ja erikoiselle. En osaa sanoa mitä teessä on, oikeastaan yhtään. Tuoksu ei ole kokonaisuudessaan miellyttävä, siinä on jotain mikä tuoksuu nenääni pistävälle.
Maussa on samaa. Joku yrtti kenties? Tee ei ole pahaa. Se on pohjiltaan hieman makeaa ja siinä on jotain muuta. Joudun juomaan hieman enemmän ennen mielipiteen muodostamista.
Sillä välin katsoin mitä tee sisältää. Ilmeisesti maistamani erikoisuus oli gunpowder. Eli siis vihreä tee, johon tee on tehnyt. Hämmentävää. Tee sisältö on: kirsikka, sitruunaruoho ja appelsiinin kuori.
Olen hyvin tarkka sitruksista teessäni, joten voisin väittää, että appelsiinin kuori on se outous, mutta käytännössä en maista sitä ollenkaan. En tosin osannut tunnistaa muitakaan ainesosia, joten ei sinänsä yllätä. Gunpowder on hyvin voimakas maku. Se nielee alleen paljon.
Haluaisin, ettei gunpowder nielisi ihan niin paljon. Taustalla maistuu makea, hieman kirsikka, kun siihen kiinnittää huomiota. Sitruunaruoho on yksi lempi mausteistani, mutta en maista sitä ollenkaan. Gunpowder on lähes savuinen, mikä ei oikein innosta minua.
Olen edelleen hienoisesti nuhainen, joten se saattaa vaikuttaa makuaistiini. Ehkä se korostaa savuisuutta. Joka tapauksessa, kerrankin toivoisin, että vihreä tee olisi hieman vähemmän voimakas. Samuraimiekalla olisi mahdollisuus olla todella sopiva tee minulle. Mutta jotenkin se ei vai ole, tai oikeastaan toimi ollenkaan.
Kahden päivän tauko sai minut myös sekaisin ja unohdin ottaa täydestä teepussista kuvan. Hups. Saatte tyhjän.
Samuraimiekka, vihreä tee. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 1-3 min.
Tänään on taas uutuus. Samuraimiekka, vihreä tee. Tee tuoksuu hieman makealle ja erikoiselle. En osaa sanoa mitä teessä on, oikeastaan yhtään. Tuoksu ei ole kokonaisuudessaan miellyttävä, siinä on jotain mikä tuoksuu nenääni pistävälle.
Maussa on samaa. Joku yrtti kenties? Tee ei ole pahaa. Se on pohjiltaan hieman makeaa ja siinä on jotain muuta. Joudun juomaan hieman enemmän ennen mielipiteen muodostamista.
Sillä välin katsoin mitä tee sisältää. Ilmeisesti maistamani erikoisuus oli gunpowder. Eli siis vihreä tee, johon tee on tehnyt. Hämmentävää. Tee sisältö on: kirsikka, sitruunaruoho ja appelsiinin kuori.
Olen hyvin tarkka sitruksista teessäni, joten voisin väittää, että appelsiinin kuori on se outous, mutta käytännössä en maista sitä ollenkaan. En tosin osannut tunnistaa muitakaan ainesosia, joten ei sinänsä yllätä. Gunpowder on hyvin voimakas maku. Se nielee alleen paljon.
Haluaisin, ettei gunpowder nielisi ihan niin paljon. Taustalla maistuu makea, hieman kirsikka, kun siihen kiinnittää huomiota. Sitruunaruoho on yksi lempi mausteistani, mutta en maista sitä ollenkaan. Gunpowder on lähes savuinen, mikä ei oikein innosta minua.
Olen edelleen hienoisesti nuhainen, joten se saattaa vaikuttaa makuaistiini. Ehkä se korostaa savuisuutta. Joka tapauksessa, kerrankin toivoisin, että vihreä tee olisi hieman vähemmän voimakas. Samuraimiekalla olisi mahdollisuus olla todella sopiva tee minulle. Mutta jotenkin se ei vai ole, tai oikeastaan toimi ollenkaan.
Kahden päivän tauko sai minut myös sekaisin ja unohdin ottaa täydestä teepussista kuvan. Hups. Saatte tyhjän.
torstai 14. joulukuuta 2017
Luukku 14: Rooibos Tyrnikerma
Tänään on maistelussa toinen, kai, rooibos. Tyrnikerma kuulostaa itseasiassa aika hauskalle. Kerma-aromi on itselleni vähän vieras, ja olen sitä pitkään vierastanutkin. Mutta joka tapauksessa, maito ja kerma teessä yleensä pehmentää makuja, mikä voi toisinaan toimia paremmin. Rooibos on hyvin voimakas maku, ja tyrni on suhteellisen hapan, sen verran mitä arvioin. Kerma varmasti pehmentää kumpaakin.
Tee tuoksuu haudutettuna tyrnijäätelöltä. Mikä on hämmentävää. Tai tyrnimaidolta. Maku ei ole niin jäätelömäinen, mutta se ei haittaa. Tee maistuu rooibokselta ja hivenen makealta. Kerma korostuu, kun juo enemmän. Tyrnikerma tasoittaa miellyttävästi rooibosta.
Vaikka olen melko epäileväinen rooiboksen suhteen, niin täytyy sanoa, että suurin osa maistamistani rooiboksista on ollut yllättävän hyviä. Tämäkin tyrnikerma tuo sellaisia makuja, mitä teestä tuskin saisin. Ja jos kerma maistuisi mustassa teessa yhtä voimakkaasti kuin tässä, todennäköisesti en erityisesti pitäisi siitä. Mutta rooiboksessa se tuntuu sopivalta. Tyrni olisi kenties voinut olla hieman voimakkaampi, koska tällä erää tuoksua lukuunottamatta en kyllä erota sitä. Mahdollisesti se vaikuttaa taustalla, mutta mielummin myös maistaisin sen ihan muutenkin.
Unssin sivuilta ei suoraan löytynyt Tyrnikermaa, mutta epäilen, että se on sama kuin Kermainen tyrni. Se sisältää: tyrniä, kerma-aromeja ja pähkinöitä. Pähkinöitäkään en kyllä maista yhtään.
Pidän tästä rooiboksesta, eikä sitä ole yhtään tuskaa juoda. Keksin kuitenkin parannusehdotuksia, joten todennäköisesti tämä jää kuitenkin kertamaisteluksi. Se ei voita omia suosikkirooiboksiani.
Tyrnikerma, rooibos. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Tee tuoksuu haudutettuna tyrnijäätelöltä. Mikä on hämmentävää. Tai tyrnimaidolta. Maku ei ole niin jäätelömäinen, mutta se ei haittaa. Tee maistuu rooibokselta ja hivenen makealta. Kerma korostuu, kun juo enemmän. Tyrnikerma tasoittaa miellyttävästi rooibosta.
Vaikka olen melko epäileväinen rooiboksen suhteen, niin täytyy sanoa, että suurin osa maistamistani rooiboksista on ollut yllättävän hyviä. Tämäkin tyrnikerma tuo sellaisia makuja, mitä teestä tuskin saisin. Ja jos kerma maistuisi mustassa teessa yhtä voimakkaasti kuin tässä, todennäköisesti en erityisesti pitäisi siitä. Mutta rooiboksessa se tuntuu sopivalta. Tyrni olisi kenties voinut olla hieman voimakkaampi, koska tällä erää tuoksua lukuunottamatta en kyllä erota sitä. Mahdollisesti se vaikuttaa taustalla, mutta mielummin myös maistaisin sen ihan muutenkin.
Unssin sivuilta ei suoraan löytynyt Tyrnikermaa, mutta epäilen, että se on sama kuin Kermainen tyrni. Se sisältää: tyrniä, kerma-aromeja ja pähkinöitä. Pähkinöitäkään en kyllä maista yhtään.
Pidän tästä rooiboksesta, eikä sitä ole yhtään tuskaa juoda. Keksin kuitenkin parannusehdotuksia, joten todennäköisesti tämä jää kuitenkin kertamaisteluksi. Se ei voita omia suosikkirooiboksiani.
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Luukku 13: Cassisnyanssi
Täytyy tunnustaa, että minulla on kalenterin osalta hieman trollattu olo. Tänään on vuorossa valkoinen marjatee, Cassisnyanssi. Kevyet valkoiset marjateet ovat yleensä ihan mahtavia! Mutta on olemassa yksi marja, jota en voi oikein sietää. Ja arvaatte varmasti mikä se on. Kyllä. Se on mustaherukka, tai cassis kuten voi sen englannistaa.
Ristiriitaisin tuntein kokeilen teetä. Tee tuoksuu mustaherukalle, joka on sinänsä ihanaa, koska aina marjaa ei voi tunnistaa kuivattuna tai varsinkaan teessä, missä sitä on vähän tai esanssina. Käytännössä se saa minut epävarmaksi, koska en vain kerta kaikkiaan ole maistanut mitään mustaherukalla maustettua josta olisin pitänyt. Tai no, juon flunssaisena mustaherukkamehua ja finrexiiniä. Tuoreena marjat ovat yleensä ihan hyviä, mutta esanssi on periviholliseni. Tässä ei kuitenkaan pitäisi olla esanssia, joten...
Haudutettuna teessä ei tuoksu mustaherukka enää niin voimakkaasti, mutta nyt kyllä kaipaisin sitä. Nimittäin haudutettuna tee tuoksuu hienoisesti finrexiniiltä. Hyvin, hyvin hienoisesti, mutta sen verran, että epäilykseni kasvavat.
Maku on... Ok. En tiedä mitä oikein odotin, mutta se ei ole paha. Mustaherukka on hyvin mieto. Lähinnä hienoinen kitkeryys taustalla. Hyvin herkkä mustaherukan maku, kun siihen kiinnittää huomiota.
Valkoinen tee itsessään pohjalla on ihan miellyttävä. Mutta jos saisin valita, olisin oikeastaan mielummin juonut maustamattomana kuin mustaherukalla säväytettynä. Ehkä jos rakastaa mustaherukkaa, tämä on kiva. Mutta maku on niin hento, että sitä saa hieman etsiä, että itselleni se on lähinnä häiritsevä. Toki tähän liittynee olennaisesti se, etten välitä mustaherukasta muutenkaan. Mutta jos välittäisin, haluaisin ehkä sen maistuvan hieman enemmän.
Tarkistin muut teen mausteet, ja nyt olen vielä enemmän pettynyt. Tee sisältää: mustaherukkaa, bambun lehteä, ruusua ja kamelian nuppua. En maista mitään muuta kuin mustaherukan hieman. Voi toki olla, että muut mausteet ovat melko mietoja, mutta kai ruusun pitäisi maistua edes vähän? Vai onko ruusu tullut nuppuina ja tästä pussista on se jäänyt pois?
Mene ja tiedä. Tee on tosiaan vähän pettymys. Mutta koska olen käytännössä helposti miellytettävä, valkoinen marjatee tekee minut silti vähän onnelliseksi. Ja kun lakkaa etsimästä mustaherukkaa, teen maku paranee.
Kun katselen tosin määräsuosituksia, mietin olisiko vähemmän vettä auttanut. Mutta tee itsessään on kyllä sen voimaista kun olen valkoisissa teissä tottunut. Olisiko lisätee tuonut kuitenkin lisää mausteiden makua? En tiedä, enkä voi ikävä kyllä kokeillakaan.
Cassisnyanssi, valkoinen tee. 2-3 tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-4 min.
Ristiriitaisin tuntein kokeilen teetä. Tee tuoksuu mustaherukalle, joka on sinänsä ihanaa, koska aina marjaa ei voi tunnistaa kuivattuna tai varsinkaan teessä, missä sitä on vähän tai esanssina. Käytännössä se saa minut epävarmaksi, koska en vain kerta kaikkiaan ole maistanut mitään mustaherukalla maustettua josta olisin pitänyt. Tai no, juon flunssaisena mustaherukkamehua ja finrexiiniä. Tuoreena marjat ovat yleensä ihan hyviä, mutta esanssi on periviholliseni. Tässä ei kuitenkaan pitäisi olla esanssia, joten...
Haudutettuna teessä ei tuoksu mustaherukka enää niin voimakkaasti, mutta nyt kyllä kaipaisin sitä. Nimittäin haudutettuna tee tuoksuu hienoisesti finrexiniiltä. Hyvin, hyvin hienoisesti, mutta sen verran, että epäilykseni kasvavat.
Maku on... Ok. En tiedä mitä oikein odotin, mutta se ei ole paha. Mustaherukka on hyvin mieto. Lähinnä hienoinen kitkeryys taustalla. Hyvin herkkä mustaherukan maku, kun siihen kiinnittää huomiota.
Valkoinen tee itsessään pohjalla on ihan miellyttävä. Mutta jos saisin valita, olisin oikeastaan mielummin juonut maustamattomana kuin mustaherukalla säväytettynä. Ehkä jos rakastaa mustaherukkaa, tämä on kiva. Mutta maku on niin hento, että sitä saa hieman etsiä, että itselleni se on lähinnä häiritsevä. Toki tähän liittynee olennaisesti se, etten välitä mustaherukasta muutenkaan. Mutta jos välittäisin, haluaisin ehkä sen maistuvan hieman enemmän.
Tarkistin muut teen mausteet, ja nyt olen vielä enemmän pettynyt. Tee sisältää: mustaherukkaa, bambun lehteä, ruusua ja kamelian nuppua. En maista mitään muuta kuin mustaherukan hieman. Voi toki olla, että muut mausteet ovat melko mietoja, mutta kai ruusun pitäisi maistua edes vähän? Vai onko ruusu tullut nuppuina ja tästä pussista on se jäänyt pois?
Mene ja tiedä. Tee on tosiaan vähän pettymys. Mutta koska olen käytännössä helposti miellytettävä, valkoinen marjatee tekee minut silti vähän onnelliseksi. Ja kun lakkaa etsimästä mustaherukkaa, teen maku paranee.
Kun katselen tosin määräsuosituksia, mietin olisiko vähemmän vettä auttanut. Mutta tee itsessään on kyllä sen voimaista kun olen valkoisissa teissä tottunut. Olisiko lisätee tuonut kuitenkin lisää mausteiden makua? En tiedä, enkä voi ikävä kyllä kokeillakaan.
tiistai 12. joulukuuta 2017
Luukku 12: Sumuinen saari
Tänään sain vihdoin taas mustaa teetä. Savuteetä ei lasketa, koska mielummin unohdan teen jo kokonaan. Vuorossa on Sumuinen saari. Joskaan sekään ei ole täysin epäilyksetön.
Tee tuoksuu ihanalle sekä kuivana että haudutettuna. Siinä piileekin ongelma. Olen melko varma, että teessä on suklaata. Olen tätä blogia pitäessäni huomannut, että vaikka juon aika laajalla skaalalla teetä, niin minulla on myös paljon asioita, jotka joko eivät kiinnosta minua tai epäilyttävät minua suuresti. Suklaa on yksi jälkimmäisistä. Jos haluan suklaajuomaa, voin juoda kaakaota. Miksi joisin teetä? Olen joskus maistanut teetä, missä oli suklaata, eikä se kai ollut erityisen pahaa. Mutta todennäköisesti ei hyvääkään. Se ei kuitenkaan vielä ole päästänyt suklaata pahasta.
Sumuinen saari on tuoksultaan suhteellisen makea. Mutta maultaan se on kitkerämpi ja tummempi. Se on silti ihan jees. Siinä on tosin joku lievä maku, joka taittuu hämmentävästi, josta en ole varma pidänkö. Olen melko varma, että se on suklaa.
Vakoilin tässä vaiheessa teen koostumuksen, ja olin oikeassa. Tee sisältää: suklaapaloja, kaakaota, mansikkaa sekä vaniljaa.
Teessä on kyllä potentiaalia. Tykkään hienoisesta kitkeryydestä ja tummuudesta. Ikävä kyllä se lievä maku, joka siis todennäköisesti on suklaa, peittää sitä. Kun teessä on myös kahta lempimaustettani, niin on sääli, että suklaa ja kaakao peittävät ne aikalailla kokonaan. Päätöksenä voin vahvistaa, ettei suklaa edelleenkään kuulu teeheni. Toki olen melko varma, että saan vielä tänä kalenterikautena toisen mahdollisuuden pyörtää päätökseni, sillä jos teet ovat samat joka kalenterissa, niin ystäväni sai ensimmäisenä erään toisen suklaateen maistettavaksi.
Sumuinen saari, musta tee. 1tl/ 2,5 dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tee tuoksuu ihanalle sekä kuivana että haudutettuna. Siinä piileekin ongelma. Olen melko varma, että teessä on suklaata. Olen tätä blogia pitäessäni huomannut, että vaikka juon aika laajalla skaalalla teetä, niin minulla on myös paljon asioita, jotka joko eivät kiinnosta minua tai epäilyttävät minua suuresti. Suklaa on yksi jälkimmäisistä. Jos haluan suklaajuomaa, voin juoda kaakaota. Miksi joisin teetä? Olen joskus maistanut teetä, missä oli suklaata, eikä se kai ollut erityisen pahaa. Mutta todennäköisesti ei hyvääkään. Se ei kuitenkaan vielä ole päästänyt suklaata pahasta.
Sumuinen saari on tuoksultaan suhteellisen makea. Mutta maultaan se on kitkerämpi ja tummempi. Se on silti ihan jees. Siinä on tosin joku lievä maku, joka taittuu hämmentävästi, josta en ole varma pidänkö. Olen melko varma, että se on suklaa.
Vakoilin tässä vaiheessa teen koostumuksen, ja olin oikeassa. Tee sisältää: suklaapaloja, kaakaota, mansikkaa sekä vaniljaa.
Teessä on kyllä potentiaalia. Tykkään hienoisesta kitkeryydestä ja tummuudesta. Ikävä kyllä se lievä maku, joka siis todennäköisesti on suklaa, peittää sitä. Kun teessä on myös kahta lempimaustettani, niin on sääli, että suklaa ja kaakao peittävät ne aikalailla kokonaan. Päätöksenä voin vahvistaa, ettei suklaa edelleenkään kuulu teeheni. Toki olen melko varma, että saan vielä tänä kalenterikautena toisen mahdollisuuden pyörtää päätökseni, sillä jos teet ovat samat joka kalenterissa, niin ystäväni sai ensimmäisenä erään toisen suklaateen maistettavaksi.
maanantai 11. joulukuuta 2017
Luukku 11: Rakastunut Cactus
Jee, haudukeputki katki! Jostain syystä olisin toivonut mustaa teetä, mutta tyydyn tähän vihreään. Vuorossa on Rakastunut Cactus, joka on vihreä tee. Pidän kaktusteistä. En osaa sanoa, miltä kaktus käytännössä maistuu, mutta olen juonut kaktuksella maustettua vihreää teetä, joka oli miellyttävää. Ja yksi lempivalkoisistani on kaktuksella maustettu myös.
Tässä teessä on selkeästi kuitenkin jotain eksoottisia hedelmiä mukana. Onko se sitten se rakkaus? Hieman epäilyttää. Olen myös ehkä hieman hämmentynyt kuinka paljon Unssilta löytyy (eksoottisilla) hedelmillä maustettuja teitä. Itse aika usein en kiinnostu niistä, joten sen ei kai pitäisi olla yllätys. Mutta silti... Oma Unssini on enemmän kevyitä marjateita ja maustamattomia. Tai sitten voimakkaita vanilijateitä. Nyt näen sen toisen puolen. Ehkä olen myös hämmentynyt, ettei mukaan ole sattunut ensimmäisen jälkeen mitään tuttua. No, onhan tässä vielä yli puolet jäljellä.
Tee tuoksuu haudutettuna, miten sitä nyt kuvailisi... kirpeälle. Ehkä myös sille, miltä voisin olettaa kaktuksen tuoksuvan, vaikka tuoksu todennäköisesti tulee enemmän hedelmistä.
Maku on melko makea. Sanoisin, että päällimmäisenä makuna on papaya. Muuten en osaa oikein tunnistaa. Tee on ihan kiva, mutta ehkä vähän tylsä.
Aah. Kirpeähkö tuoksu, jonka arvelin kaktukseksi oli hunajameloni. Törmään siihen harvoin teessä, mutta heti kun näin sen aineslistassa, tajusin, että sehän se. Parin vuoden takaisessa English Tea Shopin kalenterissa oli hunajamelonitee, joka tuoksui samalta. Se ei muistaakseni ollut hirveän erityinen, että sinänsä kiva, että tämä on sentään ihan hyvä.
Tässä kuitenkin vielä koko aineslista: hunajameloni, ananas, papaija, mango ja auringokukan terälehdet.
Missä on kaktus? Miten tämä on muka rakastunut kaktus? No. Toki on mahdollista, että kaktus on ns. esanssimauste, mitä siis Unssi ei tietääkseni käytä. Mutta nimi hämää.
No joka tapauksessa. Tee on ihan miellyttävä makea tee. Jos pitää hedelmäteistä, tämä on varmaankin mieleen. Sencha vihreäteenä on myös miellyttävä pohja.
Rakastuntu Cactus, vihreä. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tässä teessä on selkeästi kuitenkin jotain eksoottisia hedelmiä mukana. Onko se sitten se rakkaus? Hieman epäilyttää. Olen myös ehkä hieman hämmentynyt kuinka paljon Unssilta löytyy (eksoottisilla) hedelmillä maustettuja teitä. Itse aika usein en kiinnostu niistä, joten sen ei kai pitäisi olla yllätys. Mutta silti... Oma Unssini on enemmän kevyitä marjateita ja maustamattomia. Tai sitten voimakkaita vanilijateitä. Nyt näen sen toisen puolen. Ehkä olen myös hämmentynyt, ettei mukaan ole sattunut ensimmäisen jälkeen mitään tuttua. No, onhan tässä vielä yli puolet jäljellä.
Tee tuoksuu haudutettuna, miten sitä nyt kuvailisi... kirpeälle. Ehkä myös sille, miltä voisin olettaa kaktuksen tuoksuvan, vaikka tuoksu todennäköisesti tulee enemmän hedelmistä.
Maku on melko makea. Sanoisin, että päällimmäisenä makuna on papaya. Muuten en osaa oikein tunnistaa. Tee on ihan kiva, mutta ehkä vähän tylsä.
Aah. Kirpeähkö tuoksu, jonka arvelin kaktukseksi oli hunajameloni. Törmään siihen harvoin teessä, mutta heti kun näin sen aineslistassa, tajusin, että sehän se. Parin vuoden takaisessa English Tea Shopin kalenterissa oli hunajamelonitee, joka tuoksui samalta. Se ei muistaakseni ollut hirveän erityinen, että sinänsä kiva, että tämä on sentään ihan hyvä.
Tässä kuitenkin vielä koko aineslista: hunajameloni, ananas, papaija, mango ja auringokukan terälehdet.
Missä on kaktus? Miten tämä on muka rakastunut kaktus? No. Toki on mahdollista, että kaktus on ns. esanssimauste, mitä siis Unssi ei tietääkseni käytä. Mutta nimi hämää.
No joka tapauksessa. Tee on ihan miellyttävä makea tee. Jos pitää hedelmäteistä, tämä on varmaankin mieleen. Sencha vihreäteenä on myös miellyttävä pohja.
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Luukku 10: Narnian tarinat
Unssin joulukalenteri ei ole vielä pettänyt minua. On ollut teitä, joista en erityisesti välitä, mutta mitä muutakaan voisin olettaa? Kaikki teet ovat olleet kuitenkin laadukkaita ja jänniä.
Nyt on kuitenkin tullut useamman putki haudukkeita. En juo haudukkeita lähes ikinä, joten täytyy sanoa, että kun aamulla avasin pussin, olin hieman pettynyt. Haluan teetä! Missä ovat kaikki teet? Jos haudukkeet eivät olisi tulleet tälläisenä suorana, minua tuskin olisi haitannut, mutta nyt hieman ärsyttää. Totesin, että aamu kaipaa teetä ja jätin yrttisekoituksen myöhemmälle.
Mutta itse arvosteluun. Narnian tarinat on tosiaan yrittisekoitus. Tee tuoksuu aika voimakkaalta ja siinä onkin kaikenlaista. Epäilen, että mukana on ainakin sitruunaruohoa tai jotain sen tyylistä. Myös jotain makeaa. Koristamassa on ainakin kaunikin lehtiä. Olin näkevinäni ruusua.
Haudutettuna juoma tuoksuu hieman makealle ja jokseenkin yrttiselle. Maku on oikeastaan jopa yllättävä. Siinä korostuu makeus. Olin odottanut, että hauduke olisi ollut... Ehkä yrttisempi? Vähän kitkerämpi?
Tee on oikeastaan oikein miellyttävä. Se on hyvin lähellä keveää vihreää teetä, mikä on hämmentävää. Makeus on todella jännittävä. Jos en tietäisi, että Unssi ei käytä mitään esansseja, voisin veikata, että tässä olisi jotain makeutusta.
Tämä yrttisekoitus on jotain, mitä itse voisin kuvitella haluavani, jos kaipaisin kofeiinitonta vaihtoehtoa. Pidän makeista teistä. Mutta tällä erää kaipaan siihen jotain. Sitä teen potkua. Tosin efekti voi hyvin olla plasebo, ja jos minulle tarjoiltaisiin tätä tietämättäni, ettei siinä ole teetä, saattaisin olla toista mieltä.
Lista haudukkeen sisällöstä on pitkä, mutta pussin perusteella en ole ollenkaan yllättynyt. Tätä voi ilmeisesti nauttia sekä kylmänä että kuumana. Ja makua voi säätää hunajalla. Tosin itse sanoisin, että juomasta tulisi todella makeaa. No, toisaalta, mikä minä olen sanomaan, itse kun juon teenkin vain hyvin harvoin makeutettuna.
Yrttisekoitus sisältää: omenapaloja, ruusun marjoja, sitruunaruohoa, rautayrttiä, minttua, safloria, kaunokkia sekä sitruunan kukintoja.
Minua alkoi suunnattomasti kiinnostaa, että miltä sitruunan kukinnot maistuvat. Vai ovatko ne vain koristeita? No, tämän voinen googlata myöhemmin.
Narnian tarinat, yrittisekoitus. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-6 min.
Nyt on kuitenkin tullut useamman putki haudukkeita. En juo haudukkeita lähes ikinä, joten täytyy sanoa, että kun aamulla avasin pussin, olin hieman pettynyt. Haluan teetä! Missä ovat kaikki teet? Jos haudukkeet eivät olisi tulleet tälläisenä suorana, minua tuskin olisi haitannut, mutta nyt hieman ärsyttää. Totesin, että aamu kaipaa teetä ja jätin yrttisekoituksen myöhemmälle.
Mutta itse arvosteluun. Narnian tarinat on tosiaan yrittisekoitus. Tee tuoksuu aika voimakkaalta ja siinä onkin kaikenlaista. Epäilen, että mukana on ainakin sitruunaruohoa tai jotain sen tyylistä. Myös jotain makeaa. Koristamassa on ainakin kaunikin lehtiä. Olin näkevinäni ruusua.
Haudutettuna juoma tuoksuu hieman makealle ja jokseenkin yrttiselle. Maku on oikeastaan jopa yllättävä. Siinä korostuu makeus. Olin odottanut, että hauduke olisi ollut... Ehkä yrttisempi? Vähän kitkerämpi?
Tee on oikeastaan oikein miellyttävä. Se on hyvin lähellä keveää vihreää teetä, mikä on hämmentävää. Makeus on todella jännittävä. Jos en tietäisi, että Unssi ei käytä mitään esansseja, voisin veikata, että tässä olisi jotain makeutusta.
Tämä yrttisekoitus on jotain, mitä itse voisin kuvitella haluavani, jos kaipaisin kofeiinitonta vaihtoehtoa. Pidän makeista teistä. Mutta tällä erää kaipaan siihen jotain. Sitä teen potkua. Tosin efekti voi hyvin olla plasebo, ja jos minulle tarjoiltaisiin tätä tietämättäni, ettei siinä ole teetä, saattaisin olla toista mieltä.
Lista haudukkeen sisällöstä on pitkä, mutta pussin perusteella en ole ollenkaan yllättynyt. Tätä voi ilmeisesti nauttia sekä kylmänä että kuumana. Ja makua voi säätää hunajalla. Tosin itse sanoisin, että juomasta tulisi todella makeaa. No, toisaalta, mikä minä olen sanomaan, itse kun juon teenkin vain hyvin harvoin makeutettuna.
Yrttisekoitus sisältää: omenapaloja, ruusun marjoja, sitruunaruohoa, rautayrttiä, minttua, safloria, kaunokkia sekä sitruunan kukintoja.
Minua alkoi suunnattomasti kiinnostaa, että miltä sitruunan kukinnot maistuvat. Vai ovatko ne vain koristeita? No, tämän voinen googlata myöhemmin.
lauantai 9. joulukuuta 2017
Luukku 9: Mausteinen Mate
Tänään toinen tee, mistä minulla on hieman epäilyksiä. Juon kyllä mateeta silloin tällöin. Mutta olen suhteellisen spesifi mausteista jotka siihen kelpaavat. Lisäksi mate on aina minulle hetkiin jolloin olen erityisen väsynyt. Joten maten juominen aamuteenä ilman sen kummempaa syytä tuntuu oudolle, hieman väärälle. Lisäksi mausteinen mate tuoksuu hyvin jouluisalle. Olenko tarpeeksi sanonut, että en erityisesti välitä jouluteestä?
Joka tapauksessa. Olen myös nuhainen, joten toivon, ettei se liikaa vaikuta maisteluun.
Mate tosiaan on aika joulumausteinen. Aluksi se hieman hämää, mutta siihen tottuu ja se tasoittuu kivasti. Lisäksi lisäenergia flunssaisena näköjään parantaa oloa, mene ja tiedä.
Mausteet ovat ihan kivassa balanssissa. Epäilen tosin, että flunssa vähentää ikävästi makuja. Joka tapauksessa tee ei ole häiritsevä, eikä siinä liene lakritsijuurta, mikä itsellä parantaa kokemusta huomattavasti.
Tee on siis ihan miellyttävän juotavaa. Mutta ei se silti kyllä olisi tee jonka valitsisin itselleni. Mutta se tosiaan lähinnä johtuu siitä, ettei joulumausteisuus, tässä tapauksessa sivuilta vakoiltuna: kaneli, inkivääri, kardemumma, neilikka, fenkoli, pippuri, nukula, anis ja kanervankukka, erityisesti miellytä minua teessä. Mutta jos joku pitää jouluteestä, voin tätä suositella lämpimästi. Mate sopii makuna hyvin mausteisiin, kun se on itsekin hieman mausteenomainen.
Jälkimakuna teestä itselleni jää fenkoli ja ehkä hieman kaneli. Se ei ole erityisen yllättävää, sillä fenkoli on hyvin voimakas mauste. Kanelista itse jopa pidän, joskin mielummin puhtaana, teessä.
Jos kuitenkin mateeta suosittelisin, päätyisin mielummin sitruunalla tai mintulla maustettuun. Kummatkin ovat mateita, joita pidän aina kaapissa.
Mausteinen mate, mate. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 85ºC. Haudutusaika 2-4 min.
perjantai 8. joulukuuta 2017
Luukku 8: Tarry Lapsang Souchong
Ja tänään onkin ensimmäinen tee, jota en ole varma haluanko edes juoda. Lapsang Shouchong on savutee. Olen joskus vuosia vuosia sitten maistanut sitä viimeksi ja en pitänyt siitä yhtään.
Mikä on sääli, koska tee itsessään tuoksuu todella miellyttävälle. Se tuoksuu tervalle ja savulle ja salmiakille. Olen hieman nuhainen, joten kaikki vivahteet eivät välttämättä tule nenääni, mutta pussi tuoksuu oikein syötävälle.
Mutta olen valmis kokeilemaan teetä uudelleen. Ihan jo siksi, että edellisestä kerrasta tosiaan on niin kauan, etten muista mausta mitään muuta kuin sen, etten pitänyt siitä. Ehkä makuni on muuttunut? Toki yksi ongelma saattaa olla, että savun maku on lähellä lakritsan makua ja en pidä laksisasta teessäni. Se ei ole muuttunut.
Tee tuoksuu paremmalta pussissa kuin haudutettuna. Tervainen savu muuttuu voimakkaammin savun ja palaneen puun tuoksuksi. Maku on... No. Maku on kuin joisi nuotion savua nesteenä. Se ei ole niin pahaa kuin muistin. Tee ei ole itseasiassa luontaantyöntävän pahaa, kuten pelkäsin, että se olisi. Se on ihan juotavaa.
En ehkä silti ymmärrä tämän kyseisen teen viehätystä. Nautin kyllä puun savusta ja tervasta tuoksuina, jopa makeisina silloin tällöin. Mutta teenä? No, ei kaikesta tarvitse onneksi pitää.
Silti, teeksi josta en erityisesti pidä, tämä on todella hyvää. Maku on miellyttävän tasapainoinen ja hieman makea. Tee on savua lukuunottamatta sellainen, josta yleensä pidän. Teestä jää myös tunnistettava tervaisen savuinen jälkimaku, joka varmaan maun ystävälle olisi kiva. Itseäni se vähän häiritsee.
Kokeilin teetä flunssaa helpottamaan myös hunajalla maustettuna. En voi sanoa, että se erityisesti parantaa makua. Hunaja voimistaa savun makua ja häivyttää tasapainoisuutta. Tee saa nuotion sijaan vanhan hirsitalon makua. Tee on edelleen juotavaa kyllä, joten pidetään sitä vaikka plussana teelle.
Tarry Lapsang Souchong, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Mikä on sääli, koska tee itsessään tuoksuu todella miellyttävälle. Se tuoksuu tervalle ja savulle ja salmiakille. Olen hieman nuhainen, joten kaikki vivahteet eivät välttämättä tule nenääni, mutta pussi tuoksuu oikein syötävälle.
Mutta olen valmis kokeilemaan teetä uudelleen. Ihan jo siksi, että edellisestä kerrasta tosiaan on niin kauan, etten muista mausta mitään muuta kuin sen, etten pitänyt siitä. Ehkä makuni on muuttunut? Toki yksi ongelma saattaa olla, että savun maku on lähellä lakritsan makua ja en pidä laksisasta teessäni. Se ei ole muuttunut.
Tee tuoksuu paremmalta pussissa kuin haudutettuna. Tervainen savu muuttuu voimakkaammin savun ja palaneen puun tuoksuksi. Maku on... No. Maku on kuin joisi nuotion savua nesteenä. Se ei ole niin pahaa kuin muistin. Tee ei ole itseasiassa luontaantyöntävän pahaa, kuten pelkäsin, että se olisi. Se on ihan juotavaa.
En ehkä silti ymmärrä tämän kyseisen teen viehätystä. Nautin kyllä puun savusta ja tervasta tuoksuina, jopa makeisina silloin tällöin. Mutta teenä? No, ei kaikesta tarvitse onneksi pitää.
Silti, teeksi josta en erityisesti pidä, tämä on todella hyvää. Maku on miellyttävän tasapainoinen ja hieman makea. Tee on savua lukuunottamatta sellainen, josta yleensä pidän. Teestä jää myös tunnistettava tervaisen savuinen jälkimaku, joka varmaan maun ystävälle olisi kiva. Itseäni se vähän häiritsee.
Kokeilin teetä flunssaa helpottamaan myös hunajalla maustettuna. En voi sanoa, että se erityisesti parantaa makua. Hunaja voimistaa savun makua ja häivyttää tasapainoisuutta. Tee saa nuotion sijaan vanhan hirsitalon makua. Tee on edelleen juotavaa kyllä, joten pidetään sitä vaikka plussana teelle.
torstai 7. joulukuuta 2017
Luukku 7: Kielletty hedelmä
Vapaapäivän jälkeiseksi aamuksi tämä aamu oli jokseenkin hämmentävän synkeä. Kaipaisin myös kofeiinia. Siksipä tietenkin tänään luukusta paljastai Kielletty hedelmä, hedelmähauduke.
Kielletty hedelmä tuoksuu kirsikkaiselle, joten siinä mielessä se vaikuttaa lupaavalta. Hauduketta oli pussissa tosin hyvin vähän, joten toivon, että se silti riittää samalle määrälle vettä kuin yleensä. No, kokeilemalla se selvinnee. Arvostan myös nimeä, koska Kielletty hedelmä hedelmähaudukkeen nimenä huvittaa minua. En tiedä onko nimeä ajateltu erityisen humoristiseksi, mutta eipä kukaan voi sitä minulta kieltää.
Tuoksu on tosiaan kirsikkainen ja jotain isohkoja tummanpunaisia möykkyjä siinä olikin. Muuten en osaa kovasti tunnistaa ainesosia, mutta epäilen, että jotain muutakin punaista marjaa tai hedelmää siinä on. Nimen perusteella olisin epäillyt myös omenaa, mutta en havainnut vaaleita paloja. Toki mahdollista on, että joku on esimerkiksi värjännyt ne vain. Kai.
Myös syntynyt juoma on itsessään hyvin kauniin tumman punaista. Se on kyllä ominaisuus mistä pidän haudukkeissa. Ne ovat aina kovin kauniin värisiä.
Hauduke tuoksuu edelleen kirsikalta. Se maistuu vähän happamalta, tuoden mieleeni erään laihdutusteen (Forsmanin Laihduttajan paras ystävä), joka sekin taisi olla käytännössä hauduke. Tai hibiskushaudukkeen, josta tapasin tehdä jääteetä aikanaan. Näistä kummastakin löytyy yhteinen nimittäjä, hibiskus, jotan mahtaisikohan sitä olla tässäkin?
Selvittäjä selvittää, ja olen aika tyytyväinen arvaukseeni: hapanta kirsikkaa, Hibiskusta, seljaa sekä rusinoita.
Hauduke on melko hapan, ja se kertaantuu hieman. Sinällään siinä ei ole vikaa, mutta jos haluaa juoda enemmän, niin se vaatinee kaverikseen makeutusaineen. Tai sitä voisi sekoittaa esimerkiksi teehen. Mutta se myös muuttaisi makua, joka sinänsä olisi sääli, koska maku on miellyttävä haudukkeeksi.
Toki tälläistä kirsikkaisuutta voisin ottaa teehenkin. Yleensä hapankirsikkaiset teet ovat aivan liian happamia. En ihan tiedä miksi, mutta usein hapankirsikan happamuus ylittää kaiken muun ja tee on lähinnä kitkerän katkeraa. Tässä maku on miellyttävä ja pystyn maistamaan muutakin. Toki, vilkuillessani haudukkeen määrää per vesimäärä, voi olla, että hauduketta oli hieman liian vähän, mikä laimentanee tulosta. Mutta, juoma oli oikein maittavaa, joten saattaisin itse tehdä vähemmällä vastaisuudessakin.
Jos joskus kaipailen hauduketta, niin tämän pidän kyllä mielessä.
Kielletty hedelmä, hauduke. 2tl/ kuppi. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Kielletty hedelmä tuoksuu kirsikkaiselle, joten siinä mielessä se vaikuttaa lupaavalta. Hauduketta oli pussissa tosin hyvin vähän, joten toivon, että se silti riittää samalle määrälle vettä kuin yleensä. No, kokeilemalla se selvinnee. Arvostan myös nimeä, koska Kielletty hedelmä hedelmähaudukkeen nimenä huvittaa minua. En tiedä onko nimeä ajateltu erityisen humoristiseksi, mutta eipä kukaan voi sitä minulta kieltää.
Tuoksu on tosiaan kirsikkainen ja jotain isohkoja tummanpunaisia möykkyjä siinä olikin. Muuten en osaa kovasti tunnistaa ainesosia, mutta epäilen, että jotain muutakin punaista marjaa tai hedelmää siinä on. Nimen perusteella olisin epäillyt myös omenaa, mutta en havainnut vaaleita paloja. Toki mahdollista on, että joku on esimerkiksi värjännyt ne vain. Kai.
Myös syntynyt juoma on itsessään hyvin kauniin tumman punaista. Se on kyllä ominaisuus mistä pidän haudukkeissa. Ne ovat aina kovin kauniin värisiä.
Hauduke tuoksuu edelleen kirsikalta. Se maistuu vähän happamalta, tuoden mieleeni erään laihdutusteen (Forsmanin Laihduttajan paras ystävä), joka sekin taisi olla käytännössä hauduke. Tai hibiskushaudukkeen, josta tapasin tehdä jääteetä aikanaan. Näistä kummastakin löytyy yhteinen nimittäjä, hibiskus, jotan mahtaisikohan sitä olla tässäkin?
Selvittäjä selvittää, ja olen aika tyytyväinen arvaukseeni: hapanta kirsikkaa, Hibiskusta, seljaa sekä rusinoita.
Hauduke on melko hapan, ja se kertaantuu hieman. Sinällään siinä ei ole vikaa, mutta jos haluaa juoda enemmän, niin se vaatinee kaverikseen makeutusaineen. Tai sitä voisi sekoittaa esimerkiksi teehen. Mutta se myös muuttaisi makua, joka sinänsä olisi sääli, koska maku on miellyttävä haudukkeeksi.
Toki tälläistä kirsikkaisuutta voisin ottaa teehenkin. Yleensä hapankirsikkaiset teet ovat aivan liian happamia. En ihan tiedä miksi, mutta usein hapankirsikan happamuus ylittää kaiken muun ja tee on lähinnä kitkerän katkeraa. Tässä maku on miellyttävä ja pystyn maistamaan muutakin. Toki, vilkuillessani haudukkeen määrää per vesimäärä, voi olla, että hauduketta oli hieman liian vähän, mikä laimentanee tulosta. Mutta, juoma oli oikein maittavaa, joten saattaisin itse tehdä vähemmällä vastaisuudessakin.
Jos joskus kaipailen hauduketta, niin tämän pidän kyllä mielessä.
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Luukku 6: Aurinkoinen
Hyvää Itsenäisyyspäivää! Itse olen lähdössä viettämään sitä ystävien kanssa muualle, mutta sitä ennen ehtii juuri ja juuri arvostella uuden luukun. Toivottavasti kaikilla on kivaa tänään.
Tämän päivän luukku on Aurinkoinen, maustettu musta tee. En muuten tunnistanut kuin kaunokin, joka on tietenkin hyvin helppo sinisyydessään. Todennäkäisesti auringonkukan lehtiä myös. Tuoksussa on jotain makeaa ja kirpeää, ehkä eksoottista hedelmää.
Maku on aika samanlainen kuin tuoksukin, kerrankin. Tee on ihan miellyttävä musta tee. Siinä on pohjamakuna joku hieman makea ja kirpeä, mutta ei mitään erityisen voimakasta.
Kun maku sinänsä ei ole erityisen voimakas, vaikkakin miellyttävä, en olisi arvannut, että tässä on näinkin paljon aineksia. Hämmentävää. Tee sisältää mustaa teeta, papajan- ja ananaksen paloja, sen lisäksi kehäkukan, ruusun, kaunokin ja auringonkukan terälehtiä. Terälähdet eivät usein tuo kauheasti makua, joten niitä saa toki lykätä teehen aika paljon. Ruusua en kyllä maista, mutta se ei ole sinänsä outoa kun kaikkea muutakin on.
Aurinkoinen on tosiaan ihan miellyttävä tee, mutta se ei ole itselleni kovin erottuva. Pidän enemmän voimakkaammin maustetuista teistä. Tai sitten tietenkin maustamattomista. Välimaasto on minulle vaikea, koska joko kaipaan lisää tai vähemmän.
Miellyttävää kuitenkin on, etteivät eksoottiset hedelmät ylitsevuoda ja tuhoa teetä taustalla. Se tapahtuu yleensä usein. Happamuus/ kirpeyskään ei ole ylitsevuotava.
Aurinkoinen, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudustuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tämän päivän luukku on Aurinkoinen, maustettu musta tee. En muuten tunnistanut kuin kaunokin, joka on tietenkin hyvin helppo sinisyydessään. Todennäkäisesti auringonkukan lehtiä myös. Tuoksussa on jotain makeaa ja kirpeää, ehkä eksoottista hedelmää.
Maku on aika samanlainen kuin tuoksukin, kerrankin. Tee on ihan miellyttävä musta tee. Siinä on pohjamakuna joku hieman makea ja kirpeä, mutta ei mitään erityisen voimakasta.
Kun maku sinänsä ei ole erityisen voimakas, vaikkakin miellyttävä, en olisi arvannut, että tässä on näinkin paljon aineksia. Hämmentävää. Tee sisältää mustaa teeta, papajan- ja ananaksen paloja, sen lisäksi kehäkukan, ruusun, kaunokin ja auringonkukan terälehtiä. Terälähdet eivät usein tuo kauheasti makua, joten niitä saa toki lykätä teehen aika paljon. Ruusua en kyllä maista, mutta se ei ole sinänsä outoa kun kaikkea muutakin on.
Aurinkoinen on tosiaan ihan miellyttävä tee, mutta se ei ole itselleni kovin erottuva. Pidän enemmän voimakkaammin maustetuista teistä. Tai sitten tietenkin maustamattomista. Välimaasto on minulle vaikea, koska joko kaipaan lisää tai vähemmän.
Miellyttävää kuitenkin on, etteivät eksoottiset hedelmät ylitsevuoda ja tuhoa teetä taustalla. Se tapahtuu yleensä usein. Happamuus/ kirpeyskään ei ole ylitsevuotava.
tiistai 5. joulukuuta 2017
Luukku 5: Jääomena
Ahem. Unohdin teepussukan kotia, joten tietenkin pääsin teehen käsiksi vasta näin ilta-aikaan. Onneksi huomenna on vapaata, muuten olisin varmaankin joututunut juomaan tämänkin päivän huomenna. Mutta en sentään unohtanut täysin, sekin olisi ollut vaihtoehto...
Joka tapauksessa. Tämän päivän tee on ehdottomasti sellainen, jota en itse olisi valinnut. Omena teessä epäilyttää minua. Ja jää-etuliite ei auta. Mitä on jääomena? Onko omena jäädytetty? Onko teestä tarkoitus tehdä jääteetä? Onko teessä jotain muuta ainesosaa, joka on "jäämäistä"? Kuka tietää. No, kohta varmaankin me kaikki, kun maistettuani luen kuvauksen.
Tee tuoksuu omenaiselle ja jollekin muulle. En tunnista sitä. En myöskään makua. Ehkä joku minttu?
Tee on epäilystäni huolimatta ihan ok. Ei sellaista mitä hakisin, mutta voin ihan hyvin juoda sitä, kun näin eteen tulee. Mikään maku teessä ei ylitä muita, mikä on miellyttävää. Tee jättää viileän tunnun suuhun, minkä epäilen tulevan (pipar)mintusta. Olen myös hyvin nirso minttuteiden suhteen, mutta tässä pidän siitä. Mausteet sekoittuvat miellyttävästi keskenään.
Ho, yllätyin. Katsoin mitä tee sisältää. Ja vastaus on: vihreää teetä, omenan paloja, sitruunaruohoa ja kaunokin terälehtiä. Eli siis minttuisa maku, jota en tunnistanut oli sitruunaruoho.
Tämä toki selittää, miksi pidän teestä, vaikka siinä on omenaa. Rakastan sitruunaruohoa. Mutta samalla en tiedä, olisiko tämä tee yhtä maukasta ilman omenaa, tuskin. Omena tuo makeutta ja makua.
Jos pitää omenateestä, suosittelen! Ja sitruunaruoho ei maistu omaan suuhuni yhtään sitruunaiselle, jos sitä pelkää. Se tulee enemmän miedon minttuisena esille. Ja vihreä pohja on myös hyvin miellyttävä.
Jääomena, vihreä. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 1-3 min.
Joka tapauksessa. Tämän päivän tee on ehdottomasti sellainen, jota en itse olisi valinnut. Omena teessä epäilyttää minua. Ja jää-etuliite ei auta. Mitä on jääomena? Onko omena jäädytetty? Onko teestä tarkoitus tehdä jääteetä? Onko teessä jotain muuta ainesosaa, joka on "jäämäistä"? Kuka tietää. No, kohta varmaankin me kaikki, kun maistettuani luen kuvauksen.
Tee tuoksuu omenaiselle ja jollekin muulle. En tunnista sitä. En myöskään makua. Ehkä joku minttu?
Tee on epäilystäni huolimatta ihan ok. Ei sellaista mitä hakisin, mutta voin ihan hyvin juoda sitä, kun näin eteen tulee. Mikään maku teessä ei ylitä muita, mikä on miellyttävää. Tee jättää viileän tunnun suuhun, minkä epäilen tulevan (pipar)mintusta. Olen myös hyvin nirso minttuteiden suhteen, mutta tässä pidän siitä. Mausteet sekoittuvat miellyttävästi keskenään.
Ho, yllätyin. Katsoin mitä tee sisältää. Ja vastaus on: vihreää teetä, omenan paloja, sitruunaruohoa ja kaunokin terälehtiä. Eli siis minttuisa maku, jota en tunnistanut oli sitruunaruoho.
Tämä toki selittää, miksi pidän teestä, vaikka siinä on omenaa. Rakastan sitruunaruohoa. Mutta samalla en tiedä, olisiko tämä tee yhtä maukasta ilman omenaa, tuskin. Omena tuo makeutta ja makua.
Jos pitää omenateestä, suosittelen! Ja sitruunaruoho ei maistu omaan suuhuni yhtään sitruunaiselle, jos sitä pelkää. Se tulee enemmän miedon minttuisena esille. Ja vihreä pohja on myös hyvin miellyttävä.
maanantai 4. joulukuuta 2017
Luukku 4: Pu Erh Karpalo
Hyvää maanantai aamua! Itsehän olen jälleen töissä talviloman jälkeen. Väsyttää vähemmän kuin olisin kuvitellut. Työpäiväkin alkoi ihan leppoisasti, joten saatan keskittyä hetken bloggaamiseen.
Tänään vuorossa on Pu erh karpalo, tumma tee. Tee tuoksuu taivaalliselta. Siinä on ilmeisesti jotain muutakin kuin karpaloa, porkkanaa kenties värin perusteella. Toivon, että sain veden määrän kohdilleen. Huomasin kotona, että joulukalenterin määrästä keittää täydellisesti pienen pannulliseni teetä. Töissä kuitenkin keitän yleensä enemmän. Väri on ainakin tumma ja tuoksu hyvä, joten ehkä onnistuin.
Tee tuoksuu makealle, varmaankin juuri se karpalo. Tee itsessään on kuin enemmän maanläheinen, varmasti kiitos pu ehrin. Teessä on kyllä makeuttakin, mikä miellyttää minua, makeiden teiden ystävää, oikein mukavasti.
Pu ehr on maku, johon saattaa joutua hieman tottumaan. Tee tuoksuu usein melko lantaisalta, vaikka maku ei ole sellainen. Silti pu ehrin maku saattaa olla myös vähän hämmentävä, sillä se on hyvin maamainen. Itse en ole hirveästi pu ehreihin tutustunut. Maustettuina muutamaan, mutta nekin ovat jääneet kertakokeiluiksi.
Tämä kapalo kuitenkin. Tätä voisin hankkia lisää. Tee on voimakas ja hieman makea. Se on kuitenkin täyteläinen, eikä kitkerä, kuin musta tee voisi olla näin voimakkaana. Karpalo muistuttaa melkein kirsikkaa, joka ei haittaa itseäni yhtään. Todella miellyttävä tee, jota voisin nauttia mustan teen sijaan.
Tarkistin teen Ouncen sivuilta, ja olin oikeassa. Teessä on tosiaan karpaloa ja porkkanaa. Lisäksi tuli yllätys, koska en muistanutkaan tätä ominaisuutta pu ehrissa. Teetä voi hauduttaa useita kertoja. Saan siis tätä hyvyyttä lisää vielä tänään.
Pu Ehr Karpalo on ehkä lähinnä jouluteetä, mistä pidän. Karpalo on jouluinen mauste, eikö?
Pu Ehr Karpalo, tumma. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tänään vuorossa on Pu erh karpalo, tumma tee. Tee tuoksuu taivaalliselta. Siinä on ilmeisesti jotain muutakin kuin karpaloa, porkkanaa kenties värin perusteella. Toivon, että sain veden määrän kohdilleen. Huomasin kotona, että joulukalenterin määrästä keittää täydellisesti pienen pannulliseni teetä. Töissä kuitenkin keitän yleensä enemmän. Väri on ainakin tumma ja tuoksu hyvä, joten ehkä onnistuin.
Tee tuoksuu makealle, varmaankin juuri se karpalo. Tee itsessään on kuin enemmän maanläheinen, varmasti kiitos pu ehrin. Teessä on kyllä makeuttakin, mikä miellyttää minua, makeiden teiden ystävää, oikein mukavasti.
Pu ehr on maku, johon saattaa joutua hieman tottumaan. Tee tuoksuu usein melko lantaisalta, vaikka maku ei ole sellainen. Silti pu ehrin maku saattaa olla myös vähän hämmentävä, sillä se on hyvin maamainen. Itse en ole hirveästi pu ehreihin tutustunut. Maustettuina muutamaan, mutta nekin ovat jääneet kertakokeiluiksi.
Tämä kapalo kuitenkin. Tätä voisin hankkia lisää. Tee on voimakas ja hieman makea. Se on kuitenkin täyteläinen, eikä kitkerä, kuin musta tee voisi olla näin voimakkaana. Karpalo muistuttaa melkein kirsikkaa, joka ei haittaa itseäni yhtään. Todella miellyttävä tee, jota voisin nauttia mustan teen sijaan.
Tarkistin teen Ouncen sivuilta, ja olin oikeassa. Teessä on tosiaan karpaloa ja porkkanaa. Lisäksi tuli yllätys, koska en muistanutkaan tätä ominaisuutta pu ehrissa. Teetä voi hauduttaa useita kertoja. Saan siis tätä hyvyyttä lisää vielä tänään.
Pu Ehr Karpalo on ehkä lähinnä jouluteetä, mistä pidän. Karpalo on jouluinen mauste, eikö?
sunnuntai 3. joulukuuta 2017
Luukku 3: Tulilintu
Tänään vuorossa rooibos nimeltä Tulilintu. Aluksi täytyy sanoa, että olen aika epäluuloinen rooibos teiden suhteen. Tai, haudukkeiden jos haluaa olla spesifi. Rooibos makuna ei ole minulle erityisen miellyttävä, mutta olen löytänyt pari maustettua rooibosta joista pidän.
Tulilintu on kauniin kirkkaan oranssi läpinäkyvässä pussissa. Se tuoksuu itsessään hyvin makealle. Tuoksu on hieman hämmentävä. Itselleni tuli mieleen jopa lääkesiirappi. En osaa edes arvata mitä mausteita teessä on. Ehkä jotain eksoottista hedelmää, kuten ananas? Enkä aio taaskaan katsoa sisällysluetteloa, ennen kuin olen turvallisesti maistanut teetä.
Vaikka tuoksu oli monella tapaa melko epäilyttävä, niin hauduke itsessään on todella miellyttävä. Se ei ole hampaat sulattavan makea, eikä maistu lääkesiirapille. Se on hienoisen makea, mikä peittää kivasti rooiboksen oman katkeruuden, joka kyllä tulee sieltä alta kun juo hieman enemmän. Mutta ei se haittaa. Muuten maku on hyvin hedelmäinen ja täyteläinen.
Ainoa ongelma haudukkeessa on, että kaipaan teen makua. Tämä on todennäiköisesti henkilökohtainen ongelma, varsinkin kun olin keittämässä jo ihan toista teetä, kun tajusin, että niin, luukkukin on vielä avaamatta. Mutta minulla on henkilökohtainen ongelma rooiboksen kanssa, kun siinä ei ole kofeiinia.
Mutta Tulilintu on varsin mainio silti. Jos rooiboksen perusmaku tökkii, niin tässä se ei tule erityisen voimakkaasti esille, vaan sekoittuu miellyttävästi muihin mausteisiin. Maku on makea ja hedelmäinen. Itse voisin kuvitella juovani tätä jälkiruokana, vie itseltäni ainakin makeanhimoa.
Tuoksu on edelleen hieman hämmentävä ja kenties rahtusen epämiellyttävä. Mutta se häiritsee enimmäkseen vain jos sitä alkaa nuuskimaan.
Sitten haudukkeen sisältö: vihreä rooibos, tyrniä, ananasta, guavaa, aronia-marjaa, porkkanaa, kehäkukan ja auringonkukan terälehteä.
Ainoa mitä noista arvelin, oli ananas, koska pongasin lehtien seasta jotain isompaa ja vaaleaa. Ja tosiaan se eksoottisten hedelmien tuoksu. Mutta noilla mausteilla en yhtään hämmästy, että hauduke on makea.
Tulilintu, rooibos. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
lauantai 2. joulukuuta 2017
Luukku 2: Mummon piirakka
The Ouncen Joulukalenterin toisen luukun takaa paljastui uusi tee, Mummon piirakka. Tee tuoksui todellakin piirakkamaiselta. Siinä oli selkeästi ainakin omenaa.
Halusin maistaa teetä, ennen kuin otin paremmin selvää mitä siinä on. Koska usein tälläiset teet jäävät minulta maistamatta, kun niissä on jotain mistä en pidä. Tässä se todennäköisesti on ollut joku piirakka-aines. Kenties omena.
Tee on kyllä ihan hyvää. Se on hieman makeaa, muttei liian. Siinä on miellyttävästi muitakin nuotteja. Tuoksu on hyvin piirakkainen, tai siis piirakkapohjainen. Semmoinen sokerinen, voinen, vehnäleivos. Olen onnellinen, että tee itsessään on enämmän kenties piirakan sisus.
Voisin juoda teetä toistekin. Mutta epäilen silti, että se menee ostoslistalle. Tee ei ole sellainen mitä kaipaan tai ajattelisin kaipaavani. Jos pitää makeasta mustasta teestä, eikä omena haittaa, se varmasti kannattaa kokeilla. Tee on maukas ja miellyttävä. Se sopisi varmasti myös maidon kanssa mainiosti. Silloin siitä tulisi kenties kermaisampi.
Ja nyt mitä tee sisältää: musta tee, omenapaloja, mantelia, rusinoita, kanelia ja vaniljaa. Täytyy sanoa, että teeksi, missä on kaksi ainesosaa jotka itse valitsisin, musta tee ja vanilija, tee on oikein hyvää. Unssi osaa asiansa!
Teekalenteri on tällä hetkellä yllättänyt jo paremmin kuin parin vuoden takainen kalenteri. Toki, se oli melko epämiellyttävä kokomus itselleni. Jouluteet eivät vain ole minun juttuni.
Halusin maistaa teetä, ennen kuin otin paremmin selvää mitä siinä on. Koska usein tälläiset teet jäävät minulta maistamatta, kun niissä on jotain mistä en pidä. Tässä se todennäköisesti on ollut joku piirakka-aines. Kenties omena.
Tee on kyllä ihan hyvää. Se on hieman makeaa, muttei liian. Siinä on miellyttävästi muitakin nuotteja. Tuoksu on hyvin piirakkainen, tai siis piirakkapohjainen. Semmoinen sokerinen, voinen, vehnäleivos. Olen onnellinen, että tee itsessään on enämmän kenties piirakan sisus.
Voisin juoda teetä toistekin. Mutta epäilen silti, että se menee ostoslistalle. Tee ei ole sellainen mitä kaipaan tai ajattelisin kaipaavani. Jos pitää makeasta mustasta teestä, eikä omena haittaa, se varmasti kannattaa kokeilla. Tee on maukas ja miellyttävä. Se sopisi varmasti myös maidon kanssa mainiosti. Silloin siitä tulisi kenties kermaisampi.
Ja nyt mitä tee sisältää: musta tee, omenapaloja, mantelia, rusinoita, kanelia ja vaniljaa. Täytyy sanoa, että teeksi, missä on kaksi ainesosaa jotka itse valitsisin, musta tee ja vanilija, tee on oikein hyvää. Unssi osaa asiansa!
Teekalenteri on tällä hetkellä yllättänyt jo paremmin kuin parin vuoden takainen kalenteri. Toki, se oli melko epämiellyttävä kokomus itselleni. Jouluteet eivät vain ole minun juttuni.
Mummon piirakka, musta. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
perjantai 1. joulukuuta 2017
The Ouncen joulukalenteri
Edellisen kalenterin pettymyksen jälkeen olin suhteellisen valmis luopumaan teekalentereiden suhteen. Myöskin ihan oman laiskuuteni suhteen, kun en jaksanu nähdä vaivaa hankkiakseni jouluteekalentereita, jossa olisi kenties parempaa jouluteetä kuin helposti saatavissa.
Mutta, sitten tänä vuonna eteen tuli Unssin joulukalenteri, jonka ystäväni kiltisti pohjusti valmiiksi. Ei pelkkää jouluteetä ja 24 erilaista irtoteepussia Unssin valikoimasta. Hintaa toki kalenterilla oli hieman enemmän, 30e, mutta käytännössä sekään ei ole erityisen paljon, kun puhutaan Unssista. En silti ollut aikeissa ostaa teekalenteria. Mutta toisin kävi. En pystynyt vastustamaan kiusausta.
Olin ajatellut tänään aloittaa teearvostelulla, mutta tästä tulikin joulukalenterin arvostelu. Sillä ensimmäisestä pussista tuli tee, jonka olen jo arvostellut hetki sitten, Raparperin alla. Tee on mainiota, ja juon sitä parhaillaan tyytyväisenä, mutta arvostelemaan sitä en uudelleen lähde.
Tiedän, että osa teistä tulee olemaan tuttuja, joten en näe järkäveäksi arvostella niitä, joista merkintä jo on. Teenkin siis varmaan niin, että arvostelen uudet ja lisään tähän ensimmäiseen postaukseen kalenterin sisältämät teet niitä varten joita se kiinnostaa.
Koska teet ovat myös eri järjestyksissä eri kalenteripaketeissa, jos itse juot kalenteria ja haluat säilöä yllätyksen, niin kannattaa ehkä lukea näitä postauksia harkiten. Mutta epäilen, että tämä kuu tulee olemaan lähinnä joulukalenteriarvosteluja.
Kalenterin luukut
1. luukku: Raparperin alla
2. luukku: Mummon piirakka
3. luukku: Tulilintu
4. luukku: Pu Ehr Karpalo
5. luukku: Jääomena
6. luukku: Aurinkoinen
7. luukku: Kielletty hedelmä
8. luukku: Tarry Lapsang Souchong
9. luukku: Mausteinen Mate
10. luukku: Narnian tarinat
11. luukku: Rakastunut Cactus
12. luukku: Sumuinen saari
13. luukku: Cassisnyanssi
14. luukku: Rooibos Tyrnikerma
15. luukku: Luminen Inkivääri
16. luukku: Pekingin Ooppera <3
17. luukku: Samuraimiekka
18. luukku: Limoncello
Kalenterin luukut
1. luukku: Raparperin alla
2. luukku: Mummon piirakka
3. luukku: Tulilintu
4. luukku: Pu Ehr Karpalo
5. luukku: Jääomena
6. luukku: Aurinkoinen
7. luukku: Kielletty hedelmä
8. luukku: Tarry Lapsang Souchong
9. luukku: Mausteinen Mate
10. luukku: Narnian tarinat
11. luukku: Rakastunut Cactus
12. luukku: Sumuinen saari
13. luukku: Cassisnyanssi
14. luukku: Rooibos Tyrnikerma
15. luukku: Luminen Inkivääri
16. luukku: Pekingin Ooppera <3
17. luukku: Samuraimiekka
18. luukku: Limoncello
19. luukku : Kiinalaisen rakastajan unelma
20. luukku: Rooibos Petteri Punakuono
21. luukku: Irish Whiskey
22. luukku: Inkivääri-Appelsiini yrittisekoitus
23. luukku: Revontulten lumo
24. luukku: Taj Mahal
20. luukku: Rooibos Petteri Punakuono
21. luukku: Irish Whiskey
22. luukku: Inkivääri-Appelsiini yrittisekoitus
23. luukku: Revontulten lumo
24. luukku: Taj Mahal
Hyvää joulunodotusta kaikille! Täällä Helsingissä on satanut kaunis lumipeitekin 1. päivän kunniaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)