Luukku 18: Limoncello

Tämän päivän tee ei ole minulle uusi, mutta olen ilmeisesti tutustunut siihen blogitauolla, joten nyt voin sitten kätevästi arvostella. Sain joskus lahjaksi Limoncello pullon ja rakastuin likööriin suunnattomasti. Rakastan sitruunaa monissa muodoissa, vaikka teessä sen kanssa olen vähän varovaisempi. Joskus kesäisin juon vettä ja sitruunamehua herkkuna. Sitä toki ei voi juoda ihan hirveästi, koska se tuhoaa hampaat, mutta ah, se on parasta.

Limoncello on hyvin voimakastuoksuinen tee. Se tuoksuu makealle, jopa siirappiselle, ja sitruksiselle. Eli juuri oikealle.

Haudutettuna tee tuoksuu makealle, hieman sitruunaiselle, mutta enimmäkseen enemmän jollekin maanläheisemmälle. Epäilen tämän olevan sekoitus teetä ja sitruunaruohoa. Maku on samanlainen, mutta makeus ei ole yhtä vahvasti läsnä.

Tee on maukas, voimakas ja kaiken kaikkiaan miellyttävä. Tee on ihana, mutta voimakkuuden takia sitä en tule juoneeksi hirveän usein. Se on enemmän sellainen silloin tällöin nautiskeltava. Toki siis kun ostin tätä viimeksi pussillisen, join sen melkein kokonaan heti. Ehkä kausittainen nautiskeltava on parempi kuvaus kuin silloin tällöin.

Huvitukseni kerran nautiskelin Limoncelloa vihreänä teenä. Jostain syystä olin identifiounut sen vihreäksi teeksi ja haudutin sen niillä ajatuksin. Tee oli silti kyllä hyvää, että ihan kiva. Taisin jopa tehdä toisen haudutuksen, joka sekin oli mielestäni ok. Maut ja tee selkeästi taipuvat siis moneen.

Tee tosiaan sisältää mustaa luomuteetä, sitruunan kuorta ja sitruunaruohoa. Yksinkertainen, mutta toimiva yhdistelmä. Sitruuna ei tosiaan tule juurikaan itsenäisenä makuna, vaan yhdistyy sitruunaruohon kanssa maanläheisemmäksi makeudeksi ja happamuudeksi. Suosittelen, vaikka olisi varovainen sitruunateiden kanssa kuten itse olen.

Limoncello, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.