Blueberry Hill

Englannin teiden sarja jatkuu. Tällä kertaa maistelussa Yumchaan Blueberry Hill. Maustettu mustatee.

Yumchaa tosiaan loistaa vihreiden teiden tekemisessä, mutta aiheuttaa hienoisia pettymyksiä mustissa. Blueberry Hill on kyllä hyvä tee, mutta hämmentävän hentoinen siihen nähden, että teessä on mustikoita, raparperia, kermaa ja pionin kukkia. Ehkä se on se kerma?

Blueberry Hill on parempi kuin Walk in the Woods, se on mukavan pehmeän makuinen ja makeantuoksuinen. Tykkään siitä miltä tee maistuu, toivoisin sen vain olevan voimakkaampi.

Blueberry Hill on kokonaisuutena vaisu, mutta hyvä tee. Kerma ei häiritse mukana niin paljon kuin voisi, se osaltaan todennäköisesti tosin pehmeyttää makua, tuo makeutta ja täyteläisyyttä, mutta samalla häivyttää.

En osaa tosin sanoa, että maistuuko tee erityisesti mustikalle ja raparperille, se kun maistuu lähinnä makeahkolle.

Toisaalta tee on helppo juoda pehmeytensä ja miellyttävän makeutensa ansiosta. Sokerin lisääminen voisi tuoda aromeja esiin, mutta maidon laittaminen todennäköisesti häivyttäisi loputkin aromit.

Kaikesta huolimatta oikeastaan pidän Blueberry Hillistä. Se on kiva perustee, kun ei kaipaa mitään erityistä. Todennäköisesti palaan sen pariin, kun mieleni tekee teetä, mutta en osaa päättää erityisesti mitä haluaisin. Siihen Blueberry Hill on täydellinen. Se on aina hyvää, vaikkei erityisen erityistä.

Ja lisäksi Blueberry Hill on tee johon kasvaa. Kun sitä juo useammin, tee alkaa muistumaan mieleen parempana ja maistumaan oikeastaan aika kivalle. Se ei edelleenkään ole lempiteitäni, mutta oikein miellyttävä ja sitä tulee juotua silloin tällöin ihan mieluusti. Saattaisin jopa harkita uutta pussia joskus.

Blueberry Hill, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-5 min.

Walk in the Woods

Yumchaa Lontoosta tosiaan nimeää teensä hauskasti. Tänään tosiaan Walk in the Woods, joka on nimensä mukaisesti marjatee. Teessä on seljan marjoja, karhunvatukoita, vadelmia ja vadelmanlehtiä. Huomattavaa on, että normaalisti selja on jotain mitä en ikinä halua minnekään. Mutta  normaalisti myös seljasta käytetään kukkia, ei marjoja. Ja koska tein ostoksia hienoisessa kiireessä Lontoossa, niin mukaan tarttui teitä nimen ja tuoksun perusteella.

Yumchaa tekee valtavan hyviä vihreitä teitä. Siksi onkin hämmentävää, että mustat teet eivät ole yhtään niin hyviä. Ostin niitä muutaman, ja ne ovat kaikki olleet jotenkin... mauttomia. Eivät pahoja, mutta aika mitäänsanomattomia.

Walk in the Woods maistuu normaalisti haudutettuna hyvin kevyen marjaisalle. Tavallaan hyvä, kun marjojen happamuus ei tule esiin, mutta samalla on melko mahdotonta sanoa mitä teessä edes on. Ja kuitenkin siinä on marjoja ihan silmämääräisesti ja kokonaisina.

Hieman tavallista pidempään haudutettuna teessä maistuu hienoinen vadelman kirpeys, ehkä karhunvatukka siinä ohella. En tiedä miltä seljan marjat maistuvat, joten en osaa sanoa maistuvatko nekin. Mutta edelleen tee on hyvin mieto, oikeastaan laimea jossen sanoisi.

Itse olen tottunut voimakkaisiin teihin ja pidän niistä myös sellaisina, joten Walk in the Woods on hienoinen pettymys. Toisaalta se saattaisi maistua ihmiselle joka ei ole erityisen teehifistelijä, sillä miedot maut tekevät teestä helpon juotavan. Ja jos tulee hauduttaneeksi vähän turhan pitkään, niin tee ei kyllä erityisesti katkeroidu, vaan tosiaan tulee kyllä marjaisammaksi. Mutta samalla tietenkin hieman kirpeämmäksi.

Kuitenkin kaipaan Yumchaan maistuvampia vihreitä teitä. No, toisaalta, ei kaikkea voi aina osata.

Walk in the woods, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-5 min.

Maito Oolong

Maito Oolong on oolong tee, joka on valmistettu höyryttämällä teetä maidolla. Kuka senkin on keksinyt, sitä en osaa sanoa. Kenen mielestä on järkevää höyryttää teelehtiä aineella, jolla on taipumus pilaantua lämpimässä?

No, joka tapauksessa. Joku keksi ja hyväähän siitä tuli. The Ouncen Maito Oolong on miellyttävä kokemus pehmeää maidon makua ilman maidon lisäämistä.

Kokeilin Maito Oolongia (tai Milky Oolongia, kuten sen tuotteen nimi oli) ensikerran tilatessani neljä pientä näyttöpakkausta teetä Teekauppa.fi:stä. Ainoa neljästä joka jäi erityisesti mieleeni oli Milky Oolong, johon hieman rakastuin. Mutta kuten Oolongit yleensäkin, tee on harvinaisuutensa vuoksi kallista ja en oikein kehdannut heti tilata lisää.

No, sitten löysin Unssista Maito Oolongia ja ostinkin sitä, mutta jostain syystä en oikein pitänyt siitä tai se jäi unohduksiin. Vasta kun ostin toista Maito Oolongia joka ei ollut hyvää, maistoin Unssin teetä uudelleen ja totesin sen maistuvan samalle kuin Teekaupan versio.

Maito Oolong on pehmeä tee, joka maistuu makealle ja kevyen maitoisalle, melkein ehkä enemmän hylamaidolle kuin normaalille. Koska se tosiaan on makeampaa kuin normaali maitotee, varsinkin ilman sokeria. Oolong on hyvin keveä tee, joten itse en oikeastaan sitä ensimmäisille keittokerroilla maista erikseen, mutta samalle Maito Oolong ei kuitenkaan maistu pelkästään kuumalle maidolle tai vedelle ja maidolle.

Maito Oolongia voi keittää useita kertoja, kuten oolongeja yleensäkin, mutta silloin maidon maku väistyy. Se ei tee teestä kuitenkaan huonoa, sillä myös oolong on itsessään miellyttävän pehmeä ja hieman makea maultaan. Ainakin laadukkaissa versioissa siis.

Kotona keitämme yleensä 3-4 pientä pannullista samoista puruista oolongia, oli se Maito tai Vadelma Oolongia. Töissä minun tulee yleensä tehtyä vain yksi pannu mitään, mikä on sinänsä sääli. Mutta toisaalta kun juon teetä aamulla ja iltapäivällä, niin sitä vain kaipaa erilaisia teitä.

Maito Oolong kestää kuuman veden, mutta toisaalta sitten haudutusaika on vain 1-2 minuuttia. Vähäkin riittää, varsinkin jos teetä on tarkoitus juoda pidemmän ajan puitteissa. Oolong nimittäin kitkeröityy helposti seistessään ja maku vahvenee, eli vaikka ensimmäinen kupillinen olisi hieman mieto, niin toinen saattaakin olla jo sopiva. Itselleni tässä on aina muistamisongelmia ja päädyn hieman liian kitkerään ja voimakkaan Maito Oolongin pariin.

Maito-oolong, oolong. Haudutuslämpötila 95-100ºC. Haudutusaika 1-2 min.

Ginseng

Hienoinen päivityskatko, pahoittelen. En ole saanut kuvattua uusia teitäni, vaikka arvosteluita olisikin. Mutta yritän palailla taas normaaliin 2-3 kertaa viikossa rytmiin.

Tänään olisi vuorossa sitten toinen Ginseng tee, eli The Tea Housen Ginseng musta tee. Pidin kovasti Yumchaan vihreästä ginseng sekoituksesta, mutta siinä oli mukana vähän kaikkea muutakin. Tämä Tea Housen version on lähinnä ilmeisesti mustaa teetä ja Ginsengiä.

Kuten aikaisemmin mainitsin, niin gingseng ei itsessään maistu kovin voimakkaalle. Mutta toisaalta se myöskään maistu sellaiselle, joka itsenään toisi kovin miellyttäviä makuvivahteita teehen. Tee ja kasvisliemijauhe tuskin viehättää monia.

No, olin kuitenkin ginsenghuumissani Lontoossakin, ja tämä tee tietenkin kiinnitti huomioni.

Tea Housen Ginseng ei ole pahaa. Se on ehkä sinällään toistaa omia kokemuksiani ginsengistä, ei hyvää, muttei pahaakaan. Ginseng ei maistuu teessä, hieman makeana, enimmäkseen terävänä. Joko pohjalle valittu musta tee on myös terävää tai sitten ginseng onnistuu tuomaan sen esiin, sillä kokonaisuus on hieman katkera.

En nyt välttämättä suosittelisi teetä kenellekään, joka ei erityisesti tiedä pitävänsä gingsengistä makuna, muuten tee ei omaa erityisiä miellyttäviä piirteitä. Itse tiedän, että tulen juomaan teetä sen takia, että gingsengillä pitäisi olla piristäviä vaikutuksia. Uskon vakaasti plasebon voimaan ja käytän sitä mieluusti hyväkseni kun mahdollista.

Ginsengin hienoinen makeus muistuttaa hunajasta, joten teen maku voisi sopia hyvin hunajan ja kenties maidon seuraksi. Itse olen ehdollistanut hunajan lähes kokonaan flunssateehen, joten en viitsi nyt kokeilla, mutta ehkä myöhemmin kun on maitoakin saatavilla.

Teestä jää kyllä miellyttävä jälkimaku, joten juomisen jälkeen ei harmita. Juodessa ehkä katkeruus ehkä vähän saattaa tökkiä kuitenkin. Sillä on kerrannaisvaikutuksia.

Ginseng, musta tee. Haudutuslämpötila 100º. Haudutusaika 3-5 min.