Punakuono, joulurooibos

En juo usein rooibos teitä. Syy ei suinkaan ole maku, vaikka toki harvakseltaan juotuna en ole vielä ihan päässyt selville se vivahteistä. Mutta enemmän kaipaan teeltäni kofeiinia. En juo kahvia, joten minun on saatava piristeeni teestä.

On kuitenkin olemassa ainakin  yksi rooibos jonka nimeen vannon, nimittäin Croco rooibos. Maistoin sitä joskus kauan sitten ystävän luona ja rakastuin samoin tein. Pussi majailee vieläkin teekaapissani, mutta täytyy myöntää, että kulutusta sillä ei ole juuri ollut.

Nyt kuitenkin toinen ystäväni kysyi, josko haluaisin pussillisen Punakuonoa. Itse maisteltuaan oli todennut sen mainioksi ja ostanut kerralla pari pussia. En tietenkään sanonut ei. Vaikka heti myönnyttyäni minua ehkä alkoi hieman epäilyttää joulumausteisuus. Mutta, luotan toisen sanaan. Valitettuani kofeiinin puutoksesta ystäväni sekoitti Punakuonoa Earl Greyhin ja totesi, että tee oli muuten tosi maukasta. Tekisi mieleni itsekin kokeilla, mutta pysyttäydyn nyt kuitenkin ensimaistelun puhtaassa tuotteessa.

Eli tosiaan kyseessä on Caffin joulurooibos Punakuono. Hauduke sisältää jolumausteita, ripauksen pippuria ja vanilijaa ja kermaa. Hauduke tuoksuu hyvältä, jouluiselta. Haudutettuna se tuoksuu kanelipullalta. Kannustavaa.

Tee on ihan jees. Rooibos maistuu mausteiden läpi, mutta ei ole kitkerää. Joulumausteet ovat ihan miellyttävässä balanssissa, ei maistu kitkerän katkeralle kanelille tai yltiömäisesti kardemummalle. Tykkään myöskin tästä ehkä hieman enemmän kuin Unssin Taj Mahalista, joka on musta chai, mutta siis kaikin puolin joulutee.

Ei herätä erityistä rakkautta, mutta se ei itseäni ainakaan yllätä, kun kyseessä on kuitenkin joulutee. Aion vakaasti maistaa teetä vielä mustaan sekoitettuna. Ei onneksi myöskään töki, niinkuin jotkun jouluteet. Myöskin kalenteriteistä on jo sen verran aikaa, että ei ole yliannostusta näistä mausteista. Auttaa huomattavasti.

Punakuono, rooibos. Veden lämpötila 90-100ºC. Haudutusaika 5-10 min (itse haudutin n. 5 min).

Vadelma Oolong

Vaikka olenkin paatunut teenjuoja ja kahvi on minulle suhteellisen vieras juoma, niin tykkään vastata tarpeisiin. Eli siis ostaa ystävilleni tarvittaessa hyvää kahvia teen sijaan lahjaksi.

Erään tälläisen etsinnän aikana löysin Crema nimisen puodin Helsingistä. Cremalla on myös laaja teevalikoima, mutta olen yleensä päätynyt ostamaan sielä vain kahvia.

Vahingossa kuitenkin löysin sieltä eräällä kerralla vadelma oolongin. Oolong itsessään oli minulle silloin vielä vierasta, mutta kokeilunhaluisena menin tuoksun perässä. No, tee oli taivaallista. Rakaustuin siihen itsekin ja samoin kämppikseni. Tämä on huomattava saavutus, sillä kämppikseni kanssa hakeudumme tyypillisesti aivan erityylisten teelaatujen pariin. No, tee tietenkin kului lähes huomaamatta. En saanut aikaiseksi kuitenkaan hakea lisää, sillä kauppa sijaitsee hieman sivussa.

Ja sitten kun aika koitti, kauhukseni tajusin, että tee olikin poistunut Creman valikoimista. Suru oli suuri. Tee jäi muistoihin ja vaipui lopulta unholaan.

Tämä kunnes Ounce alkoi myydä omaa Vadelma Oolongiaan. Kokeiluun ostettu pussi meni hujauksessa, tee oli ainakin yhtä hyvää kuin muistot edeltäjästään.

Vadelma oolong on siinä mielessä erikoinen vadelmatee, että se on hyvin kevyt ja makeahko. Karvautta ei ole kuin nimeksi. Olettaisin tämän johtuvan oolingista. Vadelma oolongia voi myös hauduttaa huoletta ainakin 3-4 kertaa (wiki sanoo 5-6), maku on edelleen erinomainen. Vadelmaisuus hieman häviää, mutta oolong on itsessään hyvin maukas tee.

Ouncen Vadelma oolong on siis kevyt ja maistuva tee. Se on hieman makea ja tuoksuu ihalle. Olen aikaisemmin tutustunut vain maito oolongiin, ja tässä on kuitenkin jotain samaa, vaikka tietenkin vähemmän maitoa. Vadelma ei itsessään ole kovin erottuva, vaikka teestä kyllä huomaa sen puutteen, sillä mausteet haipuvat suhteellisen nopeasti uudelleen hauduttaessa. Mutta se tuo teelle miellyttävän vivahteen, jota en osaa oikein kuvailla.

Oolongit ovat ilmeisesti osittain hapetettuja. Ne kulkevat mustan ja vihreän teen välimaastossa hapetusasteeltaan. Niitä voi uudelleen hauduttaa vielä useammin kuin vihreitä teitä, ja ovat yleensä hieman hintavampia myös.

Suosittelen kaikille vihreän teen ystäville oolongeja, varsinkin tätä vadelmalla maustettua, sillä se on todella kevyt ja miellyttävä tee. Vadelma oolongin voi myös hauduttaa 100ºC vedessä, vaikka oolongin suosituslämpötila onkin 90-95ºC. Makuun en ole korkeamman lämpötilan huomannut vaikutavan milläänlailla. Haudutus kertoihin tosin kenties.

Vadelma- ooling, oolong tee. Haudutus lämpötila 90ºC. Haudutusaika 2-4 min (löysin myös 5-6 min).

Luminen inkivääri

Teekalenterin ohella onnistuin juomaan kaikki maustetut teet loppuun. Oli siis jälleen aika lähteä teekaupoille. Hirveä kohtalo, tiedän. Mukaan tarttui suosikkien lisäksi useampi uusi tee.

Luminen inkivääri The Ouncesta on ilmeisesti vihreän ja valkoisen teen sekoitus, vaikka pussissa lukeekin vain vihreä tee. Kaipasin jotain inkivääristä teetä lämmittämään työpäiviäni, mutta ikävä kyllä mahdan ilmeisesti olla ainoa. Olen löytänyt viimeaikoina useamman teen jota olen etsinyt, mutta inkivääritee on vielä listalla. Osalta toki myös siksi, etten ole varma tarvitsenko jotain erityisempää kuin tavallisen kaupan hyllyltä löytyvän mustan inkivääriteen. Lisään joskus teeheni ihan tuoretta inkivääriä, mutta sen on hankalaa, koska tuore inkivääri kaipaisi ehkä hieman enemmän uuttamista kuin tee itsessään.

Joka tapauksessa. Unssista ei löytynyt kuin teitä jossain on inkivääriä, inkivääriteen sijaan. Luminen inkiväärikin on nimestään poiketen marjatee, jossa on inkivääriä. Se kuitenkin kuulosti niin mielenkiintoiselta, että otin sen kokeiluun.

Luminen inkivääri sisältää siis inkiväärin lisäksi mm. männyn neulaa (liekö neulasia?), vadelmaa, neilikkaa ja anista. Jos tee olisi esitelty sillä, olisin varmasti jättänyt välistä, kiitos tämän hetkisten jouluteekokeilujeni. Onneksi se ei kuitenkaan tässä teessä maistu samallalailla, joten olkoon. Vadelma taas oli yksi niistä syistä miksi teen valitsin.

Tällä kertaa muistin jopa pyytää haudutusohjeita Unssista, ne sai pienessä vihkosessa. Toivoisin mielummin niiden tulevan pussin kyljessä, sillä paperilaput eivät pitkään pysy minulla tallessa. Mutta ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut arvailla täysin.

Tee tuoksuu hyvin hedelmäiselle, tai siis, no, marjaisalle. Mutta sellaiselle kukkaisalle, makealle vihreälle teelle. Tee myös maistuu mukavan makealle ja marjaisalle. Vadelma tai muut mausteet eivät ole erityisen hyökkääviä, inkiväärin voi lähinnä aistia pienessä lämmössä.

Tee on oikein miellyttävä, makea vihreä tee. En tosin osaa sanoa mikä siitä tekee lumisen, vielä vähemmän inkiväärisen, mutta oikein miellyttävä tee jokatapauksessa. Oikeastaan juurikin sellainen tee mitä edellisellä teekierroksella etsin, eli hieman makea mutta silti kevyt vihreä tee.

Vaikka tosiaan teestä puuttuu inkivääri, niin myönnän, ettei myyjä oikeastaan edes suositellut tätä inkivääriteenä, vaan varoitti suoraan, että se on vain yksi mausteista. Siksi en ole kovin pettynyt, ettei sitä maista. 

Töissä on vähän sääli, että vihreitä teitä ei juuri tule haudutettua uudelleen. Olen huomannut, että toinen haudustuskerta saattaa maistua minusta oikeastaan melkein parhaalle. Teen mausteet jäävät enemmän taustalle ja vihreän teen oma maku korostuu. Tosin en osaa sanoa, kuinka hyvä tämä kyseinen tee olisi toisella haudustuskerralla, sillä vadelma saattaa kitkeröityä helposti. Mutta silti minun tekisi mieleni kokeilla. Ehkä tee on hieman liian voimakas tämän hetkiseen mielentilaani, vaikka onkin miellyttävä. Lisäksi vadelma korostaa vihreän teen luonnollista katkeruutta, varsinkin teen viiletessä hieman.

Minua edelleen hieman hämmentää kuinka tee voi olla samaan aikaan sekä makea että kitkerä, siis luonnollisesti, eikä sillä tavalla, että vihreä tee on haudutettu liian kuumalla vedellä. Mutta tälläiset jutut onkin ehkä yksi niistä asioista miksi juon teetä.

Luminen inkivääri, vihreä tee. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Creme Brulée

Tänään on vuorossa Creme Brulée The Ouncelta. Tai tuttavallisimmin Unssi.

Creme Brulée on erinomaisen makea maustettu musta tee. Unssin pussit eivät sisällä nimen ja värin lisäksi muuta infoa, joten vakoilin Unssin sivuilta, että mitä se sisältää.

Laatu sisältää intialaista mustaa teetä ja toffeepaloja ja pähkinöitä.

Elipä. Tee tuoksuu makealta toffeelta, varmasti kiitos toffeepalojen. Tee haudutettuna on myös hyvin makea ja tuoksuu edelleen samalta.

Creme Brulée oli aluksi tee, mitä en halunnut lakata juomasta. Rakkautta ja sokeria. Ensimmäinen pussi hupenikin ennätysajassa kaapista kotona ja ostin sitä töihinkin viihdyttämään. Makeutensa ansiosta tee on myös hyvä ateriankorvike, sillä nälkä lähtee varmasti.

Teekesteillä teetä taidettiin keittää kolme kertaa enemmän kuin muita teitä, joten Creme Brulée on selkeästi myös yleisön suosikki. En epäile. Olisin ollut katkerampi, ettei Black Walnuttia keitetty kovinkaan monta, jos se samalla ei olisi tarkoittanut, että sitä jää enemmän minulle. En valita, en sitten yhtään.

Alkuviehätyksen karistua voin sanoa, että tee tulee jäämään vakituiseksi edustajaksi teehyllyyn ainakin kotona. Töissä luulen, että voittajana säilyy Black Walnut, joka herkullisella tuoksullaan kirii juuri ja juuri Creme Bruléen ylitse. Plus Creme Brulée on ehdottomasti parhaimmillaan pieninä annoksina ja rauhassa nautittuna. Se on myöskin herkkä uudelleen lämmitykselle, tai siis työkeittimeni lämpimänäpitotoiminnolle.

Täytyy muutan mainita, että olen kerran tai kaksi aikaisemmin maistanut toffee teetä. Se on aina ollut Pahaa isolla Pllä. Ihan jäätävän kamalaa. Rakastan toffeeta noin yleensä kovasti, joten se oli ihan suunnaton pettymys. Onneksi maailmassa on useampi mahdollisuus.

Suosittelen Creme Bruléeta kaikille jotka pitävät makeista mustista teistä tai kaipaavat jälkiruokateetä. Myös vaikeisiin aamuihin tämä piristää varmasti.

Creme Brulée, maustettu musta tee. Unssi ei kerro missään suosituksia, mutta vinkkinä kuulin, että kirjoittavat pyydettäessä pussiin kyllä. En tajunnut. Olen keittänyt 100º ja hauduttanut pari minuuttia.

Inkivääritee

Inkivääri on yksi suosikeistani teessä. Ja Forsmanin Inkivääritee on pitkään ollut vakituinen asukki teekaapissani ja sydämessäni.

Forsmanin teet ovat kaupoista saatavista teistä suosikkejani. Niitä sai jo pitkään ennenkuin kaupat alkoivat hankkimaan valikoimiinsa erikoisempia irtoteitä. Forsmanin teet ovat myös yleensä maukkaita ja maistuvia, aina ainesosien maistumisesta ei voinut mennä takeeseen kaikkien merkkien kohdalla. Tietenkin Forsmankin syyllistyy hyvin yleiseen "halpisteiden" loukkuun, eli tunkee aivan liian monta erilaista maustetta yhteen pussiin. Ei siitä tule ikinä mitään hyvää, ainakaan omasta mielestäni.

Joka tapauksessa. Forsmanin Inkivääritee oli yhteen aikaan kenties jopa lempisuosikkini kaikista. Sen juominen oli aina ilo. Nyt kun valikoimaa on saatavilla ja aloin etsimään uusia inkivääriteekokemuksia, niin Forsmanin Inkivääritee on jäänyt todella vähälle huomiolle, se jopa pääsi loppumaan kaapistani aikapäiviä sitten, enkä tullut koskaan ostaneeksi uutta pussia.

Sitten nuhan kourissa kaipasin jotain helppoa teetä, joka vähän auttaisi oloa ja maistuisi hyvältä hunajan kera. No, Forsmanin Inkivääriteepussihan oikein huuteli hyllystä. Ja joinkin sen melkein kokonaan viikossa.

Nyt kuitenkin maistelen Inkivääriteetä tervein makuhermoin hunajatta ja no... Tee on edelleen hyvää. Se on hiukkasen makeaa ja maistuu mielestäni pikki riikkisen hunajaiselle ilmankin hunajaa (mahtavatko makuhermoni muistaa nuhaisan ajan...). Tee tuoksuu pussissa taivaalliselle, jota itseasiassa ihmettelin jo nuhaisena. Koska se ei tuoksu inkiväärille, vaikka hyvälle tuoksuukin.

Nyt pussia lueskellessani katselin, että inkiväärin lisäksi makua ovat antamassa bergamot- ja sitrusöljyt. En tiedä onko näin ollut aina, se on täysin mahdollista. Ainakin jo vuonna 2010 on teessä ilmeisesti ollut bergamotöljyä.

Tee ei tosiaan ole pahaa, vaan oikeasti oikein maukasta. Mutta kun lähdin maistelemaan inkivääriteetä, niin olen enemmän kuin hitusen pettynyt. Missä on muistikuvieni voimakkaan inkiväärinen tee? Missä on selvä inkiväärisyys, mitä on tämä pehmeä bergamotin makeus, joka häivyttää inkiväärin alleen.

Ehkä olen tosin totuttanut makuhermoni inkivääriin, sillä vasta juotuani kolmisen kuppia inkivääriteetä, aloin maistamaan myös inkiväärin. Hienoinen polte ja jälkimaku tuntuu myös. Kenties on aika tehdä pientä testausta testiryhmän kera.

En voi kun todeta, että kenties minun on jatkettava inkivääriteen etsimistä, vaikka tosiaan luulin löytäneeni hyvän pohjan jo kauan sitten.

Toki lisäämällä tuoretta tai kuivattua inkivääriä tähänkin teehen, siitä saisi inkiväärisempää. Pohja on hyvä. Mutta omalla tavallani kaipaan ns. täydellistä teetä, jota minun ei tarvitse itsekseni parannella.

Jatkanen silti myös Forsmanin Inkivääriteen juomista, se on kuitenkin mainiota näinkin.

Inkivääritee, musta tee. 1tl/ kuppi. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Black

Eli tänään on sitten esittelyssa Kikoi Delikatessen maustamaton musta tee. Inkiväärillä maustettu versio on todella hyvää, vaikka en itse oikein löydäkään sieltä inkivääriä. Mutta maultaan tee on hyvää, joten oletan tämän maustamattomankin olevan, sehän on samaa teetä, mutta ilman inkivääriä.

Maustamaton tee onkin ihan hyvää, mutta yllätyksekseni ei niin mainiota kuin inkiväärillä maustettu. Inkivääri antaa teelle makeutta ja syvyyttä. Maustamaton tee on ripauksen kitkerää ja ei erityisen erottuvaista muista mustista teelaaduista.

Tee ei siis ole pahaa, mutta koska joudun vertaamaan sitä muihin maustamattomiin mustiin joita olen maistanut, joihin olen ihastunut, niin Werannasin Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Black ikävä kyllä häviää. Kaipaan vivahteita makuun, jotain muuta kuin perus mustaa teetä.

Pohjaksi erilaisille mausteille tämä on muuten varmasti mahtavaa. Inkiväärillä maustaminen teki teestä vauhdilla yhden lempiteistäni, voisin kuvitella, että muutkin mausteet sopivat teehen mainiosti. Tee ei ole liian tumma tai voimakas, että se peittäisi kaiken alleen, mutta samalla ei omaa sellaisia vivahteita jotka mausteet taas häivyttäisivät.

Tee on hyvää, ja haluaisin pitää siitä enemmän. Ja tavallaan pidänkin, mutta pelkiltään ei se vain oikein maistu. Tai maistuu, mutta keksin muutakin juomista. Toisaalta tämä tee saa minut miettimään, että mikä sen kanssa sopisi. Ehkä saan aikaiseksi luoda oman teesekoitukseni ja voin sitten arvostella onnistumiseni tänne myös.

Kikoi Delikatessen Gourmt Tea: Black, musta tee. 6tl/litra. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika n. 3-4 min.

Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Ginger

Tänään esittelyssä Kaapelin joulumarkkinoilta löytämäni tee. Siellä oli ainakin kolme teetä myyvää kojua, jotka tietenkin olivat lähes vieretysten. Yksi myös kauniissa valkoisissa pakkauksissa teetä, mutta yksikään niistä ei sopinut sen hetken mielihaluihini. Maistoin toffee rooboista, joka oli makempaan kuin Unssin Creme Brulee. Huh. Tavallaan hyvää, mutta tuntui kuin olisi juonut sokerilientä. Toinen oli suomalainen yritys, joka myi suomalaisilla marjoilla, yrteillä ja lehdillä maustettuja teitä ja haudukkeita. Hurmaava, mutta kallis ja sekään ei tarjonnut kuin yhtä (joka oli kallein hauduke) juuri sillä hetkellä kiinnostavaa sekoitusta.

Sitten oli pöytä täynnä pieniä ruskeita tee- ja kahvipusseja. Teetä oli kolmea sorttia: maustamaton musta, maustamaton vihreä ja inkiväärillä maustettu musta tee. Inkivääri haukkana tietenkin valitsin viimeisen kokeiltavakseni. Ja onneni oli suuri kun sain ystävältä joululahjaksi pussillisen myös maustamatonta mustaa. Kauppa joka myi teetä on Werannas "hyvän mielen maahantuoja ja sisustusputiikki", joka on ilmeisesti lähinnä nettikauppa, mutta sillä on ainakin kaksi todennäköistä myyntipistettä, toinen Malmilla Helsingissä (pitää käydä varmaan hakemassa vihreäkin maistettavaksi) ja toinen Lahdessa.

Teet ja kahvit ovat ilmeisesti jotain erikoisvalmisteista pikkuvalikoimaa. Kahvi oli kuulemma todella hyvää myös.

Inkivääritee sisältää muistaakseni inkivääriä sekä jauhettuna että isompina palasina. Jauhoksen ainakin voi nähdä, sillä pussi pöllyää joka kerta kun sen avaa ja teetä pudotellessa sihvilään voi seurata inkiväärijauheen tekemiä kiemuroita.

Tee itsessään on hyvää, rakkautta ensimmäisestä siemaisusta lähtien. Mutta alusta alkaen kiinnitin huomiota inkiväärin maun vähäisyyteen. Siis vaikka inkivääriä on havainnollistettava määrä pussissa, niin se ei silti erityisesti maistu teessä,  tuntuu että jopa mitä useammin teetä juon, sitä kauemmaksi inkiväärin maku katoaa. Johtuuko tämä siitä, että inkivääri karkaa pöllyämällä? Vai ehkä siitä, että jaoimme teetä kämppiksen kanssa toiseen purkkiin, jotta sitä olisi kotonakin maisteltavissa? Voisiko inkivääri olla "saostunut" pinnalle tai jauhe valunut toiseen purkkiin? Tai kenties valua pussin pohjalle, koska on niin kevyttä? Vai totuinko vaan makuun niin nopeasti?

En osaa sanoa. Tee on joka tapauksessa erinomaista ja olen juonut sitä jo useampia kertoja joulun jälkeen. Mietin kyllä, että jos ostaisin vähän kuivattua inkivääriä ja heittäisin sekaan? Miksei tuorettakin, mutta kuivattua versiota voisi heittää suoraan pussiin.

Inkivääriteenä arvioisin teen hieman laimeaksi, mutta vain mausteiden osalta. Musta tee on todella hyvää ja aromikasta ja jauhettu inkivääri tuo ehkä hieman myös siihen syvyyttä. 

Olisin halunnut todeta teen täydelliseksi inkivääriteeksi, mutta minun täytynee jatkaa etsintöjä, koska se on vaan omaan makuun joka tapauksessa liian laimeaa. Siis inkivääriteeksi. Muuten tee on tosiaan oikein hyvää ja maukasta ja pysyy kaapissani, jos vain onnistun saamaan sitä käsiini uudelleen.

Maustamatonta mustaa en ole vielä maistanut laisinkaan, mutta odotan mielenkiinnolla. Tarvitsee varmasti tehdä vertailuja tämän kanssa, sillä oletan maustamattoman mustan olevan samaa kuin tämän inkiväärin pohja. Sitten pystyn toteamaan kuinka paljon makuaistini huijaavat minua, eli siis mitä inkivääri tuo teehen.

Kikoi Delikatessen Gourmet Tea: Ginger, musta tee. Haudutuslämpötila 100ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Taj Mahal

Eli tämän päivän tee on Taj Mahal, The Ouncesta. Kyseessähän on siis chaitee. Kaipailin "talveen" inkivääriteetä, ja paremman puutteessa minulle tarjottiin chaita. No, siinä toki on inkivääriä, mutta vähän epäilen, että pari muuta maustetta saattaa sen tässä vaiheessa peittää alleen.

Juon chaiteitä suhteellisen harvakseltaan, yleensä sen takia, että ne kaipaavat rinnalleen maitoa ja sokeria. Töissä jaksan harvoin vaivautua hankkimaan moisia teeheni. Tälläkin kertaa aion kyllä juoda ihan "paljaaltaan".

Toisekseen minä olen oikeastaan löytänyt jo itselleni parhaan chaiteen. Nimittäin Turun kauppahallin Turun tee ja mausteesta hankittu versio. Törmäsin siihen sattumalta, mutta se on paras maistamistani chaiteistä. Kämppikseni ei ole samaa mieltä, joten teekaappiimme ilmestyy aika ajoin uusia chaitee variaatioita.

Joka tapauksessa, en ollut erityisen innostunut maistamaan uutta chaita. En muista olenko maistanut tätä kyseistä chaita ennen, mahdollisesti, koska tosiaan kotona valikoimiin kuuluu useampi eri chai. Mutta tee kuitenkin tarttui lopulta mukaan, ehkä sen takia, että kaipasin inkivääriä jota ei muuten ollut saatavilla. Pieni maisteluannos ei kustantanut erityisen paljoa ja toisaalta tämä teeblogi innostaa minua maistelemaan uusia teitä kaikkien mahdollisuuksien tullen.

Unssin Taj Mahal on hyvin jouluinen. Siinä maistuu kardemumma ja muut jouluiset mausteet. Oma lempichaiteeni tuo minulle enemmän mieleen intialaisen ruuan kuin joulun, vaikka samat mausteet siinäkin lienee. Hyvän chaiteen löytäminen onkin juuri tästä syystä kovin hankalaa. Chai on niin monipuolinen mausteseos, että sitä on välillä vaikea tunnistaa samaksi.

Tajuan, että Taj Mahalin maistelu ei ehkä sattunut kovin hyvään saumaan, kun olen maistellut kaksi viikkoa teekalenterin erimakuisia jouluteitä. Nimittäin jouluteetä tulee vähän niin kuin korvistakin.

Mutta senkin ohella epäilen, etten olisi pitänyt tästä chaiteestä yhtä paljon kuin jo löytämästäni Turun kauppahallin teestä. En tiedä auttaisiko tähän sokeri/ hunaja ja maito, mutta jotenkin epäilen, että ne saattaisivat korostaa kardemummaa ja kanelia, mikä tekisi teestä entistä jouluisemman.

Jouluteeksi saattaisinkin tätä suositella, siitä puuttuu teekalenteriteiden kitkeryys ja oudot sivumaut. Tee on varmasti laadukasta ja maistuu makealle ja kanelipullaiselle.

Jos et kaipaa jouluisia makuvivahteita, suosittelen etsimään sitä itselle parasta chaiteetä jostain muualta.

 Taj Mahal, musta tee. Veden lämpötila 100ºC. Haudutusaika 3-4 min.

Japanin Kirsikka

Kirsikkatee on ollut jotain mitä on mansikkateen tapaan viekotellut minua. Rakastan kirsikoita, joten tietenkin minun pitää myös rakastaa kirsikkateetä.

No, kaikki kirsikkateetä maistelleet tietävät, että se on yleensä melkoisen kitkerää ja vähän erikoisen makuista. Vaikka kovasti koetin rakastaa sitä, en useimmiten saanut juotua edes kupillista. Täydellinen kirsikkatee ei kuitenkaan ole aktiivisella hakulistallani, sillä tosiaan kaikki kirsikkateet mitä olen maistanut, ovat olleet enemmän tai vähemmän pahoja.

Tämä siis ennen Japanin matkaa ja vahingossa löydettyä täydellistä Sakura teetä. Löydetty teehän oli siis kirsikankukka tee, mutta siinä oli myös vähän kirsikkaa. Ostin teetä tuliaiseksi vihreän version ja itselleni mustan. Vihreää en päässyt edes maistamaan, kun se oli ilmeisen hyvää ja kohde yleisö joi sen ennen kuin itse ehdin paikalle. Mustaan rakastuin itsekin, joten en ihmettele.

Joka tapauksessa. Koska tee oli Japanista, niin sitähän oli tietenkin mahdotonta saada lisää. Lisäksi tietenkin se on todennäköisesti jonkinasteinen kausituote, sillä sakuraa oli kaikkialla ja kaikessa, matka sijoittuu juuri kirsikankukkakauden alkumetreille.

No, törmäsin sitten myöhemmin Demmers Teehausessa Japanin Kirsikka nimellä olevaan teehen. Tietenkin sitä piti maistaa. Myyjä kehui sen olevan yksi suosikeista ja että joku kahvila vieressä tarjoilee sitä asiakkailleen hyvällä menestyksellä.

Itse en myyntipuheita kaipaillut, vaan teen tuoksu jo vakuutti minut. Ja nimi tietenkin, sillä hei, Japanilainen kirsikkatee. 

Tee ei ole samaa kuin Japanista tuotu, ei edes lähelle, mutta se on silti ihanaa ja hyvää. Tee on maustettu karhunvadelman lehdillä ja kirsikka-aromilla, joten ei sitä voikaan verrata. Tee maistuu hieman karkkiselta kirsikalta, makealta ja sokeriselta. Kirsikan karvaus ja kitkeryys ovat siellä mukana, mutta eivät hallitse teetä. Ja se on tosiaan verrattaen makea, vaikka siihen ei olekaan mielestäni lisätty sokeria. Ainakaan pussin mukaan.

Tee on mukavan kevyt ja kirsikkaisuus ei tosiaan ole ylitselyövää. Tuoksu on melkein teessä parasta, se on ihanan kirsikkainen, makea ja viipyilevä.

Tee toimisi varmastin hyvin jonkin leivoksen seurana, vaikka se tosiaan toimiikin yksinään aivan yhtä mainiosti. Itse juon teetä yleensä piristävänä iltapäiväteenä, kun kaipaan jotain makeaa ja aistikasta.

Japanin Kirsikka on ehdottomasti yksi suosikeistani ja vakioasiakas teevalikoimassani. Sen juominen saa minut aina hyvälle tuulelle. Lisäksi tee pakottaa aina rauhoittumaan hetken ja nautiskelemaan, mikä on tietenkin vain hyvä asia.

Japanin Kirsikka, vihreä tee. 6tl/litra. Veden lämpötila 80ºC. Haudutusaika 2 min.