Luminen inkivääri The Ouncesta on ilmeisesti vihreän ja valkoisen teen sekoitus, vaikka pussissa lukeekin vain vihreä tee. Kaipasin jotain inkivääristä teetä lämmittämään työpäiviäni, mutta ikävä kyllä mahdan ilmeisesti olla ainoa. Olen löytänyt viimeaikoina useamman teen jota olen etsinyt, mutta inkivääritee on vielä listalla. Osalta toki myös siksi, etten ole varma tarvitsenko jotain erityisempää kuin tavallisen kaupan hyllyltä löytyvän mustan inkivääriteen. Lisään joskus teeheni ihan tuoretta inkivääriä, mutta sen on hankalaa, koska tuore inkivääri kaipaisi ehkä hieman enemmän uuttamista kuin tee itsessään.
Joka tapauksessa. Unssista ei löytynyt kuin teitä jossain on inkivääriä, inkivääriteen sijaan. Luminen inkiväärikin on nimestään poiketen marjatee, jossa on inkivääriä. Se kuitenkin kuulosti niin mielenkiintoiselta, että otin sen kokeiluun.
Luminen inkivääri sisältää siis inkiväärin lisäksi mm. männyn neulaa (liekö neulasia?), vadelmaa, neilikkaa ja anista. Jos tee olisi esitelty sillä, olisin varmasti jättänyt välistä, kiitos tämän hetkisten jouluteekokeilujeni. Onneksi se ei kuitenkaan tässä teessä maistu samallalailla, joten olkoon. Vadelma taas oli yksi niistä syistä miksi teen valitsin.
Tällä kertaa muistin jopa pyytää haudutusohjeita Unssista, ne sai pienessä vihkosessa. Toivoisin mielummin niiden tulevan pussin kyljessä, sillä paperilaput eivät pitkään pysy minulla tallessa. Mutta ainakaan tällä kertaa ei tarvinnut arvailla täysin.
Tee tuoksuu hyvin hedelmäiselle, tai siis, no, marjaisalle. Mutta sellaiselle kukkaisalle, makealle vihreälle teelle. Tee myös maistuu mukavan makealle ja marjaisalle. Vadelma tai muut mausteet eivät ole erityisen hyökkääviä, inkiväärin voi lähinnä aistia pienessä lämmössä.
Tee on oikein miellyttävä, makea vihreä tee. En tosin osaa sanoa mikä siitä tekee lumisen, vielä vähemmän inkiväärisen, mutta oikein miellyttävä tee jokatapauksessa. Oikeastaan juurikin sellainen tee mitä edellisellä teekierroksella etsin, eli hieman makea mutta silti kevyt vihreä tee.
Vaikka tosiaan teestä puuttuu inkivääri, niin myönnän, ettei myyjä oikeastaan edes suositellut tätä inkivääriteenä, vaan varoitti suoraan, että se on vain yksi mausteista. Siksi en ole kovin pettynyt, ettei sitä maista.
Töissä on vähän sääli, että vihreitä teitä ei juuri tule haudutettua uudelleen. Olen huomannut, että toinen haudustuskerta saattaa maistua minusta oikeastaan melkein parhaalle. Teen mausteet jäävät enemmän taustalle ja vihreän teen oma maku korostuu. Tosin en osaa sanoa, kuinka hyvä tämä kyseinen tee olisi toisella haudustuskerralla, sillä vadelma saattaa kitkeröityä helposti. Mutta silti minun tekisi mieleni kokeilla. Ehkä tee on hieman liian voimakas tämän hetkiseen mielentilaani, vaikka onkin miellyttävä. Lisäksi vadelma korostaa vihreän teen luonnollista katkeruutta, varsinkin teen viiletessä hieman.
Minua edelleen hieman hämmentää kuinka tee voi olla samaan aikaan sekä makea että kitkerä, siis luonnollisesti, eikä sillä tavalla, että vihreä tee on haudutettu liian kuumalla vedellä. Mutta tälläiset jutut onkin ehkä yksi niistä asioista miksi juon teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti