Viimeinen tee olikin sitten Taj Mahal, tee jonka olen maistanut ja arvostellut jo. Juon sitä tässä silti, mutta teen maku ei ole parantunut omaan suuhuni viime näkemän. Sanoisin sitä edelleen jouluisaksi chaisekoitukseksi. Ehkä maito ja sokeri parantaisivat sitä, mutta tälläisenään en erityisesti voi sanoa nauttivani kokemuksesta.
Viimeinen taa myös paljasti minulle lopullisesti, että Unssin teekalenterissa oli eri teitä riippuen pakkausajankohdasta. Mikä on hauskaa ja sinänsä sääli. Ystäväni joka makusteli teitä myös, sanoi että hänellä tuntui olevan miellyttävän tasapainoinen kokonaisuus. Itselläni taas tuntui, että teet olivat ryppäissä, niin että monta samantyyppistä tuli lähekkäin. Jossain välissä tuntui, että makeat hedelmäteet ja haudukkeet tulivat korvistakin. Toki, kun itse arvostelin lähes jokaisen teen, niin saattaa olla, että olen kiinnittänyt erilailla huomiota asiaan. Arvostelu on aina hieman vaarallista, koska siinä jää helposti nautiskelu vähemmälle. Mikä on tietenkin sääli.
Oletin myös, että teekalenterista olisi jäänyt enemmän käteen. 24:stä teestä löytyi yksi uutuus josta oikeasti pidin. Sen lisäksi oli yksi tuttu, joka oli rakas. Muuten teet olivat enemmän tai vähemmän vääriä itselleni. Tunnen oloni hämmentävän nirsoksi. Mutta samalla mieleni tekee protestoida. Koska teekalenterin teet olivat hyvin samankaltaisia. Plus siellä tietenkin oli useita jouluteitä. Ne ovat aina olleet minulle vaikeita, koska en vain pidä joulumausteista.
Vaikka teekalenterin juominen oli tällä erää huomattavasti nautinnollisempaa kuin edellisellä kerralla, silti jälkimakuna oli pettymys. Tälläinen satunnaismaistelu ei selkeästi tuota minulle hyviä kokemuksia.
Suosittelisinko Unssin teekalenteria? Kyllä. Jos haluaa teekalenteria kokeilla, Unssin on varmasti laadukas. Jos kuitenkin vierastaa jouluteitä ja omaa rajoittuneen maun... No. Silloin en ehkä suosittele mitään teekalenteria. Tai muuta kokoelmaa. Unssin teekalenteri oli sentään laadukkaita ja teet hyviä. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että voin palata omien suosikkieni pariin ja jättää satunnaiskokeilut ainakin vuodeksi. On edelleen n. 50% mahdollisuus, että hairahdun ensivuonnakin kokeilemaan teekalenteria. Idea kiehtoo minua edelleen, vaikka en ole erityisesti saanut onnistuneita kokemuksia.
Toki, oli puhetta ystävän kanssa, että uudelleen käyttäisimme Unssin teekalentereita ja tekisimme toisillemme kalenterit ensivuonna. Siitä saattaisin saadakin fiksuja makuelämyksiä. Meillä on hyvin erilaiset teemaut, mutta olimme kämppiksiä monta vuotta. Voisin väittää tietäväni asian jos toisenkin hänen teemaustaan ja hän minun. Täytyy katsoa millainen olo on ensi vuonna.
Mutta! Toivottavasti kaikilla oli mukava joulu ja on hauska uusi vuosi! En todennäköisesti tule päivittämään ennen ensi vuotta. Pienen blogistinkin tarvitsee lomailla joskus. Varsinkin odottaessaan uuden vuoden bileitä tulevaisuuden maisemissa.
keskiviikko 27. joulukuuta 2017
Luukku 23: Revontulten lumo
No, kuten epäilinkin, niin eipä tuossa joulupyhinä ollut aikaa tai innostusta arvostella muutamia puuttuvia luukkuja. Mutta nyt olen taas töissä ja aikaa on enemmän kuin mainiosti.
Tänään on vuorossa Revontulten lumo vihreä tee. Se on ilmeisesti hyvää, tai ainakin siis ystäväni mielestä. Vahingossa onnistuin kieltäytymään sen maistelusta jouluna, kun nimi kuulosti tutulta, mutta en muistanut miksi. Ajattelin, että tee oli joku maistamistani, eikä se ollut jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen hyvä. Sinällään ihan hyvä, koska nyt voin sitten maistaa teetä ihan puhtaaltaan.
Täytyy tosin sanoa, että maustekoostumus hieman epäilyttää. Mukana näyttäisi olevan ainakin omenaa ja isohko pala kanelitantkoa. Jonkinlainen joulutee siis kenties? Tuoksu ei kyllä ollut aivan perinteinen.
Haudutetun teen tuoksu on lämmin, makean omenainen ja mausteinen. Maku on hieman vähemmän makea kuin oletin. Mutta omena ja kaneli maistuvat kyllä kumpainenkin. Kaneli ei kuitenkaan ole kitkerää, vaan enemmän sellainen kuin leivottaessa. Ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on tanko eikä jauhe. Omena maistuu myös hieman kirpeälle.
Muuten teessä on: luumua, omenaa, isoja kenelipaloja ja malvankukkia.
Tee on ehkä sellainen omenapiirakkatee mitä toivoisin, kun olen joskus maistanut omenapiirakkateetä. Siinä ei maistu koko piirakka, enemmänkin vain täyte. Ja se ei ole yltiösokerinen, vaan omenan kirpeys tulee mukaan ja mausteet ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Ehkä luumu katkaisee omalta osaltaan makeutta miellyttävästi. Revontulten lumo on kenties lähempänä sitä, mistä voisin pitää omenateessä. Ja siis tee tosiaan on melkoisen miellyttävä. Kyllä tätä kupin tai kaksi juo mieluusti.
Ymmärrän siis, miksi ystäväni pitää teestä. Omalla kohdallani se ei nouse suosikkeihin, mutta se on miellyttävä tee, eikä sitä tee pahaa juoda. Mutta epäilen, etten tule teetä lisää kaipaamaan.
Revontulten lumo, vihreä tee. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 1-3 min.
Tänään on vuorossa Revontulten lumo vihreä tee. Se on ilmeisesti hyvää, tai ainakin siis ystäväni mielestä. Vahingossa onnistuin kieltäytymään sen maistelusta jouluna, kun nimi kuulosti tutulta, mutta en muistanut miksi. Ajattelin, että tee oli joku maistamistani, eikä se ollut jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen hyvä. Sinällään ihan hyvä, koska nyt voin sitten maistaa teetä ihan puhtaaltaan.
Täytyy tosin sanoa, että maustekoostumus hieman epäilyttää. Mukana näyttäisi olevan ainakin omenaa ja isohko pala kanelitantkoa. Jonkinlainen joulutee siis kenties? Tuoksu ei kyllä ollut aivan perinteinen.
Haudutetun teen tuoksu on lämmin, makean omenainen ja mausteinen. Maku on hieman vähemmän makea kuin oletin. Mutta omena ja kaneli maistuvat kyllä kumpainenkin. Kaneli ei kuitenkaan ole kitkerää, vaan enemmän sellainen kuin leivottaessa. Ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on tanko eikä jauhe. Omena maistuu myös hieman kirpeälle.
Muuten teessä on: luumua, omenaa, isoja kenelipaloja ja malvankukkia.
Tee on ehkä sellainen omenapiirakkatee mitä toivoisin, kun olen joskus maistanut omenapiirakkateetä. Siinä ei maistu koko piirakka, enemmänkin vain täyte. Ja se ei ole yltiösokerinen, vaan omenan kirpeys tulee mukaan ja mausteet ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Ehkä luumu katkaisee omalta osaltaan makeutta miellyttävästi. Revontulten lumo on kenties lähempänä sitä, mistä voisin pitää omenateessä. Ja siis tee tosiaan on melkoisen miellyttävä. Kyllä tätä kupin tai kaksi juo mieluusti.
Ymmärrän siis, miksi ystäväni pitää teestä. Omalla kohdallani se ei nouse suosikkeihin, mutta se on miellyttävä tee, eikä sitä tee pahaa juoda. Mutta epäilen, etten tule teetä lisää kaipaamaan.
perjantai 22. joulukuuta 2017
Luukku 22: Inkivääri-appelsiini yrittisekoitus
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Huomisen luulun saan vielä varmaankin kirjailtua, mutta aaton luukkua en lupaa. Aattona olemme yleensä perheen voimin aloittaneet ajoissa ja yksityiselle aamuteelle ei ole juuri sijaa. Mutta jos se on uutuus, niin päivittänen sen joulupäivinä. Luulen, että teen joka tapauksessa jonkinlaisen yhteenvedon kalenterista.
Tänään olisi vuorossa taas hauduke. Inkivääri houkuttelee ja tuoksu on ihanan makean appelsiininen. Tein aamuteeksi mustaa teetä, mutta näin iltapäivällä tuo täyttänee makean houkutukset. Olen saanut töistä lahjaksi karkkia ja en haluaisi syödä sitä kaikkea heti nyt... Vaikka ne olisivat mukavasti tuossa lähellä...
Joka tapauksessa. Haudutettuna tuoksuun yhtyy aika tymäkkä inkivääri ja appelsiini antaa hieman tilaa. Oletan, että haudukkeessa on jotain muutakin kuin näitä kahta, mutta en osaa arvata mitä.
Hauduke on hämmentävän miellyttävä. Myös miedompi kuin tuoksusta olisin odottanut. Appelsiini on yllättänyt kalenterin aika minut ainakin kerran aikaisemmin. Se on haudutettuna oikeastaan aika kivaa! Yleensä se on tuonut teehen makeutta, kuitenkin ilman, että tee on maistunut appelsiinilta erityisesti. Minun täytyy vakavasti harkita appelsiiniepäilyjäni tulevaisuudessa. Inkivääri ei ikäväkseni maistu haudukkeessa. Yritän hakea edes poltetta, mutta sitä ei tule.
Haudukkeesta jokseenkin puuttuu myös haudukkeille tyypillinen mausteinen maku, mikä ilahduttaa minua. Tässä vaiheessa hainkin, että mitä vihreä silppu haudukkeessa oikein oli.
Hauduke sisältää: tulsiyrttiä, omenapaloja, inkivääriä, vihreää rooibosta, kardemummaa, kanelia, appelsiinikuorta ja rosepippuria. Puoliakaan en maista, esimerkiksi kanelia. Tulsiyrtin mausta en tiedä mitään. Eroaako vihreä rooibos jotenkin normaalista? Oletettavasti. Kardemumma? En olisi arvannut. Ja no, rosepippuriakaan en.
Mutta, yrttisekoitus on miellyttävän tasapainoinen. Ehkä juurikin siksi, että yksittäisiä makuja ei erota. Hauduke on miellyttävän makea ja siinä on miellyttävä maku, jota en osaa eritellä. Se ei jätä makeaa kuorrutetta kielelle, niin kuin jotkut haudukkeet tekevät. Se ei maistu yrteille.
Jos kaipaa maukasta hauduketta, voin suositella tätä kyllä. Voisin itsekin nautiskella tätä uudelleen. Ja tämä tosiaan toimii omalla kohdallani makeanhimoon ainakin vähän. Silti, jos pitää valita haudukkeen ja teen välillä. No. Ei kaikkea tarvitse rakastaa.
Inkivääri- Appelsiini, yrttisekoitus. 1-2tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 90-95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Tänään olisi vuorossa taas hauduke. Inkivääri houkuttelee ja tuoksu on ihanan makean appelsiininen. Tein aamuteeksi mustaa teetä, mutta näin iltapäivällä tuo täyttänee makean houkutukset. Olen saanut töistä lahjaksi karkkia ja en haluaisi syödä sitä kaikkea heti nyt... Vaikka ne olisivat mukavasti tuossa lähellä...
Joka tapauksessa. Haudutettuna tuoksuun yhtyy aika tymäkkä inkivääri ja appelsiini antaa hieman tilaa. Oletan, että haudukkeessa on jotain muutakin kuin näitä kahta, mutta en osaa arvata mitä.
Hauduke on hämmentävän miellyttävä. Myös miedompi kuin tuoksusta olisin odottanut. Appelsiini on yllättänyt kalenterin aika minut ainakin kerran aikaisemmin. Se on haudutettuna oikeastaan aika kivaa! Yleensä se on tuonut teehen makeutta, kuitenkin ilman, että tee on maistunut appelsiinilta erityisesti. Minun täytyy vakavasti harkita appelsiiniepäilyjäni tulevaisuudessa. Inkivääri ei ikäväkseni maistu haudukkeessa. Yritän hakea edes poltetta, mutta sitä ei tule.
Haudukkeesta jokseenkin puuttuu myös haudukkeille tyypillinen mausteinen maku, mikä ilahduttaa minua. Tässä vaiheessa hainkin, että mitä vihreä silppu haudukkeessa oikein oli.
Hauduke sisältää: tulsiyrttiä, omenapaloja, inkivääriä, vihreää rooibosta, kardemummaa, kanelia, appelsiinikuorta ja rosepippuria. Puoliakaan en maista, esimerkiksi kanelia. Tulsiyrtin mausta en tiedä mitään. Eroaako vihreä rooibos jotenkin normaalista? Oletettavasti. Kardemumma? En olisi arvannut. Ja no, rosepippuriakaan en.
Mutta, yrttisekoitus on miellyttävän tasapainoinen. Ehkä juurikin siksi, että yksittäisiä makuja ei erota. Hauduke on miellyttävän makea ja siinä on miellyttävä maku, jota en osaa eritellä. Se ei jätä makeaa kuorrutetta kielelle, niin kuin jotkut haudukkeet tekevät. Se ei maistu yrteille.
Jos kaipaa maukasta hauduketta, voin suositella tätä kyllä. Voisin itsekin nautiskella tätä uudelleen. Ja tämä tosiaan toimii omalla kohdallani makeanhimoon ainakin vähän. Silti, jos pitää valita haudukkeen ja teen välillä. No. Ei kaikkea tarvitse rakastaa.
torstai 21. joulukuuta 2017
Luukku 21: Irish Whiskey
Irish Whiskey on yksi teistä, jota olen maistanut ainakin kerran, enkä silloin hirveästi välittänyt siitä. Tämä oli toki hienoa, koska se sattui olemaan silloisen kämppikseni yksi lempi teistä. On tietojeni mukaan vieläkin.
Irish Whiskey tuoksuu ihanalle. Se tuoksuu hedelmäminttukarkille. Sellaiselle kovalle (yleensä tikkarille), mitä aluksi kuvittelee piparmintuksi, mutta se maistuukin hedelmälle. Siksi minua aina hämmentää, etten erityisesti voi sanoa pitäväni teestä. Se on toki myös yksi niistä syistä, miksi olen valmis kokeilemaan uudelleen, vaikka tiedän, että tuskin tulen siitä mielipidettäni muuttamaan. Mutta ei sitä tiedä! Jos tällä kertaa.
Hauduttuaan tee tuoksuu hieman enemmän maamaiselta, ehkä se on se teen osuus. Tuoksu ei ole enää niin voimakas kuin aikaisemmin. Mutta se on edelleen todella miellyttävä ja ihana. Olen joskus miettinyt, että voisin hankkia Irish Whiskeytä ihan vaan tuoksun takia. Mutta sitten olen tullut järkiini, sillä omistan muutenkin jo ihan liikaa teetä.
Sääli vain, että maku tuo minulle samanlaisen pettymyksen kuin se, että piparminttutikkarin sijaan haukkaankin hedelmätikkaria. Käytännössä hedelmätikkarikin on hyvää, mutta haluan sitä piparminttua.
Omalla kohdallani typerintä tässä on, että tee oikeastaan maistuu aikalailla samalta kuin tuoksuukin. Hyvin hedelmäiseltä, makealta ja pehmeältä. Tämä on yksi hedelmäisimmistä teistä johon olen törmännyt. En tiedä mitä hedelmiä teessä on, jos mitään, ne eivät erotu, mutta niiden yhteismaku on juuri sellainen hedelmätikkarinhedelmäinen.
Ha, ja olin oikeassa. Teessä ei ole hedelmää, vaan viskiaromia. Viskiaromilla maustettua karamellia ja pähkinöitä. Ei ole ihme, että tee on hyvin makea.
Toisaalta, en erityisesti pidä viskistä. Vahvat viinat maistuvat minusta yleensä geneerisesti enemmän tai vähemmän pahalle ja no, viinalle. Jos viskissä on muita makuja, niin niitä en tunnista. Toki en pidä savuaromistakaan, joten.
Mutta mielestäni tee ei maistu viskille. Mutta ehkä se maistuu jollekin miltä viski voisi maistua, jos se ei maistuisi niin paljon mielestäni viinalle. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, jos pitää viskistä tai ainakin hyvin hedelmäisistä ja hieman maanläheisistä mauista, tee on varmasti oikein maukas. Se maistuu voimakkaasti mausteiltaan, lisäpotkua tuskin jää kaipaamaan. Itse jätän teen kuitenkin vastaisuudessakin parempiin suihin.
Irish Whiskey, musta tee. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Irish Whiskey tuoksuu ihanalle. Se tuoksuu hedelmäminttukarkille. Sellaiselle kovalle (yleensä tikkarille), mitä aluksi kuvittelee piparmintuksi, mutta se maistuukin hedelmälle. Siksi minua aina hämmentää, etten erityisesti voi sanoa pitäväni teestä. Se on toki myös yksi niistä syistä, miksi olen valmis kokeilemaan uudelleen, vaikka tiedän, että tuskin tulen siitä mielipidettäni muuttamaan. Mutta ei sitä tiedä! Jos tällä kertaa.
Hauduttuaan tee tuoksuu hieman enemmän maamaiselta, ehkä se on se teen osuus. Tuoksu ei ole enää niin voimakas kuin aikaisemmin. Mutta se on edelleen todella miellyttävä ja ihana. Olen joskus miettinyt, että voisin hankkia Irish Whiskeytä ihan vaan tuoksun takia. Mutta sitten olen tullut järkiini, sillä omistan muutenkin jo ihan liikaa teetä.
Sääli vain, että maku tuo minulle samanlaisen pettymyksen kuin se, että piparminttutikkarin sijaan haukkaankin hedelmätikkaria. Käytännössä hedelmätikkarikin on hyvää, mutta haluan sitä piparminttua.
Omalla kohdallani typerintä tässä on, että tee oikeastaan maistuu aikalailla samalta kuin tuoksuukin. Hyvin hedelmäiseltä, makealta ja pehmeältä. Tämä on yksi hedelmäisimmistä teistä johon olen törmännyt. En tiedä mitä hedelmiä teessä on, jos mitään, ne eivät erotu, mutta niiden yhteismaku on juuri sellainen hedelmätikkarinhedelmäinen.
Ha, ja olin oikeassa. Teessä ei ole hedelmää, vaan viskiaromia. Viskiaromilla maustettua karamellia ja pähkinöitä. Ei ole ihme, että tee on hyvin makea.
Toisaalta, en erityisesti pidä viskistä. Vahvat viinat maistuvat minusta yleensä geneerisesti enemmän tai vähemmän pahalle ja no, viinalle. Jos viskissä on muita makuja, niin niitä en tunnista. Toki en pidä savuaromistakaan, joten.
Mutta mielestäni tee ei maistu viskille. Mutta ehkä se maistuu jollekin miltä viski voisi maistua, jos se ei maistuisi niin paljon mielestäni viinalle. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, jos pitää viskistä tai ainakin hyvin hedelmäisistä ja hieman maanläheisistä mauista, tee on varmasti oikein maukas. Se maistuu voimakkaasti mausteiltaan, lisäpotkua tuskin jää kaipaamaan. Itse jätän teen kuitenkin vastaisuudessakin parempiin suihin.
Luukku 20: Rooibos Petteri Punakuono
Eilen olin sairaana. Niin olin kyllä tiistainakin, mutta silloin kävi tuuri ja kalenterista noussut tee oli tuttu ja arvosteltu. Eilen vilkaisin kalenterin teetä kerran ja totesin, että en jaksa yrittää saada mokomaa alas ja vielä arvostellakin sitä. No, tänään saatte sitten kaksi, kun kumpainenkin sattuu olemaan uusi.
Sain ystävältäni joitakin vuosia sitten lahjaksi samannimistä rooibosta, mutta epäilen suuresti, ettei se ole samaa. Se oli hyvin jouluista, vaikkakin siis tosiaan hyvällä tavalla, niin myös perinteisellä. Tässä rooiboksessa on joulumausteiden ohella ainakin toffeeta ja ruusua.
Tee tuoksuu makealle ja se on sinällään ihan miellyttävä. Mukaa on tosiaan kuitenkin myös hyvin voimakkaita joulumausteita, ainakin kaneli tuoksuu hyvin voimakkaasti. Kaikka blogiani lukevat varmasti jo teitävät, etten ole erityisen joulumauste ihminen. Kaneli itsessään on sinällään poikkeus, että kanelitee on minusta jopa nautinnollista silloin tällöin. Mutta sekoitteina? Hankala sanoa.
Tee on tuoksuunsa nähden yllättävän mieto. Se on hieman makea... ja taustalta pysyy ehkä juuri ja juuri löytämään kanelin ja rooiboksen. Ja ripuksen joulumaustetta. Todella hämmentävää. Jos maistaisin tietämättä mitä tämä on, saattaisin veikata tätä rooibokseksi, mutta muuten täytyy sanoa, että makuja on vaikea tunnistaa.
Vielä vaikeammaksi homman tekee, että näköjään teetä ei edes löydy Ouncen sivuilta. Todella hämmentävää. Voisin kenties käydä utelemassa sitä paikan päällä, ja ehkä käynkin joskus, mutta en tänään. Minulla on vielä muutama jouluvalmistelu viimeisteltävänä, joten priorisoin aikani niihin.
Mausteisuus kertautuu hieman, kun maistelen teetä pidemmän aikaa. Se on ihan hyvää jouluteetä, jopa niin hyvää, että en siitä kieltäytyisi tarjoiltaessa. Mutta samalla kun mausteisuus korostuu, niin korostuu myös "joulumausteisuus". Minun pitäisi ehkä selvittää mikä niistä joulun perinteisesti mausteista on se, joka minua yleensä tökkii. Vai onko se kokonaan se sekoitus. Tässä se on taustalla oleva jonkinasteinen kitkeryys, jonka yhdistän joulumausteteihin. Kun minulla ei ole tarkempaa aineslistaa, en pysty arvioimaan mikä se mahtaa olla.
Meinasin unohtaa taas ottaa kuvan teestä kokonaan. Mutta muistin ennen kuin rupesin hauduttamaan! Näette siis myös kuinka kauniisti aika (ja tee) ovat patinoineet keitintäni.
Petteri Punakuono, rooibos. 1tl/ 2,5dl. Haudustuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Sain ystävältäni joitakin vuosia sitten lahjaksi samannimistä rooibosta, mutta epäilen suuresti, ettei se ole samaa. Se oli hyvin jouluista, vaikkakin siis tosiaan hyvällä tavalla, niin myös perinteisellä. Tässä rooiboksessa on joulumausteiden ohella ainakin toffeeta ja ruusua.
Tee tuoksuu makealle ja se on sinällään ihan miellyttävä. Mukaa on tosiaan kuitenkin myös hyvin voimakkaita joulumausteita, ainakin kaneli tuoksuu hyvin voimakkaasti. Kaikka blogiani lukevat varmasti jo teitävät, etten ole erityisen joulumauste ihminen. Kaneli itsessään on sinällään poikkeus, että kanelitee on minusta jopa nautinnollista silloin tällöin. Mutta sekoitteina? Hankala sanoa.
Tee on tuoksuunsa nähden yllättävän mieto. Se on hieman makea... ja taustalta pysyy ehkä juuri ja juuri löytämään kanelin ja rooiboksen. Ja ripuksen joulumaustetta. Todella hämmentävää. Jos maistaisin tietämättä mitä tämä on, saattaisin veikata tätä rooibokseksi, mutta muuten täytyy sanoa, että makuja on vaikea tunnistaa.
Vielä vaikeammaksi homman tekee, että näköjään teetä ei edes löydy Ouncen sivuilta. Todella hämmentävää. Voisin kenties käydä utelemassa sitä paikan päällä, ja ehkä käynkin joskus, mutta en tänään. Minulla on vielä muutama jouluvalmistelu viimeisteltävänä, joten priorisoin aikani niihin.
Mausteisuus kertautuu hieman, kun maistelen teetä pidemmän aikaa. Se on ihan hyvää jouluteetä, jopa niin hyvää, että en siitä kieltäytyisi tarjoiltaessa. Mutta samalla kun mausteisuus korostuu, niin korostuu myös "joulumausteisuus". Minun pitäisi ehkä selvittää mikä niistä joulun perinteisesti mausteista on se, joka minua yleensä tökkii. Vai onko se kokonaan se sekoitus. Tässä se on taustalla oleva jonkinasteinen kitkeryys, jonka yhdistän joulumausteteihin. Kun minulla ei ole tarkempaa aineslistaa, en pysty arvioimaan mikä se mahtaa olla.
Meinasin unohtaa taas ottaa kuvan teestä kokonaan. Mutta muistin ennen kuin rupesin hauduttamaan! Näette siis myös kuinka kauniisti aika (ja tee) ovat patinoineet keitintäni.
maanantai 18. joulukuuta 2017
Luukku 18: Limoncello
Tämän päivän tee ei ole minulle uusi, mutta olen ilmeisesti tutustunut siihen blogitauolla, joten nyt voin sitten kätevästi arvostella. Sain joskus lahjaksi Limoncello pullon ja rakastuin likööriin suunnattomasti. Rakastan sitruunaa monissa muodoissa, vaikka teessä sen kanssa olen vähän varovaisempi. Joskus kesäisin juon vettä ja sitruunamehua herkkuna. Sitä toki ei voi juoda ihan hirveästi, koska se tuhoaa hampaat, mutta ah, se on parasta.
Limoncello on hyvin voimakastuoksuinen tee. Se tuoksuu makealle, jopa siirappiselle, ja sitruksiselle. Eli juuri oikealle.
Haudutettuna tee tuoksuu makealle, hieman sitruunaiselle, mutta enimmäkseen enemmän jollekin maanläheisemmälle. Epäilen tämän olevan sekoitus teetä ja sitruunaruohoa. Maku on samanlainen, mutta makeus ei ole yhtä vahvasti läsnä.
Tee on maukas, voimakas ja kaiken kaikkiaan miellyttävä. Tee on ihana, mutta voimakkuuden takia sitä en tule juoneeksi hirveän usein. Se on enemmän sellainen silloin tällöin nautiskeltava. Toki siis kun ostin tätä viimeksi pussillisen, join sen melkein kokonaan heti. Ehkä kausittainen nautiskeltava on parempi kuvaus kuin silloin tällöin.
Huvitukseni kerran nautiskelin Limoncelloa vihreänä teenä. Jostain syystä olin identifiounut sen vihreäksi teeksi ja haudutin sen niillä ajatuksin. Tee oli silti kyllä hyvää, että ihan kiva. Taisin jopa tehdä toisen haudutuksen, joka sekin oli mielestäni ok. Maut ja tee selkeästi taipuvat siis moneen.
Tee tosiaan sisältää mustaa luomuteetä, sitruunan kuorta ja sitruunaruohoa. Yksinkertainen, mutta toimiva yhdistelmä. Sitruuna ei tosiaan tule juurikaan itsenäisenä makuna, vaan yhdistyy sitruunaruohon kanssa maanläheisemmäksi makeudeksi ja happamuudeksi. Suosittelen, vaikka olisi varovainen sitruunateiden kanssa kuten itse olen.
Limoncello, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Limoncello on hyvin voimakastuoksuinen tee. Se tuoksuu makealle, jopa siirappiselle, ja sitruksiselle. Eli juuri oikealle.
Haudutettuna tee tuoksuu makealle, hieman sitruunaiselle, mutta enimmäkseen enemmän jollekin maanläheisemmälle. Epäilen tämän olevan sekoitus teetä ja sitruunaruohoa. Maku on samanlainen, mutta makeus ei ole yhtä vahvasti läsnä.
Tee on maukas, voimakas ja kaiken kaikkiaan miellyttävä. Tee on ihana, mutta voimakkuuden takia sitä en tule juoneeksi hirveän usein. Se on enemmän sellainen silloin tällöin nautiskeltava. Toki siis kun ostin tätä viimeksi pussillisen, join sen melkein kokonaan heti. Ehkä kausittainen nautiskeltava on parempi kuvaus kuin silloin tällöin.
Huvitukseni kerran nautiskelin Limoncelloa vihreänä teenä. Jostain syystä olin identifiounut sen vihreäksi teeksi ja haudutin sen niillä ajatuksin. Tee oli silti kyllä hyvää, että ihan kiva. Taisin jopa tehdä toisen haudutuksen, joka sekin oli mielestäni ok. Maut ja tee selkeästi taipuvat siis moneen.
Tee tosiaan sisältää mustaa luomuteetä, sitruunan kuorta ja sitruunaruohoa. Yksinkertainen, mutta toimiva yhdistelmä. Sitruuna ei tosiaan tule juurikaan itsenäisenä makuna, vaan yhdistyy sitruunaruohon kanssa maanläheisemmäksi makeudeksi ja happamuudeksi. Suosittelen, vaikka olisi varovainen sitruunateiden kanssa kuten itse olen.
sunnuntai 17. joulukuuta 2017
Luukku 17: Samuraimiekka
Muutaman päivän oli vanhoja tuttuja. Se oli kyllä ihan mukavaa, varsinkin eilinen Pekingin Ooppera, joka on yksi ehdottomista suosikeistani. Luminen inkivääri maistui samalle kuin viimeksikin, joten en tehnyt uutta postausta, vaikka edellisestä maistelukerrasta on aikaa.
Tänään on taas uutuus. Samuraimiekka, vihreä tee. Tee tuoksuu hieman makealle ja erikoiselle. En osaa sanoa mitä teessä on, oikeastaan yhtään. Tuoksu ei ole kokonaisuudessaan miellyttävä, siinä on jotain mikä tuoksuu nenääni pistävälle.
Maussa on samaa. Joku yrtti kenties? Tee ei ole pahaa. Se on pohjiltaan hieman makeaa ja siinä on jotain muuta. Joudun juomaan hieman enemmän ennen mielipiteen muodostamista.
Sillä välin katsoin mitä tee sisältää. Ilmeisesti maistamani erikoisuus oli gunpowder. Eli siis vihreä tee, johon tee on tehnyt. Hämmentävää. Tee sisältö on: kirsikka, sitruunaruoho ja appelsiinin kuori.
Olen hyvin tarkka sitruksista teessäni, joten voisin väittää, että appelsiinin kuori on se outous, mutta käytännössä en maista sitä ollenkaan. En tosin osannut tunnistaa muitakaan ainesosia, joten ei sinänsä yllätä. Gunpowder on hyvin voimakas maku. Se nielee alleen paljon.
Haluaisin, ettei gunpowder nielisi ihan niin paljon. Taustalla maistuu makea, hieman kirsikka, kun siihen kiinnittää huomiota. Sitruunaruoho on yksi lempi mausteistani, mutta en maista sitä ollenkaan. Gunpowder on lähes savuinen, mikä ei oikein innosta minua.
Olen edelleen hienoisesti nuhainen, joten se saattaa vaikuttaa makuaistiini. Ehkä se korostaa savuisuutta. Joka tapauksessa, kerrankin toivoisin, että vihreä tee olisi hieman vähemmän voimakas. Samuraimiekalla olisi mahdollisuus olla todella sopiva tee minulle. Mutta jotenkin se ei vai ole, tai oikeastaan toimi ollenkaan.
Kahden päivän tauko sai minut myös sekaisin ja unohdin ottaa täydestä teepussista kuvan. Hups. Saatte tyhjän.
Samuraimiekka, vihreä tee. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 1-3 min.
Tänään on taas uutuus. Samuraimiekka, vihreä tee. Tee tuoksuu hieman makealle ja erikoiselle. En osaa sanoa mitä teessä on, oikeastaan yhtään. Tuoksu ei ole kokonaisuudessaan miellyttävä, siinä on jotain mikä tuoksuu nenääni pistävälle.
Maussa on samaa. Joku yrtti kenties? Tee ei ole pahaa. Se on pohjiltaan hieman makeaa ja siinä on jotain muuta. Joudun juomaan hieman enemmän ennen mielipiteen muodostamista.
Sillä välin katsoin mitä tee sisältää. Ilmeisesti maistamani erikoisuus oli gunpowder. Eli siis vihreä tee, johon tee on tehnyt. Hämmentävää. Tee sisältö on: kirsikka, sitruunaruoho ja appelsiinin kuori.
Olen hyvin tarkka sitruksista teessäni, joten voisin väittää, että appelsiinin kuori on se outous, mutta käytännössä en maista sitä ollenkaan. En tosin osannut tunnistaa muitakaan ainesosia, joten ei sinänsä yllätä. Gunpowder on hyvin voimakas maku. Se nielee alleen paljon.
Haluaisin, ettei gunpowder nielisi ihan niin paljon. Taustalla maistuu makea, hieman kirsikka, kun siihen kiinnittää huomiota. Sitruunaruoho on yksi lempi mausteistani, mutta en maista sitä ollenkaan. Gunpowder on lähes savuinen, mikä ei oikein innosta minua.
Olen edelleen hienoisesti nuhainen, joten se saattaa vaikuttaa makuaistiini. Ehkä se korostaa savuisuutta. Joka tapauksessa, kerrankin toivoisin, että vihreä tee olisi hieman vähemmän voimakas. Samuraimiekalla olisi mahdollisuus olla todella sopiva tee minulle. Mutta jotenkin se ei vai ole, tai oikeastaan toimi ollenkaan.
Kahden päivän tauko sai minut myös sekaisin ja unohdin ottaa täydestä teepussista kuvan. Hups. Saatte tyhjän.
torstai 14. joulukuuta 2017
Luukku 14: Rooibos Tyrnikerma
Tänään on maistelussa toinen, kai, rooibos. Tyrnikerma kuulostaa itseasiassa aika hauskalle. Kerma-aromi on itselleni vähän vieras, ja olen sitä pitkään vierastanutkin. Mutta joka tapauksessa, maito ja kerma teessä yleensä pehmentää makuja, mikä voi toisinaan toimia paremmin. Rooibos on hyvin voimakas maku, ja tyrni on suhteellisen hapan, sen verran mitä arvioin. Kerma varmasti pehmentää kumpaakin.
Tee tuoksuu haudutettuna tyrnijäätelöltä. Mikä on hämmentävää. Tai tyrnimaidolta. Maku ei ole niin jäätelömäinen, mutta se ei haittaa. Tee maistuu rooibokselta ja hivenen makealta. Kerma korostuu, kun juo enemmän. Tyrnikerma tasoittaa miellyttävästi rooibosta.
Vaikka olen melko epäileväinen rooiboksen suhteen, niin täytyy sanoa, että suurin osa maistamistani rooiboksista on ollut yllättävän hyviä. Tämäkin tyrnikerma tuo sellaisia makuja, mitä teestä tuskin saisin. Ja jos kerma maistuisi mustassa teessa yhtä voimakkaasti kuin tässä, todennäköisesti en erityisesti pitäisi siitä. Mutta rooiboksessa se tuntuu sopivalta. Tyrni olisi kenties voinut olla hieman voimakkaampi, koska tällä erää tuoksua lukuunottamatta en kyllä erota sitä. Mahdollisesti se vaikuttaa taustalla, mutta mielummin myös maistaisin sen ihan muutenkin.
Unssin sivuilta ei suoraan löytynyt Tyrnikermaa, mutta epäilen, että se on sama kuin Kermainen tyrni. Se sisältää: tyrniä, kerma-aromeja ja pähkinöitä. Pähkinöitäkään en kyllä maista yhtään.
Pidän tästä rooiboksesta, eikä sitä ole yhtään tuskaa juoda. Keksin kuitenkin parannusehdotuksia, joten todennäköisesti tämä jää kuitenkin kertamaisteluksi. Se ei voita omia suosikkirooiboksiani.
Tyrnikerma, rooibos. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Tee tuoksuu haudutettuna tyrnijäätelöltä. Mikä on hämmentävää. Tai tyrnimaidolta. Maku ei ole niin jäätelömäinen, mutta se ei haittaa. Tee maistuu rooibokselta ja hivenen makealta. Kerma korostuu, kun juo enemmän. Tyrnikerma tasoittaa miellyttävästi rooibosta.
Vaikka olen melko epäileväinen rooiboksen suhteen, niin täytyy sanoa, että suurin osa maistamistani rooiboksista on ollut yllättävän hyviä. Tämäkin tyrnikerma tuo sellaisia makuja, mitä teestä tuskin saisin. Ja jos kerma maistuisi mustassa teessa yhtä voimakkaasti kuin tässä, todennäköisesti en erityisesti pitäisi siitä. Mutta rooiboksessa se tuntuu sopivalta. Tyrni olisi kenties voinut olla hieman voimakkaampi, koska tällä erää tuoksua lukuunottamatta en kyllä erota sitä. Mahdollisesti se vaikuttaa taustalla, mutta mielummin myös maistaisin sen ihan muutenkin.
Unssin sivuilta ei suoraan löytynyt Tyrnikermaa, mutta epäilen, että se on sama kuin Kermainen tyrni. Se sisältää: tyrniä, kerma-aromeja ja pähkinöitä. Pähkinöitäkään en kyllä maista yhtään.
Pidän tästä rooiboksesta, eikä sitä ole yhtään tuskaa juoda. Keksin kuitenkin parannusehdotuksia, joten todennäköisesti tämä jää kuitenkin kertamaisteluksi. Se ei voita omia suosikkirooiboksiani.
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Luukku 13: Cassisnyanssi
Täytyy tunnustaa, että minulla on kalenterin osalta hieman trollattu olo. Tänään on vuorossa valkoinen marjatee, Cassisnyanssi. Kevyet valkoiset marjateet ovat yleensä ihan mahtavia! Mutta on olemassa yksi marja, jota en voi oikein sietää. Ja arvaatte varmasti mikä se on. Kyllä. Se on mustaherukka, tai cassis kuten voi sen englannistaa.
Ristiriitaisin tuntein kokeilen teetä. Tee tuoksuu mustaherukalle, joka on sinänsä ihanaa, koska aina marjaa ei voi tunnistaa kuivattuna tai varsinkaan teessä, missä sitä on vähän tai esanssina. Käytännössä se saa minut epävarmaksi, koska en vain kerta kaikkiaan ole maistanut mitään mustaherukalla maustettua josta olisin pitänyt. Tai no, juon flunssaisena mustaherukkamehua ja finrexiiniä. Tuoreena marjat ovat yleensä ihan hyviä, mutta esanssi on periviholliseni. Tässä ei kuitenkaan pitäisi olla esanssia, joten...
Haudutettuna teessä ei tuoksu mustaherukka enää niin voimakkaasti, mutta nyt kyllä kaipaisin sitä. Nimittäin haudutettuna tee tuoksuu hienoisesti finrexiniiltä. Hyvin, hyvin hienoisesti, mutta sen verran, että epäilykseni kasvavat.
Maku on... Ok. En tiedä mitä oikein odotin, mutta se ei ole paha. Mustaherukka on hyvin mieto. Lähinnä hienoinen kitkeryys taustalla. Hyvin herkkä mustaherukan maku, kun siihen kiinnittää huomiota.
Valkoinen tee itsessään pohjalla on ihan miellyttävä. Mutta jos saisin valita, olisin oikeastaan mielummin juonut maustamattomana kuin mustaherukalla säväytettynä. Ehkä jos rakastaa mustaherukkaa, tämä on kiva. Mutta maku on niin hento, että sitä saa hieman etsiä, että itselleni se on lähinnä häiritsevä. Toki tähän liittynee olennaisesti se, etten välitä mustaherukasta muutenkaan. Mutta jos välittäisin, haluaisin ehkä sen maistuvan hieman enemmän.
Tarkistin muut teen mausteet, ja nyt olen vielä enemmän pettynyt. Tee sisältää: mustaherukkaa, bambun lehteä, ruusua ja kamelian nuppua. En maista mitään muuta kuin mustaherukan hieman. Voi toki olla, että muut mausteet ovat melko mietoja, mutta kai ruusun pitäisi maistua edes vähän? Vai onko ruusu tullut nuppuina ja tästä pussista on se jäänyt pois?
Mene ja tiedä. Tee on tosiaan vähän pettymys. Mutta koska olen käytännössä helposti miellytettävä, valkoinen marjatee tekee minut silti vähän onnelliseksi. Ja kun lakkaa etsimästä mustaherukkaa, teen maku paranee.
Kun katselen tosin määräsuosituksia, mietin olisiko vähemmän vettä auttanut. Mutta tee itsessään on kyllä sen voimaista kun olen valkoisissa teissä tottunut. Olisiko lisätee tuonut kuitenkin lisää mausteiden makua? En tiedä, enkä voi ikävä kyllä kokeillakaan.
Cassisnyanssi, valkoinen tee. 2-3 tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-4 min.
Ristiriitaisin tuntein kokeilen teetä. Tee tuoksuu mustaherukalle, joka on sinänsä ihanaa, koska aina marjaa ei voi tunnistaa kuivattuna tai varsinkaan teessä, missä sitä on vähän tai esanssina. Käytännössä se saa minut epävarmaksi, koska en vain kerta kaikkiaan ole maistanut mitään mustaherukalla maustettua josta olisin pitänyt. Tai no, juon flunssaisena mustaherukkamehua ja finrexiiniä. Tuoreena marjat ovat yleensä ihan hyviä, mutta esanssi on periviholliseni. Tässä ei kuitenkaan pitäisi olla esanssia, joten...
Haudutettuna teessä ei tuoksu mustaherukka enää niin voimakkaasti, mutta nyt kyllä kaipaisin sitä. Nimittäin haudutettuna tee tuoksuu hienoisesti finrexiniiltä. Hyvin, hyvin hienoisesti, mutta sen verran, että epäilykseni kasvavat.
Maku on... Ok. En tiedä mitä oikein odotin, mutta se ei ole paha. Mustaherukka on hyvin mieto. Lähinnä hienoinen kitkeryys taustalla. Hyvin herkkä mustaherukan maku, kun siihen kiinnittää huomiota.
Valkoinen tee itsessään pohjalla on ihan miellyttävä. Mutta jos saisin valita, olisin oikeastaan mielummin juonut maustamattomana kuin mustaherukalla säväytettynä. Ehkä jos rakastaa mustaherukkaa, tämä on kiva. Mutta maku on niin hento, että sitä saa hieman etsiä, että itselleni se on lähinnä häiritsevä. Toki tähän liittynee olennaisesti se, etten välitä mustaherukasta muutenkaan. Mutta jos välittäisin, haluaisin ehkä sen maistuvan hieman enemmän.
Tarkistin muut teen mausteet, ja nyt olen vielä enemmän pettynyt. Tee sisältää: mustaherukkaa, bambun lehteä, ruusua ja kamelian nuppua. En maista mitään muuta kuin mustaherukan hieman. Voi toki olla, että muut mausteet ovat melko mietoja, mutta kai ruusun pitäisi maistua edes vähän? Vai onko ruusu tullut nuppuina ja tästä pussista on se jäänyt pois?
Mene ja tiedä. Tee on tosiaan vähän pettymys. Mutta koska olen käytännössä helposti miellytettävä, valkoinen marjatee tekee minut silti vähän onnelliseksi. Ja kun lakkaa etsimästä mustaherukkaa, teen maku paranee.
Kun katselen tosin määräsuosituksia, mietin olisiko vähemmän vettä auttanut. Mutta tee itsessään on kyllä sen voimaista kun olen valkoisissa teissä tottunut. Olisiko lisätee tuonut kuitenkin lisää mausteiden makua? En tiedä, enkä voi ikävä kyllä kokeillakaan.
tiistai 12. joulukuuta 2017
Luukku 12: Sumuinen saari
Tänään sain vihdoin taas mustaa teetä. Savuteetä ei lasketa, koska mielummin unohdan teen jo kokonaan. Vuorossa on Sumuinen saari. Joskaan sekään ei ole täysin epäilyksetön.
Tee tuoksuu ihanalle sekä kuivana että haudutettuna. Siinä piileekin ongelma. Olen melko varma, että teessä on suklaata. Olen tätä blogia pitäessäni huomannut, että vaikka juon aika laajalla skaalalla teetä, niin minulla on myös paljon asioita, jotka joko eivät kiinnosta minua tai epäilyttävät minua suuresti. Suklaa on yksi jälkimmäisistä. Jos haluan suklaajuomaa, voin juoda kaakaota. Miksi joisin teetä? Olen joskus maistanut teetä, missä oli suklaata, eikä se kai ollut erityisen pahaa. Mutta todennäköisesti ei hyvääkään. Se ei kuitenkaan vielä ole päästänyt suklaata pahasta.
Sumuinen saari on tuoksultaan suhteellisen makea. Mutta maultaan se on kitkerämpi ja tummempi. Se on silti ihan jees. Siinä on tosin joku lievä maku, joka taittuu hämmentävästi, josta en ole varma pidänkö. Olen melko varma, että se on suklaa.
Vakoilin tässä vaiheessa teen koostumuksen, ja olin oikeassa. Tee sisältää: suklaapaloja, kaakaota, mansikkaa sekä vaniljaa.
Teessä on kyllä potentiaalia. Tykkään hienoisesta kitkeryydestä ja tummuudesta. Ikävä kyllä se lievä maku, joka siis todennäköisesti on suklaa, peittää sitä. Kun teessä on myös kahta lempimaustettani, niin on sääli, että suklaa ja kaakao peittävät ne aikalailla kokonaan. Päätöksenä voin vahvistaa, ettei suklaa edelleenkään kuulu teeheni. Toki olen melko varma, että saan vielä tänä kalenterikautena toisen mahdollisuuden pyörtää päätökseni, sillä jos teet ovat samat joka kalenterissa, niin ystäväni sai ensimmäisenä erään toisen suklaateen maistettavaksi.
Sumuinen saari, musta tee. 1tl/ 2,5 dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tee tuoksuu ihanalle sekä kuivana että haudutettuna. Siinä piileekin ongelma. Olen melko varma, että teessä on suklaata. Olen tätä blogia pitäessäni huomannut, että vaikka juon aika laajalla skaalalla teetä, niin minulla on myös paljon asioita, jotka joko eivät kiinnosta minua tai epäilyttävät minua suuresti. Suklaa on yksi jälkimmäisistä. Jos haluan suklaajuomaa, voin juoda kaakaota. Miksi joisin teetä? Olen joskus maistanut teetä, missä oli suklaata, eikä se kai ollut erityisen pahaa. Mutta todennäköisesti ei hyvääkään. Se ei kuitenkaan vielä ole päästänyt suklaata pahasta.
Sumuinen saari on tuoksultaan suhteellisen makea. Mutta maultaan se on kitkerämpi ja tummempi. Se on silti ihan jees. Siinä on tosin joku lievä maku, joka taittuu hämmentävästi, josta en ole varma pidänkö. Olen melko varma, että se on suklaa.
Vakoilin tässä vaiheessa teen koostumuksen, ja olin oikeassa. Tee sisältää: suklaapaloja, kaakaota, mansikkaa sekä vaniljaa.
Teessä on kyllä potentiaalia. Tykkään hienoisesta kitkeryydestä ja tummuudesta. Ikävä kyllä se lievä maku, joka siis todennäköisesti on suklaa, peittää sitä. Kun teessä on myös kahta lempimaustettani, niin on sääli, että suklaa ja kaakao peittävät ne aikalailla kokonaan. Päätöksenä voin vahvistaa, ettei suklaa edelleenkään kuulu teeheni. Toki olen melko varma, että saan vielä tänä kalenterikautena toisen mahdollisuuden pyörtää päätökseni, sillä jos teet ovat samat joka kalenterissa, niin ystäväni sai ensimmäisenä erään toisen suklaateen maistettavaksi.
maanantai 11. joulukuuta 2017
Luukku 11: Rakastunut Cactus
Jee, haudukeputki katki! Jostain syystä olisin toivonut mustaa teetä, mutta tyydyn tähän vihreään. Vuorossa on Rakastunut Cactus, joka on vihreä tee. Pidän kaktusteistä. En osaa sanoa, miltä kaktus käytännössä maistuu, mutta olen juonut kaktuksella maustettua vihreää teetä, joka oli miellyttävää. Ja yksi lempivalkoisistani on kaktuksella maustettu myös.
Tässä teessä on selkeästi kuitenkin jotain eksoottisia hedelmiä mukana. Onko se sitten se rakkaus? Hieman epäilyttää. Olen myös ehkä hieman hämmentynyt kuinka paljon Unssilta löytyy (eksoottisilla) hedelmillä maustettuja teitä. Itse aika usein en kiinnostu niistä, joten sen ei kai pitäisi olla yllätys. Mutta silti... Oma Unssini on enemmän kevyitä marjateita ja maustamattomia. Tai sitten voimakkaita vanilijateitä. Nyt näen sen toisen puolen. Ehkä olen myös hämmentynyt, ettei mukaan ole sattunut ensimmäisen jälkeen mitään tuttua. No, onhan tässä vielä yli puolet jäljellä.
Tee tuoksuu haudutettuna, miten sitä nyt kuvailisi... kirpeälle. Ehkä myös sille, miltä voisin olettaa kaktuksen tuoksuvan, vaikka tuoksu todennäköisesti tulee enemmän hedelmistä.
Maku on melko makea. Sanoisin, että päällimmäisenä makuna on papaya. Muuten en osaa oikein tunnistaa. Tee on ihan kiva, mutta ehkä vähän tylsä.
Aah. Kirpeähkö tuoksu, jonka arvelin kaktukseksi oli hunajameloni. Törmään siihen harvoin teessä, mutta heti kun näin sen aineslistassa, tajusin, että sehän se. Parin vuoden takaisessa English Tea Shopin kalenterissa oli hunajamelonitee, joka tuoksui samalta. Se ei muistaakseni ollut hirveän erityinen, että sinänsä kiva, että tämä on sentään ihan hyvä.
Tässä kuitenkin vielä koko aineslista: hunajameloni, ananas, papaija, mango ja auringokukan terälehdet.
Missä on kaktus? Miten tämä on muka rakastunut kaktus? No. Toki on mahdollista, että kaktus on ns. esanssimauste, mitä siis Unssi ei tietääkseni käytä. Mutta nimi hämää.
No joka tapauksessa. Tee on ihan miellyttävä makea tee. Jos pitää hedelmäteistä, tämä on varmaankin mieleen. Sencha vihreäteenä on myös miellyttävä pohja.
Rakastuntu Cactus, vihreä. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tässä teessä on selkeästi kuitenkin jotain eksoottisia hedelmiä mukana. Onko se sitten se rakkaus? Hieman epäilyttää. Olen myös ehkä hieman hämmentynyt kuinka paljon Unssilta löytyy (eksoottisilla) hedelmillä maustettuja teitä. Itse aika usein en kiinnostu niistä, joten sen ei kai pitäisi olla yllätys. Mutta silti... Oma Unssini on enemmän kevyitä marjateita ja maustamattomia. Tai sitten voimakkaita vanilijateitä. Nyt näen sen toisen puolen. Ehkä olen myös hämmentynyt, ettei mukaan ole sattunut ensimmäisen jälkeen mitään tuttua. No, onhan tässä vielä yli puolet jäljellä.
Tee tuoksuu haudutettuna, miten sitä nyt kuvailisi... kirpeälle. Ehkä myös sille, miltä voisin olettaa kaktuksen tuoksuvan, vaikka tuoksu todennäköisesti tulee enemmän hedelmistä.
Maku on melko makea. Sanoisin, että päällimmäisenä makuna on papaya. Muuten en osaa oikein tunnistaa. Tee on ihan kiva, mutta ehkä vähän tylsä.
Aah. Kirpeähkö tuoksu, jonka arvelin kaktukseksi oli hunajameloni. Törmään siihen harvoin teessä, mutta heti kun näin sen aineslistassa, tajusin, että sehän se. Parin vuoden takaisessa English Tea Shopin kalenterissa oli hunajamelonitee, joka tuoksui samalta. Se ei muistaakseni ollut hirveän erityinen, että sinänsä kiva, että tämä on sentään ihan hyvä.
Tässä kuitenkin vielä koko aineslista: hunajameloni, ananas, papaija, mango ja auringokukan terälehdet.
Missä on kaktus? Miten tämä on muka rakastunut kaktus? No. Toki on mahdollista, että kaktus on ns. esanssimauste, mitä siis Unssi ei tietääkseni käytä. Mutta nimi hämää.
No joka tapauksessa. Tee on ihan miellyttävä makea tee. Jos pitää hedelmäteistä, tämä on varmaankin mieleen. Sencha vihreäteenä on myös miellyttävä pohja.
sunnuntai 10. joulukuuta 2017
Luukku 10: Narnian tarinat
Unssin joulukalenteri ei ole vielä pettänyt minua. On ollut teitä, joista en erityisesti välitä, mutta mitä muutakaan voisin olettaa? Kaikki teet ovat olleet kuitenkin laadukkaita ja jänniä.
Nyt on kuitenkin tullut useamman putki haudukkeita. En juo haudukkeita lähes ikinä, joten täytyy sanoa, että kun aamulla avasin pussin, olin hieman pettynyt. Haluan teetä! Missä ovat kaikki teet? Jos haudukkeet eivät olisi tulleet tälläisenä suorana, minua tuskin olisi haitannut, mutta nyt hieman ärsyttää. Totesin, että aamu kaipaa teetä ja jätin yrttisekoituksen myöhemmälle.
Mutta itse arvosteluun. Narnian tarinat on tosiaan yrittisekoitus. Tee tuoksuu aika voimakkaalta ja siinä onkin kaikenlaista. Epäilen, että mukana on ainakin sitruunaruohoa tai jotain sen tyylistä. Myös jotain makeaa. Koristamassa on ainakin kaunikin lehtiä. Olin näkevinäni ruusua.
Haudutettuna juoma tuoksuu hieman makealle ja jokseenkin yrttiselle. Maku on oikeastaan jopa yllättävä. Siinä korostuu makeus. Olin odottanut, että hauduke olisi ollut... Ehkä yrttisempi? Vähän kitkerämpi?
Tee on oikeastaan oikein miellyttävä. Se on hyvin lähellä keveää vihreää teetä, mikä on hämmentävää. Makeus on todella jännittävä. Jos en tietäisi, että Unssi ei käytä mitään esansseja, voisin veikata, että tässä olisi jotain makeutusta.
Tämä yrttisekoitus on jotain, mitä itse voisin kuvitella haluavani, jos kaipaisin kofeiinitonta vaihtoehtoa. Pidän makeista teistä. Mutta tällä erää kaipaan siihen jotain. Sitä teen potkua. Tosin efekti voi hyvin olla plasebo, ja jos minulle tarjoiltaisiin tätä tietämättäni, ettei siinä ole teetä, saattaisin olla toista mieltä.
Lista haudukkeen sisällöstä on pitkä, mutta pussin perusteella en ole ollenkaan yllättynyt. Tätä voi ilmeisesti nauttia sekä kylmänä että kuumana. Ja makua voi säätää hunajalla. Tosin itse sanoisin, että juomasta tulisi todella makeaa. No, toisaalta, mikä minä olen sanomaan, itse kun juon teenkin vain hyvin harvoin makeutettuna.
Yrttisekoitus sisältää: omenapaloja, ruusun marjoja, sitruunaruohoa, rautayrttiä, minttua, safloria, kaunokkia sekä sitruunan kukintoja.
Minua alkoi suunnattomasti kiinnostaa, että miltä sitruunan kukinnot maistuvat. Vai ovatko ne vain koristeita? No, tämän voinen googlata myöhemmin.
Narnian tarinat, yrittisekoitus. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-6 min.
Nyt on kuitenkin tullut useamman putki haudukkeita. En juo haudukkeita lähes ikinä, joten täytyy sanoa, että kun aamulla avasin pussin, olin hieman pettynyt. Haluan teetä! Missä ovat kaikki teet? Jos haudukkeet eivät olisi tulleet tälläisenä suorana, minua tuskin olisi haitannut, mutta nyt hieman ärsyttää. Totesin, että aamu kaipaa teetä ja jätin yrttisekoituksen myöhemmälle.
Mutta itse arvosteluun. Narnian tarinat on tosiaan yrittisekoitus. Tee tuoksuu aika voimakkaalta ja siinä onkin kaikenlaista. Epäilen, että mukana on ainakin sitruunaruohoa tai jotain sen tyylistä. Myös jotain makeaa. Koristamassa on ainakin kaunikin lehtiä. Olin näkevinäni ruusua.
Haudutettuna juoma tuoksuu hieman makealle ja jokseenkin yrttiselle. Maku on oikeastaan jopa yllättävä. Siinä korostuu makeus. Olin odottanut, että hauduke olisi ollut... Ehkä yrttisempi? Vähän kitkerämpi?
Tee on oikeastaan oikein miellyttävä. Se on hyvin lähellä keveää vihreää teetä, mikä on hämmentävää. Makeus on todella jännittävä. Jos en tietäisi, että Unssi ei käytä mitään esansseja, voisin veikata, että tässä olisi jotain makeutusta.
Tämä yrttisekoitus on jotain, mitä itse voisin kuvitella haluavani, jos kaipaisin kofeiinitonta vaihtoehtoa. Pidän makeista teistä. Mutta tällä erää kaipaan siihen jotain. Sitä teen potkua. Tosin efekti voi hyvin olla plasebo, ja jos minulle tarjoiltaisiin tätä tietämättäni, ettei siinä ole teetä, saattaisin olla toista mieltä.
Lista haudukkeen sisällöstä on pitkä, mutta pussin perusteella en ole ollenkaan yllättynyt. Tätä voi ilmeisesti nauttia sekä kylmänä että kuumana. Ja makua voi säätää hunajalla. Tosin itse sanoisin, että juomasta tulisi todella makeaa. No, toisaalta, mikä minä olen sanomaan, itse kun juon teenkin vain hyvin harvoin makeutettuna.
Yrttisekoitus sisältää: omenapaloja, ruusun marjoja, sitruunaruohoa, rautayrttiä, minttua, safloria, kaunokkia sekä sitruunan kukintoja.
Minua alkoi suunnattomasti kiinnostaa, että miltä sitruunan kukinnot maistuvat. Vai ovatko ne vain koristeita? No, tämän voinen googlata myöhemmin.
lauantai 9. joulukuuta 2017
Luukku 9: Mausteinen Mate
Tänään toinen tee, mistä minulla on hieman epäilyksiä. Juon kyllä mateeta silloin tällöin. Mutta olen suhteellisen spesifi mausteista jotka siihen kelpaavat. Lisäksi mate on aina minulle hetkiin jolloin olen erityisen väsynyt. Joten maten juominen aamuteenä ilman sen kummempaa syytä tuntuu oudolle, hieman väärälle. Lisäksi mausteinen mate tuoksuu hyvin jouluisalle. Olenko tarpeeksi sanonut, että en erityisesti välitä jouluteestä?
Joka tapauksessa. Olen myös nuhainen, joten toivon, ettei se liikaa vaikuta maisteluun.
Mate tosiaan on aika joulumausteinen. Aluksi se hieman hämää, mutta siihen tottuu ja se tasoittuu kivasti. Lisäksi lisäenergia flunssaisena näköjään parantaa oloa, mene ja tiedä.
Mausteet ovat ihan kivassa balanssissa. Epäilen tosin, että flunssa vähentää ikävästi makuja. Joka tapauksessa tee ei ole häiritsevä, eikä siinä liene lakritsijuurta, mikä itsellä parantaa kokemusta huomattavasti.
Tee on siis ihan miellyttävän juotavaa. Mutta ei se silti kyllä olisi tee jonka valitsisin itselleni. Mutta se tosiaan lähinnä johtuu siitä, ettei joulumausteisuus, tässä tapauksessa sivuilta vakoiltuna: kaneli, inkivääri, kardemumma, neilikka, fenkoli, pippuri, nukula, anis ja kanervankukka, erityisesti miellytä minua teessä. Mutta jos joku pitää jouluteestä, voin tätä suositella lämpimästi. Mate sopii makuna hyvin mausteisiin, kun se on itsekin hieman mausteenomainen.
Jälkimakuna teestä itselleni jää fenkoli ja ehkä hieman kaneli. Se ei ole erityisen yllättävää, sillä fenkoli on hyvin voimakas mauste. Kanelista itse jopa pidän, joskin mielummin puhtaana, teessä.
Jos kuitenkin mateeta suosittelisin, päätyisin mielummin sitruunalla tai mintulla maustettuun. Kummatkin ovat mateita, joita pidän aina kaapissa.
Mausteinen mate, mate. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 85ºC. Haudutusaika 2-4 min.
perjantai 8. joulukuuta 2017
Luukku 8: Tarry Lapsang Souchong
Ja tänään onkin ensimmäinen tee, jota en ole varma haluanko edes juoda. Lapsang Shouchong on savutee. Olen joskus vuosia vuosia sitten maistanut sitä viimeksi ja en pitänyt siitä yhtään.
Mikä on sääli, koska tee itsessään tuoksuu todella miellyttävälle. Se tuoksuu tervalle ja savulle ja salmiakille. Olen hieman nuhainen, joten kaikki vivahteet eivät välttämättä tule nenääni, mutta pussi tuoksuu oikein syötävälle.
Mutta olen valmis kokeilemaan teetä uudelleen. Ihan jo siksi, että edellisestä kerrasta tosiaan on niin kauan, etten muista mausta mitään muuta kuin sen, etten pitänyt siitä. Ehkä makuni on muuttunut? Toki yksi ongelma saattaa olla, että savun maku on lähellä lakritsan makua ja en pidä laksisasta teessäni. Se ei ole muuttunut.
Tee tuoksuu paremmalta pussissa kuin haudutettuna. Tervainen savu muuttuu voimakkaammin savun ja palaneen puun tuoksuksi. Maku on... No. Maku on kuin joisi nuotion savua nesteenä. Se ei ole niin pahaa kuin muistin. Tee ei ole itseasiassa luontaantyöntävän pahaa, kuten pelkäsin, että se olisi. Se on ihan juotavaa.
En ehkä silti ymmärrä tämän kyseisen teen viehätystä. Nautin kyllä puun savusta ja tervasta tuoksuina, jopa makeisina silloin tällöin. Mutta teenä? No, ei kaikesta tarvitse onneksi pitää.
Silti, teeksi josta en erityisesti pidä, tämä on todella hyvää. Maku on miellyttävän tasapainoinen ja hieman makea. Tee on savua lukuunottamatta sellainen, josta yleensä pidän. Teestä jää myös tunnistettava tervaisen savuinen jälkimaku, joka varmaan maun ystävälle olisi kiva. Itseäni se vähän häiritsee.
Kokeilin teetä flunssaa helpottamaan myös hunajalla maustettuna. En voi sanoa, että se erityisesti parantaa makua. Hunaja voimistaa savun makua ja häivyttää tasapainoisuutta. Tee saa nuotion sijaan vanhan hirsitalon makua. Tee on edelleen juotavaa kyllä, joten pidetään sitä vaikka plussana teelle.
Tarry Lapsang Souchong, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Mikä on sääli, koska tee itsessään tuoksuu todella miellyttävälle. Se tuoksuu tervalle ja savulle ja salmiakille. Olen hieman nuhainen, joten kaikki vivahteet eivät välttämättä tule nenääni, mutta pussi tuoksuu oikein syötävälle.
Mutta olen valmis kokeilemaan teetä uudelleen. Ihan jo siksi, että edellisestä kerrasta tosiaan on niin kauan, etten muista mausta mitään muuta kuin sen, etten pitänyt siitä. Ehkä makuni on muuttunut? Toki yksi ongelma saattaa olla, että savun maku on lähellä lakritsan makua ja en pidä laksisasta teessäni. Se ei ole muuttunut.
Tee tuoksuu paremmalta pussissa kuin haudutettuna. Tervainen savu muuttuu voimakkaammin savun ja palaneen puun tuoksuksi. Maku on... No. Maku on kuin joisi nuotion savua nesteenä. Se ei ole niin pahaa kuin muistin. Tee ei ole itseasiassa luontaantyöntävän pahaa, kuten pelkäsin, että se olisi. Se on ihan juotavaa.
En ehkä silti ymmärrä tämän kyseisen teen viehätystä. Nautin kyllä puun savusta ja tervasta tuoksuina, jopa makeisina silloin tällöin. Mutta teenä? No, ei kaikesta tarvitse onneksi pitää.
Silti, teeksi josta en erityisesti pidä, tämä on todella hyvää. Maku on miellyttävän tasapainoinen ja hieman makea. Tee on savua lukuunottamatta sellainen, josta yleensä pidän. Teestä jää myös tunnistettava tervaisen savuinen jälkimaku, joka varmaan maun ystävälle olisi kiva. Itseäni se vähän häiritsee.
Kokeilin teetä flunssaa helpottamaan myös hunajalla maustettuna. En voi sanoa, että se erityisesti parantaa makua. Hunaja voimistaa savun makua ja häivyttää tasapainoisuutta. Tee saa nuotion sijaan vanhan hirsitalon makua. Tee on edelleen juotavaa kyllä, joten pidetään sitä vaikka plussana teelle.
torstai 7. joulukuuta 2017
Luukku 7: Kielletty hedelmä
Vapaapäivän jälkeiseksi aamuksi tämä aamu oli jokseenkin hämmentävän synkeä. Kaipaisin myös kofeiinia. Siksipä tietenkin tänään luukusta paljastai Kielletty hedelmä, hedelmähauduke.
Kielletty hedelmä tuoksuu kirsikkaiselle, joten siinä mielessä se vaikuttaa lupaavalta. Hauduketta oli pussissa tosin hyvin vähän, joten toivon, että se silti riittää samalle määrälle vettä kuin yleensä. No, kokeilemalla se selvinnee. Arvostan myös nimeä, koska Kielletty hedelmä hedelmähaudukkeen nimenä huvittaa minua. En tiedä onko nimeä ajateltu erityisen humoristiseksi, mutta eipä kukaan voi sitä minulta kieltää.
Tuoksu on tosiaan kirsikkainen ja jotain isohkoja tummanpunaisia möykkyjä siinä olikin. Muuten en osaa kovasti tunnistaa ainesosia, mutta epäilen, että jotain muutakin punaista marjaa tai hedelmää siinä on. Nimen perusteella olisin epäillyt myös omenaa, mutta en havainnut vaaleita paloja. Toki mahdollista on, että joku on esimerkiksi värjännyt ne vain. Kai.
Myös syntynyt juoma on itsessään hyvin kauniin tumman punaista. Se on kyllä ominaisuus mistä pidän haudukkeissa. Ne ovat aina kovin kauniin värisiä.
Hauduke tuoksuu edelleen kirsikalta. Se maistuu vähän happamalta, tuoden mieleeni erään laihdutusteen (Forsmanin Laihduttajan paras ystävä), joka sekin taisi olla käytännössä hauduke. Tai hibiskushaudukkeen, josta tapasin tehdä jääteetä aikanaan. Näistä kummastakin löytyy yhteinen nimittäjä, hibiskus, jotan mahtaisikohan sitä olla tässäkin?
Selvittäjä selvittää, ja olen aika tyytyväinen arvaukseeni: hapanta kirsikkaa, Hibiskusta, seljaa sekä rusinoita.
Hauduke on melko hapan, ja se kertaantuu hieman. Sinällään siinä ei ole vikaa, mutta jos haluaa juoda enemmän, niin se vaatinee kaverikseen makeutusaineen. Tai sitä voisi sekoittaa esimerkiksi teehen. Mutta se myös muuttaisi makua, joka sinänsä olisi sääli, koska maku on miellyttävä haudukkeeksi.
Toki tälläistä kirsikkaisuutta voisin ottaa teehenkin. Yleensä hapankirsikkaiset teet ovat aivan liian happamia. En ihan tiedä miksi, mutta usein hapankirsikan happamuus ylittää kaiken muun ja tee on lähinnä kitkerän katkeraa. Tässä maku on miellyttävä ja pystyn maistamaan muutakin. Toki, vilkuillessani haudukkeen määrää per vesimäärä, voi olla, että hauduketta oli hieman liian vähän, mikä laimentanee tulosta. Mutta, juoma oli oikein maittavaa, joten saattaisin itse tehdä vähemmällä vastaisuudessakin.
Jos joskus kaipailen hauduketta, niin tämän pidän kyllä mielessä.
Kielletty hedelmä, hauduke. 2tl/ kuppi. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
Kielletty hedelmä tuoksuu kirsikkaiselle, joten siinä mielessä se vaikuttaa lupaavalta. Hauduketta oli pussissa tosin hyvin vähän, joten toivon, että se silti riittää samalle määrälle vettä kuin yleensä. No, kokeilemalla se selvinnee. Arvostan myös nimeä, koska Kielletty hedelmä hedelmähaudukkeen nimenä huvittaa minua. En tiedä onko nimeä ajateltu erityisen humoristiseksi, mutta eipä kukaan voi sitä minulta kieltää.
Tuoksu on tosiaan kirsikkainen ja jotain isohkoja tummanpunaisia möykkyjä siinä olikin. Muuten en osaa kovasti tunnistaa ainesosia, mutta epäilen, että jotain muutakin punaista marjaa tai hedelmää siinä on. Nimen perusteella olisin epäillyt myös omenaa, mutta en havainnut vaaleita paloja. Toki mahdollista on, että joku on esimerkiksi värjännyt ne vain. Kai.
Myös syntynyt juoma on itsessään hyvin kauniin tumman punaista. Se on kyllä ominaisuus mistä pidän haudukkeissa. Ne ovat aina kovin kauniin värisiä.
Hauduke tuoksuu edelleen kirsikalta. Se maistuu vähän happamalta, tuoden mieleeni erään laihdutusteen (Forsmanin Laihduttajan paras ystävä), joka sekin taisi olla käytännössä hauduke. Tai hibiskushaudukkeen, josta tapasin tehdä jääteetä aikanaan. Näistä kummastakin löytyy yhteinen nimittäjä, hibiskus, jotan mahtaisikohan sitä olla tässäkin?
Selvittäjä selvittää, ja olen aika tyytyväinen arvaukseeni: hapanta kirsikkaa, Hibiskusta, seljaa sekä rusinoita.
Hauduke on melko hapan, ja se kertaantuu hieman. Sinällään siinä ei ole vikaa, mutta jos haluaa juoda enemmän, niin se vaatinee kaverikseen makeutusaineen. Tai sitä voisi sekoittaa esimerkiksi teehen. Mutta se myös muuttaisi makua, joka sinänsä olisi sääli, koska maku on miellyttävä haudukkeeksi.
Toki tälläistä kirsikkaisuutta voisin ottaa teehenkin. Yleensä hapankirsikkaiset teet ovat aivan liian happamia. En ihan tiedä miksi, mutta usein hapankirsikan happamuus ylittää kaiken muun ja tee on lähinnä kitkerän katkeraa. Tässä maku on miellyttävä ja pystyn maistamaan muutakin. Toki, vilkuillessani haudukkeen määrää per vesimäärä, voi olla, että hauduketta oli hieman liian vähän, mikä laimentanee tulosta. Mutta, juoma oli oikein maittavaa, joten saattaisin itse tehdä vähemmällä vastaisuudessakin.
Jos joskus kaipailen hauduketta, niin tämän pidän kyllä mielessä.
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Luukku 6: Aurinkoinen
Hyvää Itsenäisyyspäivää! Itse olen lähdössä viettämään sitä ystävien kanssa muualle, mutta sitä ennen ehtii juuri ja juuri arvostella uuden luukun. Toivottavasti kaikilla on kivaa tänään.
Tämän päivän luukku on Aurinkoinen, maustettu musta tee. En muuten tunnistanut kuin kaunokin, joka on tietenkin hyvin helppo sinisyydessään. Todennäkäisesti auringonkukan lehtiä myös. Tuoksussa on jotain makeaa ja kirpeää, ehkä eksoottista hedelmää.
Maku on aika samanlainen kuin tuoksukin, kerrankin. Tee on ihan miellyttävä musta tee. Siinä on pohjamakuna joku hieman makea ja kirpeä, mutta ei mitään erityisen voimakasta.
Kun maku sinänsä ei ole erityisen voimakas, vaikkakin miellyttävä, en olisi arvannut, että tässä on näinkin paljon aineksia. Hämmentävää. Tee sisältää mustaa teeta, papajan- ja ananaksen paloja, sen lisäksi kehäkukan, ruusun, kaunokin ja auringonkukan terälehtiä. Terälähdet eivät usein tuo kauheasti makua, joten niitä saa toki lykätä teehen aika paljon. Ruusua en kyllä maista, mutta se ei ole sinänsä outoa kun kaikkea muutakin on.
Aurinkoinen on tosiaan ihan miellyttävä tee, mutta se ei ole itselleni kovin erottuva. Pidän enemmän voimakkaammin maustetuista teistä. Tai sitten tietenkin maustamattomista. Välimaasto on minulle vaikea, koska joko kaipaan lisää tai vähemmän.
Miellyttävää kuitenkin on, etteivät eksoottiset hedelmät ylitsevuoda ja tuhoa teetä taustalla. Se tapahtuu yleensä usein. Happamuus/ kirpeyskään ei ole ylitsevuotava.
Aurinkoinen, musta. 1tl/ 2,5dl. Haudustuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tämän päivän luukku on Aurinkoinen, maustettu musta tee. En muuten tunnistanut kuin kaunokin, joka on tietenkin hyvin helppo sinisyydessään. Todennäkäisesti auringonkukan lehtiä myös. Tuoksussa on jotain makeaa ja kirpeää, ehkä eksoottista hedelmää.
Maku on aika samanlainen kuin tuoksukin, kerrankin. Tee on ihan miellyttävä musta tee. Siinä on pohjamakuna joku hieman makea ja kirpeä, mutta ei mitään erityisen voimakasta.
Kun maku sinänsä ei ole erityisen voimakas, vaikkakin miellyttävä, en olisi arvannut, että tässä on näinkin paljon aineksia. Hämmentävää. Tee sisältää mustaa teeta, papajan- ja ananaksen paloja, sen lisäksi kehäkukan, ruusun, kaunokin ja auringonkukan terälehtiä. Terälähdet eivät usein tuo kauheasti makua, joten niitä saa toki lykätä teehen aika paljon. Ruusua en kyllä maista, mutta se ei ole sinänsä outoa kun kaikkea muutakin on.
Aurinkoinen on tosiaan ihan miellyttävä tee, mutta se ei ole itselleni kovin erottuva. Pidän enemmän voimakkaammin maustetuista teistä. Tai sitten tietenkin maustamattomista. Välimaasto on minulle vaikea, koska joko kaipaan lisää tai vähemmän.
Miellyttävää kuitenkin on, etteivät eksoottiset hedelmät ylitsevuoda ja tuhoa teetä taustalla. Se tapahtuu yleensä usein. Happamuus/ kirpeyskään ei ole ylitsevuotava.
tiistai 5. joulukuuta 2017
Luukku 5: Jääomena
Ahem. Unohdin teepussukan kotia, joten tietenkin pääsin teehen käsiksi vasta näin ilta-aikaan. Onneksi huomenna on vapaata, muuten olisin varmaankin joututunut juomaan tämänkin päivän huomenna. Mutta en sentään unohtanut täysin, sekin olisi ollut vaihtoehto...
Joka tapauksessa. Tämän päivän tee on ehdottomasti sellainen, jota en itse olisi valinnut. Omena teessä epäilyttää minua. Ja jää-etuliite ei auta. Mitä on jääomena? Onko omena jäädytetty? Onko teestä tarkoitus tehdä jääteetä? Onko teessä jotain muuta ainesosaa, joka on "jäämäistä"? Kuka tietää. No, kohta varmaankin me kaikki, kun maistettuani luen kuvauksen.
Tee tuoksuu omenaiselle ja jollekin muulle. En tunnista sitä. En myöskään makua. Ehkä joku minttu?
Tee on epäilystäni huolimatta ihan ok. Ei sellaista mitä hakisin, mutta voin ihan hyvin juoda sitä, kun näin eteen tulee. Mikään maku teessä ei ylitä muita, mikä on miellyttävää. Tee jättää viileän tunnun suuhun, minkä epäilen tulevan (pipar)mintusta. Olen myös hyvin nirso minttuteiden suhteen, mutta tässä pidän siitä. Mausteet sekoittuvat miellyttävästi keskenään.
Ho, yllätyin. Katsoin mitä tee sisältää. Ja vastaus on: vihreää teetä, omenan paloja, sitruunaruohoa ja kaunokin terälehtiä. Eli siis minttuisa maku, jota en tunnistanut oli sitruunaruoho.
Tämä toki selittää, miksi pidän teestä, vaikka siinä on omenaa. Rakastan sitruunaruohoa. Mutta samalla en tiedä, olisiko tämä tee yhtä maukasta ilman omenaa, tuskin. Omena tuo makeutta ja makua.
Jos pitää omenateestä, suosittelen! Ja sitruunaruoho ei maistu omaan suuhuni yhtään sitruunaiselle, jos sitä pelkää. Se tulee enemmän miedon minttuisena esille. Ja vihreä pohja on myös hyvin miellyttävä.
Jääomena, vihreä. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 1-3 min.
Joka tapauksessa. Tämän päivän tee on ehdottomasti sellainen, jota en itse olisi valinnut. Omena teessä epäilyttää minua. Ja jää-etuliite ei auta. Mitä on jääomena? Onko omena jäädytetty? Onko teestä tarkoitus tehdä jääteetä? Onko teessä jotain muuta ainesosaa, joka on "jäämäistä"? Kuka tietää. No, kohta varmaankin me kaikki, kun maistettuani luen kuvauksen.
Tee tuoksuu omenaiselle ja jollekin muulle. En tunnista sitä. En myöskään makua. Ehkä joku minttu?
Tee on epäilystäni huolimatta ihan ok. Ei sellaista mitä hakisin, mutta voin ihan hyvin juoda sitä, kun näin eteen tulee. Mikään maku teessä ei ylitä muita, mikä on miellyttävää. Tee jättää viileän tunnun suuhun, minkä epäilen tulevan (pipar)mintusta. Olen myös hyvin nirso minttuteiden suhteen, mutta tässä pidän siitä. Mausteet sekoittuvat miellyttävästi keskenään.
Ho, yllätyin. Katsoin mitä tee sisältää. Ja vastaus on: vihreää teetä, omenan paloja, sitruunaruohoa ja kaunokin terälehtiä. Eli siis minttuisa maku, jota en tunnistanut oli sitruunaruoho.
Tämä toki selittää, miksi pidän teestä, vaikka siinä on omenaa. Rakastan sitruunaruohoa. Mutta samalla en tiedä, olisiko tämä tee yhtä maukasta ilman omenaa, tuskin. Omena tuo makeutta ja makua.
Jos pitää omenateestä, suosittelen! Ja sitruunaruoho ei maistu omaan suuhuni yhtään sitruunaiselle, jos sitä pelkää. Se tulee enemmän miedon minttuisena esille. Ja vihreä pohja on myös hyvin miellyttävä.
maanantai 4. joulukuuta 2017
Luukku 4: Pu Erh Karpalo
Hyvää maanantai aamua! Itsehän olen jälleen töissä talviloman jälkeen. Väsyttää vähemmän kuin olisin kuvitellut. Työpäiväkin alkoi ihan leppoisasti, joten saatan keskittyä hetken bloggaamiseen.
Tänään vuorossa on Pu erh karpalo, tumma tee. Tee tuoksuu taivaalliselta. Siinä on ilmeisesti jotain muutakin kuin karpaloa, porkkanaa kenties värin perusteella. Toivon, että sain veden määrän kohdilleen. Huomasin kotona, että joulukalenterin määrästä keittää täydellisesti pienen pannulliseni teetä. Töissä kuitenkin keitän yleensä enemmän. Väri on ainakin tumma ja tuoksu hyvä, joten ehkä onnistuin.
Tee tuoksuu makealle, varmaankin juuri se karpalo. Tee itsessään on kuin enemmän maanläheinen, varmasti kiitos pu ehrin. Teessä on kyllä makeuttakin, mikä miellyttää minua, makeiden teiden ystävää, oikein mukavasti.
Pu ehr on maku, johon saattaa joutua hieman tottumaan. Tee tuoksuu usein melko lantaisalta, vaikka maku ei ole sellainen. Silti pu ehrin maku saattaa olla myös vähän hämmentävä, sillä se on hyvin maamainen. Itse en ole hirveästi pu ehreihin tutustunut. Maustettuina muutamaan, mutta nekin ovat jääneet kertakokeiluiksi.
Tämä kapalo kuitenkin. Tätä voisin hankkia lisää. Tee on voimakas ja hieman makea. Se on kuitenkin täyteläinen, eikä kitkerä, kuin musta tee voisi olla näin voimakkaana. Karpalo muistuttaa melkein kirsikkaa, joka ei haittaa itseäni yhtään. Todella miellyttävä tee, jota voisin nauttia mustan teen sijaan.
Tarkistin teen Ouncen sivuilta, ja olin oikeassa. Teessä on tosiaan karpaloa ja porkkanaa. Lisäksi tuli yllätys, koska en muistanutkaan tätä ominaisuutta pu ehrissa. Teetä voi hauduttaa useita kertoja. Saan siis tätä hyvyyttä lisää vielä tänään.
Pu Ehr Karpalo on ehkä lähinnä jouluteetä, mistä pidän. Karpalo on jouluinen mauste, eikö?
Pu Ehr Karpalo, tumma. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
Tänään vuorossa on Pu erh karpalo, tumma tee. Tee tuoksuu taivaalliselta. Siinä on ilmeisesti jotain muutakin kuin karpaloa, porkkanaa kenties värin perusteella. Toivon, että sain veden määrän kohdilleen. Huomasin kotona, että joulukalenterin määrästä keittää täydellisesti pienen pannulliseni teetä. Töissä kuitenkin keitän yleensä enemmän. Väri on ainakin tumma ja tuoksu hyvä, joten ehkä onnistuin.
Tee tuoksuu makealle, varmaankin juuri se karpalo. Tee itsessään on kuin enemmän maanläheinen, varmasti kiitos pu ehrin. Teessä on kyllä makeuttakin, mikä miellyttää minua, makeiden teiden ystävää, oikein mukavasti.
Pu ehr on maku, johon saattaa joutua hieman tottumaan. Tee tuoksuu usein melko lantaisalta, vaikka maku ei ole sellainen. Silti pu ehrin maku saattaa olla myös vähän hämmentävä, sillä se on hyvin maamainen. Itse en ole hirveästi pu ehreihin tutustunut. Maustettuina muutamaan, mutta nekin ovat jääneet kertakokeiluiksi.
Tämä kapalo kuitenkin. Tätä voisin hankkia lisää. Tee on voimakas ja hieman makea. Se on kuitenkin täyteläinen, eikä kitkerä, kuin musta tee voisi olla näin voimakkaana. Karpalo muistuttaa melkein kirsikkaa, joka ei haittaa itseäni yhtään. Todella miellyttävä tee, jota voisin nauttia mustan teen sijaan.
Tarkistin teen Ouncen sivuilta, ja olin oikeassa. Teessä on tosiaan karpaloa ja porkkanaa. Lisäksi tuli yllätys, koska en muistanutkaan tätä ominaisuutta pu ehrissa. Teetä voi hauduttaa useita kertoja. Saan siis tätä hyvyyttä lisää vielä tänään.
Pu Ehr Karpalo on ehkä lähinnä jouluteetä, mistä pidän. Karpalo on jouluinen mauste, eikö?
sunnuntai 3. joulukuuta 2017
Luukku 3: Tulilintu
Tänään vuorossa rooibos nimeltä Tulilintu. Aluksi täytyy sanoa, että olen aika epäluuloinen rooibos teiden suhteen. Tai, haudukkeiden jos haluaa olla spesifi. Rooibos makuna ei ole minulle erityisen miellyttävä, mutta olen löytänyt pari maustettua rooibosta joista pidän.
Tulilintu on kauniin kirkkaan oranssi läpinäkyvässä pussissa. Se tuoksuu itsessään hyvin makealle. Tuoksu on hieman hämmentävä. Itselleni tuli mieleen jopa lääkesiirappi. En osaa edes arvata mitä mausteita teessä on. Ehkä jotain eksoottista hedelmää, kuten ananas? Enkä aio taaskaan katsoa sisällysluetteloa, ennen kuin olen turvallisesti maistanut teetä.
Vaikka tuoksu oli monella tapaa melko epäilyttävä, niin hauduke itsessään on todella miellyttävä. Se ei ole hampaat sulattavan makea, eikä maistu lääkesiirapille. Se on hienoisen makea, mikä peittää kivasti rooiboksen oman katkeruuden, joka kyllä tulee sieltä alta kun juo hieman enemmän. Mutta ei se haittaa. Muuten maku on hyvin hedelmäinen ja täyteläinen.
Ainoa ongelma haudukkeessa on, että kaipaan teen makua. Tämä on todennäiköisesti henkilökohtainen ongelma, varsinkin kun olin keittämässä jo ihan toista teetä, kun tajusin, että niin, luukkukin on vielä avaamatta. Mutta minulla on henkilökohtainen ongelma rooiboksen kanssa, kun siinä ei ole kofeiinia.
Mutta Tulilintu on varsin mainio silti. Jos rooiboksen perusmaku tökkii, niin tässä se ei tule erityisen voimakkaasti esille, vaan sekoittuu miellyttävästi muihin mausteisiin. Maku on makea ja hedelmäinen. Itse voisin kuvitella juovani tätä jälkiruokana, vie itseltäni ainakin makeanhimoa.
Tuoksu on edelleen hieman hämmentävä ja kenties rahtusen epämiellyttävä. Mutta se häiritsee enimmäkseen vain jos sitä alkaa nuuskimaan.
Sitten haudukkeen sisältö: vihreä rooibos, tyrniä, ananasta, guavaa, aronia-marjaa, porkkanaa, kehäkukan ja auringonkukan terälehteä.
Ainoa mitä noista arvelin, oli ananas, koska pongasin lehtien seasta jotain isompaa ja vaaleaa. Ja tosiaan se eksoottisten hedelmien tuoksu. Mutta noilla mausteilla en yhtään hämmästy, että hauduke on makea.
Tulilintu, rooibos. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 5-7 min.
lauantai 2. joulukuuta 2017
Luukku 2: Mummon piirakka
The Ouncen Joulukalenterin toisen luukun takaa paljastui uusi tee, Mummon piirakka. Tee tuoksui todellakin piirakkamaiselta. Siinä oli selkeästi ainakin omenaa.
Halusin maistaa teetä, ennen kuin otin paremmin selvää mitä siinä on. Koska usein tälläiset teet jäävät minulta maistamatta, kun niissä on jotain mistä en pidä. Tässä se todennäköisesti on ollut joku piirakka-aines. Kenties omena.
Tee on kyllä ihan hyvää. Se on hieman makeaa, muttei liian. Siinä on miellyttävästi muitakin nuotteja. Tuoksu on hyvin piirakkainen, tai siis piirakkapohjainen. Semmoinen sokerinen, voinen, vehnäleivos. Olen onnellinen, että tee itsessään on enämmän kenties piirakan sisus.
Voisin juoda teetä toistekin. Mutta epäilen silti, että se menee ostoslistalle. Tee ei ole sellainen mitä kaipaan tai ajattelisin kaipaavani. Jos pitää makeasta mustasta teestä, eikä omena haittaa, se varmasti kannattaa kokeilla. Tee on maukas ja miellyttävä. Se sopisi varmasti myös maidon kanssa mainiosti. Silloin siitä tulisi kenties kermaisampi.
Ja nyt mitä tee sisältää: musta tee, omenapaloja, mantelia, rusinoita, kanelia ja vaniljaa. Täytyy sanoa, että teeksi, missä on kaksi ainesosaa jotka itse valitsisin, musta tee ja vanilija, tee on oikein hyvää. Unssi osaa asiansa!
Teekalenteri on tällä hetkellä yllättänyt jo paremmin kuin parin vuoden takainen kalenteri. Toki, se oli melko epämiellyttävä kokomus itselleni. Jouluteet eivät vain ole minun juttuni.
Halusin maistaa teetä, ennen kuin otin paremmin selvää mitä siinä on. Koska usein tälläiset teet jäävät minulta maistamatta, kun niissä on jotain mistä en pidä. Tässä se todennäköisesti on ollut joku piirakka-aines. Kenties omena.
Tee on kyllä ihan hyvää. Se on hieman makeaa, muttei liian. Siinä on miellyttävästi muitakin nuotteja. Tuoksu on hyvin piirakkainen, tai siis piirakkapohjainen. Semmoinen sokerinen, voinen, vehnäleivos. Olen onnellinen, että tee itsessään on enämmän kenties piirakan sisus.
Voisin juoda teetä toistekin. Mutta epäilen silti, että se menee ostoslistalle. Tee ei ole sellainen mitä kaipaan tai ajattelisin kaipaavani. Jos pitää makeasta mustasta teestä, eikä omena haittaa, se varmasti kannattaa kokeilla. Tee on maukas ja miellyttävä. Se sopisi varmasti myös maidon kanssa mainiosti. Silloin siitä tulisi kenties kermaisampi.
Ja nyt mitä tee sisältää: musta tee, omenapaloja, mantelia, rusinoita, kanelia ja vaniljaa. Täytyy sanoa, että teeksi, missä on kaksi ainesosaa jotka itse valitsisin, musta tee ja vanilija, tee on oikein hyvää. Unssi osaa asiansa!
Teekalenteri on tällä hetkellä yllättänyt jo paremmin kuin parin vuoden takainen kalenteri. Toki, se oli melko epämiellyttävä kokomus itselleni. Jouluteet eivät vain ole minun juttuni.
Mummon piirakka, musta. 1tl/2,5dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.
perjantai 1. joulukuuta 2017
The Ouncen joulukalenteri
Edellisen kalenterin pettymyksen jälkeen olin suhteellisen valmis luopumaan teekalentereiden suhteen. Myöskin ihan oman laiskuuteni suhteen, kun en jaksanu nähdä vaivaa hankkiakseni jouluteekalentereita, jossa olisi kenties parempaa jouluteetä kuin helposti saatavissa.
Mutta, sitten tänä vuonna eteen tuli Unssin joulukalenteri, jonka ystäväni kiltisti pohjusti valmiiksi. Ei pelkkää jouluteetä ja 24 erilaista irtoteepussia Unssin valikoimasta. Hintaa toki kalenterilla oli hieman enemmän, 30e, mutta käytännössä sekään ei ole erityisen paljon, kun puhutaan Unssista. En silti ollut aikeissa ostaa teekalenteria. Mutta toisin kävi. En pystynyt vastustamaan kiusausta.
Olin ajatellut tänään aloittaa teearvostelulla, mutta tästä tulikin joulukalenterin arvostelu. Sillä ensimmäisestä pussista tuli tee, jonka olen jo arvostellut hetki sitten, Raparperin alla. Tee on mainiota, ja juon sitä parhaillaan tyytyväisenä, mutta arvostelemaan sitä en uudelleen lähde.
Tiedän, että osa teistä tulee olemaan tuttuja, joten en näe järkäveäksi arvostella niitä, joista merkintä jo on. Teenkin siis varmaan niin, että arvostelen uudet ja lisään tähän ensimmäiseen postaukseen kalenterin sisältämät teet niitä varten joita se kiinnostaa.
Koska teet ovat myös eri järjestyksissä eri kalenteripaketeissa, jos itse juot kalenteria ja haluat säilöä yllätyksen, niin kannattaa ehkä lukea näitä postauksia harkiten. Mutta epäilen, että tämä kuu tulee olemaan lähinnä joulukalenteriarvosteluja.
Kalenterin luukut
1. luukku: Raparperin alla
2. luukku: Mummon piirakka
3. luukku: Tulilintu
4. luukku: Pu Ehr Karpalo
5. luukku: Jääomena
6. luukku: Aurinkoinen
7. luukku: Kielletty hedelmä
8. luukku: Tarry Lapsang Souchong
9. luukku: Mausteinen Mate
10. luukku: Narnian tarinat
11. luukku: Rakastunut Cactus
12. luukku: Sumuinen saari
13. luukku: Cassisnyanssi
14. luukku: Rooibos Tyrnikerma
15. luukku: Luminen Inkivääri
16. luukku: Pekingin Ooppera <3
17. luukku: Samuraimiekka
18. luukku: Limoncello
Kalenterin luukut
1. luukku: Raparperin alla
2. luukku: Mummon piirakka
3. luukku: Tulilintu
4. luukku: Pu Ehr Karpalo
5. luukku: Jääomena
6. luukku: Aurinkoinen
7. luukku: Kielletty hedelmä
8. luukku: Tarry Lapsang Souchong
9. luukku: Mausteinen Mate
10. luukku: Narnian tarinat
11. luukku: Rakastunut Cactus
12. luukku: Sumuinen saari
13. luukku: Cassisnyanssi
14. luukku: Rooibos Tyrnikerma
15. luukku: Luminen Inkivääri
16. luukku: Pekingin Ooppera <3
17. luukku: Samuraimiekka
18. luukku: Limoncello
19. luukku : Kiinalaisen rakastajan unelma
20. luukku: Rooibos Petteri Punakuono
21. luukku: Irish Whiskey
22. luukku: Inkivääri-Appelsiini yrittisekoitus
23. luukku: Revontulten lumo
24. luukku: Taj Mahal
20. luukku: Rooibos Petteri Punakuono
21. luukku: Irish Whiskey
22. luukku: Inkivääri-Appelsiini yrittisekoitus
23. luukku: Revontulten lumo
24. luukku: Taj Mahal
Hyvää joulunodotusta kaikille! Täällä Helsingissä on satanut kaunis lumipeitekin 1. päivän kunniaksi.
perjantai 24. marraskuuta 2017
Assam Orangajuli
Assam Orangajuli Teekaupalta oli tee, joka sai minut ehkä ensi kerran tajuamaan, että musta tee voi olla maukasta ja vivahteikasta ilman mausteitakin.
Törmäsin Orangajuliin ihan sattumalta, ostin sitä pelkän kuvauksen perusteella nettikaupasta. Se on edelleen paras musta tee, mitä olen maistanut. En ole juonut sitä vuosiin, koska kun pystyn kävelemään helposti tusinaan teekauppaan, nettikaupasta ostamisella on oma kynnyksensä. Nyt kuitenkin sain sitä vihdoin uudelleen. Teemakuni on hieman muuttunut, eikä Orangajuli maistu enää siltä miltä se muistoissani maistui. Mutta se on silti taivaallista.
Assam Orangajuli on melko kevyt mustaksi teeksi. Sen haudutus eroaa myös normaalista: haudutusaika on vain 1-2 min. Unohdin tarkistaa tämän ensi kerran hauduttaessani, ja sain teestä hieman kitkerää. Mutta seuraavalla kerralla onnistuin jo paremmin.Orangajuli on kuvauksensa mukaisesta hedelmäinen tee, ja siinä voisi kuvitella olevan muutakin kuin pelkkää teetä. Mutta ei ole.
Olen juonut muitakin Assameita, mutta vain pettyäkseni, kun ne eivät ole yhtä hedelmäisiä. Ei niin, etteivätkö ne silti olisi hyviä. Eivät vain sitä mitä itse ajattelin. En oikein tiedä mikä Orangajulista tekee niin uniikin, mutta toisaalta en välitä.
Harkitsen omien teesekoituksien tekemistä ja tietenkin ensimmäinen ajatukseni oli käyttää Orangajulia pohjana. Mutta samalla emmin. Tee on niin hyvää juuri puhtaana, kaipaako se lisämakuja sekoittamaan? Makeus kuitenkin sopii varmasti miellyttävästi yhteen esimerkiksi vanilijan kanssa. Toki useammat mausteet saattavat kaivata hieman pidempää haudutusaikaa. Riittääkö 1-2 minuttia tuomaan maut esiin?
No, tämä pohdinta on toisarvoista. Suosittelen kokeilemaan, jos haluaa kokeilla jotain erilaista maustamatonta mustaa. Jos et usko, että musta tee voi maistua miltään ilman mausteita. Jos musta tee tuntuu yleensä vähän liian voimakkaalta, tummalta. Tai jos vaan rakastat teetä, etkä ole kokeillut. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yksi, myönnetään monista, rakkauksistani. Ja nyt kun tiedän, että teetä saa tiskin alta Helsingin Chayasta, en aio enää luopua siitä valikoimissani.
Assam Orangajuli, musta. 1-2tl/ 2dl. Haudutuslämpötila (90-)100ºC. Haudutusaika 1-2 min.
Törmäsin Orangajuliin ihan sattumalta, ostin sitä pelkän kuvauksen perusteella nettikaupasta. Se on edelleen paras musta tee, mitä olen maistanut. En ole juonut sitä vuosiin, koska kun pystyn kävelemään helposti tusinaan teekauppaan, nettikaupasta ostamisella on oma kynnyksensä. Nyt kuitenkin sain sitä vihdoin uudelleen. Teemakuni on hieman muuttunut, eikä Orangajuli maistu enää siltä miltä se muistoissani maistui. Mutta se on silti taivaallista.
Assam Orangajuli on melko kevyt mustaksi teeksi. Sen haudutus eroaa myös normaalista: haudutusaika on vain 1-2 min. Unohdin tarkistaa tämän ensi kerran hauduttaessani, ja sain teestä hieman kitkerää. Mutta seuraavalla kerralla onnistuin jo paremmin.Orangajuli on kuvauksensa mukaisesta hedelmäinen tee, ja siinä voisi kuvitella olevan muutakin kuin pelkkää teetä. Mutta ei ole.
Olen juonut muitakin Assameita, mutta vain pettyäkseni, kun ne eivät ole yhtä hedelmäisiä. Ei niin, etteivätkö ne silti olisi hyviä. Eivät vain sitä mitä itse ajattelin. En oikein tiedä mikä Orangajulista tekee niin uniikin, mutta toisaalta en välitä.
Harkitsen omien teesekoituksien tekemistä ja tietenkin ensimmäinen ajatukseni oli käyttää Orangajulia pohjana. Mutta samalla emmin. Tee on niin hyvää juuri puhtaana, kaipaako se lisämakuja sekoittamaan? Makeus kuitenkin sopii varmasti miellyttävästi yhteen esimerkiksi vanilijan kanssa. Toki useammat mausteet saattavat kaivata hieman pidempää haudutusaikaa. Riittääkö 1-2 minuttia tuomaan maut esiin?
No, tämä pohdinta on toisarvoista. Suosittelen kokeilemaan, jos haluaa kokeilla jotain erilaista maustamatonta mustaa. Jos et usko, että musta tee voi maistua miltään ilman mausteita. Jos musta tee tuntuu yleensä vähän liian voimakkaalta, tummalta. Tai jos vaan rakastat teetä, etkä ole kokeillut. Tämä on kuitenkin ehdottomasti yksi, myönnetään monista, rakkauksistani. Ja nyt kun tiedän, että teetä saa tiskin alta Helsingin Chayasta, en aio enää luopua siitä valikoimissani.
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
Lady Londonberry
Kävin tutkimassa suurta mysteeriä nimeltä Chaya. Sieltä tarttui mukaan useampikin uusi kokeilu. Tänään vuorossa on Lady Londonberry.
Chaya on tosiaan teekauppa, jossa käyn satunnaisesti. Olen jo pidempään ollut hämmentynyt siitä, että Chayan alaisuudessa vaikuttaa olevan myös Teekauppa, joka on nettikauppa. Chayalla on kuitenkin myös oma nettisivu ja -kauppa, joten olen ollut hieman hämmentynyt.
No, viime viikolla tosiaan kävin sitten kyselemässä tästä. Selvisi, että Chayan omistaja tosiaan omistaa myös Teekaupan, mutta on päättänyt pitää kummankin nettisivun, koska valikoimissa on eroa. Ja hän haaveilee myös toisesta fyysisestä kaupasta, johon tulisi sitten Teekaupan tuotteita. Mysteeri ratkaistu. Ja mikä parasta, Teekaupan tuotteita saa Chayasta tiskin alta pyytämällä!
Joka tapauksessa. Chayan tapa pussittaa teet täydellisiin 30g maistiaispusseihin on petollisen toimiva. En ikinä pääse kaupasta pois ilman useampaa pientä pussukkaa. Tällä kertaa mukaan tarttui kolme uutta teetä ja rakastamaani Teekaupan mustaa teetä, kun sain kuulla, että sitä on saatavilla.
Lady Londonberry on sitruunamelissalla, terälehdillä ja mansikanpaloilla (+ aromit, joita ei eritellä) maustettu musta tee. Tietenkin se kiinnitti huomioni heti.
Lady Londonberry on hyvin hedelmäisen ja kukkaisen tuoksuinen tee. Sama toistuu mauissa. Tee tuo mieleen pimenevät illat ja kynttilät. En tiedä miksi. Se ei ole erityisen lämmittävä tee, siinä ei ole sellaista täyteläisyyttä ja makeutta. Mutta se ei teetä kyllä huononna, sillä se on hyvää muilla ansioilla.
Pidän sitruunamelissästä. Se tuo mielestäni miellyttävästi sitruunan makuja teehen, maistumatta kuitenkaan oikeasti sitruunalta. Olen hyvin nirso sitruunateideni kanssa, mutta jostain syystä silti kaipaan sitä makumaailmaa teeheni. Lady Londonberryssä sitruunamelissä on juurikin sitä mitä tahdon. Mansikkaa en erikseen maista, mutta olettaisin sen olevan siellä taustalla myös. Tee on myös hieman karvas, josta pidän ja se sopii teehen mainiosti.
Lady Londonberry ei todennäköisesti ole tee, jota kaipaan aina, mutta se on tee mitä saatan satunnaisesti muistella lämmöllä ja käydä hakemassa pienen pussin. Tosin nyt kun tämän totean, niin muistelen muita teitä joille olen näin sanonut ja juonut sen jälkeen 100g pussin tyhjäksi. Ah, lootustee... Sääli, että loput siitä on kotona eikä täällä töissä, missä tätäkin arvostelua kirjaan.
Lady Londonberry, musta. 1-2 tl/ 2 dl. Haudutuslämpötila 100ºC Haudutusaika 3-5 min.
Chaya on tosiaan teekauppa, jossa käyn satunnaisesti. Olen jo pidempään ollut hämmentynyt siitä, että Chayan alaisuudessa vaikuttaa olevan myös Teekauppa, joka on nettikauppa. Chayalla on kuitenkin myös oma nettisivu ja -kauppa, joten olen ollut hieman hämmentynyt.
No, viime viikolla tosiaan kävin sitten kyselemässä tästä. Selvisi, että Chayan omistaja tosiaan omistaa myös Teekaupan, mutta on päättänyt pitää kummankin nettisivun, koska valikoimissa on eroa. Ja hän haaveilee myös toisesta fyysisestä kaupasta, johon tulisi sitten Teekaupan tuotteita. Mysteeri ratkaistu. Ja mikä parasta, Teekaupan tuotteita saa Chayasta tiskin alta pyytämällä!
Joka tapauksessa. Chayan tapa pussittaa teet täydellisiin 30g maistiaispusseihin on petollisen toimiva. En ikinä pääse kaupasta pois ilman useampaa pientä pussukkaa. Tällä kertaa mukaan tarttui kolme uutta teetä ja rakastamaani Teekaupan mustaa teetä, kun sain kuulla, että sitä on saatavilla.
Lady Londonberry on sitruunamelissalla, terälehdillä ja mansikanpaloilla (+ aromit, joita ei eritellä) maustettu musta tee. Tietenkin se kiinnitti huomioni heti.
Lady Londonberry on hyvin hedelmäisen ja kukkaisen tuoksuinen tee. Sama toistuu mauissa. Tee tuo mieleen pimenevät illat ja kynttilät. En tiedä miksi. Se ei ole erityisen lämmittävä tee, siinä ei ole sellaista täyteläisyyttä ja makeutta. Mutta se ei teetä kyllä huononna, sillä se on hyvää muilla ansioilla.
Pidän sitruunamelissästä. Se tuo mielestäni miellyttävästi sitruunan makuja teehen, maistumatta kuitenkaan oikeasti sitruunalta. Olen hyvin nirso sitruunateideni kanssa, mutta jostain syystä silti kaipaan sitä makumaailmaa teeheni. Lady Londonberryssä sitruunamelissä on juurikin sitä mitä tahdon. Mansikkaa en erikseen maista, mutta olettaisin sen olevan siellä taustalla myös. Tee on myös hieman karvas, josta pidän ja se sopii teehen mainiosti.
Lady Londonberry ei todennäköisesti ole tee, jota kaipaan aina, mutta se on tee mitä saatan satunnaisesti muistella lämmöllä ja käydä hakemassa pienen pussin. Tosin nyt kun tämän totean, niin muistelen muita teitä joille olen näin sanonut ja juonut sen jälkeen 100g pussin tyhjäksi. Ah, lootustee... Sääli, että loput siitä on kotona eikä täällä töissä, missä tätäkin arvostelua kirjaan.
maanantai 20. marraskuuta 2017
Teekaupat osa 1: Kävelykierros
Vaikutan Helsingin alueella. Tämä ihan varoituksena, että suurin osa kaupoista tulee sijaitsemaan sen välittömässä läheisyydessä. Tämän listan ei ole tarkoitus olla erityisen arvosteleva, lähinnä käyn läpi mitä liikkeitä olen itse löytänyt ja niiden valikoimaa. Otan toki mieluusti vinkkejä vastaan uusista paikoista, varsinkin Helsingin tai Turun alueella.
Paikat eivät ole erityisessä järjestyksessä, lähinnä yritän ryhmäyttää lähellä olevat kaupat. Tässä ensimmäisessä postauksessa on yleisin kierrokseni, jonka kierrän kun otan asiakseni hakea teetä.
ma-pe 11-20, la 11-18, su suljettu
http://www.ounce.fi/
The Ounce, tai ihan suomeksi Unssi, on ilmeisen pitkäikäinen teekauppa ja kahvila. Omaan tietoisuuteeni se tuli vasta muutamia vuosia sitten. Unssi myy laajalla valikoimalla laadukkaita teitä. Näitä teitä on mahdollista maistella omasta mielestäni huokeaan hintaan puodin yhteydessä olevassa kahvilassa.
Unssi myy nimensä mukaisesti teetä unsseissa. Yksi unssi on 28g ja se on vähimmäismyyntimäärä. Teet ovat melko hintavia, mutta tosiaan laadukkaita. Niissä on ainakin minun tietoni mukaan vain luonnollisia aineksia, ei siis makuaineita. Mielestäni teet ovat myös hyvin tasapainoisia mausteineen. Unssi myy myös ainoaa "toffee"teetä, mitä suostun juomaan, Creme Bruléeta, jota pidän henkilökohtaisesti saavutuksena. Rakastan toffeeta kaikissa muodoissa, mutta kaikki muut maistamani toffeeteet ovat olleet järkyttävän hirveitä.
Unssi on teemaltaan 1800-lukulainen ja hyvin kotoisa. Unssi järjestää myös teemaisteluita, joihin en ole vielä ikävä kyllä osallistunut, vaikka halua on ollut.
Unssilla on myös nettikauppa, joten jos paikan päälle ei pääse, niin tilaus on silti mahdollista.
Ma-Pe: 10-19, La: 10-18
théhuoneella on kaksi pistettä, Helsingin keskustassa, jota itse käytän, ja toinen Espoossa, kauppakeskus Ainoassa. Siellä en ole itse käynyt koskaan.
Kun ensimmäisen kerran törmäsin théhuoneeseen, se myi mielestäni lähinnä hyvin laadukkaita maistamattomia vihreitä teitä. Sitä se varmasti tekee edelleen, mutta valikoima on laajentunut koskemaan myös maustettuja Se myy esimerkiksi taivaallista kirsikkateetä.
théhuoneen hintataso on kohtuullinen. Tietenkin sieltäkin löytyy omat erikoisuutensa, esimerkiksi joka kevät myyntiin tuleva taivaallinen vihreä tee, joka myydään yleensä myös loppuun kevään aikana, jotka ovat hintavampia. Mutta maustetut teet eivät ole erityisen kalliita.
Kaupan ohessa on kahvila, tai siis teehuone. Siellä voi maistella kaupan antimia. Ainakin Helsingin théhuone on kuitenkin niin suosittu, eivätkä teet tosiaan ole kukkarolle hirveästi haitaksi, joten olen itse tyytynyt ostamaan teeni kotiin. En siis osaa sanoa teehuoneen hintatasosta.
théhuoneelta saa myös hyvää palvelua ja myyjät osaavat auttaa ja suositella teetä. théhuoneellakin on verkkokauppa, josta kauempaa olevat voivat ostaa herkkuja.
Ma-Pe 10.00–19.00, La-Su 12.00–18.00
https://teemaa.fi/
TeeMaa on pieni teen erikoiskauppa. He ovat erikoistuneet Itä-Aasian maustamattomiin laatuteelaatuihin, mutta valikoimasta löytyy muitakin yllätyksiä. Itselleni mukaani tarttui mm. suomalaisista yriteistä kerätty hauduke. TeeMaa on melko varmasti paras kauppa, jos hakee teetietoutta. TeeMaa järjestää säännöllisesti maisteluita ja opetuksia.
Sanomattakin on selvää, että TeeMaa on hintava. Mutta toisaalta se on myös todella laadukas, joten sieltä saatuihin teihin ei varmasti pety. Valikoima kaupassa ainakin on suhteellisen suppea, mutta itse olen arvostanut sitä. TeeMaalla on myös verkkokauppa.
ma - ti 10.00 - 18.00, ke - pe 10.00 - 19.00, la 10 - 16.00
http://www.demmer.fi/
Demmers Teehaus on yleensä viimeinen teekauppa kierroksellani. Demmers sijaitsee paikassa, josta on helppo kävellä ohi, itseasiassa minä kävelen säännöllisesti paikan ohi ja joudun palaamaan takaisin löytääkseni kaupan. Se on kuitenkin joka kerta sen arvoista.
Demmersillä on laaja valikoima kaikenlaisia, enimmäkseen maustettuja, teitä. Demmers on myös hyvin halpa verrattuna muihin kauppoihin. Silti en väittäisi sitä missään nimessä laaduttomaksi. Ei, Demmers on ehdottomasti yksi lempikaupoistani.
Demmersin teet ovat hyvin tasapainoisia ja monet lempiteeni ovat sieltä. Demmersin valikoima on laaja ja uudia yllätyksiä tulee edelleen. Valkoisten teiden valikoima on varsinkin minulle rakas, sieltä saa monia ihanan marjaisia ja maukkaita valkoisia teitä.
Demmersillä ei ikävä kyllä ole verkkokauppaa. Mutta suosittelen lämpimästi käymään, jos vain mahdollista. Yleensä tiskin takana on kaupan omistaja, tai näin ainakin arvelen, joka on hyvin osaava ja osaa myös suositella valikoimasta kiinnostavia tuotteita.
Paikat eivät ole erityisessä järjestyksessä, lähinnä yritän ryhmäyttää lähellä olevat kaupat. Tässä ensimmäisessä postauksessa on yleisin kierrokseni, jonka kierrän kun otan asiakseni hakea teetä.
The Ounce/ Unssi
Fredrikinkatu 55, Helsinkima-pe 11-20, la 11-18, su suljettu
http://www.ounce.fi/
The Ounce, tai ihan suomeksi Unssi, on ilmeisen pitkäikäinen teekauppa ja kahvila. Omaan tietoisuuteeni se tuli vasta muutamia vuosia sitten. Unssi myy laajalla valikoimalla laadukkaita teitä. Näitä teitä on mahdollista maistella omasta mielestäni huokeaan hintaan puodin yhteydessä olevassa kahvilassa.
Unssi myy nimensä mukaisesti teetä unsseissa. Yksi unssi on 28g ja se on vähimmäismyyntimäärä. Teet ovat melko hintavia, mutta tosiaan laadukkaita. Niissä on ainakin minun tietoni mukaan vain luonnollisia aineksia, ei siis makuaineita. Mielestäni teet ovat myös hyvin tasapainoisia mausteineen. Unssi myy myös ainoaa "toffee"teetä, mitä suostun juomaan, Creme Bruléeta, jota pidän henkilökohtaisesti saavutuksena. Rakastan toffeeta kaikissa muodoissa, mutta kaikki muut maistamani toffeeteet ovat olleet järkyttävän hirveitä.
Unssi on teemaltaan 1800-lukulainen ja hyvin kotoisa. Unssi järjestää myös teemaisteluita, joihin en ole vielä ikävä kyllä osallistunut, vaikka halua on ollut.
Unssilla on myös nettikauppa, joten jos paikan päälle ei pääse, niin tilaus on silti mahdollista.
théhuone
Eerikinkatu 10, HelsinkiMa-Pe: 10-19, La: 10-18
théhuoneella on kaksi pistettä, Helsingin keskustassa, jota itse käytän, ja toinen Espoossa, kauppakeskus Ainoassa. Siellä en ole itse käynyt koskaan.
Kun ensimmäisen kerran törmäsin théhuoneeseen, se myi mielestäni lähinnä hyvin laadukkaita maistamattomia vihreitä teitä. Sitä se varmasti tekee edelleen, mutta valikoima on laajentunut koskemaan myös maustettuja Se myy esimerkiksi taivaallista kirsikkateetä.
théhuoneen hintataso on kohtuullinen. Tietenkin sieltäkin löytyy omat erikoisuutensa, esimerkiksi joka kevät myyntiin tuleva taivaallinen vihreä tee, joka myydään yleensä myös loppuun kevään aikana, jotka ovat hintavampia. Mutta maustetut teet eivät ole erityisen kalliita.
Kaupan ohessa on kahvila, tai siis teehuone. Siellä voi maistella kaupan antimia. Ainakin Helsingin théhuone on kuitenkin niin suosittu, eivätkä teet tosiaan ole kukkarolle hirveästi haitaksi, joten olen itse tyytynyt ostamaan teeni kotiin. En siis osaa sanoa teehuoneen hintatasosta.
théhuoneelta saa myös hyvää palvelua ja myyjät osaavat auttaa ja suositella teetä. théhuoneellakin on verkkokauppa, josta kauempaa olevat voivat ostaa herkkuja.
TeeMaa
Annankatu 19, HelsinkiMa-Pe 10.00–19.00, La-Su 12.00–18.00
https://teemaa.fi/
TeeMaa on pieni teen erikoiskauppa. He ovat erikoistuneet Itä-Aasian maustamattomiin laatuteelaatuihin, mutta valikoimasta löytyy muitakin yllätyksiä. Itselleni mukaani tarttui mm. suomalaisista yriteistä kerätty hauduke. TeeMaa on melko varmasti paras kauppa, jos hakee teetietoutta. TeeMaa järjestää säännöllisesti maisteluita ja opetuksia.
Sanomattakin on selvää, että TeeMaa on hintava. Mutta toisaalta se on myös todella laadukas, joten sieltä saatuihin teihin ei varmasti pety. Valikoima kaupassa ainakin on suhteellisen suppea, mutta itse olen arvostanut sitä. TeeMaalla on myös verkkokauppa.
Demmers Teehaus
Annankatu 13, Helsinkima - ti 10.00 - 18.00, ke - pe 10.00 - 19.00, la 10 - 16.00
http://www.demmer.fi/
Demmers Teehaus on yleensä viimeinen teekauppa kierroksellani. Demmers sijaitsee paikassa, josta on helppo kävellä ohi, itseasiassa minä kävelen säännöllisesti paikan ohi ja joudun palaamaan takaisin löytääkseni kaupan. Se on kuitenkin joka kerta sen arvoista.
Demmersillä on laaja valikoima kaikenlaisia, enimmäkseen maustettuja, teitä. Demmers on myös hyvin halpa verrattuna muihin kauppoihin. Silti en väittäisi sitä missään nimessä laaduttomaksi. Ei, Demmers on ehdottomasti yksi lempikaupoistani.
Demmersin teet ovat hyvin tasapainoisia ja monet lempiteeni ovat sieltä. Demmersin valikoima on laaja ja uudia yllätyksiä tulee edelleen. Valkoisten teiden valikoima on varsinkin minulle rakas, sieltä saa monia ihanan marjaisia ja maukkaita valkoisia teitä.
Demmersillä ei ikävä kyllä ole verkkokauppaa. Mutta suosittelen lämpimästi käymään, jos vain mahdollista. Yleensä tiskin takana on kaupan omistaja, tai näin ainakin arvelen, joka on hyvin osaava ja osaa myös suositella valikoimasta kiinnostavia tuotteita.
torstai 16. marraskuuta 2017
Valkoinen kirsikka tee
Satuin päätymään Boutique Makujen Taikaan niin, että se on auki. Teekauppa on yksi lempikaupoistani, vaikkakin sen valikoima ei lopulta ole kummoinen. Mutta se on pieni ja söpö ja tunnelmallinen. Tällä kertaa mukaani tarttui Valkoinen kirsikka tee.
Nimensä vastaisesti tee ei suinkaan ole puhdas valkoinen tee. Tee on itseassa sekoitus monia eri laatuja. Siinä on valkoista teeta, kahta vihreää teetä ja jasminihelmiä. Ja sen lisäksi siis kirsikkaa, kookoslastuja ja ruusunnuppuja.
Tee on itseasiassa sen verran moninainen, että jos olisin alkanut lukea sisällysluetteloa aikaisemminkin kuin kassajonossa, se olisi saattanut jäädä kauppaan. En oikein tykkää siitä, että teehen laitetaan kaikki. Se yleensä kielii laatuongelmista teessä.
No, joka tapauksessa tee lähti mukaan ja maisteluun. Kaipaan maustettuja valkoisia teitä näin talven aikaan, mutta en ole ehtinyt normaaleille metsästysmailleni hetkeen, joten vähän kaikki on loppu.
Valkoinen Kirsikka Tee tuoksuu kirsikkaiselta, joten olen melko varma, että siinä on makuaineita. Mutta tuoksu on miellyttävä. Eivätkä ne makuaineet minua niin epäilytä. Minua epäilyttää kookoslastut ja kolme vihreää teetä.
Tee on haudutettuna vaalea ja miedontuoksuinen. Miedompi kuin mihin olen tottunut maustetuissa valkoisissa teissä. Yleensä ne tuoksuvat suhteellisen voimakkaasti makuaineeltaan.
Maku on myös mieto, mutta miellyttävä. Teessä maistuu kirsikan karvaus ja ripaus sitä luvattua kirsikkaakin. Valkoinen tee jää ehkä hieman taustalle. En pysty erottelemaan vihreitä ja valkoisia makuja, mutta vaikka tee on maukas, se on jotenkin... Ehkä se on se sekoitus, joka luo oman makunsa, joka ei oikein maistu sillä tavalla valkoiselta kuin olettaisin. Jasminia tai kookosta en edes maista. Mutta kookosta sekoituksessa onkin kyllä vain nimeksi.
Valkoinen Kirsikka Tee on ihan maukas ja miellyttävä tee. Hieman makeahko ja kirpeä tee. Mutta samalla siinä toteutuu liiallisten sekoituksien ongelma: oikein mikään maku ei pääse oikeuksiinsa. Tee sopii, kun en oikein osaa päättää mitä minun tekee mieli. Teessä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja sitä on miellyttävä juoda, joten ei se vikaostos ollut. Ostanko sitä lisää? Epälen, etten.
Jos kaipaa kirsikkateetä, jossa kirsikka ei ole hirveän päällekäyvä, tämä on varmasti hyvä vaihtoehto. Itselläni ei ole ongelmaa kirsikan voimakkuuden kanssa, mutta onhan se yleensä aika ärhäkkä. Tässä se on vivahde, vaikka siis kyllä tunnistettavissa.
Valkoinen Kirsikka Tee, valkoinen. 1-2tl/2dl. Haudutuslämpötila 70ºC. Haudutusaika 3-5min.
Nimensä vastaisesti tee ei suinkaan ole puhdas valkoinen tee. Tee on itseassa sekoitus monia eri laatuja. Siinä on valkoista teeta, kahta vihreää teetä ja jasminihelmiä. Ja sen lisäksi siis kirsikkaa, kookoslastuja ja ruusunnuppuja.
Tee on itseasiassa sen verran moninainen, että jos olisin alkanut lukea sisällysluetteloa aikaisemminkin kuin kassajonossa, se olisi saattanut jäädä kauppaan. En oikein tykkää siitä, että teehen laitetaan kaikki. Se yleensä kielii laatuongelmista teessä.
No, joka tapauksessa tee lähti mukaan ja maisteluun. Kaipaan maustettuja valkoisia teitä näin talven aikaan, mutta en ole ehtinyt normaaleille metsästysmailleni hetkeen, joten vähän kaikki on loppu.
Valkoinen Kirsikka Tee tuoksuu kirsikkaiselta, joten olen melko varma, että siinä on makuaineita. Mutta tuoksu on miellyttävä. Eivätkä ne makuaineet minua niin epäilytä. Minua epäilyttää kookoslastut ja kolme vihreää teetä.
Tee on haudutettuna vaalea ja miedontuoksuinen. Miedompi kuin mihin olen tottunut maustetuissa valkoisissa teissä. Yleensä ne tuoksuvat suhteellisen voimakkaasti makuaineeltaan.
Maku on myös mieto, mutta miellyttävä. Teessä maistuu kirsikan karvaus ja ripaus sitä luvattua kirsikkaakin. Valkoinen tee jää ehkä hieman taustalle. En pysty erottelemaan vihreitä ja valkoisia makuja, mutta vaikka tee on maukas, se on jotenkin... Ehkä se on se sekoitus, joka luo oman makunsa, joka ei oikein maistu sillä tavalla valkoiselta kuin olettaisin. Jasminia tai kookosta en edes maista. Mutta kookosta sekoituksessa onkin kyllä vain nimeksi.
Valkoinen Kirsikka Tee on ihan maukas ja miellyttävä tee. Hieman makeahko ja kirpeä tee. Mutta samalla siinä toteutuu liiallisten sekoituksien ongelma: oikein mikään maku ei pääse oikeuksiinsa. Tee sopii, kun en oikein osaa päättää mitä minun tekee mieli. Teessä ei sinänsä ole mitään vikaa, ja sitä on miellyttävä juoda, joten ei se vikaostos ollut. Ostanko sitä lisää? Epälen, etten.
Jos kaipaa kirsikkateetä, jossa kirsikka ei ole hirveän päällekäyvä, tämä on varmasti hyvä vaihtoehto. Itselläni ei ole ongelmaa kirsikan voimakkuuden kanssa, mutta onhan se yleensä aika ärhäkkä. Tässä se on vivahde, vaikka siis kyllä tunnistettavissa.
tiistai 14. marraskuuta 2017
Teen oikeaoppinen haudutus osa 2: vihreä tee
Hyvää huomenta! Hämmennykseni oli suuri, kun huomaan mustan teen haudutusohjeeni nousseen poikkeuksetta luetuimmaksi postauksekseni. Toivottavasti siitä on ollut jollekin hyötyä.
Katson asiakseni sanoa, että en ole koskaan kokeillut hauduttaa teetä savipannussa sekunttikellon kanssa ja vedellä valaen. En tule ohjaamaan teeritualistisiin tapoihin. Teestä saattaa tulla silloin tosiaan aivan mahtavan hyvää, mutta en omaa siihen välineistöä enkä tällä erää kiinnostusta opetella.
Vihreä tee poikkea perinteisestä mustasta teestä siinä, että se on usein helppo pilata ajattelematta. Itse pidin vihreää teetä aika pahana, ennen kuin minulle tarjottiin sitä alemmissa asteissa haudutettuna. Voin kertoa, että se oli melkoisen silmiä avaava kokemus. Tee ei ollutkaan kitkerää. Tee ei ollutkaan ruohoista. Vihreä tee ei ollutkaan siedettävän rajamailla vaan oikeasti hyvää.
Vihreän teen laatu ei myöskään ole ihan niin hyvin peitettävissä kuin mustan. Kyllä sen peittoon saa, mutta omaan makuuni se vaatii yleensä voimakkaita makuöljyjä, mutta silti mausteiden variaation kanssa maltillisuutta. Olen usein törmännyt (marketti)teihin joihin on lykätty kaikki ja vähän lisää, varmaankin juuri laatua paikkaamaan. En voi suositella kenellekään.
Lisäksi en oikeastaan suosittele vihreitä pussiteitä. Niihin lisätään usein sokeria ja niiden laatu on lähinnä teepölyä. Jokaisella on makunsa, enkä niitä arvotele, mutta vihreät teepussit ovat yleensä suhteellisen kaukana siitä, mitä vihreä tee todellisuudessa on.
Joka tapauksessa. Vihreän teen perus haudutusperiaate on 80ºC ja 1tl/2dl vettä. Haudutusaika on yleensä 2-3 minuuttia. Vihreä tee on herkkä kuumemmille asteille ja palaa. Siitä tulee kitkerää ja ruohoista huonolla tavalla. Kai siitä on mahdollista edelleen pitää, mutta maku ei ole se, miltä vihreän teen on tarkoitettu maistuvan.
Vihreä tee ei kuitenkaan ole yhtä simppeliä kuin musta, sillä ei ole vain yhtä astetta ja aikaa. Olen juonut teetä, jonka haudutuslämpötila oli 85ºC ja aika 1,5 minuuttia. Jotkin japanilaiset teet saattavat olla parhaimmillaan jopa 60ºC haudutettuna. Ja tiedän, että on olemassa tapoja, joilla teetä haudutetaan vain muutamia sekuntteja. Itse en onneksi vielä ole siihen päätynyt.
Myös teen määrä vaihtelee. vihreä tee tulee monissa muodoissa, joten laadukkaammat teet yleensä ohjeistavat grammoissa teen haudutusmääriä. Tai nostavat ainakin niitä huomattavasti, koska teen malli on niin kookas, että teelusikallinen on oikeasti murto-osa siitä. Itse suosimani makeat vihreät teet ovat usein neulasenmallisia, jolloin ne vievät paljon tilaa. Olen laiska mittaamaan, joten olen opetellut käyttämään teetä silmämääräisesti. Vielä en ole epäonnistunut hirvittävän pahasti määrässä, joten oletan sen olevan lopulta aika anteeksiantava, ainakin siihen suurempaan päin.
Vihreä tee, toisin kuin musta, on yleensä haudutettavissa useita kertoja. Markettien puolihedelmähaudukkeet (joissa ei siis aina ole vikaa huom!) eivät välttämättä toimi yhtä hyvin, mutta yhtään laadukkaammat teet antavat usein ainakin 3+ haudutuskertaa helposti. Tässä teen määrä, laatu ja haudutuslämpötila on tärkeintä. Sillä vaikka onnistuisi hauduttamaan vihreää teetä vähän liian kuumalla ja vähän liian kauan, niin että se on edelleen ihan kelpoista, niin olen huomannut sen vahingoittavan seuraavia haudutuskertoja suuresti.
Sain hyödyllisen vinkin joskus jostain teekaupasta: teetä voi hauduttaa hieman pienemmässä lämpötilassa hieman pidempään. Tämä on tehokasta varsinkin silloin, kun tee vaatii tarkkoja asteita joita keittimeni ei osaa ja hyvin lyhyttä haudutusaikaa. Lisäksi haudutusaikaa voi myös pidentää uudelleen haudutuksissa. Esimerkiksi jos tee tulisi hauduttaa 75ºC ja minuutin, niin 70ºC ja vajaa puolitoista minuuttia on tuottaa myös hyvän tuloksen.
Vihreän teen lisähaudutuksissa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota vihreän teen mausteisiin. Sillä vaikka vihreä tee itsessään antaa makua, joskus olen kuullut jopa sanottavan, että paranee useilla haudutuksilla, niin kaikki mausteet eivät toimi yhtä hyvin. Ne menettävät voimaansa, mutta joskus ne saattavat myös itsessään kitkeröityä tai maistua oudolle. Mutta se lienee asia, joka selviää kokeilemalla. Itse olen havainnut, että jos teessä on paljon hedelmiä tai marjoja, se ei välttämättä haudu kovin hyvin uudelleen. Vadelma on yleensä aika ok, vaikka se menettääkin makuaan nopeasti.
Mikä itseäni vihreässä teessä hämmensi, oli haudutetun teen väri. Se voi olla hyvin vaaleaa, lähes mahdotonta erottaa vedestä. Se on ok, maku on silti siellä. Ei siis kannatta hauduttaa lisää, ainakaan maistamatta, vaikka houkuttaisi. Vihreä tee myös usein tummuu ajan kanssa seisoessaan. Se vaikuttaa hieman makuun, mutta ei mielestäni pilaa teetä, joten sitäkään ei kannata pelästyä.
Pääpointtina vihreän teen haudutuksessa on, että älä hauduta liian kuumassa tai liian pitkään. Usein laadukkaammat teet antavat hyvin ohjeita, joita kannattaa noudattaa. Jos sellasia ei kuitenkaan ole, niin kannattaa kysyä myyjältä. Laadukkaita vihreitä teitä myyvät kaupat ovat yleensä erikoisliikkeitä ja heillä on tietotaitoa auttaa, sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Markettiteet onnistuvat usein perusohjeella.
Katson asiakseni sanoa, että en ole koskaan kokeillut hauduttaa teetä savipannussa sekunttikellon kanssa ja vedellä valaen. En tule ohjaamaan teeritualistisiin tapoihin. Teestä saattaa tulla silloin tosiaan aivan mahtavan hyvää, mutta en omaa siihen välineistöä enkä tällä erää kiinnostusta opetella.
Vihreä tee poikkea perinteisestä mustasta teestä siinä, että se on usein helppo pilata ajattelematta. Itse pidin vihreää teetä aika pahana, ennen kuin minulle tarjottiin sitä alemmissa asteissa haudutettuna. Voin kertoa, että se oli melkoisen silmiä avaava kokemus. Tee ei ollutkaan kitkerää. Tee ei ollutkaan ruohoista. Vihreä tee ei ollutkaan siedettävän rajamailla vaan oikeasti hyvää.
Vihreän teen laatu ei myöskään ole ihan niin hyvin peitettävissä kuin mustan. Kyllä sen peittoon saa, mutta omaan makuuni se vaatii yleensä voimakkaita makuöljyjä, mutta silti mausteiden variaation kanssa maltillisuutta. Olen usein törmännyt (marketti)teihin joihin on lykätty kaikki ja vähän lisää, varmaankin juuri laatua paikkaamaan. En voi suositella kenellekään.
Lisäksi en oikeastaan suosittele vihreitä pussiteitä. Niihin lisätään usein sokeria ja niiden laatu on lähinnä teepölyä. Jokaisella on makunsa, enkä niitä arvotele, mutta vihreät teepussit ovat yleensä suhteellisen kaukana siitä, mitä vihreä tee todellisuudessa on.
Joka tapauksessa. Vihreän teen perus haudutusperiaate on 80ºC ja 1tl/2dl vettä. Haudutusaika on yleensä 2-3 minuuttia. Vihreä tee on herkkä kuumemmille asteille ja palaa. Siitä tulee kitkerää ja ruohoista huonolla tavalla. Kai siitä on mahdollista edelleen pitää, mutta maku ei ole se, miltä vihreän teen on tarkoitettu maistuvan.
Vihreä tee ei kuitenkaan ole yhtä simppeliä kuin musta, sillä ei ole vain yhtä astetta ja aikaa. Olen juonut teetä, jonka haudutuslämpötila oli 85ºC ja aika 1,5 minuuttia. Jotkin japanilaiset teet saattavat olla parhaimmillaan jopa 60ºC haudutettuna. Ja tiedän, että on olemassa tapoja, joilla teetä haudutetaan vain muutamia sekuntteja. Itse en onneksi vielä ole siihen päätynyt.
Myös teen määrä vaihtelee. vihreä tee tulee monissa muodoissa, joten laadukkaammat teet yleensä ohjeistavat grammoissa teen haudutusmääriä. Tai nostavat ainakin niitä huomattavasti, koska teen malli on niin kookas, että teelusikallinen on oikeasti murto-osa siitä. Itse suosimani makeat vihreät teet ovat usein neulasenmallisia, jolloin ne vievät paljon tilaa. Olen laiska mittaamaan, joten olen opetellut käyttämään teetä silmämääräisesti. Vielä en ole epäonnistunut hirvittävän pahasti määrässä, joten oletan sen olevan lopulta aika anteeksiantava, ainakin siihen suurempaan päin.
Vihreä tee, toisin kuin musta, on yleensä haudutettavissa useita kertoja. Markettien puolihedelmähaudukkeet (joissa ei siis aina ole vikaa huom!) eivät välttämättä toimi yhtä hyvin, mutta yhtään laadukkaammat teet antavat usein ainakin 3+ haudutuskertaa helposti. Tässä teen määrä, laatu ja haudutuslämpötila on tärkeintä. Sillä vaikka onnistuisi hauduttamaan vihreää teetä vähän liian kuumalla ja vähän liian kauan, niin että se on edelleen ihan kelpoista, niin olen huomannut sen vahingoittavan seuraavia haudutuskertoja suuresti.
Sain hyödyllisen vinkin joskus jostain teekaupasta: teetä voi hauduttaa hieman pienemmässä lämpötilassa hieman pidempään. Tämä on tehokasta varsinkin silloin, kun tee vaatii tarkkoja asteita joita keittimeni ei osaa ja hyvin lyhyttä haudutusaikaa. Lisäksi haudutusaikaa voi myös pidentää uudelleen haudutuksissa. Esimerkiksi jos tee tulisi hauduttaa 75ºC ja minuutin, niin 70ºC ja vajaa puolitoista minuuttia on tuottaa myös hyvän tuloksen.
Vihreän teen lisähaudutuksissa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota vihreän teen mausteisiin. Sillä vaikka vihreä tee itsessään antaa makua, joskus olen kuullut jopa sanottavan, että paranee useilla haudutuksilla, niin kaikki mausteet eivät toimi yhtä hyvin. Ne menettävät voimaansa, mutta joskus ne saattavat myös itsessään kitkeröityä tai maistua oudolle. Mutta se lienee asia, joka selviää kokeilemalla. Itse olen havainnut, että jos teessä on paljon hedelmiä tai marjoja, se ei välttämättä haudu kovin hyvin uudelleen. Vadelma on yleensä aika ok, vaikka se menettääkin makuaan nopeasti.
Mikä itseäni vihreässä teessä hämmensi, oli haudutetun teen väri. Se voi olla hyvin vaaleaa, lähes mahdotonta erottaa vedestä. Se on ok, maku on silti siellä. Ei siis kannatta hauduttaa lisää, ainakaan maistamatta, vaikka houkuttaisi. Vihreä tee myös usein tummuu ajan kanssa seisoessaan. Se vaikuttaa hieman makuun, mutta ei mielestäni pilaa teetä, joten sitäkään ei kannata pelästyä.
Pääpointtina vihreän teen haudutuksessa on, että älä hauduta liian kuumassa tai liian pitkään. Usein laadukkaammat teet antavat hyvin ohjeita, joita kannattaa noudattaa. Jos sellasia ei kuitenkaan ole, niin kannattaa kysyä myyjältä. Laadukkaita vihreitä teitä myyvät kaupat ovat yleensä erikoisliikkeitä ja heillä on tietotaitoa auttaa, sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Markettiteet onnistuvat usein perusohjeella.
maanantai 30. lokakuuta 2017
Maito-oolong
Olen äärimmäisen altin houkutuksille, kun löydän uuden teemerkin. Tällä kertaa sellainen löytyi satunnaisesta karkki- ja ravinnekaupasta Sörnäisten metroasemalta, jonka ohi kuljen pari kertaa viikossa. Kaupassa oli huomattavan iso valikoima erikoisia teitä kokoonsa nähden, suurin osa niistä oli kuitenkin erilaisia yrittiteitä. Omalla kohdallani huomion kiinnitti tämä, Noble Tean Maito-Oolong.
Maito-Oolong on tee, jonka valmistusprosessin yhteydessä lehdet maitohöyrytetään ennen rullausta. Tee maistuu ainakin ensimmäisellä haudutus kerralla huomattavasti maitoiselta ja pehmeältä.
Tai siis, sen pitäisi maistua. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka maito kenties peittää osan teen mausta, pohjalla oleva oolong on kuitenkin niin voimakas, että teen olisi hyvä olla suhteellisen laadukasta. Olenkin huomannut, että eri valmistajien maito-oolongit ovat melkoisen hit and miss. Aloitin maisteluni hyvällä maito-oolongilla. Se taisi olla Teekaupasta tilattu useamman teen maistelupakkaus. Rakastuin teehen välittömästi. Teekaupan maito-oolong oli kuitenkin hieman liian kallista sen hetkiselle budjetilleni, joten en tilannut sitä lisää. Sen jälkeen olen kokeillut erilaisia valmistajia. Joskus maito-oolong on ollut ihan ok, toisinaan se on ollut melko ok, mutta käytännössä meh. Kerran olen joutunut kaatamaan koko pannun viemäriin, mutta olen melko varma, että kyse oli enemmän haudutusvirheestä (liian vanhoja kerran haudutettuja lehtiä), kuin itsestään teestä. Mutta muistaakseni se teekään ei ollut erityisen hyvä kyllä.
Noble Tean maito-oolong tulee ilmatiiviissä pussissa. Kun avasin sen, tuoksu oli huumaava. Nuuskuttelin sitä haltioituneena hyvän hetken. Myös haudutettuna tee tuoksuu todella miellyttävälle. Tuoksu on ehdottomasta maito-oolongin yksi hienouksista. Se tuoksuu varmaankin juuri maidon ansiosta makealle ja jopa karamelliselle.
Maku on myöskin hyvin miellyttävä. Yksi parhaista mitä olen juonut viimeaikoina. Viime kerrasta on tosin niin paljon, että en enää tarkalleen osaa vertailla. Mutta tämän maku on miellyttävän pehmeä ja juuri oikeassa suhteessa makea. Teelehtien karamillinen tuoksu toistuu maussa, mutta paljon kevyemmin. Silti, tai ehkä siksi, tee on oikein mainio rauhallinen aamutee.
Tämä maito-oolong oli myös huomattavan halpa verrattuna muihin suosikkeihini. Teekaupan Milky Oolong on 5,45e/25g. The Ouncen, toinen suosikkini, taas 5,80e/28g. Tämä oli alle 4e/50g. Siihen verrattuna, että tee ei ole ollenkaan kitkerää taustalla ja vaikuttaa muutenkin laadukkaalta, tämä tee on suorastaan ryöstöä. May have to buy some more.
Maito-Oolong, oolong. 1-2tl/2dl. Haudutuslämpötila n. 85ºC. Haudutusaika 2-4min.
Maito-Oolong on tee, jonka valmistusprosessin yhteydessä lehdet maitohöyrytetään ennen rullausta. Tee maistuu ainakin ensimmäisellä haudutus kerralla huomattavasti maitoiselta ja pehmeältä.
Tai siis, sen pitäisi maistua. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka maito kenties peittää osan teen mausta, pohjalla oleva oolong on kuitenkin niin voimakas, että teen olisi hyvä olla suhteellisen laadukasta. Olenkin huomannut, että eri valmistajien maito-oolongit ovat melkoisen hit and miss. Aloitin maisteluni hyvällä maito-oolongilla. Se taisi olla Teekaupasta tilattu useamman teen maistelupakkaus. Rakastuin teehen välittömästi. Teekaupan maito-oolong oli kuitenkin hieman liian kallista sen hetkiselle budjetilleni, joten en tilannut sitä lisää. Sen jälkeen olen kokeillut erilaisia valmistajia. Joskus maito-oolong on ollut ihan ok, toisinaan se on ollut melko ok, mutta käytännössä meh. Kerran olen joutunut kaatamaan koko pannun viemäriin, mutta olen melko varma, että kyse oli enemmän haudutusvirheestä (liian vanhoja kerran haudutettuja lehtiä), kuin itsestään teestä. Mutta muistaakseni se teekään ei ollut erityisen hyvä kyllä.
Noble Tean maito-oolong tulee ilmatiiviissä pussissa. Kun avasin sen, tuoksu oli huumaava. Nuuskuttelin sitä haltioituneena hyvän hetken. Myös haudutettuna tee tuoksuu todella miellyttävälle. Tuoksu on ehdottomasta maito-oolongin yksi hienouksista. Se tuoksuu varmaankin juuri maidon ansiosta makealle ja jopa karamelliselle.
Maku on myöskin hyvin miellyttävä. Yksi parhaista mitä olen juonut viimeaikoina. Viime kerrasta on tosin niin paljon, että en enää tarkalleen osaa vertailla. Mutta tämän maku on miellyttävän pehmeä ja juuri oikeassa suhteessa makea. Teelehtien karamillinen tuoksu toistuu maussa, mutta paljon kevyemmin. Silti, tai ehkä siksi, tee on oikein mainio rauhallinen aamutee.
Tämä maito-oolong oli myös huomattavan halpa verrattuna muihin suosikkeihini. Teekaupan Milky Oolong on 5,45e/25g. The Ouncen, toinen suosikkini, taas 5,80e/28g. Tämä oli alle 4e/50g. Siihen verrattuna, että tee ei ole ollenkaan kitkerää taustalla ja vaikuttaa muutenkin laadukkaalta, tämä tee on suorastaan ryöstöä. May have to buy some more.
perjantai 27. lokakuuta 2017
Raparperin alla
Valkoiset teet ovat nousemassa arvostusasteikollani. Ne ovat usein keveitä, mutta maukkaita. Ne ovat aivan parhaita aamujuomia ja tarpeeksi alhaisella lämmöllä haudutettuna, ne eivät koskaan ole kitkeriä. Tänään aamuteekseni valikoitui The Ouncen Raparperin alla. Ostin sen jo joku hetki sitten, mutta löysin sen uudelleen vasta hetki sitten, kun siivoilin. Asuntoni pursuaa teetä, joten vanhoja uusia löytöjä tulee aika usein.
Raparperin alla tuoksuu jo hyvin makealle. En oikein osannut odottaa raparperiteeltä mitään, mutta taisin ostaa sen koska kaipasin jotain makeaa valkoista teetä. Ja tee jossa on raparperia, vanilijaa ja mansikkaa ei voi muuta ollakaan. Olen myös melko varma, että teessä on ruusua, vaikka sivuilla mainostetaan vain "kukkia". Tee itsessään tuoksuu ihanalle ja haudutettuna vielä huumaavammalle.
Maku on myös mainio. Se on kevyt ja juuri niin makea kun halusin. Täydellinen rauhallinen aamutee nautiskeltavaksi. En osaa erottaa makuja toisistaan, mutta makeuden alla on ihan hienoinen happamuus, joka varmaankin tulee raparperista. Muuten tee on hyvin pehmeä ja hedelmäinen, hienosilla marjaisilla vivahteilla.
Verrattuna viime aikoina maistelemiini mansikkateihin, vaikka tämäkin on makea, niin ei kuitenkaan yhtä makea. Täytyy myöntää, että useamman päivän niitä juotuani, en kaivannut enää yhtään makeaa teetä. Tämä on kuitenkin miellyttävä ja keveä. Toki en kyllä siltikään aio juoda tätä joka päivä, koko päivän.
Raparperin alla saa minut myös kaipaamaan toista keveää aamuteetäni, jonka olen ilmeisesti taas juonut loppuun ja unohtanut hakea lisää. Nimittäin valkoinen mustikkatee. Se on myös ihanan keveä ja nautiskeltava aamutee. Tai hidas iltapäivätee. Tai ehkä Silver Cloudia, joka on kaktusviikunan aromilla maustettu valkoinen tee, sekin miellyttävän keveä ja makea.
Olen joskus aikaisemminkin huomannut, mutta itselleni keveät teet ovat talviteitä. Kesällä hakeudun luonnollisesti mustien ja voimakkaiden teiden pariin. Nyt kun alkaa oikeasti olemaan kylmempää ja jopa talvisempaa, huomaan taas kaipaavani valkoisia teitä.
Haudutin Raparperin alla 70 asteessa, vaikka nyt huomaan, että Unssin sivuilla suositellaan 80 astetta. Itselleni luonnollisempaa on kuitenkin hauduttaa valkoinen tee alemmissa asteissa. En vanno, että se olisi oikeampi tapa, saattaa olla jopa väärä tottumus. Makuelämykseen se saattaa vaikuttaa, joten katsoin parhaaksi mainita omista käytännöistäni. Unssi lupasi teelle myös useita hautuskertoja. Saatan jopa yrittää muistaa kokeilla tätä myöhemmin.
Raparperin alla, valkoinen tee. 2tl/2,5dl Haudutuslämpötila 80(/70)ºC Haudutusaika 2-3 min.
Raparperin alla tuoksuu jo hyvin makealle. En oikein osannut odottaa raparperiteeltä mitään, mutta taisin ostaa sen koska kaipasin jotain makeaa valkoista teetä. Ja tee jossa on raparperia, vanilijaa ja mansikkaa ei voi muuta ollakaan. Olen myös melko varma, että teessä on ruusua, vaikka sivuilla mainostetaan vain "kukkia". Tee itsessään tuoksuu ihanalle ja haudutettuna vielä huumaavammalle.
Maku on myös mainio. Se on kevyt ja juuri niin makea kun halusin. Täydellinen rauhallinen aamutee nautiskeltavaksi. En osaa erottaa makuja toisistaan, mutta makeuden alla on ihan hienoinen happamuus, joka varmaankin tulee raparperista. Muuten tee on hyvin pehmeä ja hedelmäinen, hienosilla marjaisilla vivahteilla.
Verrattuna viime aikoina maistelemiini mansikkateihin, vaikka tämäkin on makea, niin ei kuitenkaan yhtä makea. Täytyy myöntää, että useamman päivän niitä juotuani, en kaivannut enää yhtään makeaa teetä. Tämä on kuitenkin miellyttävä ja keveä. Toki en kyllä siltikään aio juoda tätä joka päivä, koko päivän.
Raparperin alla saa minut myös kaipaamaan toista keveää aamuteetäni, jonka olen ilmeisesti taas juonut loppuun ja unohtanut hakea lisää. Nimittäin valkoinen mustikkatee. Se on myös ihanan keveä ja nautiskeltava aamutee. Tai hidas iltapäivätee. Tai ehkä Silver Cloudia, joka on kaktusviikunan aromilla maustettu valkoinen tee, sekin miellyttävän keveä ja makea.
Olen joskus aikaisemminkin huomannut, mutta itselleni keveät teet ovat talviteitä. Kesällä hakeudun luonnollisesti mustien ja voimakkaiden teiden pariin. Nyt kun alkaa oikeasti olemaan kylmempää ja jopa talvisempaa, huomaan taas kaipaavani valkoisia teitä.
Haudutin Raparperin alla 70 asteessa, vaikka nyt huomaan, että Unssin sivuilla suositellaan 80 astetta. Itselleni luonnollisempaa on kuitenkin hauduttaa valkoinen tee alemmissa asteissa. En vanno, että se olisi oikeampi tapa, saattaa olla jopa väärä tottumus. Makuelämykseen se saattaa vaikuttaa, joten katsoin parhaaksi mainita omista käytännöistäni. Unssi lupasi teelle myös useita hautuskertoja. Saatan jopa yrittää muistaa kokeilla tätä myöhemmin.
keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Green Bellini
Green Bellini Demmers Teehausilta on nimensä mukaisesti vihreä tee, joka maultaan jäljittelee Bellini drinkkiä.
Otin kokeiluun kaksi tämäntyyppistä teetä. Kummatkin ovat vihreitä teitä, mutta en nyt kyllä suoraan muista mikä toinen oli. Saatan kuitenkin kaivaa sen piakkoin myös arvosteltavaksi.
Minä pidän persikkateistä, noin yleensä. Minun kuitenkin tekee niitä erityisesti mieli hyvin harvoin, joten juon niitä myös harvemmin. Green Bellini oli ajatuksena hauska, ja mielessäni kävi myös, että siitä saattaisi olla kiva kylmähauduttaa drinkkipohjaa. Tai ihan vaan alkoholitonta drinkkia, jos niikseen tulee. Mutta olen sitä kuitenkin tähän mennessä juonut vain kuumana muutamia kertoja.
Tee tuoksuu hedelmäisesti persikalle. Eihän siinä toki paljoa muuta olekaan. Persikan paloja, ja vanilija- ja persikka-aromeja. Vihreän teen tuoksun peittää melkein mikä tahansa toinen tuoksu.
Teenä Green Bellini on ihan miellyttävä persikkatee. Se on kevyt ja makea. Se maistuu mielestäni melko tyypilliseltä persikkateeltä, mitä nyt siitä muista. Mikään drinkki siitä ei itselleni mieleen tule, mutta pohjana se mahtaisi toki olla hyvin raikastava. Kuvittelisin tämän myös toimivan mainiosti jääteenä, kun tämä on jo itsessään hieman makea. Ja persikkajäätee on mielestäni aina parasta.
Drinkketeet ovat mielestäni hauskoja ideoita, vaikka käytännössä en näe, miten se toteutuksellisesti voisi ikinä toimia. Teessä ei ole alkoholin puraisua tai happamuutta, ei tarpeeksi sokeria muuta kuin lisättynä. Tee on oikein hyvää itsessään, mutta sen ominaisuudet eroavat mehupohjista aikalailla.
Toki, teimme kerran Alice in Wonderland teemaisille synttäreille teedrinkin. Se oli kyllä oikein maukasta, vaikka siinä käytettiin laventelia, joka itseäni hieman epäilyttää. Mutta tässä se toimi oikein mainiosti.
Mutta loppupäätelmänä? Tee drinkin korvikkeena? Ei. Tee drinkkipohjana? Kyllä. Tee itsessään? Todellakin. Suosittelen kaikille persikka- tai hedelmäteen ystäville.
Green Bellini, vihreä tee. 6tl/l. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2 min.
Otin kokeiluun kaksi tämäntyyppistä teetä. Kummatkin ovat vihreitä teitä, mutta en nyt kyllä suoraan muista mikä toinen oli. Saatan kuitenkin kaivaa sen piakkoin myös arvosteltavaksi.
Minä pidän persikkateistä, noin yleensä. Minun kuitenkin tekee niitä erityisesti mieli hyvin harvoin, joten juon niitä myös harvemmin. Green Bellini oli ajatuksena hauska, ja mielessäni kävi myös, että siitä saattaisi olla kiva kylmähauduttaa drinkkipohjaa. Tai ihan vaan alkoholitonta drinkkia, jos niikseen tulee. Mutta olen sitä kuitenkin tähän mennessä juonut vain kuumana muutamia kertoja.
Tee tuoksuu hedelmäisesti persikalle. Eihän siinä toki paljoa muuta olekaan. Persikan paloja, ja vanilija- ja persikka-aromeja. Vihreän teen tuoksun peittää melkein mikä tahansa toinen tuoksu.
Teenä Green Bellini on ihan miellyttävä persikkatee. Se on kevyt ja makea. Se maistuu mielestäni melko tyypilliseltä persikkateeltä, mitä nyt siitä muista. Mikään drinkki siitä ei itselleni mieleen tule, mutta pohjana se mahtaisi toki olla hyvin raikastava. Kuvittelisin tämän myös toimivan mainiosti jääteenä, kun tämä on jo itsessään hieman makea. Ja persikkajäätee on mielestäni aina parasta.
Drinkketeet ovat mielestäni hauskoja ideoita, vaikka käytännössä en näe, miten se toteutuksellisesti voisi ikinä toimia. Teessä ei ole alkoholin puraisua tai happamuutta, ei tarpeeksi sokeria muuta kuin lisättynä. Tee on oikein hyvää itsessään, mutta sen ominaisuudet eroavat mehupohjista aikalailla.
Toki, teimme kerran Alice in Wonderland teemaisille synttäreille teedrinkin. Se oli kyllä oikein maukasta, vaikka siinä käytettiin laventelia, joka itseäni hieman epäilyttää. Mutta tässä se toimi oikein mainiosti.
Mutta loppupäätelmänä? Tee drinkin korvikkeena? Ei. Tee drinkkipohjana? Kyllä. Tee itsessään? Todellakin. Suosittelen kaikille persikka- tai hedelmäteen ystäville.
maanantai 23. lokakuuta 2017
Valkoinen granaattiomenahelmi
Tänään olisi vuorossa Valkoinen granaattiomenahelmi Turun Tee ja Mausteelta.
Turun Tee ja Mauste on yksi lempiteekauppojani. Käyn siellä lähes aina kun vierailen Turussa. Sieltä saa parasta chaiteetä, tosin viimeaikoina olen kyllä löytänyt sille hyvän kilpailijan.
Valkoisia helmiteitä on useita. Olen henkilökohtaisesti maistanut granaattiomenan lisäksi mustikkaa ja vanilijaa. Granaattiomena vei kuitenkin sydämeni ensimaistelulla.
En ajatellut teehelmien alkuperää, koska Turun Tee ja Mauste tosiaan myy laajaa valikoimaa irtoteitä. Mutta Forsmannin sivuja selaillessani tajusin, että heillähän on myynnissä granaattiomenahelmiä. Turun Tee ja Mauste myy myös valmiiksi pussitettuja merkkiteitä, kuten Forsmania. On siis todennäköistä, että helmet ovat Forsmanilta. Mikä saattaa helpottaa niiden saantia. Tosin, käyn Turussa niin usein, että ongelma on minimaalinen joka tapauksessa.
Valkoinen granaattiomenahelmi on nimensä mukaisesti valkoista teetä käärittynä pieneksi palloksi. Granaattiomenahelmi maistuu miellyttävän makealle, rakastan sitä juurikin siksi, että se on makea, mutta kevyt. Se on kokeilemistani helmistä maukkain ja harmonisin. Esimerkiksi mustikkahelmessä on makua, mutta se peittää oikeastaan kokonaan valkoisen teen maun. Vanilija taas maistuu hyvin hennosti helmissä.
Itselleni valkoinen tee valinta silloin kun kaipaan jotain kevyttä ja raikastavaa. Granaattiomena hivelee tämän lisäksi sokerihammastani, joten se on täydellistä. Voin suositella kaikille. Siinä missä vihreä tee saattaa olla kitkerää, valkoinen ei yleensä ole. Valkoiset teet eivät yleesä ole itsessään erityisen voimakkaan makuisia, vaikka siis voivat kyllä olla herkullisia. Valkoisen teen suurin ongelma lienee, että se palaa vielä herkemmin kuin vihreä tee. En muista koskaan juoneeni sataan asteeseen haudutettua valkoista teetä, joten en osaa sanoa miten se vaikuttaa makuun, mutta tuskin kovin miellyttävästi. Kerran olen hauduttanut ehkä 80 asteella, kun käytettävissä oli vain kattila ja lämpömittari, ja se oli vielä suhteellisen ok.
Teen hauduttamisesta sen verran, että sain siihen jotkut ohjeet, mutta ne olivat suulliset. Unohdin ne välittömästi. Olen hauduttanut teetä itse 2+ minuuttia, mutta kaksi minuuttia on kyllä liian vähän. Forsman nauvoo hauduttamaan viisi minuuttia tai säilyttämään helmet juomassa. Itse olen päätynyt kompromissiin, että haudutan jotain 3-4 minuutin välillä. Silloin granaattiomana maistuu miellyttävästi itselle. Kannattaa siis kokeilla, mikä itseä miellyttää.
Valkoinen granaattiomenahelmi, valkoinen tee. n. 5 helmea/ 2dl. Haudutuslämpötila 70ºC. Haudutusaika 3-5min tai voi jättää teehen.
Turun Tee ja Mauste on yksi lempiteekauppojani. Käyn siellä lähes aina kun vierailen Turussa. Sieltä saa parasta chaiteetä, tosin viimeaikoina olen kyllä löytänyt sille hyvän kilpailijan.
Valkoisia helmiteitä on useita. Olen henkilökohtaisesti maistanut granaattiomenan lisäksi mustikkaa ja vanilijaa. Granaattiomena vei kuitenkin sydämeni ensimaistelulla.
En ajatellut teehelmien alkuperää, koska Turun Tee ja Mauste tosiaan myy laajaa valikoimaa irtoteitä. Mutta Forsmannin sivuja selaillessani tajusin, että heillähän on myynnissä granaattiomenahelmiä. Turun Tee ja Mauste myy myös valmiiksi pussitettuja merkkiteitä, kuten Forsmania. On siis todennäköistä, että helmet ovat Forsmanilta. Mikä saattaa helpottaa niiden saantia. Tosin, käyn Turussa niin usein, että ongelma on minimaalinen joka tapauksessa.
Valkoinen granaattiomenahelmi on nimensä mukaisesti valkoista teetä käärittynä pieneksi palloksi. Granaattiomenahelmi maistuu miellyttävän makealle, rakastan sitä juurikin siksi, että se on makea, mutta kevyt. Se on kokeilemistani helmistä maukkain ja harmonisin. Esimerkiksi mustikkahelmessä on makua, mutta se peittää oikeastaan kokonaan valkoisen teen maun. Vanilija taas maistuu hyvin hennosti helmissä.
Itselleni valkoinen tee valinta silloin kun kaipaan jotain kevyttä ja raikastavaa. Granaattiomena hivelee tämän lisäksi sokerihammastani, joten se on täydellistä. Voin suositella kaikille. Siinä missä vihreä tee saattaa olla kitkerää, valkoinen ei yleensä ole. Valkoiset teet eivät yleesä ole itsessään erityisen voimakkaan makuisia, vaikka siis voivat kyllä olla herkullisia. Valkoisen teen suurin ongelma lienee, että se palaa vielä herkemmin kuin vihreä tee. En muista koskaan juoneeni sataan asteeseen haudutettua valkoista teetä, joten en osaa sanoa miten se vaikuttaa makuun, mutta tuskin kovin miellyttävästi. Kerran olen hauduttanut ehkä 80 asteella, kun käytettävissä oli vain kattila ja lämpömittari, ja se oli vielä suhteellisen ok.
Teen hauduttamisesta sen verran, että sain siihen jotkut ohjeet, mutta ne olivat suulliset. Unohdin ne välittömästi. Olen hauduttanut teetä itse 2+ minuuttia, mutta kaksi minuuttia on kyllä liian vähän. Forsman nauvoo hauduttamaan viisi minuuttia tai säilyttämään helmet juomassa. Itse olen päätynyt kompromissiin, että haudutan jotain 3-4 minuutin välillä. Silloin granaattiomana maistuu miellyttävästi itselle. Kannattaa siis kokeilla, mikä itseä miellyttää.
torstai 19. lokakuuta 2017
Villi Mansikka
Kaikille lienee jo selvää, että rakastan manssikkateitä. Forsmanilta niitä löytyi useita, mukaan tarttui kaksi. Toinen on tämä, Villi Mansikka Forsmanilta.
Villi Mansikka on mustatee, joka sisältää mansikkaöljyä ja paloja, sekä ruusun terälehtiä. Se mainostaa olevansa terveellinen, kaloriton ja kolesterolia alentava makuelämys. Tee yleensä on suhteellisen vähäkalorista ja terveellistäkin monin tavoin. Ehkä se alentaa kolesteroliakin. Minulla on varmasti kolesteroli nolla siinä tapauksessa.
Joka tapauksessa. Villi Mansikka on hyvin mansikkainen tee. Se tuoksuu hämmentävästi metsämansikalle, vaikka makuna en sitä tunnistakaan samalla tavalla. Ehkä öljy jotenkin tekee sen? Villi Mansikka ei ole samalla tavalla makea kuin vihreä Chamraj, josta lienee siis kiittäminen vanilijaöljyä.
Pidän silti Villi Mansikasta. Siinä on makua, vaikkei se kiljukaan mansikkaa. Se on makeahko ja voimakas tee. Se tuoksuu hyvälle ja hienoinen makeus kyllä piristää aamua. Villi Mansikka toimii väsyneeseen aamuun paremmin kuin Chamraj, sillä voimakkaampi musta tee saa aikaan illuusion piristyksestä. Kyllä se varmaan myös oikeasti piristää, mutta olen ihminen joka voi juoda pannullisen mustaa teetä ja mennä samantien nukkumaan. Kofeiini enemmän auttaa minua rauhoittumaan kuin piristää.
Mutta tietenkin hyvä tee tuo myös hyvän mielen ja parantaa väsynyttä aamua.
Haluaisin kokeilla Villiä Mansikkaa kylmähaudutettuna. Olen huomannut, että hedelmät ja marjat korostuvat kylmähaudutuksessa. Varmaankin siksi, että niillä on enemmän aikaa uuttua. Kylmähaudutettuna voisin kuvitella, että Villi Mansikka on todellinen mansikkatee. Ja pohjan intialainen musta teekään ei vaikuta hassummalta.
Villi Mansikka, musta tee. 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 100ºC / 90ºC. Haudutusaika 4-5 min.
Villi Mansikka on mustatee, joka sisältää mansikkaöljyä ja paloja, sekä ruusun terälehtiä. Se mainostaa olevansa terveellinen, kaloriton ja kolesterolia alentava makuelämys. Tee yleensä on suhteellisen vähäkalorista ja terveellistäkin monin tavoin. Ehkä se alentaa kolesteroliakin. Minulla on varmasti kolesteroli nolla siinä tapauksessa.
Joka tapauksessa. Villi Mansikka on hyvin mansikkainen tee. Se tuoksuu hämmentävästi metsämansikalle, vaikka makuna en sitä tunnistakaan samalla tavalla. Ehkä öljy jotenkin tekee sen? Villi Mansikka ei ole samalla tavalla makea kuin vihreä Chamraj, josta lienee siis kiittäminen vanilijaöljyä.
Pidän silti Villi Mansikasta. Siinä on makua, vaikkei se kiljukaan mansikkaa. Se on makeahko ja voimakas tee. Se tuoksuu hyvälle ja hienoinen makeus kyllä piristää aamua. Villi Mansikka toimii väsyneeseen aamuun paremmin kuin Chamraj, sillä voimakkaampi musta tee saa aikaan illuusion piristyksestä. Kyllä se varmaan myös oikeasti piristää, mutta olen ihminen joka voi juoda pannullisen mustaa teetä ja mennä samantien nukkumaan. Kofeiini enemmän auttaa minua rauhoittumaan kuin piristää.
Mutta tietenkin hyvä tee tuo myös hyvän mielen ja parantaa väsynyttä aamua.
Haluaisin kokeilla Villiä Mansikkaa kylmähaudutettuna. Olen huomannut, että hedelmät ja marjat korostuvat kylmähaudutuksessa. Varmaankin siksi, että niillä on enemmän aikaa uuttua. Kylmähaudutettuna voisin kuvitella, että Villi Mansikka on todellinen mansikkatee. Ja pohjan intialainen musta teekään ei vaikuta hassummalta.
tiistai 17. lokakuuta 2017
Kiinalaisen rakastajan unelma
Tänään on vuorossa Kiinalaisen rakastajan unelma Unssilta (The Ounce). Törmäsin teehen sattumalta, en ole edes ihan varma miten. Todennäköisesti olen pyytänyt jotain kivaa vihreää teetä käydessäni teellä Unssissa. Sitten olen saanut eteeni tämän.
Kiinalaisen rakastajan unelma ei ole tee, minkä tyypillisesti valitsisin. Se sisältää Muira Puama-puuta, oolongia, senchaa ja ruusun terälehtiä. En yleensä valitse teitä, joissa on sekoitettuna useaa teelaatua. En vain pidä ajatuksesta. Ja lisäksi tietenkin se, että usein teelaaduilla on eroavaiset haudutusajat, jolloin olen epäileväinen sen suhteen, miten teetä tulisi optimaalisesti hauduttaa.
Kiinalaisen rakastajan unelma vei kuitenkin sydämeni heti. Se on miellyttävän keveä tee. Sencha kenties tekee teestä hieman ruohoisan, mutta ei liian. Ruusua en oikeastaan teessä edes maista, mutta joku antaa melkein sitruksisen puraisun, mutta ei niinkään makuna, vaan teen tuntumana, happamuutena.
Kiinalaisen rakastajan unelma on kevyt ja makeahko vihreä tee, jolle kenties juurikin Muira Puama- puu tuo miellyttävän puraisun. En tiedä tuoka ruusu käytännössä mitään makua teehen, mutta ei siitä haittaakaan ole. Se on todennäköisesti ollut yksi myyntivaltti teessä, jota muuten en ehkä olisi edes harkinnut. Ja mikä harmi sekin olisi ollut.
Hapan puraisu korostuu juodessa teetä enemmän. Tämä ei varmaan yleensä haittaisi, mutta nyt kun olen maistellut muutaman päivän puolivahingossa hyvin happamia teitä muutenkin, niin se puskee hieman turhan tämäkästi esiin. Mikä on jännää, koska en edes muistanut, että teessä oli näin paljon happamuutta. Kertonee, että normaalisti se ei ole sellainen ominaisuus johon olisin kiinnittänyt erityistä huomiota.
Puut teissä on kyllä jännittävä idea. Mutta ihmisenä, joka lapsena on mieluusti mutustellut pajunkuorta, en sinällään ihmettele. Niitä vain harvoin näkee. Haluaisin ehkä joskus kokeilla pajunkuoriteetä, vaikka en kyllä ole ihan varma kuinka hyvin se siinä toimisi. Ehkä pitää itse kokeilla hankkia ja kuivattaa moista. Toki pitänee ottaa huomioon pajun muut ominaisuudet, teetä ei varmaan kannata juoda ihan joka päivä useita kuppeja.
Kiinalaisen rakastajan unelma, vihreä tee. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila: 80ºC Haudutusaika 2-3 min.
Kiinalaisen rakastajan unelma ei ole tee, minkä tyypillisesti valitsisin. Se sisältää Muira Puama-puuta, oolongia, senchaa ja ruusun terälehtiä. En yleensä valitse teitä, joissa on sekoitettuna useaa teelaatua. En vain pidä ajatuksesta. Ja lisäksi tietenkin se, että usein teelaaduilla on eroavaiset haudutusajat, jolloin olen epäileväinen sen suhteen, miten teetä tulisi optimaalisesti hauduttaa.
Kiinalaisen rakastajan unelma vei kuitenkin sydämeni heti. Se on miellyttävän keveä tee. Sencha kenties tekee teestä hieman ruohoisan, mutta ei liian. Ruusua en oikeastaan teessä edes maista, mutta joku antaa melkein sitruksisen puraisun, mutta ei niinkään makuna, vaan teen tuntumana, happamuutena.
Kiinalaisen rakastajan unelma on kevyt ja makeahko vihreä tee, jolle kenties juurikin Muira Puama- puu tuo miellyttävän puraisun. En tiedä tuoka ruusu käytännössä mitään makua teehen, mutta ei siitä haittaakaan ole. Se on todennäköisesti ollut yksi myyntivaltti teessä, jota muuten en ehkä olisi edes harkinnut. Ja mikä harmi sekin olisi ollut.
Hapan puraisu korostuu juodessa teetä enemmän. Tämä ei varmaan yleensä haittaisi, mutta nyt kun olen maistellut muutaman päivän puolivahingossa hyvin happamia teitä muutenkin, niin se puskee hieman turhan tämäkästi esiin. Mikä on jännää, koska en edes muistanut, että teessä oli näin paljon happamuutta. Kertonee, että normaalisti se ei ole sellainen ominaisuus johon olisin kiinnittänyt erityistä huomiota.
Puut teissä on kyllä jännittävä idea. Mutta ihmisenä, joka lapsena on mieluusti mutustellut pajunkuorta, en sinällään ihmettele. Niitä vain harvoin näkee. Haluaisin ehkä joskus kokeilla pajunkuoriteetä, vaikka en kyllä ole ihan varma kuinka hyvin se siinä toimisi. Ehkä pitää itse kokeilla hankkia ja kuivattaa moista. Toki pitänee ottaa huomioon pajun muut ominaisuudet, teetä ei varmaan kannata juoda ihan joka päivä useita kuppeja.
keskiviikko 11. lokakuuta 2017
Chamraj Mansikka-Vanilija
Tänään vuorossa taas yksi mansikkatee. En vain voi vastustaa niitä. Tällä kertaa Chamraj Mansikka-Vanilija Forsmanilta.
Mansikkateet ovat tosiaan yksi heikkouksistani. Mansikkaa teessä? Haluan maistaa sitä. Forsmanin teetehtaalta mukaani tarttui kaksi mansikkateetä, musta ja tämän kertainen vihreä.
Chamraj Mansikka-Vanilijassa on mansikka-, vanilijaöljyä ja ruusun terälehtiä. Eräs ystäväni sanoi, että selkeästi teet, jossa on ruusun terälehtiä tuppaavat olevaan hänen makuunsa. Alan olemaan samaa mieltä.
Chamraj on makea hyvänmielen tee. Se maistuu mansikkaiselle ja pehmeälle ja vihreä tee yhdistyy makuun miellyttävästi eikä erottuen. En itse huomaa teessä juuri ollenkaan karvautta ja jos vertaan sitä joihinkin muihin vihreisiin mansikkateihin, niin vähäisyys on huomattavaa. Tästä lienee kiittäminen vanilijaöljyä tai kenties ruusua. Liian usein mansikka on lähinnä koristeenomaisesti teessä, mutta makua sillä ei ole. Liian usein vihreä teekin on katkeraa ja ruohoista. On siis ihan mahdollista, että jotkut pitävät katkerammista ja ruohoisemmista vihreistä teistä. Itse olen vain makeiden vihreiden teiden ystävä. Toki Chamrajissa makua on lähdetty hakemaan pelkästään öljyillä, joka varmaankin vaikuttaa. Omasta mielestäni hyvään suuntaan. Kuivatut mansikanpalat... No. En ole täysin varma paljonko niistä oikeasti lähtee makua.
Chamraj olisi varmasti miellyttävä jääteepohjakin, mutta epäilen, että itselläni ainakin tämä pussi menee niin nopeaan, etten pääse kokeilemaan. Ei niin, että valittaisin.
Chamraj on tee, mitä tulen todennäköisesti täydentämään. Sillä se on yksi parhaista mansikkateistä mitä olen kokeillut. Se on myös miellyttävän pehmeä aamutee, kun kaipaa piristystä aamuun, mutta ei välttämättä kofeiinin muodossa. Silloin itse katson vahvojen mustien teiden suuntaan. Mutta makeana herkkuna tämä toimii.
Chamraj Mansikka-Vanilija, vihreä tee. 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-3 min.
Mansikkateet ovat tosiaan yksi heikkouksistani. Mansikkaa teessä? Haluan maistaa sitä. Forsmanin teetehtaalta mukaani tarttui kaksi mansikkateetä, musta ja tämän kertainen vihreä.
Chamraj Mansikka-Vanilijassa on mansikka-, vanilijaöljyä ja ruusun terälehtiä. Eräs ystäväni sanoi, että selkeästi teet, jossa on ruusun terälehtiä tuppaavat olevaan hänen makuunsa. Alan olemaan samaa mieltä.
Chamraj on makea hyvänmielen tee. Se maistuu mansikkaiselle ja pehmeälle ja vihreä tee yhdistyy makuun miellyttävästi eikä erottuen. En itse huomaa teessä juuri ollenkaan karvautta ja jos vertaan sitä joihinkin muihin vihreisiin mansikkateihin, niin vähäisyys on huomattavaa. Tästä lienee kiittäminen vanilijaöljyä tai kenties ruusua. Liian usein mansikka on lähinnä koristeenomaisesti teessä, mutta makua sillä ei ole. Liian usein vihreä teekin on katkeraa ja ruohoista. On siis ihan mahdollista, että jotkut pitävät katkerammista ja ruohoisemmista vihreistä teistä. Itse olen vain makeiden vihreiden teiden ystävä. Toki Chamrajissa makua on lähdetty hakemaan pelkästään öljyillä, joka varmaankin vaikuttaa. Omasta mielestäni hyvään suuntaan. Kuivatut mansikanpalat... No. En ole täysin varma paljonko niistä oikeasti lähtee makua.
Chamraj olisi varmasti miellyttävä jääteepohjakin, mutta epäilen, että itselläni ainakin tämä pussi menee niin nopeaan, etten pääse kokeilemaan. Ei niin, että valittaisin.
Chamraj on tee, mitä tulen todennäköisesti täydentämään. Sillä se on yksi parhaista mansikkateistä mitä olen kokeillut. Se on myös miellyttävän pehmeä aamutee, kun kaipaa piristystä aamuun, mutta ei välttämättä kofeiinin muodossa. Silloin itse katson vahvojen mustien teiden suuntaan. Mutta makeana herkkuna tämä toimii.
maanantai 9. lokakuuta 2017
Teen oikeaoppinen haudutus osa 1: Musta tee
Hyvää maanantai aamua!
Haluan ihan ensimmäiseksi sanoa, että en ole mikään alan ammattilainen. Kaiken mitä olen oppinut, olen oppinut lukemalla ja kokeilemalla ja kuuntelemalla teekauppiaita. Siksi epäilen, etten ole tälläistä postausta edes alunperin tehnyt, koska olen kokenut, että tiedon löytää suhteellisen helposti muualtakin ja se saattaa jopa olla enemmän oikein.
Mutta omaksi ilokseni ajattelin tähän koota kasan omia mietteitäni teen haudutuksesta.
Musta tee
Musta tee on sinänsä helpoin. Se ei "pala" herkästi kuumissakaan lämpötiloissa ja sitä saa hauduttaa pitkään. Jotkut mustat teelaadut jopa kestävät yrttien haudutusta, ja yrttejä usein haudutetaan jopa 10 minuuttia. Musta tee on myös siitä helppo, että sen laatu on helppo peittää mausteilla. Huonokin musta tee voi olla ihan ok, kun siihen laittaa voimakkaita mausteita. Koska musta tee ei kitkeröidy, kuten vihreä.
Mustan teen perushaudutus on yksinkertaista: 100ºC ja 3-5 minuuttia. 1tl/ 2dl vettä. Tällä pääseekin jo pitkälle ja todennäköisesti musta tee on hyvää.
Olen kuitenkin kuullut, että musta teekin usein hyötyy siitä, että sitä hauduttaa hieman vähemmällä lämmöllä. 95ºC on ilmeisesti parempi. Forsmanin teemyymälän myyjä mainitsi, että varsinkin kiinalaisten mustien teiden kohdalla näin on. Mutta kuinka usein muistaa tai edes tietää keittäessään, että mistä päin tee sattuu olemaan? Itse olen hauduttanut 90ºC, koska keittimessäni asteet menevät niin. Ystäväni sanoi myös, ettei koskaan hauduta mustaakaan teetä 100ºC vedessä.
Omien kokeilujeni perusteella sanoisin, että se saattaa kannatta, jos vain mahdollista. Teestä tulee hieman pehmeämmän makuinen ja itse arvostan myös sitä, ettei kieli pala välittömästi.
Itse myös haudutan teetäni ajallisesti yleensä asteikon alapäässä. Mustaa teetä usein 3 minuuttia. Se on toki mieltymyskysymys, enkä sylje pois, jos tee unohtuu pidemmäksi aikaa, mutta itse koen, että 3 minuuttia on aivan riittävästi useimpiin mustiin teihin.
Sitten teen määrä. Luin jostain, että suomalaiset käyttävät haudutukseen liian vähän teetä. Itse olen kyllä päinvastaista mieltä. Itse laitan yleensä aivan liikaa teetä. Useat teet ovat sen suhteen anteeksiantavaisia, mutta olen myös huomannut, että saman intensiteetin makuun saa puolet vähemmälläkin.
En kuitenkaan suosittele liikaa kitsastelemaankaan teen kanssa, sillä jotkin teet tosiaan ovat sille hyvin arkoja. Esimerkiksi yksi lempiteistäni, Black Walnut, vaatii mielummin enemmän kuin vähemmän teetä. Se on myös tee, jota haudutan usein normaalia alarajaa pidempään. Laimeana se maistuu hyvin hämmentävästi lakritsaiselta ja epämiellyttävältä.
Jos siis tee, josta olet pitänyt, yhtäkkiä maistuukin oudolle tai pahalle, niin kiinnitä erityisesti huomiota teen määrään.
Jos teepussin haudutusohjeet eroavat suuresti yleisistä ohjeista, on todennäköistä, että niitä kannattaa noudattaa. Mutta hämmentävää kyllä, olen törmännyt hyvin sekalaisiin ohjeisiin tällä saralla. Harvemmin mustan teen kohdallan, mutta kuitenkin. yleensä ns. markettiteihin printataan yksi ohje, joka ei juurikaan ota huomioon mitään. Joskus maineikkaammatkin teekaupat sortuvat tähän. Asteittaiset teenkeittimet haluavat joskus olla trendikkäitä merkitsemällä mikä aste sopii millekin teelle. Ne ovat usein hyvin geneerisiä tai jopa vääriä. Jos asioit teekaupassa, niin myyjät ovat yleensä hyviä sanomaan, miten teetä kannattaa hauduttaa. He yleensä myös neuvovat mieluusti, kunhan vain kysyy.
Onko jotain vinkkejä, mitä en tiedä? Onko jotain mikä tässä ei tullut vastaan mustan teen keittämisestä? Kuulen mieluusti lisätietoja.
Haluan ihan ensimmäiseksi sanoa, että en ole mikään alan ammattilainen. Kaiken mitä olen oppinut, olen oppinut lukemalla ja kokeilemalla ja kuuntelemalla teekauppiaita. Siksi epäilen, etten ole tälläistä postausta edes alunperin tehnyt, koska olen kokenut, että tiedon löytää suhteellisen helposti muualtakin ja se saattaa jopa olla enemmän oikein.
Mutta omaksi ilokseni ajattelin tähän koota kasan omia mietteitäni teen haudutuksesta.
Musta tee
Musta tee on sinänsä helpoin. Se ei "pala" herkästi kuumissakaan lämpötiloissa ja sitä saa hauduttaa pitkään. Jotkut mustat teelaadut jopa kestävät yrttien haudutusta, ja yrttejä usein haudutetaan jopa 10 minuuttia. Musta tee on myös siitä helppo, että sen laatu on helppo peittää mausteilla. Huonokin musta tee voi olla ihan ok, kun siihen laittaa voimakkaita mausteita. Koska musta tee ei kitkeröidy, kuten vihreä.
Mustan teen perushaudutus on yksinkertaista: 100ºC ja 3-5 minuuttia. 1tl/ 2dl vettä. Tällä pääseekin jo pitkälle ja todennäköisesti musta tee on hyvää.
Olen kuitenkin kuullut, että musta teekin usein hyötyy siitä, että sitä hauduttaa hieman vähemmällä lämmöllä. 95ºC on ilmeisesti parempi. Forsmanin teemyymälän myyjä mainitsi, että varsinkin kiinalaisten mustien teiden kohdalla näin on. Mutta kuinka usein muistaa tai edes tietää keittäessään, että mistä päin tee sattuu olemaan? Itse olen hauduttanut 90ºC, koska keittimessäni asteet menevät niin. Ystäväni sanoi myös, ettei koskaan hauduta mustaakaan teetä 100ºC vedessä.
Omien kokeilujeni perusteella sanoisin, että se saattaa kannatta, jos vain mahdollista. Teestä tulee hieman pehmeämmän makuinen ja itse arvostan myös sitä, ettei kieli pala välittömästi.
Itse myös haudutan teetäni ajallisesti yleensä asteikon alapäässä. Mustaa teetä usein 3 minuuttia. Se on toki mieltymyskysymys, enkä sylje pois, jos tee unohtuu pidemmäksi aikaa, mutta itse koen, että 3 minuuttia on aivan riittävästi useimpiin mustiin teihin.
Sitten teen määrä. Luin jostain, että suomalaiset käyttävät haudutukseen liian vähän teetä. Itse olen kyllä päinvastaista mieltä. Itse laitan yleensä aivan liikaa teetä. Useat teet ovat sen suhteen anteeksiantavaisia, mutta olen myös huomannut, että saman intensiteetin makuun saa puolet vähemmälläkin.
En kuitenkaan suosittele liikaa kitsastelemaankaan teen kanssa, sillä jotkin teet tosiaan ovat sille hyvin arkoja. Esimerkiksi yksi lempiteistäni, Black Walnut, vaatii mielummin enemmän kuin vähemmän teetä. Se on myös tee, jota haudutan usein normaalia alarajaa pidempään. Laimeana se maistuu hyvin hämmentävästi lakritsaiselta ja epämiellyttävältä.
Jos siis tee, josta olet pitänyt, yhtäkkiä maistuukin oudolle tai pahalle, niin kiinnitä erityisesti huomiota teen määrään.
Jos teepussin haudutusohjeet eroavat suuresti yleisistä ohjeista, on todennäköistä, että niitä kannattaa noudattaa. Mutta hämmentävää kyllä, olen törmännyt hyvin sekalaisiin ohjeisiin tällä saralla. Harvemmin mustan teen kohdallan, mutta kuitenkin. yleensä ns. markettiteihin printataan yksi ohje, joka ei juurikaan ota huomioon mitään. Joskus maineikkaammatkin teekaupat sortuvat tähän. Asteittaiset teenkeittimet haluavat joskus olla trendikkäitä merkitsemällä mikä aste sopii millekin teelle. Ne ovat usein hyvin geneerisiä tai jopa vääriä. Jos asioit teekaupassa, niin myyjät ovat yleensä hyviä sanomaan, miten teetä kannattaa hauduttaa. He yleensä myös neuvovat mieluusti, kunhan vain kysyy.
Onko jotain vinkkejä, mitä en tiedä? Onko jotain mikä tässä ei tullut vastaan mustan teen keittämisestä? Kuulen mieluusti lisätietoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)