Kiinalaisen rakastajan unelma ei ole tee, minkä tyypillisesti valitsisin. Se sisältää Muira Puama-puuta, oolongia, senchaa ja ruusun terälehtiä. En yleensä valitse teitä, joissa on sekoitettuna useaa teelaatua. En vain pidä ajatuksesta. Ja lisäksi tietenkin se, että usein teelaaduilla on eroavaiset haudutusajat, jolloin olen epäileväinen sen suhteen, miten teetä tulisi optimaalisesti hauduttaa.
Kiinalaisen rakastajan unelma vei kuitenkin sydämeni heti. Se on miellyttävän keveä tee. Sencha kenties tekee teestä hieman ruohoisan, mutta ei liian. Ruusua en oikeastaan teessä edes maista, mutta joku antaa melkein sitruksisen puraisun, mutta ei niinkään makuna, vaan teen tuntumana, happamuutena.
Kiinalaisen rakastajan unelma on kevyt ja makeahko vihreä tee, jolle kenties juurikin Muira Puama- puu tuo miellyttävän puraisun. En tiedä tuoka ruusu käytännössä mitään makua teehen, mutta ei siitä haittaakaan ole. Se on todennäköisesti ollut yksi myyntivaltti teessä, jota muuten en ehkä olisi edes harkinnut. Ja mikä harmi sekin olisi ollut.
Hapan puraisu korostuu juodessa teetä enemmän. Tämä ei varmaan yleensä haittaisi, mutta nyt kun olen maistellut muutaman päivän puolivahingossa hyvin happamia teitä muutenkin, niin se puskee hieman turhan tämäkästi esiin. Mikä on jännää, koska en edes muistanut, että teessä oli näin paljon happamuutta. Kertonee, että normaalisti se ei ole sellainen ominaisuus johon olisin kiinnittänyt erityistä huomiota.
Puut teissä on kyllä jännittävä idea. Mutta ihmisenä, joka lapsena on mieluusti mutustellut pajunkuorta, en sinällään ihmettele. Niitä vain harvoin näkee. Haluaisin ehkä joskus kokeilla pajunkuoriteetä, vaikka en kyllä ole ihan varma kuinka hyvin se siinä toimisi. Ehkä pitää itse kokeilla hankkia ja kuivattaa moista. Toki pitänee ottaa huomioon pajun muut ominaisuudet, teetä ei varmaan kannata juoda ihan joka päivä useita kuppeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti