Otin kokeiluun kaksi tämäntyyppistä teetä. Kummatkin ovat vihreitä teitä, mutta en nyt kyllä suoraan muista mikä toinen oli. Saatan kuitenkin kaivaa sen piakkoin myös arvosteltavaksi.
Minä pidän persikkateistä, noin yleensä. Minun kuitenkin tekee niitä erityisesti mieli hyvin harvoin, joten juon niitä myös harvemmin. Green Bellini oli ajatuksena hauska, ja mielessäni kävi myös, että siitä saattaisi olla kiva kylmähauduttaa drinkkipohjaa. Tai ihan vaan alkoholitonta drinkkia, jos niikseen tulee. Mutta olen sitä kuitenkin tähän mennessä juonut vain kuumana muutamia kertoja.
Tee tuoksuu hedelmäisesti persikalle. Eihän siinä toki paljoa muuta olekaan. Persikan paloja, ja vanilija- ja persikka-aromeja. Vihreän teen tuoksun peittää melkein mikä tahansa toinen tuoksu.
Teenä Green Bellini on ihan miellyttävä persikkatee. Se on kevyt ja makea. Se maistuu mielestäni melko tyypilliseltä persikkateeltä, mitä nyt siitä muista. Mikään drinkki siitä ei itselleni mieleen tule, mutta pohjana se mahtaisi toki olla hyvin raikastava. Kuvittelisin tämän myös toimivan mainiosti jääteenä, kun tämä on jo itsessään hieman makea. Ja persikkajäätee on mielestäni aina parasta.
Drinkketeet ovat mielestäni hauskoja ideoita, vaikka käytännössä en näe, miten se toteutuksellisesti voisi ikinä toimia. Teessä ei ole alkoholin puraisua tai happamuutta, ei tarpeeksi sokeria muuta kuin lisättynä. Tee on oikein hyvää itsessään, mutta sen ominaisuudet eroavat mehupohjista aikalailla.
Toki, teimme kerran Alice in Wonderland teemaisille synttäreille teedrinkin. Se oli kyllä oikein maukasta, vaikka siinä käytettiin laventelia, joka itseäni hieman epäilyttää. Mutta tässä se toimi oikein mainiosti.
Mutta loppupäätelmänä? Tee drinkin korvikkeena? Ei. Tee drinkkipohjana? Kyllä. Tee itsessään? Todellakin. Suosittelen kaikille persikka- tai hedelmäteen ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti