Mansikkateet ovat tosiaan yksi heikkouksistani. Mansikkaa teessä? Haluan maistaa sitä. Forsmanin teetehtaalta mukaani tarttui kaksi mansikkateetä, musta ja tämän kertainen vihreä.
Chamraj Mansikka-Vanilijassa on mansikka-, vanilijaöljyä ja ruusun terälehtiä. Eräs ystäväni sanoi, että selkeästi teet, jossa on ruusun terälehtiä tuppaavat olevaan hänen makuunsa. Alan olemaan samaa mieltä.
Chamraj on makea hyvänmielen tee. Se maistuu mansikkaiselle ja pehmeälle ja vihreä tee yhdistyy makuun miellyttävästi eikä erottuen. En itse huomaa teessä juuri ollenkaan karvautta ja jos vertaan sitä joihinkin muihin vihreisiin mansikkateihin, niin vähäisyys on huomattavaa. Tästä lienee kiittäminen vanilijaöljyä tai kenties ruusua. Liian usein mansikka on lähinnä koristeenomaisesti teessä, mutta makua sillä ei ole. Liian usein vihreä teekin on katkeraa ja ruohoista. On siis ihan mahdollista, että jotkut pitävät katkerammista ja ruohoisemmista vihreistä teistä. Itse olen vain makeiden vihreiden teiden ystävä. Toki Chamrajissa makua on lähdetty hakemaan pelkästään öljyillä, joka varmaankin vaikuttaa. Omasta mielestäni hyvään suuntaan. Kuivatut mansikanpalat... No. En ole täysin varma paljonko niistä oikeasti lähtee makua.
Chamraj olisi varmasti miellyttävä jääteepohjakin, mutta epäilen, että itselläni ainakin tämä pussi menee niin nopeaan, etten pääse kokeilemaan. Ei niin, että valittaisin.
Chamraj on tee, mitä tulen todennäköisesti täydentämään. Sillä se on yksi parhaista mansikkateistä mitä olen kokeillut. Se on myös miellyttävän pehmeä aamutee, kun kaipaa piristystä aamuun, mutta ei välttämättä kofeiinin muodossa. Silloin itse katson vahvojen mustien teiden suuntaan. Mutta makeana herkkuna tämä toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti