Maito-oolong

Olen äärimmäisen altin houkutuksille, kun löydän uuden teemerkin. Tällä kertaa sellainen löytyi satunnaisesta karkki- ja ravinnekaupasta Sörnäisten metroasemalta, jonka ohi kuljen pari kertaa viikossa. Kaupassa oli huomattavan iso valikoima erikoisia teitä kokoonsa nähden, suurin osa niistä oli kuitenkin erilaisia yrittiteitä. Omalla kohdallani huomion kiinnitti tämä, Noble Tean Maito-Oolong.

Maito-Oolong on tee, jonka valmistusprosessin yhteydessä lehdet maitohöyrytetään ennen rullausta. Tee maistuu ainakin ensimmäisellä haudutus kerralla huomattavasti maitoiselta ja pehmeältä.

Tai siis, sen pitäisi maistua. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka maito kenties peittää osan teen mausta, pohjalla oleva oolong on kuitenkin niin voimakas, että teen olisi hyvä olla suhteellisen laadukasta. Olenkin huomannut, että eri valmistajien maito-oolongit ovat melkoisen hit and miss. Aloitin maisteluni hyvällä maito-oolongilla. Se taisi olla Teekaupasta tilattu useamman teen maistelupakkaus. Rakastuin teehen välittömästi. Teekaupan maito-oolong oli kuitenkin hieman liian kallista sen hetkiselle budjetilleni, joten en tilannut sitä lisää. Sen jälkeen olen kokeillut erilaisia valmistajia. Joskus maito-oolong on ollut ihan ok, toisinaan se on ollut melko ok, mutta käytännössä meh. Kerran olen joutunut kaatamaan koko pannun viemäriin, mutta olen melko varma, että kyse oli enemmän haudutusvirheestä (liian vanhoja kerran haudutettuja lehtiä), kuin itsestään teestä. Mutta muistaakseni se teekään ei ollut erityisen hyvä kyllä.

Noble Tean maito-oolong tulee ilmatiiviissä pussissa. Kun avasin sen, tuoksu oli huumaava. Nuuskuttelin sitä haltioituneena hyvän hetken. Myös haudutettuna tee tuoksuu todella miellyttävälle. Tuoksu on ehdottomasta maito-oolongin yksi hienouksista. Se tuoksuu varmaankin juuri maidon ansiosta makealle ja jopa karamelliselle.

Maku on myöskin hyvin miellyttävä. Yksi parhaista mitä olen juonut viimeaikoina. Viime kerrasta on tosin niin paljon, että en enää tarkalleen osaa vertailla. Mutta tämän maku on miellyttävän pehmeä ja juuri oikeassa suhteessa makea. Teelehtien karamillinen tuoksu toistuu maussa, mutta paljon kevyemmin. Silti, tai ehkä siksi, tee on oikein mainio rauhallinen aamutee.

Tämä maito-oolong oli myös huomattavan halpa verrattuna muihin suosikkeihini. Teekaupan Milky Oolong on 5,45e/25g. The Ouncen, toinen suosikkini, taas 5,80e/28g. Tämä oli alle 4e/50g. Siihen verrattuna, että tee ei ole ollenkaan kitkerää taustalla ja vaikuttaa muutenkin laadukkaalta, tämä tee on suorastaan ryöstöä. May have to buy some more.

Maito-Oolong, oolong. 1-2tl/2dl. Haudutuslämpötila n. 85ºC. Haudutusaika 2-4min.

Raparperin alla

Valkoiset teet ovat nousemassa arvostusasteikollani. Ne ovat usein keveitä, mutta maukkaita. Ne ovat aivan parhaita aamujuomia ja tarpeeksi alhaisella lämmöllä haudutettuna, ne eivät koskaan ole kitkeriä. Tänään aamuteekseni valikoitui The Ouncen Raparperin alla. Ostin sen jo joku hetki sitten, mutta löysin sen uudelleen vasta hetki sitten, kun siivoilin. Asuntoni pursuaa teetä, joten vanhoja uusia löytöjä tulee aika usein.

Raparperin alla tuoksuu jo hyvin makealle. En oikein osannut odottaa raparperiteeltä mitään, mutta taisin ostaa sen koska kaipasin jotain makeaa valkoista teetä. Ja tee jossa on raparperia, vanilijaa ja mansikkaa ei voi muuta ollakaan. Olen myös melko varma, että teessä on ruusua, vaikka sivuilla mainostetaan vain "kukkia". Tee itsessään tuoksuu ihanalle ja haudutettuna vielä huumaavammalle.

Maku on myös mainio. Se on kevyt ja juuri niin makea kun halusin. Täydellinen rauhallinen aamutee nautiskeltavaksi. En osaa erottaa makuja toisistaan, mutta makeuden alla on ihan hienoinen happamuus, joka varmaankin tulee raparperista. Muuten tee on hyvin pehmeä ja hedelmäinen, hienosilla marjaisilla vivahteilla.

Verrattuna viime aikoina maistelemiini mansikkateihin, vaikka tämäkin on makea, niin ei kuitenkaan yhtä makea. Täytyy myöntää, että useamman päivän niitä juotuani, en kaivannut enää yhtään makeaa teetä. Tämä on kuitenkin miellyttävä ja keveä. Toki en kyllä siltikään aio juoda tätä joka päivä, koko päivän.

Raparperin alla saa minut myös kaipaamaan toista keveää aamuteetäni, jonka olen ilmeisesti taas juonut loppuun ja unohtanut hakea lisää. Nimittäin valkoinen mustikkatee. Se on myös ihanan keveä ja nautiskeltava aamutee. Tai hidas iltapäivätee. Tai ehkä Silver Cloudia, joka on kaktusviikunan aromilla maustettu valkoinen tee, sekin miellyttävän keveä ja makea.

Olen joskus aikaisemminkin huomannut, mutta itselleni keveät teet ovat talviteitä. Kesällä hakeudun luonnollisesti mustien ja voimakkaiden teiden pariin. Nyt kun alkaa oikeasti olemaan kylmempää ja jopa talvisempaa, huomaan taas kaipaavani valkoisia teitä.

Haudutin Raparperin alla 70 asteessa, vaikka nyt huomaan, että Unssin sivuilla suositellaan 80 astetta. Itselleni luonnollisempaa on kuitenkin hauduttaa valkoinen tee alemmissa asteissa. En vanno, että se olisi oikeampi tapa, saattaa olla jopa väärä tottumus. Makuelämykseen se saattaa vaikuttaa, joten katsoin parhaaksi mainita omista käytännöistäni. Unssi lupasi teelle myös useita hautuskertoja. Saatan jopa yrittää muistaa kokeilla tätä myöhemmin.

Raparperin alla, valkoinen tee. 2tl/2,5dl Haudutuslämpötila 80(/70)ºC Haudutusaika 2-3 min.

Green Bellini

Green Bellini Demmers Teehausilta on nimensä mukaisesti vihreä tee, joka maultaan jäljittelee Bellini drinkkiä.

Otin kokeiluun kaksi tämäntyyppistä teetä. Kummatkin ovat vihreitä teitä, mutta en nyt kyllä suoraan muista mikä toinen oli. Saatan kuitenkin kaivaa sen piakkoin myös arvosteltavaksi.

Minä pidän persikkateistä, noin yleensä. Minun kuitenkin tekee niitä erityisesti mieli hyvin harvoin, joten juon niitä myös harvemmin. Green Bellini oli ajatuksena hauska, ja mielessäni kävi myös, että siitä saattaisi olla kiva kylmähauduttaa drinkkipohjaa. Tai ihan vaan alkoholitonta drinkkia, jos niikseen tulee. Mutta olen sitä kuitenkin tähän mennessä juonut vain kuumana muutamia kertoja.

Tee tuoksuu hedelmäisesti persikalle. Eihän siinä toki paljoa muuta olekaan. Persikan paloja, ja vanilija- ja persikka-aromeja. Vihreän teen tuoksun peittää melkein mikä tahansa toinen tuoksu.

Teenä Green Bellini on ihan miellyttävä persikkatee. Se on kevyt ja makea. Se maistuu mielestäni melko tyypilliseltä persikkateeltä, mitä nyt siitä muista. Mikään drinkki siitä ei itselleni mieleen tule, mutta pohjana se mahtaisi toki olla hyvin raikastava. Kuvittelisin tämän myös toimivan mainiosti jääteenä, kun tämä on jo itsessään hieman makea. Ja persikkajäätee on mielestäni aina parasta.

Drinkketeet ovat mielestäni hauskoja ideoita, vaikka käytännössä en näe, miten se toteutuksellisesti voisi ikinä toimia. Teessä ei ole alkoholin puraisua tai happamuutta, ei tarpeeksi sokeria muuta kuin lisättynä. Tee on oikein hyvää itsessään, mutta sen ominaisuudet eroavat mehupohjista aikalailla.

Toki, teimme kerran Alice in Wonderland teemaisille synttäreille teedrinkin. Se oli kyllä oikein maukasta, vaikka siinä käytettiin laventelia, joka itseäni hieman epäilyttää. Mutta tässä se toimi oikein mainiosti.

Mutta loppupäätelmänä? Tee drinkin korvikkeena? Ei. Tee drinkkipohjana? Kyllä. Tee itsessään? Todellakin. Suosittelen kaikille persikka- tai hedelmäteen ystäville.

Green Bellini, vihreä tee. 6tl/l. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2 min.

Valkoinen granaattiomenahelmi

Tänään olisi vuorossa Valkoinen granaattiomenahelmi Turun Tee ja Mausteelta.

Turun Tee ja Mauste on yksi lempiteekauppojani. Käyn siellä lähes aina kun vierailen Turussa. Sieltä saa parasta chaiteetä, tosin viimeaikoina olen kyllä löytänyt sille hyvän kilpailijan.

Valkoisia helmiteitä on useita. Olen henkilökohtaisesti maistanut granaattiomenan lisäksi mustikkaa ja vanilijaa. Granaattiomena vei kuitenkin sydämeni ensimaistelulla.

En ajatellut teehelmien alkuperää, koska Turun Tee ja Mauste tosiaan myy laajaa valikoimaa irtoteitä. Mutta Forsmannin sivuja selaillessani tajusin, että heillähän on myynnissä granaattiomenahelmiä. Turun Tee ja Mauste myy myös valmiiksi pussitettuja merkkiteitä, kuten Forsmania. On siis todennäköistä, että helmet ovat Forsmanilta. Mikä saattaa helpottaa niiden saantia. Tosin, käyn Turussa niin usein, että ongelma on minimaalinen joka tapauksessa.

Valkoinen granaattiomenahelmi on nimensä mukaisesti valkoista teetä käärittynä pieneksi palloksi. Granaattiomenahelmi maistuu miellyttävän makealle, rakastan sitä juurikin siksi, että se on makea, mutta kevyt. Se on kokeilemistani helmistä maukkain ja harmonisin. Esimerkiksi mustikkahelmessä on makua, mutta se peittää oikeastaan kokonaan valkoisen teen maun. Vanilija taas maistuu hyvin hennosti helmissä.

Itselleni valkoinen tee valinta silloin kun kaipaan jotain kevyttä ja raikastavaa. Granaattiomena hivelee tämän lisäksi sokerihammastani, joten se on täydellistä. Voin suositella kaikille. Siinä missä vihreä tee saattaa olla kitkerää, valkoinen ei yleensä ole. Valkoiset teet eivät yleesä ole itsessään erityisen voimakkaan makuisia, vaikka siis voivat kyllä olla herkullisia. Valkoisen teen suurin ongelma lienee, että se palaa vielä herkemmin kuin vihreä tee. En muista koskaan juoneeni sataan asteeseen haudutettua valkoista teetä, joten en osaa sanoa miten se vaikuttaa makuun, mutta tuskin kovin miellyttävästi. Kerran olen hauduttanut ehkä 80 asteella, kun käytettävissä oli vain kattila ja lämpömittari, ja se oli vielä suhteellisen ok.

Teen hauduttamisesta sen verran, että sain siihen jotkut ohjeet, mutta ne olivat suulliset. Unohdin ne välittömästi. Olen hauduttanut teetä itse 2+ minuuttia, mutta kaksi minuuttia on kyllä liian vähän. Forsman nauvoo hauduttamaan viisi minuuttia tai säilyttämään helmet juomassa. Itse olen päätynyt kompromissiin, että haudutan jotain 3-4 minuutin välillä. Silloin granaattiomana maistuu miellyttävästi itselle. Kannattaa siis kokeilla, mikä itseä miellyttää.

Valkoinen granaattiomenahelmi, valkoinen tee. n. 5 helmea/ 2dl. Haudutuslämpötila 70ºC. Haudutusaika 3-5min tai voi jättää teehen.

Villi Mansikka

Kaikille lienee jo selvää, että rakastan manssikkateitä. Forsmanilta niitä löytyi useita, mukaan tarttui kaksi. Toinen on tämä, Villi Mansikka Forsmanilta.

Villi Mansikka on mustatee, joka sisältää mansikkaöljyä ja paloja, sekä ruusun terälehtiä. Se mainostaa olevansa terveellinen, kaloriton ja kolesterolia alentava makuelämys. Tee yleensä on suhteellisen vähäkalorista ja terveellistäkin monin tavoin. Ehkä se alentaa kolesteroliakin. Minulla on varmasti kolesteroli nolla siinä tapauksessa.

Joka tapauksessa. Villi Mansikka on hyvin mansikkainen tee. Se tuoksuu hämmentävästi metsämansikalle, vaikka makuna en sitä tunnistakaan samalla tavalla. Ehkä öljy jotenkin tekee sen? Villi Mansikka ei ole samalla tavalla makea kuin vihreä Chamraj, josta lienee siis kiittäminen vanilijaöljyä.

Pidän silti Villi Mansikasta. Siinä on makua, vaikkei se kiljukaan mansikkaa. Se on makeahko ja voimakas tee.  Se tuoksuu hyvälle ja hienoinen makeus kyllä piristää aamua. Villi Mansikka toimii väsyneeseen aamuun paremmin kuin Chamraj, sillä voimakkaampi musta tee saa aikaan illuusion piristyksestä. Kyllä se varmaan myös oikeasti piristää, mutta olen ihminen joka voi juoda pannullisen mustaa teetä ja mennä samantien nukkumaan. Kofeiini enemmän auttaa minua rauhoittumaan kuin piristää.

Mutta tietenkin hyvä tee tuo myös hyvän mielen ja parantaa väsynyttä aamua.

Haluaisin kokeilla Villiä Mansikkaa kylmähaudutettuna. Olen huomannut, että hedelmät ja marjat korostuvat kylmähaudutuksessa. Varmaankin siksi, että niillä on enemmän aikaa uuttua. Kylmähaudutettuna voisin kuvitella, että Villi Mansikka on todellinen mansikkatee. Ja pohjan intialainen musta teekään ei vaikuta hassummalta.

Villi Mansikka, musta tee. 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 100ºC / 90ºC. Haudutusaika 4-5 min.

Kiinalaisen rakastajan unelma

Tänään on vuorossa Kiinalaisen rakastajan unelma Unssilta (The Ounce). Törmäsin teehen sattumalta, en ole edes ihan varma miten. Todennäköisesti olen pyytänyt jotain kivaa vihreää teetä käydessäni teellä Unssissa. Sitten olen saanut eteeni tämän.

Kiinalaisen rakastajan unelma ei ole tee, minkä tyypillisesti valitsisin. Se sisältää Muira Puama-puuta, oolongia, senchaa ja ruusun terälehtiä. En yleensä valitse teitä, joissa on sekoitettuna useaa teelaatua. En vain pidä ajatuksesta. Ja lisäksi tietenkin se, että usein teelaaduilla on eroavaiset haudutusajat, jolloin olen epäileväinen sen suhteen, miten teetä tulisi optimaalisesti hauduttaa.

Kiinalaisen rakastajan unelma vei kuitenkin sydämeni heti. Se on miellyttävän keveä tee. Sencha kenties tekee teestä hieman ruohoisan, mutta ei liian. Ruusua en oikeastaan teessä edes maista, mutta joku antaa melkein sitruksisen puraisun, mutta ei niinkään makuna, vaan teen tuntumana, happamuutena.

Kiinalaisen rakastajan unelma on kevyt ja makeahko vihreä tee, jolle kenties juurikin Muira Puama- puu tuo miellyttävän puraisun. En tiedä tuoka ruusu käytännössä mitään makua teehen, mutta ei siitä haittaakaan ole. Se on todennäköisesti ollut yksi myyntivaltti teessä, jota muuten en ehkä olisi edes harkinnut. Ja mikä harmi sekin olisi ollut.

Hapan puraisu korostuu juodessa teetä enemmän. Tämä ei varmaan yleensä haittaisi, mutta nyt kun olen maistellut muutaman päivän puolivahingossa hyvin happamia teitä muutenkin, niin se puskee hieman turhan tämäkästi esiin. Mikä on jännää, koska en edes muistanut, että teessä oli näin paljon happamuutta. Kertonee, että normaalisti se ei ole sellainen ominaisuus johon olisin kiinnittänyt erityistä huomiota.

Puut teissä on kyllä jännittävä idea. Mutta ihmisenä, joka lapsena on mieluusti mutustellut pajunkuorta, en sinällään ihmettele. Niitä vain harvoin näkee. Haluaisin ehkä joskus kokeilla pajunkuoriteetä, vaikka en kyllä ole ihan varma kuinka hyvin se siinä toimisi. Ehkä pitää itse kokeilla hankkia ja kuivattaa moista. Toki pitänee ottaa huomioon pajun muut ominaisuudet, teetä ei varmaan kannata juoda ihan joka päivä useita kuppeja.

Kiinalaisen rakastajan unelma, vihreä tee. 1tl/ 2,5dl. Haudutuslämpötila: 80ºC Haudutusaika 2-3 min.

Chamraj Mansikka-Vanilija

Tänään vuorossa taas yksi mansikkatee. En vain voi vastustaa niitä. Tällä kertaa Chamraj Mansikka-Vanilija Forsmanilta.

Mansikkateet ovat tosiaan yksi heikkouksistani. Mansikkaa teessä? Haluan maistaa sitä. Forsmanin teetehtaalta mukaani tarttui kaksi mansikkateetä, musta ja tämän kertainen vihreä.

Chamraj Mansikka-Vanilijassa on mansikka-, vanilijaöljyä ja ruusun terälehtiä. Eräs ystäväni sanoi, että selkeästi teet, jossa on ruusun terälehtiä tuppaavat olevaan hänen makuunsa. Alan olemaan samaa mieltä.

Chamraj on makea hyvänmielen tee. Se maistuu mansikkaiselle ja pehmeälle ja vihreä tee yhdistyy makuun miellyttävästi eikä erottuen. En itse huomaa teessä juuri ollenkaan karvautta ja jos vertaan sitä joihinkin muihin vihreisiin mansikkateihin, niin vähäisyys on huomattavaa. Tästä lienee kiittäminen vanilijaöljyä tai kenties ruusua. Liian usein mansikka on lähinnä koristeenomaisesti teessä, mutta makua sillä ei ole. Liian usein vihreä teekin on katkeraa ja ruohoista. On siis ihan mahdollista, että jotkut pitävät katkerammista ja ruohoisemmista vihreistä teistä. Itse olen vain makeiden vihreiden teiden ystävä. Toki Chamrajissa makua on lähdetty hakemaan pelkästään öljyillä, joka varmaankin vaikuttaa. Omasta mielestäni hyvään suuntaan. Kuivatut mansikanpalat... No. En ole täysin varma paljonko niistä oikeasti lähtee makua.

Chamraj olisi varmasti miellyttävä jääteepohjakin, mutta epäilen, että itselläni ainakin tämä pussi menee niin nopeaan, etten pääse kokeilemaan. Ei niin, että valittaisin.

Chamraj on tee, mitä tulen todennäköisesti täydentämään. Sillä se on yksi parhaista mansikkateistä mitä olen kokeillut. Se on myös miellyttävän pehmeä aamutee, kun kaipaa piristystä aamuun, mutta ei välttämättä kofeiinin muodossa. Silloin itse katson vahvojen mustien teiden suuntaan. Mutta makeana herkkuna tämä toimii.

Chamraj Mansikka-Vanilija, vihreä tee. 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-3 min.

Teen oikeaoppinen haudutus osa 1: Musta tee

Hyvää maanantai aamua!

Haluan ihan ensimmäiseksi sanoa, että en ole mikään alan ammattilainen. Kaiken mitä olen oppinut, olen oppinut lukemalla ja kokeilemalla ja kuuntelemalla teekauppiaita. Siksi epäilen, etten ole tälläistä postausta edes alunperin tehnyt, koska olen kokenut, että tiedon löytää suhteellisen helposti muualtakin ja se saattaa jopa olla enemmän oikein.

Mutta omaksi ilokseni ajattelin tähän koota kasan omia mietteitäni teen haudutuksesta.

Musta tee

Musta tee on sinänsä helpoin. Se ei "pala" herkästi kuumissakaan lämpötiloissa ja sitä saa hauduttaa pitkään. Jotkut mustat teelaadut jopa kestävät yrttien haudutusta, ja yrttejä usein haudutetaan jopa 10 minuuttia. Musta tee on myös siitä helppo, että sen laatu on helppo peittää mausteilla. Huonokin musta tee voi olla ihan ok, kun siihen laittaa voimakkaita mausteita. Koska musta tee ei kitkeröidy, kuten vihreä.

Mustan teen perushaudutus on yksinkertaista: 100ºC ja 3-5 minuuttia. 1tl/ 2dl vettä. Tällä pääseekin jo pitkälle ja todennäköisesti musta tee on hyvää.

Olen kuitenkin kuullut, että musta teekin usein hyötyy siitä, että sitä hauduttaa hieman vähemmällä lämmöllä. 95ºC on ilmeisesti parempi. Forsmanin teemyymälän myyjä mainitsi, että varsinkin kiinalaisten mustien teiden kohdalla näin on. Mutta kuinka usein muistaa tai edes tietää keittäessään, että mistä päin tee sattuu olemaan? Itse olen hauduttanut 90ºC, koska keittimessäni asteet menevät niin. Ystäväni sanoi myös, ettei koskaan hauduta mustaakaan teetä 100ºC vedessä.

Omien kokeilujeni perusteella sanoisin, että se saattaa kannatta, jos vain mahdollista. Teestä tulee hieman pehmeämmän makuinen ja itse arvostan myös sitä, ettei kieli pala välittömästi.

Itse myös haudutan teetäni ajallisesti yleensä asteikon alapäässä. Mustaa teetä usein 3 minuuttia. Se on toki mieltymyskysymys, enkä sylje pois, jos tee unohtuu pidemmäksi aikaa, mutta itse koen, että 3 minuuttia on aivan riittävästi useimpiin mustiin teihin.

Sitten teen määrä. Luin jostain, että suomalaiset käyttävät haudutukseen liian vähän teetä. Itse olen kyllä päinvastaista mieltä. Itse laitan yleensä aivan liikaa teetä. Useat teet ovat sen suhteen anteeksiantavaisia, mutta olen myös huomannut, että saman intensiteetin makuun saa puolet vähemmälläkin.

En kuitenkaan suosittele liikaa kitsastelemaankaan teen kanssa, sillä jotkin teet tosiaan ovat sille hyvin arkoja. Esimerkiksi yksi lempiteistäni, Black Walnut, vaatii mielummin enemmän kuin vähemmän teetä. Se on myös tee, jota haudutan usein normaalia alarajaa pidempään. Laimeana se maistuu hyvin hämmentävästi lakritsaiselta ja epämiellyttävältä.

Jos siis tee, josta olet pitänyt, yhtäkkiä maistuukin oudolle tai pahalle, niin kiinnitä erityisesti huomiota teen määrään.

Jos teepussin haudutusohjeet eroavat suuresti yleisistä ohjeista, on todennäköistä, että niitä kannattaa noudattaa. Mutta hämmentävää kyllä, olen törmännyt hyvin sekalaisiin ohjeisiin tällä saralla. Harvemmin mustan teen kohdallan, mutta kuitenkin. yleensä ns. markettiteihin printataan yksi ohje, joka ei juurikaan ota huomioon mitään. Joskus maineikkaammatkin teekaupat sortuvat tähän. Asteittaiset teenkeittimet haluavat joskus olla trendikkäitä merkitsemällä mikä aste sopii millekin teelle. Ne ovat usein hyvin geneerisiä tai jopa vääriä. Jos asioit teekaupassa, niin myyjät ovat yleensä hyviä sanomaan, miten teetä kannattaa hauduttaa. He yleensä myös neuvovat mieluusti, kunhan vain kysyy.

Onko jotain vinkkejä, mitä en tiedä? Onko jotain mikä tässä ei tullut vastaan mustan teen keittämisestä? Kuulen mieluusti lisätietoja.

Ota hetki itselle

Vuorossa on täysin satunnainen löytö ihan marketin teehyllystä, Ota hetki itselle Hidasta Elämäältä.

Hidasta elämää on ilmeisesti jonkin näköinen enemmän tai vähemmän hengellinen elämänhallintaan keskittynyt sivusto. He myyvät joitakin kirjoja ja paperitavaroita. Ja ilmeisesti tätä yhtä teetä.

Sivu ei itse minua erityisesti vakuuttanut, enkä viipynyt siellä sen pidempää kuin, että sain ylläolevat tiedot. Tee tarttui kaupasta mukaaani, koska siinä on inkivääriä. Sen lisäksi se sisältää vihreää luomuteetä, ylang ylangia, neidonhiuspuuta, luomunokkosta ja lime-sitrusöljyä.

Viime aikoina olen jostain syystä törmännyt hirveän usein sitruunateihin, vaikken niistä ole välittänyt. Ja kaikki törmäykseni ovat vielä olleet miellyttäviä. Mene ja tiedä.

Ota hetki itselle tuoksuu melko sitruksiselta ja se on ehkä päämakunakin, vaikka siis ei voi sanoa, että se olisi sitruunatee. Sitruksius on mukana, mutta se ei ole sellainen tee, mitä ajattelen sitruunateenä. Inkivääriä en maista, nokkonen taitaa olla yleensäkin aika taustamaku, enkä edes tiedä miltä ylang ylangin pitäisi maistua. Tai mikä se on itseasiassa. Tai neidonhiuspuu.

Vaikka teessä tosiaan on monta korealta kuulostavaa ainesta, niistä tosiaan enimmäkseen maistuu lime-sitruunaöljy, kääntyen ehkä kuitenkin limen puolelle.

Pidän teestä kuitenkin paljon. Vihreä tee ei ole kitkerää eikä liian ruohoista, että se tökkisi. Kenties ainekset tasapainottavat makua taustalla, vaikka en niitä erikseen maistakaan. Ehkä pieni puumainen jälkimaku on havaittavissa. Sellainen kuin nuoren pajun kuoresta tulee, jos olette koskaan maistaneet. Itsehän rakastin niitä nuorena.

Sitruksen hapokkuus ei ole niin hyökkäävä kuin Japanese Lime teessä, joka on ehdoton suosikkini sitrusteistä. Mutta paljon samaa näissä on, mikä toki puhuttelee minua. Olenkin maistellut teetä jo useamman kerran ja mieluusti teen niin vastekin, jos teehen vain törmään.

Voin suositella tätä happamien, sitruksisten teiden ystäville. Ja vaikka tee on vihreää, siitä tosiaan puuttuu vihreän teen katkeruus ja mahdollinen ruohoisuus. Vihreä pohja tekee kuitenkin teestä melko kevyen. Musta tee varmasti peittäisi mausteiden makua huomattavasti. Ja tee on tosiaan enimmäkseen valmistettu luomuraaka-aineista ja kantaa myös ekomerkkiä.

 Ota hetki itselle, vihreä tee. Annostus 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 80ºC. Haudutusaika 2-4 min.

Lotus tee

Formanin teemyymälästä mukaan tarttui useita teelaatuja. Tänään olisi vuorossa Lotus tee Forsmanilta.

Lootus on asia, joka kiinnostaa minua. Lootus symboloi rauhaa ja sitä voi syödä monissa muodoissa. Lotus tempura on todella hyvää. Kaikki tempura on hyvää, mutta ehkä se ei ole pointti...

Joka tapauksessa. Lootus on kiinnostanut minua kasvina, vaikka en sinänsä edes tiennyt miltä se saattaisi maistua teessä. En ole tainnut koskaan tavata yhtään aitoa lootuksen kukkaa, joten en edes tiedä miltä se tuoksuu.

Forsmanilla oli ainakin mustaa ja vihreää lootusteetä, saattoi olla toinenkin vihreä. Koska enimmäkseen tykkään vihreästä teestäni laadukkaana, eli suunnattoman kalliina, päätin kokeilla mustaa teetä, koska se todennäköisemmin olisi parempaa. Ja muutenkin toki juon mustaa teetä enemmän. Lotus tee (ja kaikki sen variaatiot) olivat yhtä niistä laaduista, jota sai vain irtona kaupasta. Tähän siis tuskin heti törmää marketin hyllyllä, ikävä kyllä.

Lotus tee tuoksuu hyvin kukkaiselta, mikä ei liene ihme, sillä siinä tosiaan on lootuksen ja jarmiinin kukkia ja lootusöljyä. Tee tuoksuu miellyttävälle, mutta ei kovin voimakkaalle.

Makuna Lotus tee hieman yllättää, jos sen olettaa olevan hyvin kukkaista, tuoksun perusteella jopa hajuvesimaista. Kukan voi toki maistaa, mutta mukana on myös hyvin maamaisia makuja. Lotus tee on hyvää, ja en ole yhtään pahoillani, että ostin sitä suoraan 100g. Mutta samalla se ei ole tee, jota joisin aina. Se on suhteellisen voimakkaan makuinen, vaikka makuja ei olekaan monta. Se on hyvää, ja pidän siitä, mutta samalla luulen, että tee on parhaimmillaan kun sitä juo pannullisen (tai jos juo teetä vähemmissä määrissä kuin litroissa, kupin tai pari) ja vaihtaa sitten johonkin muuhun. En edes usko, että tee alkaa tökkimään. Se vain ikään kuin tyydyttää himon siihen vähemmissä määrissä kuin joku toinen.

Uskoisin, että Lotus tee sopii kaikille, jotka pitävät esimerkiksi ruusuteestä. Tai earl greystä.

Tee tuo mieleeni myös ripauksen Japanista, joten se tekee minut onnelliseksi. Tosin matkastani on niin pitkä aika, että vähän kaikki saa minut kaipaamaan sinne. No, tyydyn tältä erää teehän.

Lotus tee, musta tee. 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 95ºC. Haudutusaika 3-5 min.

Lemon Vervaine

Tänään maistelussa on Forsman Tean Lemon Vervaine, joka on musta yrittinen tee.

Pääsin viime viikolla toivioretkelle Forsmanin teekauppaan. Suosittelen jokaiselle, jos vain mahdollista. Teekauppa sijaitsee Vantaalla ja on melko vaikeasti tavoitettavissa muuten kuin autolla. Mutta sieltä löytyykin sitten hyllymetreittäin irtoteetä. Suosituimpia ja yleisempiä valmiissa 60g pusseissa ja harvinaisempia oman maun mukaan punnittavaksi. Tällä kertaa kun kävimme, siellä oli myös Tee itse- tee asema. Valittavana oli mustaa, vihreää ja rooibosta, joihin saattoi lisätä erilaisia perinteisiä yrttejä. Lisäksi sieltä löytyy pieniä herkkuja, kuten vaikka suklaata. Tai, jos teekalustosta on pulaa, myös laadukkaiden teepannujen ja mukien valikoima on kattava. Paikka on suhteellisen petollinen siinä mielessä, että mieli tekee yleensä ostaa noin puolet kaupan valikoimasta. Itse ostin 6-7 pussia. Ehem.

Olen huomattavan nirso sitruunateiden suhteen. Kokeilen niitä epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta petyn yleensä.

Lemon Vervaine Forsman Tealta ei nimestään huolimatta kuitenkaan ole sitruunatee. Formasmanin kuvaus on asian suhteen hieman epäselvä, mutta ilmeisesti teessä ei ole sitruuna, vaan sitruunaruohoa ja vervaine yrittiä, joka sekin kenties on sitruunainen.

Vervaine yrittiä käytetään pussin mukaan ranskassa ruuansulatusta helpottamaan. Tämä on yksi syy, miksi teestä kiinnostuin. Rakastan erilaisia terveysvaikutteisia sekoituksia. Erilaiset luonnonparannukset kiinnostavat minua valtavasti, vaikka olenkin aikalailla liian laiska ottamaan niistä selvää tarkemmin. Mutta teessä, ja muissakin ruuissa, ne ovat asioita jotka helposti herättävät kiinnostukseni.

Lemon Vervaine tuoksuu kirpeän sitruunaiselle jo pussissa, teeksi keitettynä tuoksu yhdistyy teehen ja hieman laimenee.

Makuna sitruunaisuus kuitenkin pysyy, muttei selkeän kirpeänä, kuten sitruunateissä perinteisesti. Rakastan itse sitruunaruohoisia teitä muutenkin, vaikka en osaa erityisesti sanoa miltä se maistuu. Vervaine ei ainakaan nouse itsessään niin, että sitäkään osaisin nimetä.  Mutta tee on miellyttävä musta tee, joka maistuu hieman sitruunaiselle, mutta enimmäkseen tummalle ja hieman hedelmäiselle. Itse sanoisin teetä makeaksi.

Lemon Vervaine on miellyttävä tee, ja olen kovasti iloinen, että hullaannuksissani en empinyt sitruunaisuuden kanssa. Sitruuna enemmänkin tuo hedelmäisyyttä kuin muuta ja tee on todella piristävä, pehmeä ja miellyttävän makea.

Lemon Vervaine, musta tee. 1tl/ 2dl. Haudutuslämpötila 90-100ºC. Haudutusaika 3-5 min.