Tänään on vuorossa Revontulten lumo vihreä tee. Se on ilmeisesti hyvää, tai ainakin siis ystäväni mielestä. Vahingossa onnistuin kieltäytymään sen maistelusta jouluna, kun nimi kuulosti tutulta, mutta en muistanut miksi. Ajattelin, että tee oli joku maistamistani, eikä se ollut jäänyt mieleen, joten se ei ollut erityisen hyvä. Sinällään ihan hyvä, koska nyt voin sitten maistaa teetä ihan puhtaaltaan.
Täytyy tosin sanoa, että maustekoostumus hieman epäilyttää. Mukana näyttäisi olevan ainakin omenaa ja isohko pala kanelitantkoa. Jonkinlainen joulutee siis kenties? Tuoksu ei kyllä ollut aivan perinteinen.
Haudutetun teen tuoksu on lämmin, makean omenainen ja mausteinen. Maku on hieman vähemmän makea kuin oletin. Mutta omena ja kaneli maistuvat kyllä kumpainenkin. Kaneli ei kuitenkaan ole kitkerää, vaan enemmän sellainen kuin leivottaessa. Ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on tanko eikä jauhe. Omena maistuu myös hieman kirpeälle.
Muuten teessä on: luumua, omenaa, isoja kenelipaloja ja malvankukkia.
Tee on ehkä sellainen omenapiirakkatee mitä toivoisin, kun olen joskus maistanut omenapiirakkateetä. Siinä ei maistu koko piirakka, enemmänkin vain täyte. Ja se ei ole yltiösokerinen, vaan omenan kirpeys tulee mukaan ja mausteet ovat pehmeitä ja miellyttäviä. Ehkä luumu katkaisee omalta osaltaan makeutta miellyttävästi. Revontulten lumo on kenties lähempänä sitä, mistä voisin pitää omenateessä. Ja siis tee tosiaan on melkoisen miellyttävä. Kyllä tätä kupin tai kaksi juo mieluusti.
Ymmärrän siis, miksi ystäväni pitää teestä. Omalla kohdallani se ei nouse suosikkeihin, mutta se on miellyttävä tee, eikä sitä tee pahaa juoda. Mutta epäilen, etten tule teetä lisää kaipaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti