Mikä on sääli, koska tee itsessään tuoksuu todella miellyttävälle. Se tuoksuu tervalle ja savulle ja salmiakille. Olen hieman nuhainen, joten kaikki vivahteet eivät välttämättä tule nenääni, mutta pussi tuoksuu oikein syötävälle.
Mutta olen valmis kokeilemaan teetä uudelleen. Ihan jo siksi, että edellisestä kerrasta tosiaan on niin kauan, etten muista mausta mitään muuta kuin sen, etten pitänyt siitä. Ehkä makuni on muuttunut? Toki yksi ongelma saattaa olla, että savun maku on lähellä lakritsan makua ja en pidä laksisasta teessäni. Se ei ole muuttunut.
Tee tuoksuu paremmalta pussissa kuin haudutettuna. Tervainen savu muuttuu voimakkaammin savun ja palaneen puun tuoksuksi. Maku on... No. Maku on kuin joisi nuotion savua nesteenä. Se ei ole niin pahaa kuin muistin. Tee ei ole itseasiassa luontaantyöntävän pahaa, kuten pelkäsin, että se olisi. Se on ihan juotavaa.
En ehkä silti ymmärrä tämän kyseisen teen viehätystä. Nautin kyllä puun savusta ja tervasta tuoksuina, jopa makeisina silloin tällöin. Mutta teenä? No, ei kaikesta tarvitse onneksi pitää.
Silti, teeksi josta en erityisesti pidä, tämä on todella hyvää. Maku on miellyttävän tasapainoinen ja hieman makea. Tee on savua lukuunottamatta sellainen, josta yleensä pidän. Teestä jää myös tunnistettava tervaisen savuinen jälkimaku, joka varmaan maun ystävälle olisi kiva. Itseäni se vähän häiritsee.
Kokeilin teetä flunssaa helpottamaan myös hunajalla maustettuna. En voi sanoa, että se erityisesti parantaa makua. Hunaja voimistaa savun makua ja häivyttää tasapainoisuutta. Tee saa nuotion sijaan vanhan hirsitalon makua. Tee on edelleen juotavaa kyllä, joten pidetään sitä vaikka plussana teelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti