On kuitenkin olemassa ainakin yksi rooibos jonka nimeen vannon, nimittäin Croco rooibos. Maistoin sitä joskus kauan sitten ystävän luona ja rakastuin samoin tein. Pussi majailee vieläkin teekaapissani, mutta täytyy myöntää, että kulutusta sillä ei ole juuri ollut.
Nyt kuitenkin toinen ystäväni kysyi, josko haluaisin pussillisen Punakuonoa. Itse maisteltuaan oli todennut sen mainioksi ja ostanut kerralla pari pussia. En tietenkään sanonut ei. Vaikka heti myönnyttyäni minua ehkä alkoi hieman epäilyttää joulumausteisuus. Mutta, luotan toisen sanaan. Valitettuani kofeiinin puutoksesta ystäväni sekoitti Punakuonoa Earl Greyhin ja totesi, että tee oli muuten tosi maukasta. Tekisi mieleni itsekin kokeilla, mutta pysyttäydyn nyt kuitenkin ensimaistelun puhtaassa tuotteessa.
Eli tosiaan kyseessä on Caffin joulurooibos Punakuono. Hauduke sisältää jolumausteita, ripauksen pippuria ja vanilijaa ja kermaa. Hauduke tuoksuu hyvältä, jouluiselta. Haudutettuna se tuoksuu kanelipullalta. Kannustavaa.
Tee on ihan jees. Rooibos maistuu mausteiden läpi, mutta ei ole kitkerää. Joulumausteet ovat ihan miellyttävässä balanssissa, ei maistu kitkerän katkeralle kanelille tai yltiömäisesti kardemummalle. Tykkään myöskin tästä ehkä hieman enemmän kuin Unssin Taj Mahalista, joka on musta chai, mutta siis kaikin puolin joulutee.
Ei herätä erityistä rakkautta, mutta se ei itseäni ainakaan yllätä, kun kyseessä on kuitenkin joulutee. Aion vakaasti maistaa teetä vielä mustaan sekoitettuna. Ei onneksi myöskään töki, niinkuin jotkun jouluteet. Myöskin kalenteriteistä on jo sen verran aikaa, että ei ole yliannostusta näistä mausteista. Auttaa huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti