tiistai 29. joulukuuta 2015

Pekingin ooppera

Noniin, nyt kun joululomasta on selvitty, niin uutta vuotta odotellessa. Sain lahjaksi paljon uusia teitä, tämä ei ole yksi niistä, vaan yksi ehdottomista suosikeistani. Uudet teet odottavat vielä maisteluaan ja kirjailuaan. Rauhassa hyvä tulee, varsinkin näin joulun jälkeen.

Tänään esittelyssä Pekingin ooppera The Ouncelta. Kyseessä on musta ruusu-vanilijatee.

Olen pitkään etsinyt kunnollista vanilijateetä. Sen löytäminen on äärettömän vaikeaa. Pidän vanilijateestä ja juon kyllä niitäkin mitkä olen jo löytänyt. Mutta se täydellinen vanilijatee on aina ollut haaveissa. Tee joka on makea ja pehmeän vanilijainen. Yleensä vanilijateet ovat suhteellisen hajuvesimäisiä ja hieman jopa... Miten sen nyt sanoisi. Enemmän teräviä kuin pehmeitä. Sillekin on aikansa ja paikkansa, mutta kaipaan sitä pehmeyttä. Luulen, että parfyymimaisuus johtuu vanilijalaadusta, ja kenties siitä, että käytetään enemmän esansseja kuin itse tuotetta. Vanilija on kallista.

Ruusuteet ovat toinen suosikkini ja olenkin löytänyt erinomaisen ruusuteen jota pidän aina kaapissa. Se on Turun Kauppahallista löytyvästä Turun tee ja mauste liikkeestä. Vaningossa löytynyt, ikuisesti sydämessä. Mutta nekin ovat helposti lähes katkeria, jostain syystä. Ja jostain hieman mystisestä syystä, jotkin ruusuteet aiheuttavat minulle huonoa oloa, vaikka maistuisivat hyvälle.

Joka tapauksessa. Menin kerran Unssiin ihan vain teelle, ja pyysin jotain makeaa mustaa teetä. Sain Pekingin oopperaa. Rakkautta se ei ollut aivan ensisilmäyksellä, mutta ihastusta kyllä. Ostin pussin mukaan ja muutaman kupposen jälkeen totesin, että tämä on muuten uusi vanilijateeni. Ei tarvitse enää etsiä.

Teessä maistuu selkeästi ruusu, mutta siinä on juurikin sitä vanilijan pehmeyttä mitä olen hakenut. Välillä se ei ole ihan niin vanilijaista kuin toivoisin, mutta en enää edes tiedä onko haluamaani vanilijateetä olemassa. Liika vanilija saattaa tuoda sen terävyyden ja kitkeryyden.

Omalla tavallaan myös Unssin Creme Brulée vastaa vanilijateen tarvettani, mutta sen ongelma on, että se ei aina olekaan niin hyvää kun olin ajatellut, vaikka se maistuukin siltä miltä olen halunnut. Aina ei edes tiedä mitä toivoo.

Pekingin oopperaa suosittelen lämpimästi kaikille ruusuteestä ja vanilijateestä pitäville. Tee ei kuitenkaan ole ollenkaan parfyyminen omaan nenään, vaan se on enemmän juuri makeutta ja pehmeyttä tasapainottamaan ruusun ajoittaista kitkeryyttä. Ruusu ei myöskään ole parfyyminen, vaikka en ole siis kyllä koskaan siihen ilmiöön törmännyt edes ruusuteissä. Tämä on pehmeä herkullinen tee, hieman makea, mutta ei sokerinen, ruusu pitää siitä huolen. Kuvauksen mukaan teessä on myös kanilia, mutta itse en sitä maista ollenkaan. Mikä on hyvä, koska kaneli teessä on epäilyttävää. Paitsi Chaissa, koska siinä kuuluu olla paljon mausteita. Ja salaisessa paheessani kaneli"teessä", jossa on pelkätään kanelia. Pekingin ooppera on kuitenkin voimakas musta tee ja tottumaton saattaa kaivata sen kanssa sokeria. Itse en käytä, joten en osaa sanoa kuinka hyvin se sopii teehen.


Pekingin ooppera, maustettu mustatee. Haudutan itse vaihtelevasti 90-100ºC veden kanssa. Teetä saa mielestäni laittaa hieman runsaammin, että se maistuu hyvälle. Itse haudutan pari kolme minuuttia, normaalin mustan teen tapaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti